Maanantai meni kirjoitellessa Seoulin seikkailusta, ja tiistai.... Tiistai meni koulussa. Kyseisenä päivänä minulla on tunteja yhdeksästä aamulla puoleen kahdeksaan illalla. Välissä on tietenkin aina parin tunnin taukoja, kerkeää käydä syömässä ja notkua muuten vaan jossain, mutta aika rankkoja päiviä silti. Ainakin aamuisin, Logistics Management-tunnit kun tahtovat olla aina vähän unettavia. (Itse asiassa näillä logistiikan tunneilla näkee korealaisten oppilaiden rehellisesti sanottuna nukkuvan. Ehkä heidän opiskelutekniikkansa on, että nukkuvat tunnit ja kaivelevat sitten käsitellyt asiat myöhemmin jostain alitajunnan syövereistä... Tiedä häntä.)
Toinen hivenen tylsähkö kurssi on Understanding Korean Workplace. Tähän mennessä emme ole oppineet oikein mitään tunneilla. Lisäksi proffa on outo, kertoilee omasta mielestään hauskoja vitsejä, joita kukaan muu ei tajua... Sitten kaikki nauravat proffalle kun se on niin outo, ei siksi että hänen vitsinsä olisi hauskoja. Nimesimmekin kurssin uusiksi "Understanding Professor Moon". Paljon osuvampi.
Tiistaista selvittyäni vuorossa olikin luonnollisesti keskiviikko. Pitkät unet aina yhteentoista asti, ja kolmeksi Global Loungeen tapaamaan Gaheeta. Buddyni auttelikin minua sitten laittamaan yhden paketin Suomeen. Toivottavasti menee perille asti. Ensi viikolla pitäisi mennä postitoimistoon laittelemaan vähän lisää paketteja. Ja ehkä kortteja, kun kerta sain ostettua niitä Seoulin reissulla. Ai niin joo, tiistaina sain myös vihdoin Alien Registration Cardini ja samalla passini takaisin. Olen nyt virallisesti rekisteröity alieni täällä Koreassa.
Alien Registration Card.Torstai meni taas koulussa. Puoli yhdeltätoista nuokkumaan logistiikan tunnille, sitten lounaalle, asuntolaan kirjojen vaihtoon ja eikun UKW-tunneille. Tällä kertaa ryhmäesitelmän piti George, Sasha ja Michal. Näistä ryhmäesitelmistä... Itsehän olen jo tehnyt kaksi kyseisen kurssin aikana. Mutta eikö vaan proffa osoittanut torstaina minun ryhmääni ja sanoi "You have to choose a topic for your group presentation!". Yritä siinä sitten selittää, että kun ollaan jo tehty kaksi. Eikai se auta muu kuin tehdä vielä yksi...
Perjantaista onkin sitten enemmän juttua. Läksin yhdentoista jälkeen taapertamaan North Gatelle, tarkoituksena mennä vihdoinkin aloittelemaan työharjoitteluani Novotelissa, Daegun keskustassa sijaitsevassa hotellissa. North Gatella törmäsin sitten Kahoriin, japanilaiseen vaihtarityttöön, jonka kanssa olen huomenna sunnuntaina menossa lounaalle. Paikalle saapui minun jäljessäni myös Kahorin buddy. Kuinkas ollakaan, kyseinen buddy ja minä olemmekin jo vanhoja tuttuja! Heppu on sama, jonka vieressä istuin orientation partyssa silloin joskus elokuun lopulla. Samalla sain tietää että Bogun (hei, tyypillä on nimikin!) on tulossa minun ja Kahorin kanssa huomenna lounaalle indonesialaiseen ravintolaan.
Olisi tehnyt mieli rupatella siinä enemmänkin, mutta en halunnut olla myöhässä ensimmäisenä työpäivänäni, joten päätin jatkaa matkaa parin minuutin keskustelun jälkeen. Menin siis bussilla keskustaan ja ta-daa, saavuin Novoteliin. Pienen harhailun (ja neuvojen kyselyn) jälkeen löysin tieni B8-kerrokseen, jossa hotellin toimisto sijaitsee. Toimistossa olikin sitten taas selviteltävää. Ms Jeni Park, joka aikaisemmin haastatteli meidät vaihtarit, näytti perin hämmästyneeltä saapuessani paikalle. Hän sanoi, että kerta minua ei näkynyt maanantaina, he olettivat etten ole tulossa ollenkaan. Hetkinen... Kerroin hänelle, että viimeksi kun tarkistin kouluni kv-toimistosta, määräni oli aloittaa työt nimenomaan perjantaina. Mukava väärinymmärrysten vyyhti jälleen. Ms. Park siinä jauhoi, että kyllä minun maanantaina piti tulla, ja minä sanoin että perjantaina. Sinänsä jännää, että Anja (vaihtaritoverini joka on myös töissä Novotelissa) oli maanantaina kysynyt Square-ravintolan (paikka jossa Anja oli töissä neljä päivää, ja jossa minä olen töissä neljä päivää ennen kuin siirryn markkinointiosastolle) henkilökunnalta, että pitikö minun tulla töihin jo maanantaina. Hän oli vielä sanonut että voi soittaa minulle ja sanoa että tulen sinne heti. No, hotellin tyypit olivat sanoneet Anjalle, että kaikki on ok, heille oli kerrottu että tulen perjantaina.
No, lopulta Ms. Park sitten soitteli pari puhelua ja näytti tyytyvän ratkaisuun että todellakin teen harjoitteluni Novotelissa (hän siis oletti täysin että en tee harjoittelua hotellissa ollenkaan). Lopulta hän vielä kysyi, miksen vain tullut töihin jo silloin kun kaikki muut vaihtarit tulivat? No, meille kun annettiin aikataulut milloin menemme hotelliin, ja kv-toimistomme tuntui olevan todella tarkkana näitten aikojen ja päivien kanssa. Sain kuitenkin huomata että Square-ravintolan henkilökunnalle on käytännössä aivan sama, milloin tulen paikalle. Kunhan tulen kahtena päivänä viikossa ja olen töissä yhteensä 12 tuntia viikossa. Ms. Park sanoi myös, että kunhan tulen kello yhdeksän ja kuuden välillä päivällä, niin siinä kaikki aikatauluvaatimukset.
Saatuamme kaikki väärinymmärryksemme selvitettyä, oli aika univormu-episodille. Hotellilla ei tietenkään ollut varastossa minun kokoistani työpukua. Tai siis tarvitsin vain takin, tummat suorat housuni kuulemma välttivät. Löysimme varastosta yhden takin, joka mahtui päälle, mutta oli aika tiukka ja muutenkin epämukava päällä. Sainkin sitten seuraavat ohjeet: etsi itsellesi musta jakkutakki ja tule huomenna töihin. Selvä.
Painelin sitten ulos hotellista löytöretkelleni etsimään mustaa jakkutakkia. Etsintäretkelläni törmäsin Zarassa Anjaan ja erääseen korealaiseen tyttöön. Päätin lyöttäytyä heidän seuraan, yksin kun ei ole ikinä niin hauskaa kuin hyvässä seurassa. Kiertelimme siinä aikamme ja päädyimme syömään sushia. Takkia ei muuten löytynyt. Sitten tapasimme keskustassa Debecin edessä Sunghon, Michalin ja Aivaraksen. Tällä porukalla (minä, Anja, Aivaras, Michal ja Sungho) läksimmekin sitten seikkailemaan Seomun Marketiin. Seikkailu oli varsin hupaisa. Harmittaa vaan, että unohdin kameran aamulla asuntolaan, joten en voinut ottaa kuvia kaikista hauskoista jutuista joihin törmäsimme torilla. Ai niin muuten! Löysin torilta mustan jakkutakin!!
Jossain välissä Michal ja Aivaras läksivät Daegun jollekin stadionille katsomaan vuoden 2011 Daegussa järjestettäävien yleisurheilun MM-kisojen jotain esinäytöskisoja, tai mitä lie. Itsekin olisin voinut haluta mukaan, mutta olin loppujen lopuksi liian laiska hommaamaan itselleni lipun kisoihin. Jäimme siis Anjan ja Sunghon kanssa seikkailemaan Seomuniin vielä joksikin aikaa. Lopulta päädyimme takaisin Daegun keskustaan, ja söimme shabu shabua. Sitten seikkailimme hieman keskustassa. Lopulta päätimme mennä katsomaan leffaa leffahuoneeseen. Täällä Koreassa ei vuokrata leffoja niin kuin Suomessa. Täällä mennään semmosiin paikkoihin, joissa valitaan leffa ja mennään sitten erilliseen huoneeseen porukalla katsomaan valittua leffaa. Aika kätevää. Ja hauskaa, varsinkin hyvällä porukalla.
Minä ja Anja halusimme nähdä jonkin korealaisen leffan, mutta koska tarjontaa oli aika lailla, oli valitseminen vaikeaa. Lopulta saimme valinnan tehtyä ja menimme meille osoitettuun huoneeseen. Kun sitten saimme kuulla, ettei kyseinen leffa toimikaan jostain ihmeen syystä. Eli täytyi valita uusi. Kaiken tuskailun jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin lopulta katsomaan leffaa. Elokuva itsessään ei ollut kovin kummoinen, mutta olipahan hauskaa silti.
Leffan jälkeen olimme sen verran väsyneitä, että päätimme palata takaisin koululle. Laiskuuttamme otimme taksin ja porhalsimme hullun taksikuskin kyydissä asuntolan ovelle. Tai ei ovelle, lähelle kummiskin. Tässä kohtaa Anja ja minä sanoimme hei hei Sungholle (joka käveli asuntolan luota kämpälleen North Gaten ulkopuolelle), ja painuimme huoneisiimme nukkumaan.
Tänään eli siis lauantaina pääsin sitten aloittamaan varsinaiset työt Novotelissa. Töistä ei itse asiassa ole paljoa kerrottavaa, toimin lähinnä tarjoilijana, kiillottelin juomalaseja, järjestelin juhlasaleja ja siinäpä se. Yhdessä välissä rupattelin Square-ravintolan ranskalaisen pääkokin kanssa, ja ehdinpä juttelemaan myös ravintolan sushi-mestarin kanssa. Työtpvereistani voisin mainita sen verran, että kaikki ovat oikein mukavia ja ystävällisiä. Kaikki haluaa tietää mistä olen kotoisin, mitä opiskelen, minkä ikäinen olen, ja miksi tulin Koreaan. Samat kysymykset kuulee tosin kaikilta korealaisilta joiden kanssa alkaa juttelemaan.
Siinäpä olikin tarinaa tältä viikolta. Huomenna kertomuksia indonesialaisesta ravintolasta!
Loppuun kuvia viikon varrelta:
Global Loungessa. Anja, Alexandra (työharjoittelussa KNU:n International Writing Centressä) ja Sungho.
Global Lounge edelleen. Etualalla istuu Jyustina (Puolasta), oikealla Dayoung, Anjan korealainen kaveri.
Ruokalassa. Vasemmalla Sungho (joka ei oikeasti saisi olla ruokalassa, sillä hän ei asu asuntolassa) ja Michal. Oikealla Aivaras, ja Aivaraksen käden takana Anja.
Ruokala ruokaa!
Korean kielen tunnilla tiistaina.
Opittiin kysymään "Mikä tämä on?", Ige mwoyeyo?
Torstainen UKW-esitelmä by George (oikealla), Sasha ja Michal.
Business Communication & Writing Skills-tunnilla. 
Edelleen. Saimme saarnan business e-mailien kirjoittamisesta.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä: työpaikkani, Novotel!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti