Toinen "koulupäivä"

Ennen porautumista tämän päivän tapahtumiin voisin vielä pikaisesti sanoa muutaman sanan eilisestä. Kirjoitettuani eilisen tekstin ja homehduttuani kämpässä noin puoleen kymmeneen illala, sain puhelinsoiton Michalilta. "Oletko tulossa tänne baariin?" "Ai mihin baariin?" "Tänne... täällä on kaikki vaihtarit, etkö saanut sähköpostia? Tapaaminen oli asuntoloiden välissä yhdeksältä..." "Aijaa, en minä mitään tuollaisesta tiennyt. Tulen sinne ihan heti!" Niin, olinhan minä saanut sähköpostin missä kerrottiin tapaamispaikka ja -aika, mutta olin tarkistanut sähköpostini juuri ennen kyseisen viestin saapumista. Eipä muuta kuin vilkkaan tavarat kasaan ja juoksujalkaa alakerran kuumeenmittauspisteen kautta North Gatelle. Enhän minä nyt jää paitsi vaihtaribileistä! Harmikseni joudun kuitenkin myöntämään, että kaikessa kiireessä unohdin kameran huoneeseen... Eli ei kuvia tältä baarireissulta, valitan. Joka tapauksessa, baari tosiaan OLI täynnä vaihtareita. Mutta ei ainoatakaan buddya... Mikä on sinänsä harmi, sillä haluaisin nimenomaan tutustua enemmän korealaisiin kuin länsimaalaisiin (anteeksi vain eurooppalaiset, mutta olette liian tylsiä). Olihan ilta kuitenkin varsin hauska, tarjolla oli olutta ja erilaisia soju-sekoituksia. Esimerkiksi sojua sekoitettuna joko kiiwi-, ananas- tai mansikkamehuun. Kiiwisoju oli kyllä kaikkein parasta, jos ei paremmin olisi tiennyt, olisi luullut juovansa mehua. Ranskalainen vaihtari Jean, yhdessä Michalin kanssa, korjasivat tämänkin asian. Tilasivat sojua pulloissa ja terästivät heidän mielestään turhan laimeaa kiiwi/ananas/mansikkasojua. Ilta ei omalta osaltani venynyt kovin pitkäksi, koska aloin väsymään jo jossain ennen kahtatoista. Takana oli nääs rankkaakin rankempi ensimmäinen koulupäivä. Niinpä päätimme Joannan kanssa lähteä puolenyön paikkeilla valumaan takaisin asuntolalle. Tietenkin minä ensin maksoin oman osani yhteisestä laskusta (Joannan ei tarvinnut maksaa, sillä hän oli koko illan vesilinjalla). Loppujen lopuksi illasta jäi kullekin maksettavaksi huikeat 6000 wonia, eli vähän päälle kolme euroa. Suomessa samalla määrällä alkoholia jokaikinen olisi saanut maksaa ainakin viitisentoista euroa. Mutta siinäpä eiliset jorinat, nyt taas uudempaa tarinaa kehiin!

Tapasin siis buddyni Gaheen melko pitkästä aikaa (viisi päivää...), ja suuntasimme tapaamispaikaltamme North Gatelta metsästämään lounasta. Metsästämään on tässä yhteydessä osuva ilmaus, sillä kahdentoista jälkeen KAIKKI KNU:n oppilaat tuntuivat olevan liikenteessä ja etsimässä paikkaa lounastaa. Jonkin aikaa mietittyään Gahee johdatti minut erääseen vähän syrjäisemmällä kujalla olevaan ravintolaan. Kertoilin siinä sitten buddylleni mitä korealaista ruokaa olin jo maistanut, ja pyysin häntä sitten suosittelemaan minulle jotain listalta. Gahee ehdotti minulle koulun ruokalassakin maistamaani tofukeittoa, jonka korealaista nimeä en nyt valitettavasti muista. Joka tapauksessa, keitto oli taivaallista verrattuna ruokalan mauttomaan liemeen! Keiton lisäksi pöytään kannettiin tietenkin myös lisukkeita ja riisiä.

Päivän lounas. Oikealla pienessä valkeassa kulhossa kimchiä, vähän erilaista kuin mitä olen aiemmin maistellut. Tämä versio oli itse asiassa parempaa.

Siinä syödessämme Gahee yht'äkkiä totesi, että yksi asia josta hän pitää minussa, on se etten ole ronkeli ruuan suhteen. Hän kertoi ulkomaalaisten usein olevan jopa peloissaan kaikista erikoisen näköisistä ruuista, eivätkä he aina uskalla maistaa kaikkea tarjolla olevaa. Totesin buddylleni, että olen sen verran kokeilunhaluinen ihminen, että minulla ei ole tapana suhtautua epäluuloisesti mihinkään tutkimatta asiaa ensin itse. Kun nyt kerta on täysin vieraan kulttuurin ympäröimänä, mielestäni olisi sääli jättää kokeilematta kaikkia mahdollisia osa-alueita siitä. Ja tosiaankin, kaikki tähän mennessä syömäni korealainen ruoka täällä on ollut todella hyvää, joten ennakkoluuloni täkäläistä ruokaa kohti ovat ennemminkin positiivisia kuin negatiivisia.

Syötyämme maksoin ateriat (päätin tarjota lounaan Gaheelle, minähän alunperin ehdotin tapaamista) ja jatkoimme matkaamme bussipysäkin kautta keskustaan. Kerroin Gaheelle haluavani ostaa suoristusraudan, jotta saan permiksen jäliltä olevat kiharantapaiset haituvat suoriksi. Keskustassa meidän ei tarvinnutkaan kävellä kuin muutama kymmentä metriä, kun edessämme jo olikin kampaamotarvikeliike. Ostin sieltä nopeasti valistemalla myyjän mielestä hyvän raudan, josta maksoin 55000 wonia (noin 31 euroa). Samaa hintatasoa kuin
Suomessakin.

Nyt saa hiukset suoriksi.

Ostettuani raudan kulutimme aikaa vain pyöriskelemällä ympäriinsä, tutkimalla kaikkia kauppoja ja tavarataloja. Etsiskelin myös jonkinlaista laukkua minkä voisin ostaa. Tähän mennessä olen käyttänyt olkalaukkuna tämän miniläppärini kantolaukkua, mutta ajattelin että olisi kiva olla joku ihan muukin laukku. Onhan minulla tietenkin mukanani vihreä Marimekon laukku, mutta se on sen verran likainen (eikä sitä saa varmaan enää millään täysin puhtaaksi), ettei sitä kehtaa hirveästi ympäriinsä esitellä. Tässä kappaleessa on kyllä aivan liian monta kertaa sana "laukku".

Noh, päätimme lopulta palata takaisin koululle, sillä Gaheella oli tapaaminen jonkun kaverinsa kanssa ja minulla Yoonsungin kanssa. Tosin Yoonsung sanoi tulevansa koulle vasta puolen kuuden aikaan, joten minulle jäi parisen tuntia aikaa testailla tuliterää suoristusrautaani. Tarkoituksenani oli myös käydä syömässä koulun ruokalassa ennen tapaamistani Yoonsungin kanssa, mutta ehdittyäni ruokalan ovelle muutama vaihtari tuli vastaan todeten, että ruokala on vielä kiinni. No voihan perhana sanoin mielessäni, ja läksin raahustamaan kohti Student Union Buildingia, josko sieltä saisi jotain syötävää. Pakko oli kuitenkin jotain saada syödäkseen kun tiesi, että edessä on kolmen tunnin luento Korean kulttuurista ja päivän ruokailuni rajoittuivat lounaaseen. Löysinkin SUB:stä hienon Paris Baguette-nimisen leipomon, josta nappasin mukaani sipulileivän. Matkallani SUB:stä kohti pääkirjastoa (jossa minun oli määrä tavata Yoonsung) räpsäsin muutaman kuvan koulun päärakennusta vastapäätä olevasta museosta ja sen edustalla olevasta puistosta.

Museorakennus.

Jänniä.

Kehno kuva, kun en jaksanut kävellä lähemmäs vaan otin kuvan Canonini superzoomin avulla.

Kirjastolle päästyäni Yoonsung sattuikin juuri kävelemään vastaan, ja kävimme hakemassa läheisestä kaupasta juotavaa. Itse otin jotain kahvilitkua, Cantata-merkkistä. Oli aika metkan makuista kyllä.


Tapasin jälleen myös Yoonsungin kaverit, jotka olivat mukanamme Samsung Lionsien baseball-ottelussa viime viikolla. Oli mukava nähdä heitä uudestaan, ja lupauduin vielä kaikenlisäksi tapaamaan jonkun Heejinin kaverin, joka haluaa harjoitella puhumaan englantia kanssani. Hehe, kaikki ne tahtoo aina tavata vain, koska haluavat harjoitella englantia. :D


Rupattelimme siinä jonkun tovin, kunnes minun täytyi suunnata päivän ainoalle tunnilleni: Cultural Life in Korea. Tiesin kyllä missä rakennuksessa tunnit pidettäisiin, mutta tietenkin olin unohtanut luokkahuoneen numeron. Onneksi International Office oli siinä matkan varrella, ja piipahdimme sinne kysymään oikeaa paikkaa. Sitten Yoonsung ja tytöt johdattivat minut oikeaan rakennukseen, ja oikeaan luokkahuoneeseen... paitsi että huoneen 315 ovessa oli lappu, että tunnit pidetäänkin saman rakennuksen huoneessa 221. Selvä. Eikun alakertaan, ja vihdoin olin perillä. Hyvästelin ystäväiseni ja astelin luokkaan, jossa ei ollut minulle tuolia. Onneksi professori läksi minulle sellaista etsimään. Olisi ollut ikävää istua tuntien aikana lattialla. Saatuani tuolin tunti virallisesti alkoi. Siinä esittelykierroksen aikana paikalle pamahti tosin lisää mattimyöhäsiä, ja jälleen oli pulaa tuoleista. Tuoliongelmien ratkettua proffamme kertoi meile kurssin sisällöstä. Kurssin nimi kertoo jo kaiken olennaisen: tunneilla käydään läpi kaikkia kulttuurin osa-alueita Korean historiasta nykypäivään, yhteiskunnan kaikkien osapuolien näkökannasta katsottuna. Eli odotuksieni mukaan erittäin mukava kurssi. Kurssiin kuuluu muutaman tutkielman kirjoittaminen sekä esitelmän pitäminen, mutta ne nyt eivät tule tuottamaan ongelmia. Ensi viikon keskiviikkoa innolla odotellessa.

Kurssi vaikutti oikeasti paljon mielenkiintoisemmalta kuin mitä Magdan (oikealla) ilme antaa ymmärtää. Vasemmalla kämppikseni Lilia.

Tunnin alkua häiriköi aivan sairaan isokokoinen tappaja-ampiainen. Valehtelematta otus oli ainakin 4 senttiä pitkä! Onneksi se saatiin lopulta hengiltä.

Pääsimme lähtemään Cultural Life in Korea-tunneilta pois jo seitsemän aikoihin, ja suuntasin Graduate School-rakennuksesta suoraan asuntolalle omaan huoneeseen. Ja söin vihdoin sen sipulileivän jonka ostin ennen tapaamistani Yoonsungin kanssa! Hyvää oli! Nyt istuskelen koneella ja seilailen internetin ihmeellisessä maailmassa. Pitäisiköhän alkaa tehdä sitä Understanding Korean Workplace-kurssin esitelmää....