Study Abroad Fair at KNU!

Eli vaihtarit kertoilivat omista maistaan ja kouluistaan korealaisille oppilaille. Halukkaat korealaiset tulivat käymään kunkin pisteen luona kyselemässä vaihtareilta sekä kyseisessä paikassa vaihdossa olleilta korealaisilta neuvoja ja vinkkejä hakemiseen, kuin myös ihan perustietoa maiden hintatasosta jne. Kukaan ei tietenkään ollut kiinnostunut Suomesta ja Metropolia AMK:sta, joten minulla oli sitten neljä tuntia aikaa kierrellä ja jutustella ihmisten kanssa, ja titenkin ottaa kuvia! Tunneilta saimme olla luvan kanssa poissa, ja kyllä jutustelu kaikkien hauskojen ihmisten kanssa luennoilla istumisen aina voittaa!

Kahori (vas) ja Shiori Japanista.

Lilia (kämppikseni) ja Ingrid Venäjältä.

Ismael (Ranska) ja Tris (UK).

Ashley, George ja Tris, kaikki Isosta-Britanniasta.

Sandra (Sveitsi), Hyo Jung ja Gunho (molemmat Koreasta).

Sasha ja Eimas (Slovenia).

Kahori, korealainen jonka nimeä en valitettavasti muista ja Bogun.

Minä siinä keskellä...

Eimas, George ja Gunho.

Alexandra (Kanada) ja minä.

Paul Australiasta.

Ava (USA) ja joku korealainen.

Eimas, Michal (Puola), Justyna (Puola) ja Jean (Ranska).

Kahori ja Shiori jälleen.

Michal ja Joanna (Puola).

Minä, Eimas, Mingaile (Liettua), Sungho ja joku toinen random korealainen.

Liettualaiset Aivaras ja Mingaile kertoilemassa kaikkea jännää korealaisille oppilaille.

Anja (Slovenia), Sandra ja Hyo Jung.

Study Abroad Fair'in "vastaanotto". :D

Ismael, Gunho, ja Rodolphe (Ranska).

Yleisnäkymää Office of International Affairs'in pihalta.

OIA:n väkeä, vasemmalla Miss Kim (työharjoittelu-vastaava), Saeron (kävi keväällä Suomessa) ja Niki. Neljännen naisen nimeä en tiedä.

Tällaisia päiviä useammin, kiitos!

Otsikko kertoo jälleen kaiken: hauska päivä oli!

Kahdentoista maissa saavuin North Gatelle, jossa Kahori minua jo odottelikin. Saatiin odotella vähän aikaa lisää, sillä Kahorin malesialainen ystävä Kyle oli hivenen myöhässä. Jonkin ajan kuluttua pääsimme lopulta etenemään keskustan suuntaan, jossa määrämme oli tavata joukkiomme korealaiset vahvistukset. Keskustaan päästyämme luvassa oli tosin vähän lisää odottelua kun korealaiset pojat olivat myöhässä. Saimme kuitenkin koko poppoon lopulta kasaan, ja otimme suunnaksi Kylen johdolla indonesialaisen ravintolan. Ravintola oli itse asiassa enemmänkin kaupan oloinen, seinustoilla oli hyllyt täynnä indonesialaista ja malesialaista tavaraa. Paikka oli siis enemmänkin tarkoitettu Daegussa asuville indonesialaisille ja malesialaisille maahanmuuttajille. No joka tapauksessa, ruoka oli hyvää! Itse söin lammasta jossain tulisessa kastikkeessa, nam nam!

Vasemmalta: Kahori (Japani), Bogun (Korea), Sanghoon (Korea) ja Kyle (Malesia). Minä mukaan luettuna varsin kansainvälinen seurue!

"Ravintolassa" oli myös biljardipöytä, ja kulutimme aikaa ruokia odotellessa pelaamalla.

En tiedä mitä Kacang Kullit on, mutta sitä oli joka tapauksessa myynnissä "ravintolassa"... XD

Syötyämme jäimme istuskelemaan ja jutustelemaan "ravintolaan" melkoiseksi toviksi. Käsittelyssä oli muun muassa kaikkien kansallisuuksien armeija-palveluksen kesto, musiikki, opiskelu ja japanilainen anime ja manga.

Hyvän tovin siinä istuskeltuamme päätimme lähteä käymään Suseong-tekojärvellä. Sanghoon oli liikenteessä omalla autollaan, joten matka taittuikin kätevästi sillä. Kävellessämme autolle ravintolasta tapahtui suuremman luokan puhelinnumeroiden vaihto, sillä ensin Bogun, sitten Kyle ja sitten Sanghoon pyysi minulta numeroani, ja sitten pojat vaihtelivat numeroita vielä keskenään. Kahorin numero kaikilla jo olikin ennestään. :D Mutta niin, menimme järvelle!

Näitä ankka-veneitä oli Seoulissakin.

Paikka oli melko nätti, vaikka vettä satoikin. Vieressä olevat vuoret näyttivät kivalta, kun niiden huiput peittyivät matalalla roikkuviin sadepilviin. Aurinkoisella säällä järven seutu on varmasti vielä kauniimpi, ja itse asiassa minulle kerrottiin että paikka on suosittu deittailu-kohde Daegun nuorison keskuudessa, varmaankin juuri kivojen näkymien takia. Järven (tai oikeastaan lammen) rantaa kiertävän kävelytien varrella olikin tuhottomasti penkkejä, joilla pariskuntien on hyvä istua ja nauttia päivästä ja seurasta.

Mukavan oloinen paikka, täytynee palata joku aurinkoinen päivä ottamaan iloisemman näköisiä kuvia!

Kahori, minä, Sanghoon, Kyle ja Bogun. Kuvaajana joku random ohikulkija.

Kiersimme siinä lammen rantaa ja rupattelimme edelleen niitä näitä. Kävimme myös tutkimassa lammen vieressä sijaitsevaa pientä huvipuistonpoikasta. Sateen vuoksi paikka oli tietenkin täysin autio, eikä laitteitakaan pyöritetty. Jatkoimme siis rupattelua! :D Melkoisen tovin laahustettuamme sinne tänne päädyimme lopulta takaisin Sanghoon autolle. Hemmo ajoikin meidät lammelta takaisin KNU:n North Gatelle ja jatkoi itse matkaa siitä kotiinsa. Tässä vaiheessa sanoimme hei hei myös Kylelle, joka painui asuntolahuoneeseensa opiskelemaan. Minä, Kahori ja Bogun jatkoimme päivää kahvin ja, yllätys yllätys, jutustelun parissa.

Hyvää americanoa oli. Korealaisten (ja japanilaisten) seurassa ollessa tuosta v for victory-käsimerkistä tulee vakio. Ne tekee sen joka kuvassa, ja se tapa tarttuu!

Housut vähän kärsi vaellettuamme lammen luona sateessa.

Kahvilassa istuskellessa meni taas aikamoinen tovi. Juttelimme tällä kertaa elokuvista, seksuaalivähemmistöjen asemasta Koreassa, Japanissa ja Suomessa (?!), kokemuksistamme muista maista ja niin edelleen. Kahori ja Bogun tutkivat myös passini tarkkaan läpi, en osannut arvatakaan että se niin mielenkiintoinen vihkonen on. Sain myös ohjeita mistä ostaa irrallinen cd-asema tähän miniläppäriin, ja seuralaiseni tarjoutuivat heti myös shoppailuseurakseni milloin sitten olenkin menossa laitetta hankkimaan. Ystäväiseni lupautuivat myös leffaseurakseni, kunhan tänne Daegun teattereihin milloin tulee joitain hyviä länsimaalaisia leffoja!

Istuttuamme siinä taas aikamme läksimme piipahtamaan silmälasi-liikkeessä hakemassa itselleni ja Bogunille piilolinssien säilytyskotelot. Kello oli jo yli kuusi, joten päätimme olevamme tarpeeksi nälkäisiä illalliselle. Jonkin aikaa etsittyämme löysimme mukavan ravintolan. Jälleen kerran loistavaa ruokaa!

Namnamnammm.

Kahorilla ja Bogunilla oli kahdeksan aikaan sovittu tapaaminen jonkin englannin kielen opiskeluryhmän kanssa pohjois portille, joten lopeteltuamme illallisen seitsemän aikaan meillä oli vielä tunti aikaa tapettavana. Asia hoitui hyvin menemällä eräänlaiseen pelihalliin karaoke-boksiin. Yleensähän karaokea harrastetaan täällä niin, että mennään isolla porukalla karaokepaikkaan, josta vuokrataan huone laitteineen tunniksi tai useammaksi. Systeemin on siis sama kuin Japanissa. "Karaoke-boksi" on kätevä silloin, kun tekee mieli laulaa, muttei ole niin paljon aikaa. Kyseessä on siis pieni koppero (sisään mahtuu ehkä änkeämällä istumaan kuusi henkilöä), jossa on karaoke-laitteet. Koneeseen isketään rahaa, ja sitten saa laulaa (yksi biisi maksaa 200 wonia)! Itse laulelin Oh Pretty Womanin ja The Corssin Breathlessin, ja kaverini lauloivat 2PM:ää, L'Arc~en~Cieliä ja The Beatlesiä. Lopuksi Bogun sanoi haluavansa laulaa minulle jonkun Dong Bang Shin Ki'n kappaleen (kun bändistä kerran pidän), ja lopulta hän ja Kaori sitten lallattivat minulle yhteistuumin kyseisen poikabändin debyyttibiisin Hug (Youtube-linkki). Astetta siirappisempi viisu, mutta ajatus oli äärettömän suloinen! :D

Laulusessiomme tuli sitten päätökseen, ja palasimme yhteistuumin pohjois portille. Siellä tiemme erosivat, mutta sovimme jo että täytyy ehdottomasti tavata joku toinen päivä uudemman kerran ja pitää vähän lisää hauskaa!

Viikon tapahtumia

Olinpas laiska tällä viikolla. Ei jaksanut/kerennyt kirjoitella mitään. Kompensoin sitä nyt sitten kertoimella yleisellä tasolla viikon tapahtumista. Luvassa myös randomeja kuvia.

Maanantai meni kirjoitellessa Seoulin seikkailusta, ja tiistai.... Tiistai meni koulussa. Kyseisenä päivänä minulla on tunteja yhdeksästä aamulla puoleen kahdeksaan illalla. Välissä on tietenkin aina parin tunnin taukoja, kerkeää käydä syömässä ja notkua muuten vaan jossain, mutta aika rankkoja päiviä silti. Ainakin aamuisin, Logistics Management-tunnit kun tahtovat olla aina vähän unettavia. (Itse asiassa näillä logistiikan tunneilla näkee korealaisten oppilaiden rehellisesti sanottuna nukkuvan. Ehkä heidän opiskelutekniikkansa on, että nukkuvat tunnit ja kaivelevat sitten käsitellyt asiat myöhemmin jostain alitajunnan syövereistä... Tiedä häntä.)

Toinen hivenen tylsähkö kurssi on Understanding Korean Workplace. Tähän mennessä emme ole oppineet oikein mitään tunneilla. Lisäksi proffa on outo, kertoilee omasta mielestään hauskoja vitsejä, joita kukaan muu ei tajua... Sitten kaikki nauravat proffalle kun se on niin outo, ei siksi että hänen vitsinsä olisi hauskoja. Nimesimmekin kurssin uusiksi "Understanding Professor Moon". Paljon osuvampi.

Tiistaista selvittyäni vuorossa olikin luonnollisesti keskiviikko. Pitkät unet aina yhteentoista asti, ja kolmeksi Global Loungeen tapaamaan Gaheeta. Buddyni auttelikin minua sitten laittamaan yhden paketin Suomeen. Toivottavasti menee perille asti. Ensi viikolla pitäisi mennä postitoimistoon laittelemaan vähän lisää paketteja. Ja ehkä kortteja, kun kerta sain ostettua niitä Seoulin reissulla. Ai niin joo, tiistaina sain myös vihdoin Alien Registration Cardini ja samalla passini takaisin. Olen nyt virallisesti rekisteröity alieni täällä Koreassa.

Alien Registration Card.

Torstai meni taas koulussa. Puoli yhdeltätoista nuokkumaan logistiikan tunnille, sitten lounaalle, asuntolaan kirjojen vaihtoon ja eikun UKW-tunneille. Tällä kertaa ryhmäesitelmän piti George, Sasha ja Michal. Näistä ryhmäesitelmistä... Itsehän olen jo tehnyt kaksi kyseisen kurssin aikana. Mutta eikö vaan proffa osoittanut torstaina minun ryhmääni ja sanoi "You have to choose a topic for your group presentation!". Yritä siinä sitten selittää, että kun ollaan jo tehty kaksi. Eikai se auta muu kuin tehdä vielä yksi...

Perjantaista onkin sitten enemmän juttua. Läksin yhdentoista jälkeen taapertamaan North Gatelle, tarkoituksena mennä vihdoinkin aloittelemaan työharjoitteluani Novotelissa, Daegun keskustassa sijaitsevassa hotellissa. North Gatella törmäsin sitten Kahoriin, japanilaiseen vaihtarityttöön, jonka kanssa olen huomenna sunnuntaina menossa lounaalle. Paikalle saapui minun jäljessäni myös Kahorin buddy. Kuinkas ollakaan, kyseinen buddy ja minä olemmekin jo vanhoja tuttuja! Heppu on sama, jonka vieressä istuin orientation partyssa silloin joskus elokuun lopulla. Samalla sain tietää että Bogun (hei, tyypillä on nimikin!) on tulossa minun ja Kahorin kanssa huomenna lounaalle indonesialaiseen ravintolaan.

Olisi tehnyt mieli rupatella siinä enemmänkin, mutta en halunnut olla myöhässä ensimmäisenä työpäivänäni, joten päätin jatkaa matkaa parin minuutin keskustelun jälkeen. Menin siis bussilla keskustaan ja ta-daa, saavuin Novoteliin. Pienen harhailun (ja neuvojen kyselyn) jälkeen löysin tieni B8-kerrokseen, jossa hotellin toimisto sijaitsee. Toimistossa olikin sitten taas selviteltävää. Ms Jeni Park, joka aikaisemmin haastatteli meidät vaihtarit, näytti perin hämmästyneeltä saapuessani paikalle. Hän sanoi, että kerta minua ei näkynyt maanantaina, he olettivat etten ole tulossa ollenkaan. Hetkinen... Kerroin hänelle, että viimeksi kun tarkistin kouluni kv-toimistosta, määräni oli aloittaa työt nimenomaan perjantaina. Mukava väärinymmärrysten vyyhti jälleen. Ms. Park siinä jauhoi, että kyllä minun maanantaina piti tulla, ja minä sanoin että perjantaina. Sinänsä jännää, että Anja (vaihtaritoverini joka on myös töissä Novotelissa) oli maanantaina kysynyt Square-ravintolan (paikka jossa Anja oli töissä neljä päivää, ja jossa minä olen töissä neljä päivää ennen kuin siirryn markkinointiosastolle) henkilökunnalta, että pitikö minun tulla töihin jo maanantaina. Hän oli vielä sanonut että voi soittaa minulle ja sanoa että tulen sinne heti. No, hotellin tyypit olivat sanoneet Anjalle, että kaikki on ok, heille oli kerrottu että tulen perjantaina.

No, lopulta Ms. Park sitten soitteli pari puhelua ja näytti tyytyvän ratkaisuun että todellakin teen harjoitteluni Novotelissa (hän siis oletti täysin että en tee harjoittelua hotellissa ollenkaan). Lopulta hän vielä kysyi, miksen vain tullut töihin jo silloin kun kaikki muut vaihtarit tulivat? No, meille kun annettiin aikataulut milloin menemme hotelliin, ja kv-toimistomme tuntui olevan todella tarkkana näitten aikojen ja päivien kanssa. Sain kuitenkin huomata että Square-ravintolan henkilökunnalle on käytännössä aivan sama, milloin tulen paikalle. Kunhan tulen kahtena päivänä viikossa ja olen töissä yhteensä 12 tuntia viikossa. Ms. Park sanoi myös, että kunhan tulen kello yhdeksän ja kuuden välillä päivällä, niin siinä kaikki aikatauluvaatimukset.

Saatuamme kaikki väärinymmärryksemme selvitettyä, oli aika univormu-episodille. Hotellilla ei tietenkään ollut varastossa minun kokoistani työpukua. Tai siis tarvitsin vain takin, tummat suorat housuni kuulemma välttivät. Löysimme varastosta yhden takin, joka mahtui päälle, mutta oli aika tiukka ja muutenkin epämukava päällä. Sainkin sitten seuraavat ohjeet: etsi itsellesi musta jakkutakki ja tule huomenna töihin. Selvä.

Painelin sitten ulos hotellista löytöretkelleni etsimään mustaa jakkutakkia. Etsintäretkelläni törmäsin Zarassa Anjaan ja erääseen korealaiseen tyttöön. Päätin lyöttäytyä heidän seuraan, yksin kun ei ole ikinä niin hauskaa kuin hyvässä seurassa. Kiertelimme siinä aikamme ja päädyimme syömään sushia. Takkia ei muuten löytynyt. Sitten tapasimme keskustassa Debecin edessä Sunghon, Michalin ja Aivaraksen. Tällä porukalla (minä, Anja, Aivaras, Michal ja Sungho) läksimmekin sitten seikkailemaan Seomun Marketiin. Seikkailu oli varsin hupaisa. Harmittaa vaan, että unohdin kameran aamulla asuntolaan, joten en voinut ottaa kuvia kaikista hauskoista jutuista joihin törmäsimme torilla. Ai niin muuten! Löysin torilta mustan jakkutakin!!

Jossain välissä Michal ja Aivaras läksivät Daegun jollekin stadionille katsomaan vuoden 2011 Daegussa järjestettäävien yleisurheilun MM-kisojen jotain esinäytöskisoja, tai mitä lie. Itsekin olisin voinut haluta mukaan, mutta olin loppujen lopuksi liian laiska hommaamaan itselleni lipun kisoihin. Jäimme siis Anjan ja Sunghon kanssa seikkailemaan Seomuniin vielä joksikin aikaa. Lopulta päädyimme takaisin Daegun keskustaan, ja söimme shabu shabua. Sitten seikkailimme hieman keskustassa. Lopulta päätimme mennä katsomaan leffaa leffahuoneeseen. Täällä Koreassa ei vuokrata leffoja niin kuin Suomessa. Täällä mennään semmosiin paikkoihin, joissa valitaan leffa ja mennään sitten erilliseen huoneeseen porukalla katsomaan valittua leffaa. Aika kätevää. Ja hauskaa, varsinkin hyvällä porukalla.

Minä ja Anja halusimme nähdä jonkin korealaisen leffan, mutta koska tarjontaa oli aika lailla, oli valitseminen vaikeaa. Lopulta saimme valinnan tehtyä ja menimme meille osoitettuun huoneeseen. Kun sitten saimme kuulla, ettei kyseinen leffa toimikaan jostain ihmeen syystä. Eli täytyi valita uusi. Kaiken tuskailun jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin lopulta katsomaan leffaa. Elokuva itsessään ei ollut kovin kummoinen, mutta olipahan hauskaa silti.

Leffan jälkeen olimme sen verran väsyneitä, että päätimme palata takaisin koululle. Laiskuuttamme otimme taksin ja porhalsimme hullun taksikuskin kyydissä asuntolan ovelle. Tai ei ovelle, lähelle kummiskin. Tässä kohtaa Anja ja minä sanoimme hei hei Sungholle (joka käveli asuntolan luota kämpälleen North Gaten ulkopuolelle), ja painuimme huoneisiimme nukkumaan.

Tänään eli siis lauantaina pääsin sitten aloittamaan varsinaiset työt Novotelissa. Töistä ei itse asiassa ole paljoa kerrottavaa, toimin lähinnä tarjoilijana, kiillottelin juomalaseja, järjestelin juhlasaleja ja siinäpä se. Yhdessä välissä rupattelin Square-ravintolan ranskalaisen pääkokin kanssa, ja ehdinpä juttelemaan myös ravintolan sushi-mestarin kanssa. Työtpvereistani voisin mainita sen verran, että kaikki ovat oikein mukavia ja ystävällisiä. Kaikki haluaa tietää mistä olen kotoisin, mitä opiskelen, minkä ikäinen olen, ja miksi tulin Koreaan. Samat kysymykset kuulee tosin kaikilta korealaisilta joiden kanssa alkaa juttelemaan.

Siinäpä olikin tarinaa tältä viikolta. Huomenna kertomuksia indonesialaisesta ravintolasta!

Loppuun kuvia viikon varrelta:

Global Loungessa. Anja, Alexandra (työharjoittelussa KNU:n International Writing Centressä) ja Sungho.

Global Lounge edelleen. Etualalla istuu Jyustina (Puolasta), oikealla Dayoung, Anjan korealainen kaveri.

Ruokalassa. Vasemmalla Sungho (joka ei oikeasti saisi olla ruokalassa, sillä hän ei asu asuntolassa) ja Michal. Oikealla Aivaras, ja Aivaraksen käden takana Anja.

Ruokala ruokaa!

Korean kielen tunnilla tiistaina.

Opittiin kysymään "Mikä tämä on?", Ige mwoyeyo?

Torstainen UKW-esitelmä by George (oikealla), Sasha ja Michal.

Business Communication & Writing Skills-tunnilla.

Edelleen. Saimme saarnan business e-mailien kirjoittamisesta.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä: työpaikkani, Novotel!

Seikkailu Seoulissa, osa 3

Sunnuntai 20.9.2009

Viikonloppureissun kolmas eli viimeinen päivä.

Päivä alkoi aamupalalla ja guest housen lakanoiden ja pyyhkeiden palautuksella. Sitten datailimme Iiriksen kanssa vähän aikaan guest housen tietokoneilla, ja tutkimme mitä kaikkea voisimme vielä tehdä Seoulissa. Päätimme viedä ensin matkatavaramme Seoul Stationille säilöön, jonka jälkeen suuntaisimme Itaewoniin, Seoulin länsimaalaisimpaan paikkaan, niin sanotusti. Hassu juttu sattui kun menimme Seoul Stationille. Saimme juuri tavaramme sailöön ja paluuliput Dongdaeguun ostettua, kun törmäsimme pieneen porukkaan muita KNU:n vaihtareita. Jännää että on 12 miljoonan asukkaan kaupungissa ja siellä sitten kävelee tuttuja vastaan sattumalta.

Anyway, menimme siis metrolla Itaewoniin. Heti metrosta poistuttua huomasi paikan todellakin olevan täynnä länsimaalaisia ja muita ulkomaalaisia. Kaduilla ei tullut vastaan kovinkaan montaa korealaista (verrattuna siis muuhun Seouliin/Koreaan), joka puolella oli vaaleaihoisia tai tummaihoisia ihmisiä. Hassua kyllä, minulla oli vähän erilainen kuva koko Itaewonista. Ajattelin, ettei se olisi ollut niin rähjäisen näköinen ja oloinen paikka, mutta esimerkiksi verrattuna Myeong-dongiin, se oli todella nuhjuisen oloinen. Hirveästi kojuja kaduilla, turistikrääsää jne. Paikasta tuli jotenki todella halpa mielikuva, mutta kun kävin tutkimassa yhdenkin street fashion-tyylisen kaupan hintoja, olivat ne todella korkealla.

Itaewonin katukuvaa.

Itaewonissa kävellessä huomasin myös pitäväni laukustani vaistomaisesti tiukemmin kiinni. Ensimmäistä kertaa täällä Koreassa ollessa tuli sellainen olo, että kohta oikeasti joku tulee ja nappasee laukun käsistä. Ei täällä missään muualla tule sellaista "turvattomuuden" tunnetta, korkeintaan ahtaissa metroissa pitää laukkuaan enempi silmällä kuin yleensä. Jännää, että heti kun ympärillä on enemmän länsimaalaisia tuloksena on tällainen reaktio. Muutenkaan en oikein pitänyt Itaewonista, juuri sen takia, kun siellä oli niin paljon ei-korealaisia. Omituista, luulisi että tuntisi olonsa kotoisammaksi enemmän itsensä näköisten ihmisten seassa, mutta näin ei todellakaan ollut.

Helsinki ei nyt aivan ole sattunut kohdalleen.

Etsimme Itaewonissa melko pitkään jotain paikkaa missä syödä. Yllättävän haastavaa oli löytää hyvä paikka. Iiris ei halunnut syödä korealaista, joten tutkimmekin sitten kaikkia muita ravintoloita. Ranskalainen ravintola oli liian kallis, Turkkikailessa kebab-paikassa ei ollut sitä ruokaa mitä listalta halusimme (lista oli todella rajoitettu, ehkä 4 ruokalajia yhteensä), "Foreign Restaurant" niminen intialaistyylinen paikka oli jälleen liian kallis, emmekä löytäneet meksikolaista ravintolaa jota koitimme etsiä. "Onneksi" kadun varressa oli sitten Subway.


Saatuamme patongit syötyä suuntasimme suoraan metrolle ja pois Itaewonista. Itse olin iloinen ettemme viettäneet siellä sen enempää aikaa, paikka oli nimittäin omasta mielestäni aikamoinen pettymys. Onneksi olimme varanneet päivälle muitakin mahdollisia paikkoja missä käydä. Läksimmekin sitten Itaewonista pitkähkölle metromatkalle kohti Samseongin asemaa. Verrattuna Itaewonin ulkomaalaispaljouteen olimme metron vaunussa ainoat ei-korealaiset. Siinä matkatessamme kohti Samseongia metro tyhjeni tyhjenemistään, ja pelkäsimme jo mennevämme väärään paikkaan, tai että luvassa on jokin tylsä mesta. Luimme netistä että Samseongissa sijaitsisi COEX Mall, Aasian suurin maanalainen tavaratalo. Metron väen vähyys sai meidät kuitenkin epäilemään, onkohan paikka sittenkään niin hohdokas.

Onneksi epäilyksemme osoittautuivat vääriksi. Päästyämme asemalta ulos Samseongissa, ympärillämme oli taas tuttu ja nyt jopa mukavalta tuntuva ihmispaljous. COEX Mall vaikutti heti ensisilmäyksellä vaikuttavalta paikalta: käytävä toisensa jälkeen täynnä mielenkiintoisia kauppoja. Tarjontaa on vaatteista (korealaiset & ulkomaalaiset merkit) kaikkeen pieneen hilpetööriin (mm. Sanrio-kauppa ja Totoro-kauppa). Suosittelen tavarataloa kaikille Seoulissa kävijöille! Kauppojen lisäksi COEXissä on myös aquarium jossa voi katsella kaloja, sekä leffateatteri ja vaikka mitä muuta jännää.

Iiriksen suosittelemana otimme ruokapuolelta japanilaiset "letut". En oikeastaan tiedä mikä juttu se oli, mutta vähän lettutaikinan tyylisestä mömmöstä tehtiin ympyrä johon sitten iskettiin erilaisia herkkuja täytteeksi. Hyvää oli!

Lauantain G-Dragonin näkeminen livenä jätti jälkensä: oli pakko ostaa G-Dragon-kahvia. Oli muuten todella pahan makuista.

COEX Mall. Tänne pitää tulla toistekin!

Melkein kolmen tunnin shoppailun jälkeen läksimme etsiytymään takaisin Seoul Stationille, jotta ehtisimme 19:10 lähtevään KTX:ään Daeguun. Hyvä että lähdimme jo ennen kuutta takaisin päin, matka juna-asemalle kesti nimittäin miltei tunnin. Junamatka takaisin Daeguun menikin tutkiessa ostoksia ja koomatessa rankan viikonlopun jäliltä.