En dag med Iiris

Tänään oli erityisen hauska päivä.

Tarkoituksena oli nukkua yhdeksään ja lähteä sitten seikkailemaan Keimyung-yliopistolle päin, mutta Shiori soitteli kahdeksan jälkeen ja kyseli mukaan aamupalalle. No mikäs siinä, lähdenhän minä kun kerta kysytään (vaikka puoliunessa vielä tuolloin olinkin). Aamupala sujui mukavissa merkeissä (vaikkei se välttämättä nyt niin tajuttoman mauttavaa ollut...) rupatellessamme kurssivalinnoistamme ja sen sellaisesta. Syötyämme toivottelin Shiorille hyvät päivänjatkot ja lähdin etenemään kohti North Gatea ja bussipysäkkiä. Jonkun aikaa bussia sai odotella, mutta tuli se sieltä sitten lopulta (joskus tuntuu, ettei täällä ole linja-autoilla minkäänlaisia aikatauluja... kulkevat milloin kulkevat). Keskustassa löysin tieni helposti lähimmälle metroasemalle, ja yhtä helposti oikeaan metroon. Ah, metrojen yksinkertaisuuden ihanuus! Parinkymmenen minuutin päästä olin jo Gangchangin asemalla, ja siellä Iiris minua jo odottelikin.

Vähän aikaa vatvouduttuamme sinne tänne asemalla ja sen ulkopuolella päätimme mennä keskustaan ja etsiä jotain syötävää. Painuimme takaisin metroon, ja porhalsimme keskustaan. Iirikselle tämä oli ensimmäinen kerta Daegun keskustassa, joten tunsin olevani jotenkin jo "vanha tuttu" paikkojen kanssa... Mikä on aika vääristynyt harhakuva, itsehän olin jopa kolmatta kertaa käymässä keskustassa. Johdattelin Iiriksen jo aiemmin hyväksi todettuun Sleepless in Seattle-kahvilaan, ja istahdimme sinne toviksi höpäjämään kahvin ja smoothien kera.

Iiris ja smoothie. Minulla edessäni taas vaihteeksi ice cafe mocha...

Tämän pienen tauon jälkeen jatkoimme matkaamme maanalaisen ostarin ihmeelliseen maailmaan. Emme oikeastaan muuta tehneet kuin kiertelimme ja kaartelimme sinne tänne ihmetellessämme tavaran paljoutta. Ja halpuutta. Siinä kierrellessä tarttuikin sitten mukaan muutamia juttuja, joita lähettelen jossain välissä kavereille Suomeen, sekä yksi Dong bang shin ki:n levy... TAAS. No, toinen se vasta oli. Tällä kertaa kyseessä bändin uusin japanin kielinen single Stand by u, mukana DVD täynnä kaikkea jännää (tai oletettavasti jännää, pääsen katsomaan DVD:tä vasta kun saan hommattua ulkoisen CD-aseman tähän koneeseen). Hinta vajaa 9 euroa.

Aarre #2.

Eipä päivästä hirveästi muuta kerrottavaa ole. Pidimme hauskaa ja keskustelimme kouluistamme ja asuntolatovereistamme, omista näkemyksistämme Koreasta ja kaikesta tähän mennessä koetusta. Jossain välissä piipahdimme McDonald'siin syömään (yay, Shrimp Burger!) ja jatkoimme taas taivallustamme. Itselleni keskustan seutu alkaa jo hahmottua, pariin otteeseen olin vain vähän hakoteillä siitä missä mennään. Ja tutkimallahan sitä vain oppii liikkumaan uudessa kaupungissa. En oikein keksi mitään hauskempaa kuin kävellä ympäriinsä Daegun keskustan katuja katsellessa kaikkia putiikkeja ympärillä. Oli myös hauska huomata, kuinka aamupäivästä kaduilla ei liikkunut paljoa ihmisiä. Kellon lähetessä neljää, koulujen ja töiden loppuessa, ihmisiä alkoi pikkuhiljaa vain pursua jostain ympärille, ja kohta huomasimme Iiriksen kanssa kävelevämme pitkien hitaasti liikkuvien autojonojen keskellä. Viiden tienoilla saattelin Iiriksen takaisin metroon, ja lähdin itse metsästämään bussia koululle päin.

Keskustassa on nätti puisto.

Näkymää Lotte-tavaratalon ylimmästä kerroksesta alaspäin. Kyseessä EI siis ole se maanalainen tavaratalo... Tästä tulee mieleen Helsingin Stockmann.

Matkallani North Gatelta takaisin asuntolaan päätin käydä viemässä International Officeen vakuutustodistukset, kun ne kerta mukanani olivat. Toimistossa sattuikin taas aika hauska juttu. Siellähän siis työskentelee Saeron Lee, josta olenkin jo aiemmin kirjoittanut. No, hän sitten innoissaan kyseli minulta olenko kuullut, että G-Dragonin (eräs Big Bangin jäsen) sooloalbumi on edelleen Korean listaykkösenä, eikä levyä kuulemma meinaa löytää enää mistään Korean kaupasta. Mainostipa hän siinä samalla myös parille paikalla olevalle korealaiselle oppilaalle olevani kyseisen poikabändin, Big Bangin, fani. Kohta kaikki varmaan tunnistavat minut täällä koululla, "tuo on se ulkomaalainen Big Bang- ja Dong bang shin ki-fani!" :DD Ei siinä mitään, mukavaahan se on kun löytyy yhteisiä puheenaiheita. Ja minun on erittäin helppo aloittaa keskustelu kenen tahansa korealaisen kanssa, sillä voin aina käyttää jäänmurtajana tietojani täkäläisestä musiikista. Aina tuntuvat olevan innoissaan kun luettelee litaniaa Big Bang, Dong bang shin ki, BoA, Se7en, Rain, Epik High, Nell.......

Mutta eteenpäin! Asuntolaan päästyäni menin sitten koputtelemaan yläkertaan Joannan, yhden puolalaisen tytön ovelle (huomatkaa, olen oppinut nimen!). Jonkin aikaa rupateltuamme päivän tapahtumista päätimme mennä illalliselle koulun ruokalaan. Siellä yksi pöydän ympärys täynnä vaihtareita.

Vasemmalla Magda, keskellä Joanna ja oikealla Aivaras.

Vasemmalla pilkottaa Shiori, mutta siihenpä se minun nimien muistaminen taas loppui.

Siinäpä päivän tapahtumat taas olivatkin pääpiirteittäin. Tuossa jokin aika sitten sain sovittua tapaamiset Gaheen ja Yoonsungin kanssa keskiviikolle. Siitäkin tulee varmasti taas hauska päivä. Ja huomenna minullakin alkaa viimein koulu, ihan oikeasti. Aamusta heti yhdeksältä Logistics Managementia... Sitä odotellessa kirjoittelen loppuun vielä muutamia jänniä ja ei-niin-jänniä seikkoja täältä Koreasta.

Sikainfluenssan leviämisen ehkäisy jatkuu täällä asuntolassa edelleen: nyt illalla meidät kuulutettiin alas mittauttamaan kuume. Itselläni oli ilmeisesti lämpöä yli sallitun rajan, sillä nimeni merkittiin jollekin lapulle. En kuitenkaan tunne oloani mitenkään kuumeiseksi, saatikka sitten oikeasti sairaaksi. Mitään yskän tai nuhan oireitakaan ei ole, joten tuskin minussa possuflunssa on.

Joissakin lavuaareissa hana aukeaa painamalla alaspäin, ei nostamalla ylös niinkuin Suomessa... Varsin jännää. Jännää on myös se, että joissakin yleisissä vessoissa ei itse kopeissa ole paperia. Se on muistettava ottaa mukaan ulkopuolella sijaitsevasta telineestä.

Sungho on todellakin varsin hauska hemmo. Oma buddyni ei ole pitänyt yhteyttä sitten orientointi päivän (tosin tänään sovimme sen tapaamisen), mutta Sungho aina laittelee viestiä ja kyselee kuulumisia. Ehkä se on sitä aasialaista yleistä kohteliaisuutta, tiedä häntä.

Täällä on aivan hirveästi kaikenlaisia ihme juomia. Ja vaihtoni aikana aion kyllä kokeilla suurinta osaa niistä. Eilen ostin tällaisen purkin:

Söpö, eikö vain? Makukin oli varsin söpö, jopa liian söpö ollakseen mielestäni hyvää. Imelää kuin mikä.

Ikäasiat askarruttavat minua tässä kulttuurissa ehkä eniten... Koreassa, aivan kuten käsittääkseni suurimmassa osassa Aasian maista ikä tuo ihmiselle lisää "valtaa" ja arvoa. Selväähän on, että vanhemmille ihmisille annetaan bussissa ja metrossa oma istuin, mutta kuinka sitten käsitellä ihmisiä täällä koululla? Sattuu nääs olemaan niin, että olen melkein poikkeuksetta 2-4 vuotta nuorempi kaikista korealaisista buddyistamme. Tässä valossa minun tulisi puhua näille henkilöille kunnioittavammin ja niin edelleen... Joten mietinkin aina, onko sitten soveliasta vitsailla heidän kanssaan, ja melko suorapuheinen kun nyt olen, onko viisasta aina laukoa suustaan juuri se mitä ajattelee? Tähän mennessä ainakaan ei ole ollut mitään ongelmia heidän kanssaan. Luulenkin, että Korean nuoriso on sen verran tietoinen länsimaalaisesta kulttuurista, etteivät ota loukkauksena jos vaikka sanookin jotain ohi suunsa. Tai sitten nuoren sukupolven muutos "länsimaalaisempaan suuntaan" ulottuu myös tälle osa-alueelle: ehkä he eivät ole enää niin sidonnaisia hierarkian tiukkoihin sääntöihin, toisin kuin vanhempi väestö. Taidankin siis jatkaa samaan malliin nuorten seurassa kuin tähänkin asti, mutta en edelleenkään ole varma onko korealaisille kohteliaisuus jos heidän sanoo näyttävän ikäistään nuoremmalta.... Täällä nimittäin kaikki ihmiset näyttävät vähintään 10 vuotta nuoremmilta kuin oikeasti ovat.

Muuttopäivä

Tänään koitti se suuri päivä, jolloin kaikki vaihtarit pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttivat asuntolasta toiseen. Aamupäivä kului raahaillessa yli 20 kilon painoisia laukkuja alas neljännestä kerroksesta pihan yli vastapäätä olevaan toiseen rakennukseen neljänteen kerrokseen. Kiltti ja mukava ihminen kun vielä olen päätin auttaa muita onnettomia laukkujensa kanssa, saatuani ensin tietenkin omat kamani oikeaan osoitteeseen. Siinäpä kunnon käsi- ja jalkatreeni tälle päivälle. Vaikka itse muutto tapahtui jo aamupäivällä, meille kerrottiin pysyä poissa asuntolasta kello yhden ja kuuden välillä päivällä. Eli pääsin järjestelemään tavaroitani vasta illalla. Kuvia huoneesta myöhemmin... Mitä siis tehdä, kun on viisi tuntia aikaa tapettavana vieraassa kaupungissa? No tietenkin voi lähteä pienelle retkelle! Kokoonnuimme tyttöporukalla uuden asuntolarakennuksen eteen, ja vaelsimme ensin (luonnollisesti) North Gatelle ja ulos koulun alueelta. Aivan tien toisella puolella päätimme syödä "aamupalaa" Tous les Jours-nimisessä leipomo-kahvila tyylisessä paikassa. Ei ehkä aivan korealaista, mutta hyvää kuitenkin.

Vasemman puoleisen tytön nimeä en muista, mutta keskellä Ayako ja oikealla Shiori (molemmat Japanista).

Aamupalaksi Ice Cafe Mochaa... 3000 wonia = 1,70€.

"Aamiaisen" jälkeen parveilimme linja-autopysäkille, suunnitelmana suunnata kohti Daegun keskustaa. Lauantaipäivä kun nyt sattui olemaan, niin bussit olivat tietenkin tupaten täynnä keskustaan suuntaavaa populaatiota. Tätä yritin selittää tovereilleni, kun oikea bussi sitten porhalsi eteemme. Joku kuitenkin päätti, että juuri tähän bussiin nousemme ja niin oli minunkin seurattava parvea. Jotenkin olin näet joutunut "ryhmänjohtajan" rooliin ollessani ainoa, joka tiesi oikean pysäkin millä jäädä pois keskustassa. Joukkiomme (12 hlöä) mahtui kuin ihmeen kaupalla ahtautumaan jo valmiiksi ihmisiä täyteen ahdettuun bussiin, mutta matka keskustaan oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Täällä bussikuskit harrastavat äkkijarrutuksia, ja mikäs sen mukavampaa kuin saada kasa kaatuvia ihmisiä päällensä keskellä ahdasta bussin käytävää. Onneksi kukaan ei sentään missään vaiheessa kaatunut. Toisaalta, ei siinä tungoksessa olisi edes päässyt kaatumaan.

Selvisimme kaikki elossa bussimatkasta (ja muistin jopa oikean pysäkin keskustassa), ja ulos päästyämme päätimme jakaantua pienempiin ryhmiin helpottaaksemme pyöriskelyä kaupungilla. Oma ryhmäni koostui kahdesta puolalaisesta (joiden kanssa eilenkin pyörimme), ex-kämppiksestäni Avasta ja uudesta kämppiksestäni... Jonka nimeä en muista. Reittimme kulki Citibankin ja kävelykadun kautta maanalaiseen suosittuun ostoskeskukseen. Jotta jokainen voisi pyöriskellä oman mielensä mukaan miten haluaa, sovimme ajan ja paikan missä tapaisimme. Itse pyyhälsin yhden puolalaistytön kanssa Hottracksiin levyostoksille. Tai no, puolalainen ei vielä ostanut mitään, vaikka kovasti hänelle Dong bang shin kiä ja Big Bangia suosittelinkin (sanoi kuuntelevansa kappaleita ensin Youtubessa ja sitten ehkä ostaa levyn). Itselleni mukaan tarttui DBSK:n The Secret Game (tänä vuonna ilmestynyt levy, ja hinta oli 18000 wonia = 10 euroa).

Aarre.

Levykauppaan meitä seurasi myös kämppikseni ja toinen puolalainen (Ava paineli omille teilleen), ja kierreltyämme putiikissa aikamme, päätimme mennä (vaihteeksi) kahville. Tällä kertaa kokeilussa oli Sleepless in Seattle-kahvila. Hyvää oli. Ja erittäin viihtyisä sisustus.

Seattle Smoothie, makuna minttu. (4000 wonia = 2,20€)

Kahvilaan kantautui kävelykadulta livemusiikkia, joten päätimme toisen puolalaisen kanssa (pitäisiköhän joskus opetella nimiä..) jonkun aikaa istuttuamme lähteä katsomaan mistä on kyse. Löysimme ulkoa esiintymislavan ja pari miekkosta soittelemassa kitaraa. Se mikä oli meistä länsimaalaisista kiinnostavaa oli että he lauloivat englanniksi (esittivät mm. Stingin Every Breath You Taken, Santanan Smoothin ja Fool's Gardenin Yellow Lemon Treen). Riensimmekin innoissamme lavan eteen kuuntelemaan ja katselemaan. Biisien vaihtuessa vaihtuivat soittajatkin, ja yhteensä lavalla taisi käydä eri vaiheissa 5 eri musisoijaa.

Ensin lavalla oli vain he kaksi.

Kolmas kitaristi/laulaja ja rumpuhemmo.

Lisää kitaristi/laulajia.

Jonkin aikaa kuunneltuamme kävin laittamassa 2000 wonia lavan edessä olevaan laatikkoon. Varmaksi en mene sanomaan, mutta ilmeisesti kyseessä oli jokin tapahtuma, jolla kerätään rahaa köyhien lasten koulutuksen avustamiseksi tai jotain sellaista. Eli uskoisin tuon reilun euron menneen ihan hyvään tarkoitukseen. Laitettuani rahat laatikkoon, sain vieressä seisovalta tyypiltä lehtisen ja kännykkään ripustettavan killuttimen.

Jee.

Välillä päätimme käydä kurkistamassa, mitä kävelykadun toisessa päässä olevalla lavalla tapahtui. Eilen siellä soittelivat ne intialaiset muusikot, mutta tällä kertaa löysimme sieltä vanhoihin soturin asuihin pukeutuneita miehiä heiluttelemassa miekkoja.

Hurja nainen keihäänsä kanssa.

Hemmot käsittelivät aseitaan erittäin taitavasti, ja lavan ympärille olikin kerääntynyt melkoinen joukko ihmisiä ihastelemaan taidonnäytteitä. Katselimme näytöstä jonkin aikaa, ja pyöriskelimme vielä hiukan kävelykadulla, kunnes kello näytti viittä ja menimme sovittuun tapaamispaikkaamme ostarille.

Kävelykatu. Näin viikonloppuna Daegun keskusta kuhisee ihmisiä.

Saatuamme pienen joukkiomme taas kokoon, päätimme etsiä ruokapaikan. Kävelimme jälleen kävelykadun läpi, ja matkalla sattui hauska välikohtaus. Kadulla oli tyttölauma, ja eräs piteli kyseistä kylttiä:

"Please help to TVXQ to find their "Human Rights" | "Auttakaa TVXQ:ta löytämään ihmisoikeutensa."

Tajusin sikälti, että kyseessä on Dong bang shin ki (tai TVXQ) fanityttölauma. Selvästikin he keräsivät nimiä addressiin auttaakseen kolmea kyseisen pop-joukon jäsentä pienessä sodassaan levy-yhtiötään SM Entertainmentia vastaan. Juttu on aika monimutkainen, mutta ketään se tuskin kiinnostaa joten en ala setvimään sitä täällä. Joka tapauksessa, menin tyttöparven luo, ja sanoin kysyvään sävyyn "Dong bang shin ki?". Siitäkös he innostuivat ja johdattivat minut pöydän luo, ja kysyivät kirjoitanko nimeni addressiin. No, samapa tuo, bändi on kuitenkin yksi suosikeistani niin mikäs siinä. Sanoin vielä nimeni kirjoitettuani "Dong bang shin ki saranghaeyo", eli suomeski "Rakastan Dong bang shin kiä". Moinen lause sai aikaan tyttölaumassa ilon kiljahduksia ja aploodeja. Antoivatpa minulle vielä ennen matkani jatkamista keksejä. Jännää. Mutta tuskinpa tytöt mitään addressillaan aikaiseksi saavat.

Koko fanilauma kyltteineen.

Välikohtauksen jälkeen ruokapaikan etsintämme jatkui. Ei meidän pitkään tosin tarvinnut etsiä, kun päätimme pujahtaa sisään seuraavaan paikkaan:

Sisään päästyä meidät johdatettiin pöytään, ja muutaman hetken hämmästeltyämme päätimme mitä tilata. Paikka tuntui olevan muuten aika korkeatasoinen miestarjoilijoineen päivineen. Eikä pukeutumisemme tuntunut oikein mätsäävän tasoon nähden (mitä nyt Avalla kolitsihousut jalassa ja niin edespäin). Ruokakin oli makuhermoja kutkuttelevan maittavaa.

Tästä jokainen sai napsia mielensä mukaan syötävää.

Syötyämme palasimme bussilla takaisin koululle (kämppikselläni kai oli jonkinmoinen kiire tavata buddynsa). Pääsimme vihdoin uusiin huoneisiimme, tosin minulle se merkitsi siivoamista ennen minkäänlaista tavaroiden purkua. Huoneen vessa oli niin törkeässä kunnossa että hohhoijaa. Eipä auttanut muu kuin tarttua härkää sarvista ja kuurata lattia ja puhdistella lattiakaivo (tosin se ei vieläkään vedä oikein kunnolla, en tiedä miten syvältä sieltä saisi kaivella sontaa pois). Imuroin myös muun huoneen ja oman sänkyni patjan. Sitten eikun laukku auki ja tavarat paikoilleen! Tässä sitä sitten asustellaan seuraavat viisi kuukautta.

Eteinen ja ovi käytävälle.

Vessa (siivouksen jälkeen...)


Minun "puoli" huonetta.





Vasemmalla työpöytäni ja oikealla näkymää ikkunasta ulos. Muutimme aamulla kuvassa oikealla näkyvästä rakennuksesta.

Loppuun vielä yksi aika hauska juttu. Sungho soitti minulle tuossa yhdentoista jälkeen (illalla) tätä aikaa, ja puheli jotain vastaavaa: "Terve! Olen juuri tulossa baarista, oli tosi hauskaa, tosin Michal joi ihan liikaa... Niin huomisesta piti sanoa sen verran, että jos olet kiinnostunut lähtemään mukaan kirkkoon, niin kokoonnumme North Gatelle yhden aikaan iltapäivästä." ....SELVÄ. Lisäksi hän sanoi, että minun tulisi kertoa kyseiset terveiset kaikille, josko joku haluaisi mukaan. (Kyseessä on siis kirkko, jossa pidetään englanninkielisiä palveluksia.) No, kerroin sitten Sungholle, että Ava juuri tänään sanoi tahtovansa kirkkoon. Pienen sähläyksen jälkeen sainkin annettua hänelle Avan puhelinnumeron. Pitänee huomenna aamupäivästä käydä kertomassa puolalaisille minne mennä, jos haluavat Sunghon mukaan. Itse en ole menossa.

Pyöriskelyä puolalaisten kanssa

Kirjoitettuani edellisen tekstin ryntäsin Asuntolatoimiston eteen odottelemaan neljää puolalaista ja yhtä buddya. Sovimme tästä tapaamisesta jo eilen illalla vaihtareille tarkoitetun illallisen jälkeen, ja tarkoituksenamme oli selvitellä pankkiasioita ja kaikenlaista muuta. Nämä puolalaiset nimittäin saapuivat Daeguun vasta eilen, joten heillä oli edessä kaikkien lippulappusten täyttely ja vuokran maksu. Ensimmäisenä menimme Daegu Bankiin North Gatelle avaamaan puolalaisille tilejä, että he saavat sitten myöhemmin student ID cardin. Student ID cardia varten kun näet tarvitsee avata tili juuri kyseisessä pankissa, muuten sitä ei saa. Itsellänihän oli jo tili Shinhan-pankista, sillä oma buddyni sanoi minulle, että tarvitsen jonkun ihme lappusen jos meinaan avata tilin Daegu Bankiin. No, pian kuitenkin selvisi, että ainut asia minkä tarvitsen, on passi. Täyttelin sitten siinä joutessani papereita, ja nyt minulla on tilit sekä Shinhanissa että Daegu Bankissa... Ei kovin viisasta.

Daegu Bankista saamani vihkonen. Shinhanilla on kyllä hienompi.

Pankkiasioinnin jälkeen oli tarkoitus rynnätä syömään koulun ruokalaan. No, ryntäsimmehän me, mutta ruokala olikin suljettu. Ei auttanut muu kuin mennä syömään North Gaten luo jonnekin ravintolaan (mikä sinänsä on aina ihan hyvä vaihtoehto). Puolalaisen Michalin buddy Sungho johdatti meidät sitten erääseen ruokapaikkaan. Pienen kaaoksen jälkeen jokainen oli päättänyt mitä tilaa, ja pian saimmekin eteemme herkulliset ateriat.

En muista keiton nimeä, mutta herkkua se oli. Hinta 3000 wonia, eli 1,70 euroa. Halpaa.

Ruuan jälkeen läksimme kaupungille selvittelemään Citibankiin puolalaisten pankkikortti-ongelmia. Juokkiomme ollessa niinkin iso (5 hlöä, yksi puolalainen tyttö ei halunnut lähteä keskustaan) jakaannuimme kahteen taksiin, ja Sungho antoi toiselle taksille ohjeet minne mennä. Ihmeen kaupalla päädyimme kaikki samaan osoitteeseen. Sää oli todella hyvä, aurinkoinen ja todella lämmin, ja joukkiomme mielentila oli leppoisa. Siinä kävellessämme vitsailimme ja ihmettelimme keskustan huminaa ja monia meneillä olevia rakennustöitä. Hoksasimme tosin, että rakennus- ja kunnostustöitä tehdään varmaan vuoden 2011 yleisurheilun MM-kisoja varten. Pitäähän kaupungin näyttää siistiltä noinkin suuren tapahtuman aikaan.

Sammakoita.

Useita katuja kunnostetaan Daegun keskustassa.

Kun viimeisetkin sotkut oli selvitetty Citibankissa (oikeastaan sotku ei tainnut koskaan selvitä puolalaisten ilmeiden perusteella, mutta pankki meni kiinni...) läksimme vaeltamaan ympäri keskustaa. Vaikka olin käynyt keskustassa jo aiemmin Gaheen kanssa, olin edelleen hämmentynyt kaikesta näkemästäni. Ihmispaljous, kaupoista kaduille kantautuva musiikki ja tarjouksia kaduilla huutelevat kauppojen myyjät ovat minulle jotain uutta. Olikin hauska vain kierrellä ja kaarrella ympäriinsä ja tutkia kaikkea uutta ja jännittävää.

Muoviruokaa. Moni ravintola asettaa annoksiaan esiin kadulle näin.

?????

Sungho suositteli meille kaikille erilaisia kuuluisia korealaisia "virvoitusjuomia". Itse päädyin ostamaan tuon keltaisen tölkin oikealla. Juoma oli tehty riisistä ja jostain muusta, ja se oli aivan törkeän imelää. Michail otti edessä olevan purkin banaani-maitoa. Vaikken banaanista pidäkään, kyseinen juoma oli yllättävän hyvää (parempaa kuin omani). Sungon ostama aloe-juoma vasemmalla oli myös aika metkan makuista.

Kävelykadulla olevalla lavalla alkoi intialaisten musisointihetki kävellessämme paikan ohi.

Jonkin aikaa vaelleltuamme kiiruhdimme takaisin koululle, juuri ajoissa ennen kuutta viemään Alien Registration Card-hakemukset International Officeen. Puolalaiset täyttelivät kyseisen paperin syödessämme ravintolassa aiemmin, mutta minulla lappu ei ollut koko päivänä mukana. Onneksi sain toimistolta uuden paperin, ja sain hoidettua senkin pois alta. Nyt jäljellä oli enää puhelimen metsästys. Onneksi törmäsimme International Officessa kanadalaiseen Alexandraan, joka johdatti meidät paikkaan josta oli itse ostanut käytetyn puhelimen 10 000 wonilla. Sunghon avulla saimmekin sitten itsellemme koreassa toimivat puhelimet. Omani maksoi 20 000 wonia (11,30 €), ja latasin siihen 10 000 wonilla puheaikaa.

"Uusi" hieno LG:ni!

Puhelinten hankinnassa kului yllättävän paljon aikaa, joten kun lopulta poistuimme liikkeestä, ulkona oli jo piemää. Vähän aikaa menee taas ennenkuin osaa käyttää tuota vempainta, mutta onneksi sen kielen sai ainakin vaihdettua koreasta englanniksi. Matkalla takaisin kuolun alueelle törmäsimme vanhoihin tuttuihin, Saoriin ja hänen buddyynsa (viime postauksessa 10. kuva ylhäältä päin, vasemmanpuoleinen hemmo [Itse asiassa törmäsin tänään samassa kuvassa olevaan toiseenkin tyyppiin aikaisemmin päivällä. "Yesterday! The bar!? Yes. Yesyesyes!!"]). Mukana oli myös buddyn (jonka nimeä en siis muista) tyttöystävä ja joitain muita randomeja tyyppejä. Siinä jutustellessamme päätimme myös ostaa hiukan syötävää lähellä olevasta kojusta.

Oho, ensimmäinen kuva itsestäni koko blogissa. Takana Michail. (Tässä vaiheessa iltaa päivän kuusihenkinen joukkiomme oli kutistunut kolmeen: minä, Sungho ja Michail.)

Vanhojen tuttujen kanssa kävelimme sitten viimein takaisin asuntoloiden luo, ja tiemme erkanivat jälleen. Palattuani huoneeseeni huomasin sen olevan tyhjä (kuten olin melkeinpä olettanutkin). Kämppikseni ovat ilmeisesti lähteneet jonnekin vaihtariporukalla juhlimaan. Hyvä että sain tuon puhelimen hommattua, nyt ainakin saan pidettyä kaikkiin paremmin yhteyttä (että pääsen seuraavan kerran mukaan, kun jotain hauskaa tapahtuu).

Loppuun vielä muutama kuva koulun alueelta.

Michail vasemmalla, keskellä puolalainen tyttö, jonka nimeä en muista, ja oikealla Sungho.

Vesitorni. Nätti.

Teksteissäni useasti vilahteleva North Gaten alue. Paikka on kuuleman mukaan suosittu tapaamispaikka myös muiden koulujen oppilaiden keskuudessa. Kun tien ylittää vasemmalle, löytää koko joukon ravintoloita, baareja, kahviloita ja muita kauppoja.

Taisin joku päivä luvata kuvaa International Officen rakennuksesta. Tässä se nyt on. Itse toimisto sijaitsee alakerrassa, kun taas yläkerta, Global Village, on varattu vaihtareiden käyttöön.

Voisin vielä mainita näin aivan loppuun pienen jännän seikan täältä asuntolasta. Daegussa ilmeisesti joku kuoli muutama päivä sitten sikainfluenssaan, joten nyt asuntoloissa kiertää iltaisin partio mittailemassa asukkien lämpöä, toiveena saada vähäisiäkin influenssan merkkejä osoittavat eristetyksi muista. Ihan hyvä idea sinänsä, mutta toisaalta aika turhaa. Nytkin olen ollut kahtena iltana kierroksen aikaan yksin täällä huoneessa...

Kommenttia eilisestä

Eilen meillä vaihtareilla oli siis orientaatiopäivä. Kahden aikaan ohjelma alkoi päärakennuksessa, jossa meille iskettiin kätösiin söpö paketti kaikenlaista tavaraa. Auditoriossa KNU:n International Officen väki kertoi meille muutamia seikkoja vaihtojaksosta, sekä mahdollisuuksistamme osallistua työharjoitteluun, vapaaehtoistyöhön, sekä muutamaan kilpailuun. Infopläjäyksen jälkeen jakaannuimme ryhmiin, joissa kiersimme koulun alueen ympäri KIS-oppilaiden johdattamina (KIS = KNU International Support).

Infopakettimme sisältöineen. T-paita puuttuu kuvasta.

Global Village International Officen yläkerrassa. Paikka on tarkoitettu vaihtareille. Huoneessa voi katsella leffoja, ulkomaan uutisia ynnä muuta jännää. Ja kavereita saa jättämällä yhteystietonsa ilmoitustaululle!

Ryhmämme kierroksella koulun ympäri. Buddyni Gahee edessä vaaleansinisessä paidassa ja minihameessa.

Kierroksen jälkeen meillä oli tunti vapaata aikaa ennen illallista Student Union Buildingissa olevassa opiskelijaravintolassa. Vietimme tämän ajan buddyni kanssa, kuinkas muutenkaan, menemällä kahville!

Herkullisen näköisiä juomia. Ja hyviä ne olivatkin!

Seuraamme liittyi tällä kertaa myös venäläinen Ingrid (oikealla) ja hänen buddynsa (vas).

Kahvin ja istuskelun jälkeen luvassa oli juhlintaa illallisen ja tutustumisleikkien merkeissä. Kaikki vahtarit buddyineen kokoontuivat opiskelijaravintolaan. Melu oli korviahuumaava, ja tullakseen kuulluksi keskustellessa täytyi oikeasti huutaa. Istuimme illallisella kiinalaisen vaihtarin ja hänen buddynsä kanssa samassa pöydässä.

Kiinalainen vasemmalla ja hänen buddynsä oikealla.

"Tervetuloa KNU:hun!"

Illan mittaan jokainen vaihtari ja buddy esitteli itsensä muille lyhyesti. Lisäksi ohjelmassa oli tietovisailua ja muita hauskoja leikkejä, joista myös sai pieniä palkintoja. Itse jäin valitettavasti palkinnoitta... Illalliseksi tarjottiin oman valinnan mukaan joko Bi bim babia (perinteinen korealainen ruoka) tai porsaanleikkele. Itse olin jo Bi bim babia syönyt, joten valitsin porsaanleikkeleen. Tässä vaiheessa voisi myös todeta, että vaihtareita KNU:ssa on yllättävän monesta kolkasta maapalloa tänä vuonna. Ainakin 13 eri maata on edustettuna.

Welcome partyn jälkeen syntyi hirveä kaaos, kun kaikki alkoivat suunnitella after partya. Mihin mennä ja mihin aikaan? Loppujen lopuksi itse sain selville, että jotain tapahtuisi North Gatella kello 7:45 illalla. Selvä. Painelin siis takaisin asuntolaan, aivan kuten kaikki muutkin. Kävin heittämässä ylimääräiset tavarat huoneeseeni, ja pian läksimmekin jo pohjois porttia kohden. Tosin olimme hiukan myöhässä, sillä lähdimme kävelemään portille vasta 7:50 aikaan... Mutta eipä se mitä, kerkesimme silti hyvin mukaan joukkoon! Osa oli näet jo mennyt edellä tilaamaan ruokaa ja juomaa, kun osa jo aiemmin paikalle saapuneista oli jäänyt odottamaan meitä mattimyöhäsiä. Lopulta pääsimme sisään aivan koulun alueen lähellä sijaitsevaan baariin.

Yoshimoto Banana, illan baari.

Baarivalinnan suhteen korealaiset tekivät eritavalla suomalaisiin nähden. Suomessa tuutorit veivtä vaihtarit ensimmäisenä yökerhoon, jossa musiikki pauhasi ja keskusteleminen oli todella vaikeaa. Yoshimoto Banana oli enemmänkin seurustelu-baari. Musiikki soi hijlaisella, ja kaikki istuivat pöydän ympärillä, mikä teki tutustumisen uusiin ihmisiin helpoksi. Koska tulimme sen verran myöhään paikalle, jouduimme istumaan pitkän pöydän toiseen päähän. Vaikka kovimman pirskeet tuntuivat olevan menossa toisessa päätä pöytää, oli meidänkin päädyssä enemmän kuin hauskaa.


Aluksi juttelimme Avan kanssa kahden korealaisen pojan kanssa, jotka eivät osanneet paljoa englantia. Rohkaisimme kuitenkin heitä, ja loppujen lopuksi saimmme kuin saimmekin selkoa toisistamme.

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, etten taaskaan muista henkilöiden nimiä...

Kuvassa oikealla istuva poika läksi aikaisemmin pois, mutta jatkoimme jutustelua muiden ympärillä olevien kanssa. Aika kului mukavasti höpötellessä ja syödessä pöytään kannettuja herkkuja. Maistoin kyllä lasillisen korealaista Hite-merkkistä olutta, mutta koska en muutenkaan mikään oluen ystävä ole, en voi sanoa sen olleen kovinkaan hyvää. Join myös yllä olevassa kuvassa vasemmalla istuvan pojan kanssa sojua yhdet lasilliset. Se olikin sitten parempaa.

Pöydän antimia.

Soju.

Olutta.

Illan aikana keskustelunaiheet lentelivät urheilusta juomatapoihin ja korealaisen musiikkin (pääsin loistamaan tiedoillani korealaisista pop-bändeistä) kautta yleiseen löpinään. Juttelinpa vieressäni loppuillasta istuneen korealaisen pojan kanssa myös Korean ja Suomen asepalvelusten eroista (kiitokset velipojalle kaikista inttitarinoista, niistä oli nyt hyötyä).

Hän oli hyvin hauska veikko. Ja tunnusti vieläpä pitävänsä Big Bangista!!

Jossain välissä lähelleni oli rantautunut kaksi japanilaista vaihtaria (ja yksi Vladivostokista kotoisin oleva venäläinen), joiden kanssa heidän buddynsa puhuivat tietenki japania. No, itse kieltä hitusen opiskeltuani kuuntelin korvat höröllä, josko ymmärtäisin jotakin. Ja ymmärsinhän minä. Aina kun ymmärsin jotain, kerroin muille mitä he olivat sanoneet, ja sain aploodeja. Juuri tässä seurassa ilmassa lenteli parhaat vitsit ja letkautukset.

Vasemmalla Shiori, keskellä venäläinen vaihtari, ja oikealla Hiroki.

Joskus yhdentoista aikaan osa porukasta lähti jo pois, ja itsellekin alkoi väsy iskeä. Lähdimmekin sitten Avan kanssa vaeltamaan asuntolalle päin. Harmittamaan jäi, etten kysellyt keneltäkään uudelta tuttavuudelta yhteystietoja. Vaihtareita tietenkin näkee kursseilla, mutta toivottavasti korealaisia buddyjakin tulee vielä joskus nähtyä. Hauskaa siis oli, ja mukava olisi päästä juhlimaan samalla porukalla monta kertaa uudestaan!

Öistä Daegua.