Uusia tuttavuuksia ja baseballia

Tänään olikin hauska päivä. Kahdentoista tienoilla menimme kämppikseni Avan kanssa koulun ruokalaan syömään (asuntolan vuokraan kuuluu itse asiassa kolme ateriaa päivässä kyseisessä ruokalassa). Minusta ruoka oli hyvää, tarjolla oli riisiä (kuinkas muutenkaan), kimchiä (samat sanat), kana-curry-kastiketta, sekä muutamia muita sivuruokia. Ava tosin näytti hyvin nyrpeältä eikä tuntunut nauttivat ateriasta ollenkaan. No, hän on se amerikkalainen, joka muutenkin valittaa (edelleen) kaikesta. Lounaan jälkeen tapasin Gaheen vähän ennen kahta asuntolarakennuksen edessä. Hänen kanssa menimme jälleen North Gatelle Daegu Bankiin nostamaan rahaa. Ja tällä kertaa lopultakin sain maksettua vuokrani. Jes, eipä tarvitse siitäkään enää miettiä ja murehtia. Vuokra koko viideltä kuukaudelta (elokuu-tammikuu) on noin 1 020 000 wonia, eli suurin piirtein 570 euroa. Ei paha ollenkaan, ottaen huomioon ne hintaan kuuluvat kolme ateriaa päivässä...

Pankista päästyämme kävimme Gaheen kanssa kahvilla (ah ihanuutta, täällä erikoiskahvitkin irtoavat n. 3000 wonilla, eli alle kahdella eurolla). Kahvin jälkeen Gahee johdatti minut takaisin North Gatelle, ja siellä tapasinkin sovitusti neljän aikaan kaverini Yoonsungin. Yoonsung on korealainen tyttö, joka oli vaihdossa Metropolia AMK:ssa viime keväänä. En ollut hänen tuutori, mutta tutustuimme silti, ja oli todella mukava nähdä häntä uudestaan. Olimme sopineet Yoonsungin kanssa, että menemme illalla katsomaan Daegu Baseball Stadiumille erään ottelun. Vastakkain olivat Daegun omat kasvatit, Samsung Lions, sekä joukkue jonka nimeä en muista... Joka tapauksessa, illan ottelu oli tärkeä, sillä nämä kaksi joukkuetta kilpailevat neljän parhaan joukkoon pääsystä. Yoonsung toi mukanaan myös kaksi kaveriaan. Oli todella mukava tutustua myös muihin korealaisiin, ja nämä tytöt olivatki (kuten kaikki tähän mennessä tapaamani korealaiset) erittäin avoimia ja mukavia tyyppejä. Ja kun olimme lähdössä koulun alueelta, törmäsimme vielä erääseen Yoonsungin kaveriin. Tämä miekkonenkin oli erittäin mukavan oloinen. Hän opiskelee samoissa rakennuksissa kuin minä tulevana syksynä. Kaveri sanoi, että jos milloin näen hänet käytävillä tai missä tahansa muualla, minun täytyy kuulemma heti mennä juttelemaan hänelle ja kysyä jos jokin asia on epäselvä. On ne niin vieraanvaraisia.

Jono lipunmyyntiin. Tuo väkimäärä on itse asiassa pieni verrattuna lopulliseen sisään ahtautuneeseen joukkoon.

Matkatessamme taksilla stadionia kohti Yoonsung kertoi, että baseball on tällä hetkellä erittäin suosittu laji Etelä-Koreassa. Ja sen huomasi. Meidän joukkiomme saapui paikalle yli kaksi tuntia ennen ottelun varsinaista alkamista, ja väkimäärä oli jo huimaava. Loppujen lopuksi koko stadion oli tupaten täynnä katsojia.

Lippu illan otteluun.

Näkymää stadionilla.

Vasemmalla Yoonsung, keskellä Heejin, mutta oikeanpuoleisen tytön nimeä en valitettavasti muista.

Ottelu oli itsessään varsin viihdyttävä. Lisäpotkua siihen antoi cheerleaderit, jotka johtivat kannustushuutoja, ja viihdyttivät muutenkin yleisöä ottelun aikana ja pelaajien vaihtaessa paikkojaan sisävuorosta ulkovuoroon.

Neljä maskottileijonaa. Olivat muuten astetta coolimpeja maskotteja, leijonat nimittäin tanssivat aina sopivissa väleissä Koreassa tällä hetkellä suosittujen pop-biisien tahtiin, ja pari heistä jopa veti breakdancea kentän nurmella.

Ennen ottelun alkua, joukkueiden ollessa verryttelemässä kentällä, maskottileijonat ryömivät aseineen "vihollista" kohden.

"Taistelun" jälkeen.

Koko cheerleadereitten joukko. Keskellä oleva soturipukuinen herra oli koko komppanian johtaja, ja veti yleisön huudatusta.

Tanssijatytöt. Illan pimetessä asut tosin vaihtuivat näistä perinnepuvuista minihameisiin ja toppeihin...

Tää oli kaikkein hauskin leijona.

Juoksu tulossa Samsung Lionseille!

Illan viimeinen kuva. Tytöt ja pahvipelaaja (ilmeisesti tyttöjen suosikkipelaaja).

Ottelu alkoi siis puoli seitsemältä, ja läksimme stadionilta yhdeksän jälkeen, vaikkei peli ollut vielä edes päättynyt. Lähtiessämme Samsung Lions johti 10 - 1, ja jäljellä oli vain muutama vuoropari. Eli lopputulos oli melko selvä. Otimme stadionilta bussin KNU:n North Gatelle, josta muut jatkoivat bussilla kukin omaan kotiinsa, ja minä tallustelin toiselle puolelle koulun aluetta asuntolaan.