Noniin, nythän minä olen siellä, tai siis täällä

Selvisin kuin selvisinkin ihan Daeguun asti, eli määränpää saavutettu. Mutta mitä oikein tapahtui matkalla? Mennäänpäs pari päivää taaksepäin...

21.8.2009

Päivä, jona matka Koreaan varsinaisesti alkoi. Heräsin joskus seitsemän aikaan aamulla valmistautumaan päivän koitoksiin. Kävinpä siinä sitten myös kampaajalla leikkuuttamassa permiksestä kärventyneet hiusteni latvat pois (ja joku venäläinen kampaaja [joka ei puhunut suomea] leikkasikin minulle todella "ihanan" mummomaisen kampauksen). No, tästä lannistumatta päivä kuitenkin jatkui, ja lopulta noin 12 maissa olimmekin jo matkalla äidin ja veljen kanssa Helsinki-Vantaan lentokenttää kohti.

Kentällä check-inissä sainkin huomata, että laukussani oli muutama kilo liikaa painoa. No, jos vaihtoehtoina on maksaa 150 euroa tai ottaa laukusta pois jotain kahden kilon edestä, kumman valitset? Niin, heitin siis takaisin kotimatkalle yhdet housut, pari levyä suklaata (jotka oli tarkoitettu viemisiksi), sekä kengät.

Seuraava mainitsemisen arvoinen seikka sattui lentokoneessa istuessa. Kapteeni kuulutti ja kertoi, että koneesta puuttuu ruuvvi. Jaha. Ei siinä muuten mitään, mutta uutta ruuvia odoteltiinkin sitten siellä Helsinki-Vantaan kentällä noin tunti. Onneksi viereeni sattui istumaan eräs italialainen tyttö, joka oli palaamassa kotiinsa oltuaan kesän vaihdossa Suomessa. Rupattelimme siinä sitten aikamme kuluksi, eikä se tunnin odotuskaan tuntunut sitten niin hirveältä. Kunnekka sitten Schipholin kentällä. Jos ensimmäinen lentoni olisi ollut ajassa, olisi minulla ollu kaksi tuntia aikaa vaihtaa konetta. Nyt aikaa jäikin noin puolisen tuntia, mikä tarkoittaa sitä, että käytännössä juoksin terminaalin D portilta 75 terminaalin F portille 9 (uskokaa pois, se on loppujen lopuksi melko pitkä matka...)

Ehdinpä kuitenkin. Ja niin matka sai jatkua kohti Koreaa.

Hollantia lentokoneen ikkunasta kuvattuna.

Lento Amsterdamista Incheoniin sujui ihan mukavissa merkeissä, tosin unta en saanut montaakaan silmällistä. Perillä Incheonin kentällä kaikki sujui jouhevasti: muita seuraamalla löysin tieni maahantulohässäkkäjutun kautta matkatavaroiden luokse. Ja oma laukkukin löytyi helposti, kiitos pinkin värin! Vähän aikaa kentällä haahuiltuani ja tuijoteltuani Transportation-nimellä varustettua kylttiä, luokseni riensi korealainen miekkonen, toistellen sanaa "taksi". Päättelin hänen olevan taksikuski. Miekkonen viittoi seuraamaan itseään, ja missä tahansa muussa maassa tuskin olisin tuommoista ukkelia seurannutkaan, mutta kun tiesi, mikä maa on kyseessä, läksin melko turvallisin mielin ukkelin perään. Tämä johdatti minut maanalaiseen parkkihalliin, ja siellä oli kuin olikin taksin tunnuksilla varustettu auto. Miekkonen ajoi minut sitten suoraan hotellini eteen. Kätevää. Mutta aika kallis taksimatka. Tingittyä olisi varmaan saanut, mutta olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt matkustamisen ja jet lagin takia, että työnsin vaan ukolle rahat käteen ja painuin sisälle hotelliin. Jossa muuten kukaan henkilökunnasta ei puhunut englantia. Tästäkin huolimatta selvisin hotellissa varsin hyvin elekielen ja muutaman koreankielisen sanan avulla.

Huoneeni Noblesse Jangan-nimisessä hotellissa.

Saavuin hotellille joskus kolmen aikaan paikallista aikaa (eli noin klo 9:00 Suomessa), ja otin pienet päiväunet väsymyksen takia. "Pienet" unet venyivätkin sitten kuuteen asti. Läksin kuitenkin vielä tutkimaan hotellin lähiympäristöä, ja paikansin muun muassa lähimmän metroaseman. Tuli muutama kuvakin otettua.

Tie, jonka varrella hotellini sijaitsi. Kuvan otin lähinnä sen takia, että jos eksyn, voin näyttää paikallisille mihin olen matkalla...

Han-joen haara, joka kulkee läheltä hotellia, jossa majailin. Korea on melko vuoristoinen maa, ja vuoret näyttivätkin ympäröivän koko Seoulia.

Apina-talo. Kuva otettu vain ja ainoastaan sen suomenkielisen (olemattoman) viihdearvon takia.


Tämmöinen pysti merkkasi Dongdaemun-gu:n kaupunginosan alkamista.

Palattuani vaellukselta olinkin jo niin rättiväsynyt, että painuin suoraan nukkumaan (katsottuani ensin jonkinnäköistä Salattujen Elämien vastiketta televisiosta, draamaa, draamaa).

Sunnuntaina otin sen verran enemmän kuvia, että siitä oma postauksensa.