Muuttopäivä

Tänään koitti se suuri päivä, jolloin kaikki vaihtarit pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttivat asuntolasta toiseen. Aamupäivä kului raahaillessa yli 20 kilon painoisia laukkuja alas neljännestä kerroksesta pihan yli vastapäätä olevaan toiseen rakennukseen neljänteen kerrokseen. Kiltti ja mukava ihminen kun vielä olen päätin auttaa muita onnettomia laukkujensa kanssa, saatuani ensin tietenkin omat kamani oikeaan osoitteeseen. Siinäpä kunnon käsi- ja jalkatreeni tälle päivälle. Vaikka itse muutto tapahtui jo aamupäivällä, meille kerrottiin pysyä poissa asuntolasta kello yhden ja kuuden välillä päivällä. Eli pääsin järjestelemään tavaroitani vasta illalla. Kuvia huoneesta myöhemmin... Mitä siis tehdä, kun on viisi tuntia aikaa tapettavana vieraassa kaupungissa? No tietenkin voi lähteä pienelle retkelle! Kokoonnuimme tyttöporukalla uuden asuntolarakennuksen eteen, ja vaelsimme ensin (luonnollisesti) North Gatelle ja ulos koulun alueelta. Aivan tien toisella puolella päätimme syödä "aamupalaa" Tous les Jours-nimisessä leipomo-kahvila tyylisessä paikassa. Ei ehkä aivan korealaista, mutta hyvää kuitenkin.

Vasemman puoleisen tytön nimeä en muista, mutta keskellä Ayako ja oikealla Shiori (molemmat Japanista).

Aamupalaksi Ice Cafe Mochaa... 3000 wonia = 1,70€.

"Aamiaisen" jälkeen parveilimme linja-autopysäkille, suunnitelmana suunnata kohti Daegun keskustaa. Lauantaipäivä kun nyt sattui olemaan, niin bussit olivat tietenkin tupaten täynnä keskustaan suuntaavaa populaatiota. Tätä yritin selittää tovereilleni, kun oikea bussi sitten porhalsi eteemme. Joku kuitenkin päätti, että juuri tähän bussiin nousemme ja niin oli minunkin seurattava parvea. Jotenkin olin näet joutunut "ryhmänjohtajan" rooliin ollessani ainoa, joka tiesi oikean pysäkin millä jäädä pois keskustassa. Joukkiomme (12 hlöä) mahtui kuin ihmeen kaupalla ahtautumaan jo valmiiksi ihmisiä täyteen ahdettuun bussiin, mutta matka keskustaan oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Täällä bussikuskit harrastavat äkkijarrutuksia, ja mikäs sen mukavampaa kuin saada kasa kaatuvia ihmisiä päällensä keskellä ahdasta bussin käytävää. Onneksi kukaan ei sentään missään vaiheessa kaatunut. Toisaalta, ei siinä tungoksessa olisi edes päässyt kaatumaan.

Selvisimme kaikki elossa bussimatkasta (ja muistin jopa oikean pysäkin keskustassa), ja ulos päästyämme päätimme jakaantua pienempiin ryhmiin helpottaaksemme pyöriskelyä kaupungilla. Oma ryhmäni koostui kahdesta puolalaisesta (joiden kanssa eilenkin pyörimme), ex-kämppiksestäni Avasta ja uudesta kämppiksestäni... Jonka nimeä en muista. Reittimme kulki Citibankin ja kävelykadun kautta maanalaiseen suosittuun ostoskeskukseen. Jotta jokainen voisi pyöriskellä oman mielensä mukaan miten haluaa, sovimme ajan ja paikan missä tapaisimme. Itse pyyhälsin yhden puolalaistytön kanssa Hottracksiin levyostoksille. Tai no, puolalainen ei vielä ostanut mitään, vaikka kovasti hänelle Dong bang shin kiä ja Big Bangia suosittelinkin (sanoi kuuntelevansa kappaleita ensin Youtubessa ja sitten ehkä ostaa levyn). Itselleni mukaan tarttui DBSK:n The Secret Game (tänä vuonna ilmestynyt levy, ja hinta oli 18000 wonia = 10 euroa).

Aarre.

Levykauppaan meitä seurasi myös kämppikseni ja toinen puolalainen (Ava paineli omille teilleen), ja kierreltyämme putiikissa aikamme, päätimme mennä (vaihteeksi) kahville. Tällä kertaa kokeilussa oli Sleepless in Seattle-kahvila. Hyvää oli. Ja erittäin viihtyisä sisustus.

Seattle Smoothie, makuna minttu. (4000 wonia = 2,20€)

Kahvilaan kantautui kävelykadulta livemusiikkia, joten päätimme toisen puolalaisen kanssa (pitäisiköhän joskus opetella nimiä..) jonkun aikaa istuttuamme lähteä katsomaan mistä on kyse. Löysimme ulkoa esiintymislavan ja pari miekkosta soittelemassa kitaraa. Se mikä oli meistä länsimaalaisista kiinnostavaa oli että he lauloivat englanniksi (esittivät mm. Stingin Every Breath You Taken, Santanan Smoothin ja Fool's Gardenin Yellow Lemon Treen). Riensimmekin innoissamme lavan eteen kuuntelemaan ja katselemaan. Biisien vaihtuessa vaihtuivat soittajatkin, ja yhteensä lavalla taisi käydä eri vaiheissa 5 eri musisoijaa.

Ensin lavalla oli vain he kaksi.

Kolmas kitaristi/laulaja ja rumpuhemmo.

Lisää kitaristi/laulajia.

Jonkin aikaa kuunneltuamme kävin laittamassa 2000 wonia lavan edessä olevaan laatikkoon. Varmaksi en mene sanomaan, mutta ilmeisesti kyseessä oli jokin tapahtuma, jolla kerätään rahaa köyhien lasten koulutuksen avustamiseksi tai jotain sellaista. Eli uskoisin tuon reilun euron menneen ihan hyvään tarkoitukseen. Laitettuani rahat laatikkoon, sain vieressä seisovalta tyypiltä lehtisen ja kännykkään ripustettavan killuttimen.

Jee.

Välillä päätimme käydä kurkistamassa, mitä kävelykadun toisessa päässä olevalla lavalla tapahtui. Eilen siellä soittelivat ne intialaiset muusikot, mutta tällä kertaa löysimme sieltä vanhoihin soturin asuihin pukeutuneita miehiä heiluttelemassa miekkoja.

Hurja nainen keihäänsä kanssa.

Hemmot käsittelivät aseitaan erittäin taitavasti, ja lavan ympärille olikin kerääntynyt melkoinen joukko ihmisiä ihastelemaan taidonnäytteitä. Katselimme näytöstä jonkin aikaa, ja pyöriskelimme vielä hiukan kävelykadulla, kunnes kello näytti viittä ja menimme sovittuun tapaamispaikkaamme ostarille.

Kävelykatu. Näin viikonloppuna Daegun keskusta kuhisee ihmisiä.

Saatuamme pienen joukkiomme taas kokoon, päätimme etsiä ruokapaikan. Kävelimme jälleen kävelykadun läpi, ja matkalla sattui hauska välikohtaus. Kadulla oli tyttölauma, ja eräs piteli kyseistä kylttiä:

"Please help to TVXQ to find their "Human Rights" | "Auttakaa TVXQ:ta löytämään ihmisoikeutensa."

Tajusin sikälti, että kyseessä on Dong bang shin ki (tai TVXQ) fanityttölauma. Selvästikin he keräsivät nimiä addressiin auttaakseen kolmea kyseisen pop-joukon jäsentä pienessä sodassaan levy-yhtiötään SM Entertainmentia vastaan. Juttu on aika monimutkainen, mutta ketään se tuskin kiinnostaa joten en ala setvimään sitä täällä. Joka tapauksessa, menin tyttöparven luo, ja sanoin kysyvään sävyyn "Dong bang shin ki?". Siitäkös he innostuivat ja johdattivat minut pöydän luo, ja kysyivät kirjoitanko nimeni addressiin. No, samapa tuo, bändi on kuitenkin yksi suosikeistani niin mikäs siinä. Sanoin vielä nimeni kirjoitettuani "Dong bang shin ki saranghaeyo", eli suomeski "Rakastan Dong bang shin kiä". Moinen lause sai aikaan tyttölaumassa ilon kiljahduksia ja aploodeja. Antoivatpa minulle vielä ennen matkani jatkamista keksejä. Jännää. Mutta tuskinpa tytöt mitään addressillaan aikaiseksi saavat.

Koko fanilauma kyltteineen.

Välikohtauksen jälkeen ruokapaikan etsintämme jatkui. Ei meidän pitkään tosin tarvinnut etsiä, kun päätimme pujahtaa sisään seuraavaan paikkaan:

Sisään päästyä meidät johdatettiin pöytään, ja muutaman hetken hämmästeltyämme päätimme mitä tilata. Paikka tuntui olevan muuten aika korkeatasoinen miestarjoilijoineen päivineen. Eikä pukeutumisemme tuntunut oikein mätsäävän tasoon nähden (mitä nyt Avalla kolitsihousut jalassa ja niin edespäin). Ruokakin oli makuhermoja kutkuttelevan maittavaa.

Tästä jokainen sai napsia mielensä mukaan syötävää.

Syötyämme palasimme bussilla takaisin koululle (kämppikselläni kai oli jonkinmoinen kiire tavata buddynsa). Pääsimme vihdoin uusiin huoneisiimme, tosin minulle se merkitsi siivoamista ennen minkäänlaista tavaroiden purkua. Huoneen vessa oli niin törkeässä kunnossa että hohhoijaa. Eipä auttanut muu kuin tarttua härkää sarvista ja kuurata lattia ja puhdistella lattiakaivo (tosin se ei vieläkään vedä oikein kunnolla, en tiedä miten syvältä sieltä saisi kaivella sontaa pois). Imuroin myös muun huoneen ja oman sänkyni patjan. Sitten eikun laukku auki ja tavarat paikoilleen! Tässä sitä sitten asustellaan seuraavat viisi kuukautta.

Eteinen ja ovi käytävälle.

Vessa (siivouksen jälkeen...)


Minun "puoli" huonetta.





Vasemmalla työpöytäni ja oikealla näkymää ikkunasta ulos. Muutimme aamulla kuvassa oikealla näkyvästä rakennuksesta.

Loppuun vielä yksi aika hauska juttu. Sungho soitti minulle tuossa yhdentoista jälkeen (illalla) tätä aikaa, ja puheli jotain vastaavaa: "Terve! Olen juuri tulossa baarista, oli tosi hauskaa, tosin Michal joi ihan liikaa... Niin huomisesta piti sanoa sen verran, että jos olet kiinnostunut lähtemään mukaan kirkkoon, niin kokoonnumme North Gatelle yhden aikaan iltapäivästä." ....SELVÄ. Lisäksi hän sanoi, että minun tulisi kertoa kyseiset terveiset kaikille, josko joku haluaisi mukaan. (Kyseessä on siis kirkko, jossa pidetään englanninkielisiä palveluksia.) No, kerroin sitten Sungholle, että Ava juuri tänään sanoi tahtovansa kirkkoon. Pienen sähläyksen jälkeen sainkin annettua hänelle Avan puhelinnumeron. Pitänee huomenna aamupäivästä käydä kertomassa puolalaisille minne mennä, jos haluavat Sunghon mukaan. Itse en ole menossa.