Pyöriskelyä puolalaisten kanssa

Kirjoitettuani edellisen tekstin ryntäsin Asuntolatoimiston eteen odottelemaan neljää puolalaista ja yhtä buddya. Sovimme tästä tapaamisesta jo eilen illalla vaihtareille tarkoitetun illallisen jälkeen, ja tarkoituksenamme oli selvitellä pankkiasioita ja kaikenlaista muuta. Nämä puolalaiset nimittäin saapuivat Daeguun vasta eilen, joten heillä oli edessä kaikkien lippulappusten täyttely ja vuokran maksu. Ensimmäisenä menimme Daegu Bankiin North Gatelle avaamaan puolalaisille tilejä, että he saavat sitten myöhemmin student ID cardin. Student ID cardia varten kun näet tarvitsee avata tili juuri kyseisessä pankissa, muuten sitä ei saa. Itsellänihän oli jo tili Shinhan-pankista, sillä oma buddyni sanoi minulle, että tarvitsen jonkun ihme lappusen jos meinaan avata tilin Daegu Bankiin. No, pian kuitenkin selvisi, että ainut asia minkä tarvitsen, on passi. Täyttelin sitten siinä joutessani papereita, ja nyt minulla on tilit sekä Shinhanissa että Daegu Bankissa... Ei kovin viisasta.

Daegu Bankista saamani vihkonen. Shinhanilla on kyllä hienompi.

Pankkiasioinnin jälkeen oli tarkoitus rynnätä syömään koulun ruokalaan. No, ryntäsimmehän me, mutta ruokala olikin suljettu. Ei auttanut muu kuin mennä syömään North Gaten luo jonnekin ravintolaan (mikä sinänsä on aina ihan hyvä vaihtoehto). Puolalaisen Michalin buddy Sungho johdatti meidät sitten erääseen ruokapaikkaan. Pienen kaaoksen jälkeen jokainen oli päättänyt mitä tilaa, ja pian saimmekin eteemme herkulliset ateriat.

En muista keiton nimeä, mutta herkkua se oli. Hinta 3000 wonia, eli 1,70 euroa. Halpaa.

Ruuan jälkeen läksimme kaupungille selvittelemään Citibankiin puolalaisten pankkikortti-ongelmia. Juokkiomme ollessa niinkin iso (5 hlöä, yksi puolalainen tyttö ei halunnut lähteä keskustaan) jakaannuimme kahteen taksiin, ja Sungho antoi toiselle taksille ohjeet minne mennä. Ihmeen kaupalla päädyimme kaikki samaan osoitteeseen. Sää oli todella hyvä, aurinkoinen ja todella lämmin, ja joukkiomme mielentila oli leppoisa. Siinä kävellessämme vitsailimme ja ihmettelimme keskustan huminaa ja monia meneillä olevia rakennustöitä. Hoksasimme tosin, että rakennus- ja kunnostustöitä tehdään varmaan vuoden 2011 yleisurheilun MM-kisoja varten. Pitäähän kaupungin näyttää siistiltä noinkin suuren tapahtuman aikaan.

Sammakoita.

Useita katuja kunnostetaan Daegun keskustassa.

Kun viimeisetkin sotkut oli selvitetty Citibankissa (oikeastaan sotku ei tainnut koskaan selvitä puolalaisten ilmeiden perusteella, mutta pankki meni kiinni...) läksimme vaeltamaan ympäri keskustaa. Vaikka olin käynyt keskustassa jo aiemmin Gaheen kanssa, olin edelleen hämmentynyt kaikesta näkemästäni. Ihmispaljous, kaupoista kaduille kantautuva musiikki ja tarjouksia kaduilla huutelevat kauppojen myyjät ovat minulle jotain uutta. Olikin hauska vain kierrellä ja kaarrella ympäriinsä ja tutkia kaikkea uutta ja jännittävää.

Muoviruokaa. Moni ravintola asettaa annoksiaan esiin kadulle näin.

?????

Sungho suositteli meille kaikille erilaisia kuuluisia korealaisia "virvoitusjuomia". Itse päädyin ostamaan tuon keltaisen tölkin oikealla. Juoma oli tehty riisistä ja jostain muusta, ja se oli aivan törkeän imelää. Michail otti edessä olevan purkin banaani-maitoa. Vaikken banaanista pidäkään, kyseinen juoma oli yllättävän hyvää (parempaa kuin omani). Sungon ostama aloe-juoma vasemmalla oli myös aika metkan makuista.

Kävelykadulla olevalla lavalla alkoi intialaisten musisointihetki kävellessämme paikan ohi.

Jonkin aikaa vaelleltuamme kiiruhdimme takaisin koululle, juuri ajoissa ennen kuutta viemään Alien Registration Card-hakemukset International Officeen. Puolalaiset täyttelivät kyseisen paperin syödessämme ravintolassa aiemmin, mutta minulla lappu ei ollut koko päivänä mukana. Onneksi sain toimistolta uuden paperin, ja sain hoidettua senkin pois alta. Nyt jäljellä oli enää puhelimen metsästys. Onneksi törmäsimme International Officessa kanadalaiseen Alexandraan, joka johdatti meidät paikkaan josta oli itse ostanut käytetyn puhelimen 10 000 wonilla. Sunghon avulla saimmekin sitten itsellemme koreassa toimivat puhelimet. Omani maksoi 20 000 wonia (11,30 €), ja latasin siihen 10 000 wonilla puheaikaa.

"Uusi" hieno LG:ni!

Puhelinten hankinnassa kului yllättävän paljon aikaa, joten kun lopulta poistuimme liikkeestä, ulkona oli jo piemää. Vähän aikaa menee taas ennenkuin osaa käyttää tuota vempainta, mutta onneksi sen kielen sai ainakin vaihdettua koreasta englanniksi. Matkalla takaisin kuolun alueelle törmäsimme vanhoihin tuttuihin, Saoriin ja hänen buddyynsa (viime postauksessa 10. kuva ylhäältä päin, vasemmanpuoleinen hemmo [Itse asiassa törmäsin tänään samassa kuvassa olevaan toiseenkin tyyppiin aikaisemmin päivällä. "Yesterday! The bar!? Yes. Yesyesyes!!"]). Mukana oli myös buddyn (jonka nimeä en siis muista) tyttöystävä ja joitain muita randomeja tyyppejä. Siinä jutustellessamme päätimme myös ostaa hiukan syötävää lähellä olevasta kojusta.

Oho, ensimmäinen kuva itsestäni koko blogissa. Takana Michail. (Tässä vaiheessa iltaa päivän kuusihenkinen joukkiomme oli kutistunut kolmeen: minä, Sungho ja Michail.)

Vanhojen tuttujen kanssa kävelimme sitten viimein takaisin asuntoloiden luo, ja tiemme erkanivat jälleen. Palattuani huoneeseeni huomasin sen olevan tyhjä (kuten olin melkeinpä olettanutkin). Kämppikseni ovat ilmeisesti lähteneet jonnekin vaihtariporukalla juhlimaan. Hyvä että sain tuon puhelimen hommattua, nyt ainakin saan pidettyä kaikkiin paremmin yhteyttä (että pääsen seuraavan kerran mukaan, kun jotain hauskaa tapahtuu).

Loppuun vielä muutama kuva koulun alueelta.

Michail vasemmalla, keskellä puolalainen tyttö, jonka nimeä en muista, ja oikealla Sungho.

Vesitorni. Nätti.

Teksteissäni useasti vilahteleva North Gaten alue. Paikka on kuuleman mukaan suosittu tapaamispaikka myös muiden koulujen oppilaiden keskuudessa. Kun tien ylittää vasemmalle, löytää koko joukon ravintoloita, baareja, kahviloita ja muita kauppoja.

Taisin joku päivä luvata kuvaa International Officen rakennuksesta. Tässä se nyt on. Itse toimisto sijaitsee alakerrassa, kun taas yläkerta, Global Village, on varattu vaihtareiden käyttöön.

Voisin vielä mainita näin aivan loppuun pienen jännän seikan täältä asuntolasta. Daegussa ilmeisesti joku kuoli muutama päivä sitten sikainfluenssaan, joten nyt asuntoloissa kiertää iltaisin partio mittailemassa asukkien lämpöä, toiveena saada vähäisiäkin influenssan merkkejä osoittavat eristetyksi muista. Ihan hyvä idea sinänsä, mutta toisaalta aika turhaa. Nytkin olen ollut kahtena iltana kierroksen aikaan yksin täällä huoneessa...