Uusi vuosi

Uudet kujeet.

Näinhän se on, ja ollakseni uskollinen kyseiselle fraasille, päätin lähteä juhlistamaan vuoden/vuosikymmenen vaihtumista ihan pääkaupunkiin Seouliin asti. Yksin en tietenkään matkaan lähtenyt, sillä onhan varsin tylsää juhlia jotai yksin (ei sillä etteikö Seoulissa uudenvuodenyönä olisi ketään muita ollut liikenteessä...), joten seuraani liittyi Catharina, eräs vaihtari joka hänkin jäi tänne Daeguun oleilemaan vähän pidemmäksi aikaa lukukauden päätyttyä.

Uuden vuoden aattona, eli 31. joulukuuta minulla oli vielä (tietenkin) töitä, mutta kuten jouluna, niin myös tällä kertaa pääsin livahtamaan GL:n ovesta tuntia sovittua aiemmin. Kävimme siinä sitten Catharinan kanssa nauttimassa herkkuateriat asuntolan ruokalassa ennen kuin suuntasimme Dongdaegun juna-asemalle. Sivumainintana sanottakoon, että meinasimme myöhästyä junasta johon olimme liput ostaneet, mutta pienen juoksusprintin ansiosta ehdimme kuin ehdimmekin syöksyä vaunuumme ajoissa.

Seouliin päästyämme harhailimme jonkin aikaa asemalla etsien Alexandraa (kanadalainen harjoittelija KNU:n Intl Writing Centressä) ja hänen korealaista kaveriaan. Lopulta hoksasimme puhelimen kätevät ominaisuudet tämän kaltaisissa tilanteissa, ja niinpä löysimme viimein toisemme ihmisiä vilisevällä Seoul Stationilla.

Pienen hengähdystauon jälkeen jatkoimme yhteistuumin matkaa metrolle, ja metrolla kohti Insadongia. Minulla ja Catharinalla ei tietenkään vielä tässä vaiheessa iltaa (21:30) ollut mitään hajua missä tulevana yönä oikein nukumme.Onneksi Seoul on täynnä kaikenmaailman yöpymismahdollisuuksia, ja pienen iltakävelyn jälkeen Insadongilla löysimmekin erään motellin, jossa Catharina oli majoittautunut joskus aiemmin.

Kyltissä lukee "sarang bang", joka muuten tarkoittaa "rakkaushuonetta"... Ehehehhe...

Heitettyämme ylimääräiset romppeet huoneeseemme palasimme takaisin Jongno 3-ga:lle etsien samalla ruokapaikkaa. Syötyämme (ja tavattuamme Alexandran korealaisen kaverin kavereita) painuimme ulos, ja etsiydyimme Jongno 3-ga:lla sijaitse´van Samsung-rakennuksen tienoille. Matkallamme saimme huomata, ettemme olleet yksin liikenteessä. Aiemmin Sky (Alexandran korealainen kaveri) kertoi meille, että lähempänä keskiyötä paikalla on niin paljon porukkaa, että vaikkei edes haluaisi liikkua niin liikkuu silti kaiken ihmismassan mukana. Saimme huomata illan/yön aikana ettei heppu suinkaan palturia puhunut. Aivan kuin olisi ollut keskellä jotain suuremman luokan mielenosoitusta tai mellakkaa...

Jongnolla aikamme vellouduttuamme vetäydyimme hivenen syrjempään lähimmän baarin hellään huomaan. Loppuilta/yö siinä menikin sitten jutustellessa ja hivenen tanssahdellessa, kunnes totesimme olevamme melko väsyneitä noin viiden aikaan aamulla.

1. tammikuuta 2010 meni sitten shoppaillessa Seoulissa. Löysin itselleni pitkään etsimäni hienon keltaisen hupparin! Lisäksi löysin hienon uuden (joskin aika epäkäytännöllisen) rahapussin.

Sattuipa perjantaina 1. päivä pieni hassu yhteensattumakin. Tiesin kyllä että Anja (slovenialainen vaihtari) ja hänen siskonsa olivat samaan aikaan Seoulissa kuin me Catharinan kanssa, mutta emme olleet yhteyksissä, eikä kummallakaan osapuolella ollut mitään hajua missä toiset milloinkin viilettävät. Tästä johtuen olinkin enemmän kuin vähän ällikällä lyöty, kun perjantai-iltana keskellä Myeong-dongia (Seoulin vilkkain shoppailu-kaupunginosa, aina täynnä porukkaa) kuulen jostain huudon "Hey! Sariii!" Kas, Anjahan se siellä. Mietin vähän että mitkä ovat todennäköisyydet moiselle kohtaamiselle? No, todennäköisyys että sekä Anja + sisko että minä + Catharina olemme samaan aikaan Myeong-dongilla on ihan olemassa oleva, mutta että satumme samaan kadunhaaraan, ja että Anja vielä huomaa minut kaiken väenpaljouden keskeltä? Todennäköisyys TODELLA pieni. Anja tosin sanoikin, ettei olisi koskaan huomannut meitä, ellen olisi pukeutunut niinkun nyt yleensä pukeudun: värikkäästi (violetti isotupsuinen pipo, kirkkaansininen kelta/pinkkikuvioinen huppari, kirkkaankeltainen kaulahuivi...)

No, näköjään näitä tällaisia hassuja yhteensattumiakin joskus tapahtuu.

Joulu

Joulu tuli ja meni, samoin kuin vuosi 2009, mutta kirjoittelenpa tänne silti näin "vähän" jälkikäteen millaista joulua täällä vietettiin.

Jouluaatto oli varsin erilainen kuin yleensä. Tiedossa oli täysi työpäivä, eli kymmenestä viiteen. Onneksi saimme Anjan ja Sashan kanssa kuitenkin luvan lähteä jo neljän aikoihin pois, tekemistäkään kun ei oikein ollut.

Omat suunnitelmani aatolle olivat simppelit: keskustaan päivälliselle Iiriksen kanssa, ja ruuan jälkeen hengailua ja Daegun jouluhumun seuraamista. Kävimme syömässä yhdessä melkein jo kantapaikaksi muodostuneessa ravintolassa hienot ateriat viinin kera.

 

Hyvää oli. 

Jonkin aikaa siinä istuskelimme, kunnes päätimme lähteä ulos katselemaan pääostoskatujen meininkiä. Luonnollisesti liikkeellä oli tuhottomasti porukkaa, etenkin nuoria pariskuntia (täällä joulu ei ole niinkään perhejuhla, vaan aikaa vietetään (poika/tyttö)ystävien seurassa).

Jonkin aikaa pähkäiltyämme seuraavaa siirtoa päädyimme lopputulokseen, että ilta olisi mukava lopettaa hyvää leffaan. Suuntasimme leffateatterille, ja pohdimme tarjolla olevia vaihtoehtoja. Lopulta päädyimme katsomaan Sherlock Holmesin, joka olikin hyvä valinta. Todella hyvä leffa, suosittelen! (Saa nähdä milloin sitä aletaan näyttää Suomen teattereissa.)

Leffan jälkeen kello alkoikin olla jo melkein 11, joten niin Iiris kuin minäkin suuntasimme takaisin omiin asuinkoloihimme. Bussi, jolla kuljen aina koululle ja takaisin pysähtyy aina Home Plussan (paikallinen Prisma) edessä, ja en voinut muuta ku naurahtaa vähän huomatessani marketin olevan vielä niinkin myöhään pullollaan ihmisiä (rakennuksen seinät ovat suurilta osin lasia, joten näin sisällä vellovan ihmismassan).

Joulupäivänä ei tainnut tapahtua oikein mitään mainitsemisen arvoista, mutta Tapanina tapasin jälleen Iiriksen, ja toistimme aaton rutiinin. Syömään - pyöriskelyä - leffaan. Tällä kertaa katsoimme edesmenneen Heath Ledgerin viimeisen tuotoksen The Imaginarium of Doctor Parnassus. Omasta mielestäni voisin sanoa leffaa jopa hyväksi, huolimatta siitä että se oli todella outo. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että välillä oli hankala ymmärtää mitä leffassa oikein puhutaan (nopea ja epäselvä englanti ei auttanut asiaa), eikä korean kielisistä tekstityksistäkään oikein ollut apua.

Sellainen oli joulu täällä.

Long time no see

Oh my, yli kuukausi on vierähtänyt viime merkinnästä. Mitään hyvää syytä päivityksien puuttumiselle ei ole, marraskuu oli vaan suoraan sanottuna aika hiljaista aikaa täällä Daegussa. Opiskelua, töitä, opiskelua, töitä ja niin edespäin. Marraskuun lopussa oli tosin pieni katkos arkirutiinille, kun vanhempani kävivät pyörhtämässä täällä oleilemassa viikon päivät. Pyörittiin yhdessä ympäri Seoulia ja Daegua, hauskaa oli.

Nyt on sitten lukukausi ohi, opiskelujen suhteen ainakin. Final exam(it) tuli ja meni, ja nyt on luvassa enää SAIPEKS-ohjelman puitteissa työharjoittelun toinen, täysipäiväinen jakso. Sain muuten hommailtua itselleni uuden harjoittelupaikan Novotelin sijaan. Siellä alkoi olo olemaan niin mälsää että hyvä vaan kun saa vaihtelua. Nyt olen töissä KNU:n International Officessa, ja tehtäväni on kehitellä KNU:n vaihto-ohjelmille markkinointiväyliä Internetin ihmeelliseen maailmaan. Tarkoituksena on kartoittaa mahdollisuuksia käyttää sosiaalisia verkostoja netissä markkinointiväylinä, ja sitten toteuttaa tehdyt suunnitelmat. Saa nähdä mitä hommasta tulee. Ainakin on jotain konkreettista tekemistä, toisin kuin Novotelissa.

Lukukauden loppuminen tarkoittaa kurssien loppumisen lisäksi myös sitä, että valtaosa vaihtareista lähtee pois. Itse asiassa suurin osa on tainnut jo lähteä, joko suoraan kotimaahansa takaisin tai reissaamaan muualle Aasiaan. Tarkoittaa siis sitä, että asuntolassa alkaa olla aika hiljaista, varsinkin kun monet korealaisetkin muuttivat pois talviloman ajaksi. Onneksi japanilaiset vaihtarit jäivät vielä tänne niin on kavereita jäljellä joiden kanssa pyöriskellä ympäriinsä.

Sain tänään laitettua lopulta Yonsei-yliopiston hakemuksen menemään. Aina tulee kaikki jätettyä viimetipalle, nytkin hakemuksen deadline on torstaina. No, paketti kulkee päivässä perille, niin ei pitäisi olla mitään hätää. Nyt vain odottelemaan kuuluuko 30. tätä kuuta kutsua haastatteluun. Jos kutsua ei tule, niin sitten tietää heti etten päässyt sisään. Vähän jänskättää.

Eipä tällä kertaa sitten muuta. Toivottavasti saisin itseäni niskasta kiinni ja jaksaisin päivitellä tästä lähtien vähän useammin.

Marraskuu

Herttilei että aika juoksee nopsaan. Vastahan minä tänne tulin, ja nyt on jo marraskuu. Kaikkein järkyttävintä on se, että jos olisin normaali vaihtari täällä KNU:ssa, lähtisin jo vähän reilun kuukauden päästä pois. Onneksi en ole. :D

Toisaalta on järkyttävää miten jotkut vaihtarit jo laskemalla laskee päiviä milloin pääsevät kotiinsa. Ei siinä tietysti mitään, jos ei viihdy niin sitten ei viihdy. Itsestäni tuntuu vain siltä että siinä se kaikki vaihtoajan hauskuus menee hukkaan kun pohtii koko ajan milloin pääsee pois.

Aaanyway, onpas taas jotain kerrottavaa. Kävimme nimittäin viime viikon perjantaina vaihtariporukalla oopperassa! Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta oopperassa, joten oli aika jännää. Ooppera toi mukanaan myös paineita, nimittäin vaatteiden suhteen. En minä tänne tullessani oikein hoksannut pakata mukaan mitään hienompaa vaatetusta, joten olin sitten hiukan hukassa sen suhteen, mitä pukea oopperaan. Kaapista löysin sopivan hameen (onneksi), ja paitapulaan ratkaisu löytyi Zarasta.

Daegu Opera House

Valitsemamme ooppera oli mikäs muukaan kuin Georges Bizet'n Carmen. Näytöksen alettua sain kiitellä yäkouluaikaisia musiikintunteja, jolloin opiskelimme kaiken maailman oopperoita ja operetteja. Onneksi muistin juonen noin suurpiirteittäin sillä laulajat lauloivat tietenkin ranskaksi, ja teksitykset oli koreaksi. Myöhemmin sain tietää, että jollain näytöllä oli kuulemma englanninkieliset tekstitkin, mutta en kyllä nähnyt jälkeäkään tästä näytöstä sieltä, missä itse istuin.

Parvi ja näkymä alas lavalle ja orkesterin koloon. Kuva on otettu seisaaltaan, kun istuin, näin vain lavan enkä yhtään orkesteria.

Vaikken lauluista mitään ymmärtänytkään, oli ooppera-vierailu kokemuksena positiivinen. Ja lisäksi sain hyvää harjoitusta korean kielen lukemisessa, kun seurasin tekstitystä. Oopperatalolla näin myös mainoksen Chicago-musikaalista, jonka esitykset alkavat marraskuun puolen välin tienoilla. Voisi olla ihan mukavaa käydä katsomassa sekin.

Toinen vaatettuksen kannalta päänvaivaa aiheuttanut tapahtuma oli lauantainen Halloween. Suomessa kyseistä "juhlaa" ei koskaan ole tullut juhlittua, mutta täällä läksin muiden vaihtareiden kanssa katselemaan meininkiä kaupungilla, joskaan en loppujen lopuksi pukeutunut mitenkään normaalista poikkeasvasti. Keskustan vilkkaimmat kadut olivatkin sitten kyllä täynnä Halloweenin mukaisesti pukeutuneita länsimaalaisia. Oli aika järkytys nähdä niin paljon ulkomaalaisia samassa paikassa. Menimme sitten sisään erääseen baariin, jossa oli meneillään nimenomaan ulkomaalaisille tarkoitettu Halloween-juhla. Pikaisen vilkaisun jälkeen totesimme kuitenkin Joannan ja Catharinan kanssa, että baarissa oli LIIKAA länsimaalaisia. Päätimme siis lähteä käymään Citibankin automaatilla ja mennä sitten G2:een, aiemmin jo hyväksi todettuun bilepaikkaan. G2:ssa meininki olikin ihan erilainen, tunnuimme olevan ainoat länsimaalaiset siellä. Oli hauska yö. :D

Öinen keskusta

Muutoin viikonloppu meni koomatessa asuntolalla, eikä eilisestä työpäivästäkään ole sen kummempaa sanottavaa. Tänään oli taas ihan normaali koulupäivä, paitsi että logistiikan tunnit oli edelleen peruttu opettajan sikainfluenssan takia. Influenssa alkaa muuten näemmä levitä täälläkin nyt tiuhempaan tahtiin. Täällä asuntolalla on todettu jo joitakin tapauksia, ja nämä onnettomat on eristetty toiseen rakennukseen. Sinänsä hyvä, eipähän pääse tarttumaan niin helpolla. Lisäksi kuume pitää jälleen käydä mittauttamassa joka tiistai ja keskiviikko. Ja jos ei tottele niin saa tietenkin penalty pointseja. XD

Perjantaista tiistaihin

Kun tulin tänne Koreaan kirjoittelin tätä blogia miltei joka päivä, mutta nykyinen tahti tuntuu olevan lähinnä yksi postaus viikossa jos sitäkään. Joskus vaan on sellaisia päiviä, ettei tapahdu oikein mitään mainitsemisen arvoista, ja sitten seuraavaksi tulee useamman päivän jakso jolloin on niin paljon puuhaa ettei tahdo keretä/jaksaa enää blogia kirjoittelemaan.

Viime perjantai meni aika lupsakasti nukkuessa pitkään ja puuhaillessa koulujuttuja asuntolalla. Iltapäivästä kävin neuvomassa Anjalle miten lähetetään paketti Eurooppaan, ja sitten menimme hänen ja Dayoungin kanssa kahville. Kahvilasta lähdettyäni jäin pyörimään pohjoisportille, sillä olimme sopineet Kahorin ja Bogeunin kanssa menevämme kuuntelemaan jotain indie-bändiä yhteen kahvilaan. Kävimme Kahorin kanssa syömässä eräässä japanilaisessa ravintolassa (todella hyvää oli!), ja tapasimme illallisen jälkeen Bogeunin. Saimme siinä sitten huomata että illan keikka oli peruttu, joten päätimme mennä muuten vaan istuskelemaan toiseen kahvilaan.

Cafe de Roma

Menimme kahvilaan jossain kuuden jälkeen, ja lähdimme takaisin asuntolalle yhdentoista maissa, eli juttua kyllä riitti. Näiden kahden kanssa on aina hirmu hauskaa, ja puheenaiheet risteilevät kaikissa mahdollisissa aiheissa maan ja taivaan välillä.

Lauantaina oli vuorossa koulumme kv-toimiston järjestämä matka Haein-temppelille. Paikka on noin tunnin bussimatkan päässä Daegusta, joten läskimme matkaan aamulla yhdeksän jälkeen jotta kerkeäisimme tehdä ja nähdä paikanpäällä kaikkea jännää.

Oli temppeli ihan mielenkiintoinen, mutta vähän häiritsi se, että oppaamme ei puhunut kovinkaan hyvää englantia (tyyppi pyyteli koko ajan anteeksi ja toisteli että tämä oli hänen ensimmäinen kerta vetää kierros englanniksi). Toisinsanoen emme oppineet oikein mitään temppelistä. Muuta kuin että se on aika vanha, ja sen alueella olevassa kirjastossa on säilössä Tripitaka Koreana, 1200-luvulla tehdyt yli 80000 puista laattaa, joissa on buddhalaisuuteen liittyviä tekstejä.

Ihmisiä menossa Tripitaka Koreana-kirjastoon

Temppelikierroksen jälkeen kaikki alkoivat olla jo nälkäisiä, joten onneksi seuraavaksi olikin vuorossa lounas läheisessä kylässä.

 Istuimme ravintolassa luonnollisesti perinteiseen korealaiseen tyyliin lattialla. Ruokana oli myös jotain perin korealaista, nimittäin bibimbabia.

Syötyämme kapusimme taas bussiin ja jatkoimme matkaa lähellä olevaan perinnekylään. Kyseisessä kylässä teimme muun muassa riisikakkuja ja kuuntelimme perinteisiä korealaisia musiikkiesityksiä.

Saimme myös painaa itsellemme otteen Tripitaka Koreanasta.

Tehdäksemme riisikakkuja riisi piti mätkiä ensin puunuijilla sopivaksi mömmöksi.

Kuunneltuamme ensin korealaisten musiikkiesityksiä vaihtarit saivat itse kokeilla soittimia.

Läksimme takaisin koulua kohti neljän aikaan iltapäivällä. Noin vartin ajomatkan päästä koululta bussimme päätti kuitenkin hajota, vieläpä keskelle moottoritietä. Odottelimme sitten siinä yli tunnin josko vika saataisi korjatuksi. Onneksi matkalla mukana olleet korealaiset buddyt saivat lopulta tilattua toisen bussin pelastamaan meidät. Takaisin koululle pääsimme puolen seitsemän maissa.

Sunnuntaina oli jälleen aika leppoisa päivä. Nukuin pitkään (taas) ja iltapäivästä suuntasin keskustaan syömään ja katsomaan leffaa Iiriksen kanssa. Tällä kertaa kävimme katsomassa jonkun ihme sci-fi-seikkailuhöskän nimeltä Pandoru,. Ei ollut kovin kummoinen.

Maanantai oli työpäivästä huolimatta yllättävän hauska päivä. Menimme töihin poikkeuksellisesti jo yhdeksäksi (yleensä menemme maanantaisin Novotelille vasta yhden aikaan päivällä), sillä iltapäivällä neljän aikaan koululla oli vaihtareille suunnattu esitelmä Korean kulttuurista. Kiiruhdimme siis töistä jälleen taksilla asuntolalle ja sieltä Global Loungeen. Esitelmä itsessään oli rehellisesti sanottuna melko tylsä. Mutta jokainen paikalle eksynyt sai ilmaisen jostain Korean kulttuurin alueesta kertovan kirjan itselleen. Valitsin kirjan nimeltä "Fifty Wonders of Korea Volume 1. Culture and Art". En ole kerennyt vielä oikein perehtyä kirjaan, voi olla mielenkiintoinenkin.

 Esimerkki näytös siitä, miten korealainen oikeaoppinen muodollinen kumarrus tehdään.

Esitelmän loputtua tarjolla oli korealaisia perinteisiä herkkuja, kuten (yllätys yllätys) riisikakkuja. Siinä syödessämme saimme kuullä myös perinteistä musiikkia taustalla.

Koko esitelmän jälkeen minun oli tarkoitus mennä keskustaan käymään kirjakaupassa Sunghon kanssa. Lopulta iloiseen joukkoomme liittyi myös Kahori ja Anja. Keskustaan päästyämme menimme tosin ensin syömään, sillä kaikilla alkoi olla jo aika kova nälkä. Päädyimme erääseen japanilaiseen ravintolaan, joka ainakin omasta mielestäni oli todella hyvä.

Ruuan ja kirjaostosten jälkeen päädyimme jotenkin norebangiin, eli korealaiseen karaokeen. Norebang eroaa suomalaisesta vastikkeestaan aika lailla, sillä täällä mennään porukalla vuokraamaan yksi huone, jossa sitten lauleskellaan vain kavereiden kuullen. Täytyy sanoa että täkäläinen karaoke on paljon hauskempaa kuin suomalainen. Lauleskelimme siinä sitten miltei kaksi tuntia, ja takaisin asuntolalle pääsimme vasta puolen yön aikaan.

Sitten tarinaa tältä päivältä. Olin sen verran väsynyt etten jaksanut herätä yhdeksäksi logistiikan tunneille, joten päiväni alkoi vasta kello 13:30 EU-komissaari John Sagarin erikoisluennolla. Luento ei tarjonnut eurooppalaiselle mitään uutta, sillä siinä käsiteltiin lähinnä vain EU:n tehtäviä Euroopassa ja maailmalla. Luento olikin alun perin suunnattu korealaisille opiskelijoille, ja heille se varmasti olikin ihan hyödyllinen. Luennon jälkeen eurooppalaisilla oppilailla oli mahdollisuus tavata Mr. Sagar Global Loungessa järjestetyssä vastaanotossa. Juttelimme herra komissaarin kanssa korealaisesta kulttuurista, kuinka olemme tänne sopeutuneet, mikä on mukavaa ja mikä ei ja niin edespäin. Oli ihan mukavaa.

Luennolla.

Aika paljon oli porukkaa paikalla.

Eurooppalaisille vaihtareille suunnattu vastaanotto Global Loungessa.

Muutoksen tuulia

Onpas kliseinen otsikko. Mutta muutoksia on tosiaan luvassa, ainakin töissä ja koulussa UKW-kurssilla!

Keskiviikkoinen työpäivä oli harvinaisen valaiseva General Managerin kanssa käydyn juttutuokion jälkeen. Sinänsä vähän tyhmää, että kävimme Anjan kanssa hänen juttusilla vasta juuri ennen työpäivän loppumista. Jos olisimme päässeet GM:n puheille jo aamupäivästä, olisi sen päivän voinut käyttää sitten vähän rakentavammin kuin metissä blogeja lukien.

Mutta mitä viisas GM meille sitten kertoi? No, ensinnäkin, mitä hän meiltä odottaa. Markkinointisuunnitelmaa kyllä, mutta hyvin kapealle alueelle fokusoitua sellaista. Ei mitään 30 sivua pitkää jaarittelua siitä tästä ja tuosta, vaan paperi, jossa on kaikki olennaiset osat - vähän taustaa, SWOT, asiakasryhmä jota tavoitellaan, millä tavoin tuotetta/palvelua promotaan ja tietenkin promootiokanavat. Herra Thierry Le Ponner haluaa uusia ja raikkaita ideoita Novotelinsa markkinointiin, ja luulee (ja toivoo) saavansa niitä meiltä harjoittelijoilta.

Itselleni suurin pulma koko hommassa on se, että täällä Koreassa on sellaisia "hääkauppoja" joille kaikki hotellit ja tilaisuuksien järjestäjät promoavat itseään, ja asiakkaat ottavat yhteyttä sitten näihin hääkauppoihin, ei itse yritykseen jonka tiloissa tapahtuma pidetään. Minun tulisi kuulemma yrittää muuttaa asiaa jotenkin. :D Saa nähdä miten käy. Olen vähän kateellinen esimerkiksi Aivarakselle, joka markkinoi 8 kerroksen Rendez Vous-baaria. Hän voi vaikkapa järkätä baarin tiloissa promootiopippalot jos niin haluaa. Ihan epäreilua, pitäisiköhän minunkin järjestää promohäät. Voisi olla mielenkiintoista.

Lopputulos on kuitenkin siis se, että nyt jopa tiedän mitä teen töissä. Ja eräs työntekijä, Joy siirtyi samoihin tiloihin meidän kanssa B8 kerrokseen, joten nyt on ainakin hyvä käydä häneltä kyselemässä apua ja neuvoja.

Toinen muutos liittyy Understanding Korean Workplace-kurssiin. Ilmeisesti taannoinen avautumiseni proffa Moonille kannatti, sillä nyt kurssin rakennetta on muutettu aika paljon. Mrs. Hwang oli luullut että Mr. Moon tosiaan kävisi keskusteluja työpaikoistamme meidän kanssa, mutta totesi eilen, että eipä tietenkään herra siihen pysty. Korealaiselle kun voi olla aika vaikeaa ottaa vastaan negatiivista palautetta Koreasta, vaikkei se ihan suoraan kyseiseen yksilöön liity. Varsinkin jos palautteen saaja on vähänkin vanhempaa sukupolvea. Esimerkkinä rakas proffamme, jolle kerroin viime viikolla mielipiteeni UKW-kurssin sisällöstä ja odotuksistani kurssia kohtaan. Tämän viikon tiistaina Mr. Moon sanoi sitten jotain tyyliin "you may give me constructive feedback, EVEN if it's a bit critical, and I will consider it". Lausahdus tuli noin viikon myöhässä, mutta ainakin proffa sanoi tästä lähtien hyväksyvänsä MYÖS kriittistä palautetta... :D

Muutos UKW-kurssiin on siis se, että ensi viikosta lähtien vietämme tiistait Mr. Moonin kanssa, mutta torstaisin paikalle kokoontuvat proffamme lisäksi myös Mrs. Hwang ja Mr. Coates, tarkoituksena käydä läpi työkokemuksiamme. Teemme myös esitelmiä työpaikoistamme ja muuta jännää. Nyt alkaa tuo kurssi kuulostaa siltä mitä odotin sen olevankin, saa nähdä sitten ensi viikolla miten homma käytännössä toteutuu.

USAn suurlähettiläs ja muotimessut

Torstaina oli UKW ja Business Communication-tunnite peruttu, sillä menimme kuuntelemaan USA:n suurlähettilään erikoisluentoa. Oli toisaalta ihan jännää kuulla moisen arvovaltaisen vieraan mielipiteitä aiheesta US - Korea Relations, mutta täytyy myöntää ettei luento sen mielenkiintoisempi loppupeleissä ollut kuin esimerkiksi normaalit UKW-luentomme. KNU:lle Ms. Kathleen Stephensin vierailu oli mieletön kunnia-asia. Kaikki oli valmisteltu tip top, ja oli vieläpä tilattu Novotelista porukkaa laittamaan kahvitarjoilut pystyyn. Suurlähettilään lisäksi tilaisuudessa oli läsnä Daegussa sijaitsevien Amerikan armeijaleirien johtoportaan jäseniä.

Tärkeän näköistä porukkaa.

Ms. Kathleen Stephens

Itse luennon jälkeen tosiaan nautiskelimme Novotelin herkkuja. Hirveästi ei kyllä tarjolla ollut, kahvia, mehua, paria erilaista keksilaatua, korealaisia riisikakkuja ja jonkinmoisia pullia. Olipahan mukava olla Novotelin työntekijöiden palveltavana. :D

Luennon jälkeen.

Koko höskän loputtua päätimme mennä kahvittelemaan Dayoungin, Anjan, Sunghon ja Georgen kanssa. Jostain syystä Sungho sitten häippäsikin jonnekin omille teilleen, ja liittyi vasta myöhemmin kahvittelujoukkoomme.

Georgen cafe latte. Söpö.

Muilta osin torstai oli taas ihan normaali. Illalla oli korean kielen tunnit, joilla opittiin jopa verbien taivutusta preesensissä. Loistavaa, etenee vähän tuo kielenkin oppiminen.

Perjantai oli vähän jännempi. Päätimme torstaina, että hyökkäämme perjantaina Daegun muotimessuille. Kutsuin myös Iiriksen mukaan, Michal kun sanoi että hän saa vapaalippuja niin monta kuin on tarvis. Näin asia ei muuten sitten loppupeleissä ollutkaan, mutta eipä mitä, ei siellä kukaan tarkistanut kellä on lippu ja kellä ei...

Mutta niin, ennen muodin maailmaan sukeltamista tapasimme Iiriksen kanssa keskustassa ja kävimme syömässä Iiriksen monta kertaa kehumassa paikassa. En nyt muista ravintolan nimeä, mutta todella hyvä paikka tosiaan! Ruuan hinnalla saa alkupalaksi keittoa, salaattia ja leipää. Kaikkia saa myös lisää, jos siltä tuntuu. Sitten tuodaan pöytään pääruoka. Valittavissa on muun muassa pastaa ja ihan pihviruokia, sekä muuta mitä nyt en muista. Pääruokaa seurasi luonnollisesti jälkiruoka, jota sai sitäkin otettua useamman annoksen jos mieli. Jälkiruokalista sisältää muun muassa jäätelöä, erilaisia mehuja sekä niin kuumia kuin kylmiä kahveja. Lisäksi jälkiruuaksi saa pikkuruisia kakkupaloja, joita saa niitäkin lisää jos kehtaa vaan pyytää. Itse maksoin ruuastani 9000 wonia, eli vähän päälle 5 euroa. Ei paha hinta moisesta määrästä ruokaa.

Merenelävillä höystetty pastani.

Istuskeltuamme ravintolassa puolisentoista tuntia päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Jonkin aikaa kiertelimme keskustaa, ja tutkimme kaikenmaailman kosmetiikkaputiikkien antia. Täällä Koreassa on mukavaa se, että joka puolelta saa kylkiäisiä ja houkuttimia. Jos menet liikkeeseen sisään, saat houkuttimen, ja jos ostat jotain, saat vielä lisäksi jotain kylkiäiseksi. Nyt minulla on sellainen pieni paperikassi puolillaan jos jotakin rasvanäytettä.

Shoppailun jälkeen suuntasimme bussille ja KNU:n pohjoisportille. Loppujen lopuksi melko tyhmä veto, keskustasta kun olisi päässyt bussilla 305 ihan suoraan EXCOn (jossa messut siis olivat) eteen. Toisaalta en tiedä mistä päin keskustaa bussi lähtee, enkä myöskään ollut varma meneeko bussi ihan varmasti juuri EXCOn eteen. No, menimme KNU:lle ja jonkin aikaa asiaa setvittyämme päätimme ottaa taksin EXCOlle. Onneksemme taksikuski jopa ymmärsi minne mennä, ja tuossa tuokiossa olimmekin määränpäässämme. Taksille tuli hintaa 2500 wonia, eli per nenä hurjat 1250 wonia (70 senttiä). :D

Päästyämme sisälle EXCOon odottelimme jonkin aikaa Michailia ja lippujamme. Lopulta herra saapui, ja menimmekin saman tien katsomaan yhen muotinäytöksen. Meille oli varattu paikat eturiviin, Michal kun tekee harjoitteluaan kaupungintalolla ja saa sitä kautta aikaan kaikkea jännää. Ensimmäisen näytöksen mallisto oli Bakangchi-nimisen suunnittelija käsialaa. Ihan jänniä kolttuja oli, ja naismallien lisäksi näytöksessä oli myös miesmalleja. Ihan mukava juttu näin naisen näkökulmasta katsottuna... XD Kaikki mallit olivat muuten korealaisia. Ja täytyy kyllä sanoa, etteivät mallit mistään parhaimmasta päästä olleet. Paha olen tietysti arvostelemaan, kun en ammattilainen ole, mutta kyllä sen näki ettei kaikilla ollut homma ihan täysin hallussa. Varsinkaan miesmalleilla! XD Näytöksen taustamusiikkina toimi muuten muun muassa joku remix Benny Benassin Satisfaction-biisistä. Pisteet siitä suunnittelijalle! XD

Bakangchin tyylinäyte.

Ensimmäisen näytöksen loputtua päätimme lähteä katsastamaan alakerrassa olevia myyntistandeja. Tietenkin meidän tuurilla oli messujen viimeinen päivä, ja kello jo sen verran paljon (noin viisi illalla), että miltei kaikki standit oli raivattu pois. No, ei auttanut itkeä, seuraavalla kerralla täytynee viisaampana mennä tutkimaan paikkoja aikaisemmin. Illalla oli kuitenkin luvassa vielä toinen catwalk-näytös, joten näkemistä vielä oli. Toiseen näytökseen ei ollut kaikille lippuja, mutta kuten jo aiemmin todettu, ei siellä kukaan niitä tarkistanut. Toiseen näytökseen meille ei myöskään ollut varattuja paikkoja, joten kaikki istuivat sinne missä tilaa oli. Itse jäin ilman tuolia, joten menin istuskelemaan tuolirivien taakse pienille portaille. Jonkin aikaa siellä istuskelin, kun sitten ennen näytöksen alkua tuli komea korealainen pukumies osoittelemaan minulle vapaata tuolia - eturivissä lehdistön joukossa. :D Hauskinta asiassa on se, että portailla istuskeli minun lisäkseni monia muitakin, mutta kaikki muut olivat korealaisia. Jännää ettei nämä täällä anna ulkomaalaisten istua lattialla, vaan ohjaavat sitten vaikka lehdistön joukkoon jos ei muu auta. Joskus todellakin tuntuu että täällä kohdellaan ulkomaalaisia kuin joitakin arvovaltaisia vieraita.

Mallia Jinteok-nimisen suunnitteljian kokoelmasta. Aika huono kuva tosin.

Toinen näkemämme mallisto ei ollut aivan yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinen. No, onpahan nyt ainakin käyty Koreassa muotimessuillakin. :D