Perjantaista tiistaihin

Kun tulin tänne Koreaan kirjoittelin tätä blogia miltei joka päivä, mutta nykyinen tahti tuntuu olevan lähinnä yksi postaus viikossa jos sitäkään. Joskus vaan on sellaisia päiviä, ettei tapahdu oikein mitään mainitsemisen arvoista, ja sitten seuraavaksi tulee useamman päivän jakso jolloin on niin paljon puuhaa ettei tahdo keretä/jaksaa enää blogia kirjoittelemaan.

Viime perjantai meni aika lupsakasti nukkuessa pitkään ja puuhaillessa koulujuttuja asuntolalla. Iltapäivästä kävin neuvomassa Anjalle miten lähetetään paketti Eurooppaan, ja sitten menimme hänen ja Dayoungin kanssa kahville. Kahvilasta lähdettyäni jäin pyörimään pohjoisportille, sillä olimme sopineet Kahorin ja Bogeunin kanssa menevämme kuuntelemaan jotain indie-bändiä yhteen kahvilaan. Kävimme Kahorin kanssa syömässä eräässä japanilaisessa ravintolassa (todella hyvää oli!), ja tapasimme illallisen jälkeen Bogeunin. Saimme siinä sitten huomata että illan keikka oli peruttu, joten päätimme mennä muuten vaan istuskelemaan toiseen kahvilaan.

Cafe de Roma

Menimme kahvilaan jossain kuuden jälkeen, ja lähdimme takaisin asuntolalle yhdentoista maissa, eli juttua kyllä riitti. Näiden kahden kanssa on aina hirmu hauskaa, ja puheenaiheet risteilevät kaikissa mahdollisissa aiheissa maan ja taivaan välillä.

Lauantaina oli vuorossa koulumme kv-toimiston järjestämä matka Haein-temppelille. Paikka on noin tunnin bussimatkan päässä Daegusta, joten läskimme matkaan aamulla yhdeksän jälkeen jotta kerkeäisimme tehdä ja nähdä paikanpäällä kaikkea jännää.

Oli temppeli ihan mielenkiintoinen, mutta vähän häiritsi se, että oppaamme ei puhunut kovinkaan hyvää englantia (tyyppi pyyteli koko ajan anteeksi ja toisteli että tämä oli hänen ensimmäinen kerta vetää kierros englanniksi). Toisinsanoen emme oppineet oikein mitään temppelistä. Muuta kuin että se on aika vanha, ja sen alueella olevassa kirjastossa on säilössä Tripitaka Koreana, 1200-luvulla tehdyt yli 80000 puista laattaa, joissa on buddhalaisuuteen liittyviä tekstejä.

Ihmisiä menossa Tripitaka Koreana-kirjastoon

Temppelikierroksen jälkeen kaikki alkoivat olla jo nälkäisiä, joten onneksi seuraavaksi olikin vuorossa lounas läheisessä kylässä.

 Istuimme ravintolassa luonnollisesti perinteiseen korealaiseen tyyliin lattialla. Ruokana oli myös jotain perin korealaista, nimittäin bibimbabia.

Syötyämme kapusimme taas bussiin ja jatkoimme matkaa lähellä olevaan perinnekylään. Kyseisessä kylässä teimme muun muassa riisikakkuja ja kuuntelimme perinteisiä korealaisia musiikkiesityksiä.

Saimme myös painaa itsellemme otteen Tripitaka Koreanasta.

Tehdäksemme riisikakkuja riisi piti mätkiä ensin puunuijilla sopivaksi mömmöksi.

Kuunneltuamme ensin korealaisten musiikkiesityksiä vaihtarit saivat itse kokeilla soittimia.

Läksimme takaisin koulua kohti neljän aikaan iltapäivällä. Noin vartin ajomatkan päästä koululta bussimme päätti kuitenkin hajota, vieläpä keskelle moottoritietä. Odottelimme sitten siinä yli tunnin josko vika saataisi korjatuksi. Onneksi matkalla mukana olleet korealaiset buddyt saivat lopulta tilattua toisen bussin pelastamaan meidät. Takaisin koululle pääsimme puolen seitsemän maissa.

Sunnuntaina oli jälleen aika leppoisa päivä. Nukuin pitkään (taas) ja iltapäivästä suuntasin keskustaan syömään ja katsomaan leffaa Iiriksen kanssa. Tällä kertaa kävimme katsomassa jonkun ihme sci-fi-seikkailuhöskän nimeltä Pandoru,. Ei ollut kovin kummoinen.

Maanantai oli työpäivästä huolimatta yllättävän hauska päivä. Menimme töihin poikkeuksellisesti jo yhdeksäksi (yleensä menemme maanantaisin Novotelille vasta yhden aikaan päivällä), sillä iltapäivällä neljän aikaan koululla oli vaihtareille suunnattu esitelmä Korean kulttuurista. Kiiruhdimme siis töistä jälleen taksilla asuntolalle ja sieltä Global Loungeen. Esitelmä itsessään oli rehellisesti sanottuna melko tylsä. Mutta jokainen paikalle eksynyt sai ilmaisen jostain Korean kulttuurin alueesta kertovan kirjan itselleen. Valitsin kirjan nimeltä "Fifty Wonders of Korea Volume 1. Culture and Art". En ole kerennyt vielä oikein perehtyä kirjaan, voi olla mielenkiintoinenkin.

 Esimerkki näytös siitä, miten korealainen oikeaoppinen muodollinen kumarrus tehdään.

Esitelmän loputtua tarjolla oli korealaisia perinteisiä herkkuja, kuten (yllätys yllätys) riisikakkuja. Siinä syödessämme saimme kuullä myös perinteistä musiikkia taustalla.

Koko esitelmän jälkeen minun oli tarkoitus mennä keskustaan käymään kirjakaupassa Sunghon kanssa. Lopulta iloiseen joukkoomme liittyi myös Kahori ja Anja. Keskustaan päästyämme menimme tosin ensin syömään, sillä kaikilla alkoi olla jo aika kova nälkä. Päädyimme erääseen japanilaiseen ravintolaan, joka ainakin omasta mielestäni oli todella hyvä.

Ruuan ja kirjaostosten jälkeen päädyimme jotenkin norebangiin, eli korealaiseen karaokeen. Norebang eroaa suomalaisesta vastikkeestaan aika lailla, sillä täällä mennään porukalla vuokraamaan yksi huone, jossa sitten lauleskellaan vain kavereiden kuullen. Täytyy sanoa että täkäläinen karaoke on paljon hauskempaa kuin suomalainen. Lauleskelimme siinä sitten miltei kaksi tuntia, ja takaisin asuntolalle pääsimme vasta puolen yön aikaan.

Sitten tarinaa tältä päivältä. Olin sen verran väsynyt etten jaksanut herätä yhdeksäksi logistiikan tunneille, joten päiväni alkoi vasta kello 13:30 EU-komissaari John Sagarin erikoisluennolla. Luento ei tarjonnut eurooppalaiselle mitään uutta, sillä siinä käsiteltiin lähinnä vain EU:n tehtäviä Euroopassa ja maailmalla. Luento olikin alun perin suunnattu korealaisille opiskelijoille, ja heille se varmasti olikin ihan hyödyllinen. Luennon jälkeen eurooppalaisilla oppilailla oli mahdollisuus tavata Mr. Sagar Global Loungessa järjestetyssä vastaanotossa. Juttelimme herra komissaarin kanssa korealaisesta kulttuurista, kuinka olemme tänne sopeutuneet, mikä on mukavaa ja mikä ei ja niin edespäin. Oli ihan mukavaa.

Luennolla.

Aika paljon oli porukkaa paikalla.

Eurooppalaisille vaihtareille suunnattu vastaanotto Global Loungessa.

Muutoksen tuulia

Onpas kliseinen otsikko. Mutta muutoksia on tosiaan luvassa, ainakin töissä ja koulussa UKW-kurssilla!

Keskiviikkoinen työpäivä oli harvinaisen valaiseva General Managerin kanssa käydyn juttutuokion jälkeen. Sinänsä vähän tyhmää, että kävimme Anjan kanssa hänen juttusilla vasta juuri ennen työpäivän loppumista. Jos olisimme päässeet GM:n puheille jo aamupäivästä, olisi sen päivän voinut käyttää sitten vähän rakentavammin kuin metissä blogeja lukien.

Mutta mitä viisas GM meille sitten kertoi? No, ensinnäkin, mitä hän meiltä odottaa. Markkinointisuunnitelmaa kyllä, mutta hyvin kapealle alueelle fokusoitua sellaista. Ei mitään 30 sivua pitkää jaarittelua siitä tästä ja tuosta, vaan paperi, jossa on kaikki olennaiset osat - vähän taustaa, SWOT, asiakasryhmä jota tavoitellaan, millä tavoin tuotetta/palvelua promotaan ja tietenkin promootiokanavat. Herra Thierry Le Ponner haluaa uusia ja raikkaita ideoita Novotelinsa markkinointiin, ja luulee (ja toivoo) saavansa niitä meiltä harjoittelijoilta.

Itselleni suurin pulma koko hommassa on se, että täällä Koreassa on sellaisia "hääkauppoja" joille kaikki hotellit ja tilaisuuksien järjestäjät promoavat itseään, ja asiakkaat ottavat yhteyttä sitten näihin hääkauppoihin, ei itse yritykseen jonka tiloissa tapahtuma pidetään. Minun tulisi kuulemma yrittää muuttaa asiaa jotenkin. :D Saa nähdä miten käy. Olen vähän kateellinen esimerkiksi Aivarakselle, joka markkinoi 8 kerroksen Rendez Vous-baaria. Hän voi vaikkapa järkätä baarin tiloissa promootiopippalot jos niin haluaa. Ihan epäreilua, pitäisiköhän minunkin järjestää promohäät. Voisi olla mielenkiintoista.

Lopputulos on kuitenkin siis se, että nyt jopa tiedän mitä teen töissä. Ja eräs työntekijä, Joy siirtyi samoihin tiloihin meidän kanssa B8 kerrokseen, joten nyt on ainakin hyvä käydä häneltä kyselemässä apua ja neuvoja.

Toinen muutos liittyy Understanding Korean Workplace-kurssiin. Ilmeisesti taannoinen avautumiseni proffa Moonille kannatti, sillä nyt kurssin rakennetta on muutettu aika paljon. Mrs. Hwang oli luullut että Mr. Moon tosiaan kävisi keskusteluja työpaikoistamme meidän kanssa, mutta totesi eilen, että eipä tietenkään herra siihen pysty. Korealaiselle kun voi olla aika vaikeaa ottaa vastaan negatiivista palautetta Koreasta, vaikkei se ihan suoraan kyseiseen yksilöön liity. Varsinkin jos palautteen saaja on vähänkin vanhempaa sukupolvea. Esimerkkinä rakas proffamme, jolle kerroin viime viikolla mielipiteeni UKW-kurssin sisällöstä ja odotuksistani kurssia kohtaan. Tämän viikon tiistaina Mr. Moon sanoi sitten jotain tyyliin "you may give me constructive feedback, EVEN if it's a bit critical, and I will consider it". Lausahdus tuli noin viikon myöhässä, mutta ainakin proffa sanoi tästä lähtien hyväksyvänsä MYÖS kriittistä palautetta... :D

Muutos UKW-kurssiin on siis se, että ensi viikosta lähtien vietämme tiistait Mr. Moonin kanssa, mutta torstaisin paikalle kokoontuvat proffamme lisäksi myös Mrs. Hwang ja Mr. Coates, tarkoituksena käydä läpi työkokemuksiamme. Teemme myös esitelmiä työpaikoistamme ja muuta jännää. Nyt alkaa tuo kurssi kuulostaa siltä mitä odotin sen olevankin, saa nähdä sitten ensi viikolla miten homma käytännössä toteutuu.

USAn suurlähettiläs ja muotimessut

Torstaina oli UKW ja Business Communication-tunnite peruttu, sillä menimme kuuntelemaan USA:n suurlähettilään erikoisluentoa. Oli toisaalta ihan jännää kuulla moisen arvovaltaisen vieraan mielipiteitä aiheesta US - Korea Relations, mutta täytyy myöntää ettei luento sen mielenkiintoisempi loppupeleissä ollut kuin esimerkiksi normaalit UKW-luentomme. KNU:lle Ms. Kathleen Stephensin vierailu oli mieletön kunnia-asia. Kaikki oli valmisteltu tip top, ja oli vieläpä tilattu Novotelista porukkaa laittamaan kahvitarjoilut pystyyn. Suurlähettilään lisäksi tilaisuudessa oli läsnä Daegussa sijaitsevien Amerikan armeijaleirien johtoportaan jäseniä.

Tärkeän näköistä porukkaa.

Ms. Kathleen Stephens

Itse luennon jälkeen tosiaan nautiskelimme Novotelin herkkuja. Hirveästi ei kyllä tarjolla ollut, kahvia, mehua, paria erilaista keksilaatua, korealaisia riisikakkuja ja jonkinmoisia pullia. Olipahan mukava olla Novotelin työntekijöiden palveltavana. :D

Luennon jälkeen.

Koko höskän loputtua päätimme mennä kahvittelemaan Dayoungin, Anjan, Sunghon ja Georgen kanssa. Jostain syystä Sungho sitten häippäsikin jonnekin omille teilleen, ja liittyi vasta myöhemmin kahvittelujoukkoomme.

Georgen cafe latte. Söpö.

Muilta osin torstai oli taas ihan normaali. Illalla oli korean kielen tunnit, joilla opittiin jopa verbien taivutusta preesensissä. Loistavaa, etenee vähän tuo kielenkin oppiminen.

Perjantai oli vähän jännempi. Päätimme torstaina, että hyökkäämme perjantaina Daegun muotimessuille. Kutsuin myös Iiriksen mukaan, Michal kun sanoi että hän saa vapaalippuja niin monta kuin on tarvis. Näin asia ei muuten sitten loppupeleissä ollutkaan, mutta eipä mitä, ei siellä kukaan tarkistanut kellä on lippu ja kellä ei...

Mutta niin, ennen muodin maailmaan sukeltamista tapasimme Iiriksen kanssa keskustassa ja kävimme syömässä Iiriksen monta kertaa kehumassa paikassa. En nyt muista ravintolan nimeä, mutta todella hyvä paikka tosiaan! Ruuan hinnalla saa alkupalaksi keittoa, salaattia ja leipää. Kaikkia saa myös lisää, jos siltä tuntuu. Sitten tuodaan pöytään pääruoka. Valittavissa on muun muassa pastaa ja ihan pihviruokia, sekä muuta mitä nyt en muista. Pääruokaa seurasi luonnollisesti jälkiruoka, jota sai sitäkin otettua useamman annoksen jos mieli. Jälkiruokalista sisältää muun muassa jäätelöä, erilaisia mehuja sekä niin kuumia kuin kylmiä kahveja. Lisäksi jälkiruuaksi saa pikkuruisia kakkupaloja, joita saa niitäkin lisää jos kehtaa vaan pyytää. Itse maksoin ruuastani 9000 wonia, eli vähän päälle 5 euroa. Ei paha hinta moisesta määrästä ruokaa.

Merenelävillä höystetty pastani.

Istuskeltuamme ravintolassa puolisentoista tuntia päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Jonkin aikaa kiertelimme keskustaa, ja tutkimme kaikenmaailman kosmetiikkaputiikkien antia. Täällä Koreassa on mukavaa se, että joka puolelta saa kylkiäisiä ja houkuttimia. Jos menet liikkeeseen sisään, saat houkuttimen, ja jos ostat jotain, saat vielä lisäksi jotain kylkiäiseksi. Nyt minulla on sellainen pieni paperikassi puolillaan jos jotakin rasvanäytettä.

Shoppailun jälkeen suuntasimme bussille ja KNU:n pohjoisportille. Loppujen lopuksi melko tyhmä veto, keskustasta kun olisi päässyt bussilla 305 ihan suoraan EXCOn (jossa messut siis olivat) eteen. Toisaalta en tiedä mistä päin keskustaa bussi lähtee, enkä myöskään ollut varma meneeko bussi ihan varmasti juuri EXCOn eteen. No, menimme KNU:lle ja jonkin aikaa asiaa setvittyämme päätimme ottaa taksin EXCOlle. Onneksemme taksikuski jopa ymmärsi minne mennä, ja tuossa tuokiossa olimmekin määränpäässämme. Taksille tuli hintaa 2500 wonia, eli per nenä hurjat 1250 wonia (70 senttiä). :D

Päästyämme sisälle EXCOon odottelimme jonkin aikaa Michailia ja lippujamme. Lopulta herra saapui, ja menimmekin saman tien katsomaan yhen muotinäytöksen. Meille oli varattu paikat eturiviin, Michal kun tekee harjoitteluaan kaupungintalolla ja saa sitä kautta aikaan kaikkea jännää. Ensimmäisen näytöksen mallisto oli Bakangchi-nimisen suunnittelija käsialaa. Ihan jänniä kolttuja oli, ja naismallien lisäksi näytöksessä oli myös miesmalleja. Ihan mukava juttu näin naisen näkökulmasta katsottuna... XD Kaikki mallit olivat muuten korealaisia. Ja täytyy kyllä sanoa, etteivät mallit mistään parhaimmasta päästä olleet. Paha olen tietysti arvostelemaan, kun en ammattilainen ole, mutta kyllä sen näki ettei kaikilla ollut homma ihan täysin hallussa. Varsinkaan miesmalleilla! XD Näytöksen taustamusiikkina toimi muuten muun muassa joku remix Benny Benassin Satisfaction-biisistä. Pisteet siitä suunnittelijalle! XD

Bakangchin tyylinäyte.

Ensimmäisen näytöksen loputtua päätimme lähteä katsastamaan alakerrassa olevia myyntistandeja. Tietenkin meidän tuurilla oli messujen viimeinen päivä, ja kello jo sen verran paljon (noin viisi illalla), että miltei kaikki standit oli raivattu pois. No, ei auttanut itkeä, seuraavalla kerralla täytynee viisaampana mennä tutkimaan paikkoja aikaisemmin. Illalla oli kuitenkin luvassa vielä toinen catwalk-näytös, joten näkemistä vielä oli. Toiseen näytökseen ei ollut kaikille lippuja, mutta kuten jo aiemmin todettu, ei siellä kukaan niitä tarkistanut. Toiseen näytökseen meille ei myöskään ollut varattuja paikkoja, joten kaikki istuivat sinne missä tilaa oli. Itse jäin ilman tuolia, joten menin istuskelemaan tuolirivien taakse pienille portaille. Jonkin aikaa siellä istuskelin, kun sitten ennen näytöksen alkua tuli komea korealainen pukumies osoittelemaan minulle vapaata tuolia - eturivissä lehdistön joukossa. :D Hauskinta asiassa on se, että portailla istuskeli minun lisäkseni monia muitakin, mutta kaikki muut olivat korealaisia. Jännää ettei nämä täällä anna ulkomaalaisten istua lattialla, vaan ohjaavat sitten vaikka lehdistön joukkoon jos ei muu auta. Joskus todellakin tuntuu että täällä kohdellaan ulkomaalaisia kuin joitakin arvovaltaisia vieraita.

Mallia Jinteok-nimisen suunnitteljian kokoelmasta. Aika huono kuva tosin.

Toinen näkemämme mallisto ei ollut aivan yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinen. No, onpahan nyt ainakin käyty Koreassa muotimessuillakin. :D

Kielikylpy osa 1

Lievän tekemisen puutteen iskiettyä odotellessa USAn suurlähettilään erikoisluennon alkua päätin alkaa valottamaan lukijoille hieman korean kielen saloja.

Koreaa kirjoitetaan erilaisella kirjoitussyteemillä kun länsimaalaisia kieliä, tämän kaikki varmaan tietävät jo. 한글 (hangul) on nimeltään kyseinen kirjoitysjärjestelmä, ja se koostuu tuollaisista, öh, harakanvarpaan näköisistä jutuista. Korean kielessä on 6 perusvokaalia ja 10 peruskonsonanttia, joiden pohjalta muodostetaan vielä erilaisia yhdistelmävokaaleja, sekä aspiroituneita konsonantteja ja kaksoiskonsonantteja.


Perusvokaalit:
ㅏ ㅓ ㅗ ㅜ ㅡ ㅣ 


Peruskonsonantit:
ㄱㄴㄷㄹ ㅁ ㅂ ㅅ ㅇㅈ ㅎ

Ääntämisohjeita en jaksa tähän alkaa laitella, jos jota kuta kiinnostaa enemmän, tuolta linkeistä löytyy Kanjikaverit-sivusto, jossa on erinomaisia ohjeita korean kielen alkeisiin (myös ääntämiseen).

Joka tapauksessa, kirjaimista muodostetaan sitten tavuja, joissa on sanasta tietenkin riippuen joko kaksi, kolme tai neljä kirjainta. Mutta jokaisessa tavussa on aina vähintäänkin yksi konsonantti ja yksi vokaali. Konsonantteja voi olla enemmänkin, vokaaleja vain yksi per tavu. Tavu alkaa aina konsonantilla. Jos tavun ensimmäinen äänne sattuukin olemaan sitten vokaalisointu, isketään eteen äng-änteen virkaa hoitava ㅇ. Jos kyseinen kirjain on ensimmäisenä tavussa, sitä ei äännetä. Esimerkkiä: 이 lausutaan "i", ja 잉 lausutaan "ing". Saakohan tuosta nyt mitään selkoa...

Anyway, tarkoituksenani ei ole nyt paneutua niinkään kirjoittamiseen, vaan hyödyllisten pikkusanojen esittelemiseen. Korealaisen kirjoitusasun jälkeen olen laittanut sulkuihin, miten sana suurinpiirtein vääntyy suomalaisen suussa.


네 (nee) = Kyllä.

아니요 (anio) = Ei.

감사합니다 (kamsahamnida) = Kiitos.

실례합니다  (shilleehamnida) = Anteeksi. Vastaa englannin "excuse me"-fraasia, eli käytetään kun yritetään saada huomio itseen.

안녕하세요  (anjonhaseo) = Hyvää huomenta/päivää/iltaa; käy mihin aikaan päivästä tervehdittäessä.

맥주 주세요 (mekchu chusejo) = Haluan olutta, kiitos.

맛있어요 (masissojo) = Hyvää/herkullista on. Puhuttaessa siis ruuasta.

Ei näillä nyt mitään syvällisempää keskustelua aikaan saa, mutta korealaiset on iloisia jos edes vähän yrittää heidän kieltään puhua. :D

Blogin ulkoasun muokkausta...

Näin saa tylsät työpäivät kulumaan rattoisasti.

Itse tykkään tästä uudesta ilmeestä enemmän kuin siitä vanhasta. :D

Pom.

Eipä taas tullut kirjoiteltua vähään aikaan. Mutta toisaalta, eipä kyllä mitään järin ihmeellistä ole tapahtunutkaan.

Viime viikolla meillä oli torstaina pieni korean kielen testi, jonka tulokset saimmekin itse asiassa tänään. Koe oli aivan järjettömän helppo, kaikki vastaukset kysymyksiin löytyi itse koepaperista. Sainkin sitten täydet pisteet testistä, enkä oikein ymmärrä miten jotkut vaihtarit onnistuivat saamaan yli puolet väärin... Monet vaihtarit sanovat minulle, että onhan minun helppo saada täydet pisteet kokeesta kun olen koreaa aiemmin opiskellut. En ymmärrä mistä ovat moisen käsityksen saaneet, sillä aloitin kieliopinnot täsmälleen samana päivänä kuin kaikki muut. Korean kirjoitusjärjestelmää, hangeulia tutkiskelin vähän ennen matkaan lähtöä tuolta linkeistä löytyvältä Kanjikaverit-sivustolta, mutta en todellakaan mitään opiskelemalla ole opiskellut. Ihan aivoja, ja vieläpä ennemminkin silmiään käyttämällä olisi kaikki saanut kokeesta täydet pisteet. XD

Torstaina ennen korean kielen testiä kertausta Global Loungessa. Aivaras, Sungho ja Anja.

Muilta osin viikon takainen torstai oli melko normaali koulupäivä. Ja torstaita edeltävä keskiviikko oli täysin normaali työpäivä, tylsä kuin mikä. Vähän alkaa ärsyttämään se, ettei Novotelissa todellakaan kukaan ohajaa meitä harjoittelijoita. Voisi sen ajan käyttää muutenkin kuin netissä pyörimällä, kun kerta tällainen tilaisuus on annettu. Mutta toimistossa kaikki tuntuu olevan niin kiireisiä, ettei sitten viitsi mennä kyselemään "Could you tell me what to do here?". Toisen vuoden liiketalouden opiskelijalle kun ei välttämättä tuo markkinointisuunnitelman teko ole ihan täysin itsestään selvä ja simppeli homma. Lisäksi en edes tiedä, täytyykö meidän tehdä ihan varsinainen markkinointisuunnitelma, vai vaan ideoida joitain uusia tapoja saada Novotel näkyvämmäksi Daegussa. Meitä harjoittelijoita kun ei oteta mitenkään vakavasti koko yrityksessä, niin ei meiltä myöskään mitään odoteta. Harmillista. Pakko kai se on sitten väkisin änkeä jonkun puheille kyselemään tyhmiä kysymyksiä.

Piristystä viikkoon toi tortainen tapaaminen Kahorin ja Bogeunin kanssa. Heti korean kokeen jälkeen menin pohjoisportille, ja löydettyäni toverini suuntasimme Seven Monkeys-kahvilaan. Tarkoituksenamme oli suunnitella Challenge Korea-kilpailua varten matka. Challenge Korea on siis vaihtareille suunnattu kilpailu, jossa vaihtarit suunnitelevat ryhmissä historiallisesti ja kulttuurillisesti opettavaisen reissun Koreassa, ja sitten viidelle valitulle ryhmälle annetaan 300000 wonia (noin 174€) tukea matkan toteuttamiseen. Oma ryhmäni oli alustavasti minä, Kahori, Bogeun ja Shiori. Shiori kuitenkin ilmoitti viime hetkellä, ettei voikaan osallistua hankkeeseemme. Yritimme vielä saada jotakuta ryhmäämme (ryhmien minimi henkilömäärä on 4), mutta turhaan. Päätimmekin sitten lopulta, että emme täytä mitään tylsää hakemusta, osaamme me reissata osallistumatta mihinkään kilpailuun! Loppujen lopuksi saimme päätettyä matkakohteen (jonka jo unohdin...), mutta reissun toteutuspäivämäärät ovat vielä avoinna. Ilmeisesti sitten talvilomalla, kun kaikilla on enemmän aikaa, eikä tarvitse miettiä koulua.

Matkan suunnittelua Seven Monkeys-kahvilassa. Yläkuvassa Kahori ja alla Bogeun.

Perjantai oli taas vähän tylsemmän puoleinen, tosin vain iltaan asti. Päätimme nimittäin lähteä vähän juhlimaan. Sovimme tapaamisen yhdeksitoista asuntoloiden väliin, ja siitä lähdimmekin sitten vaihtariporukalla jatkamaan matkaa kohti keskustaa. Porukkamme oli sen verran iso, että jakaannuimme kolmeen taksiin. Idea oli sinänsä aika huono, sillä taksit jättivät kaikki kolme ryhmää hyvästä yrityskestä huolimatta eri paikkoihin... No, eipä muuta kuin soittelemaan, missä päin muut oikein ovat. Lisää hauskuutta asiaan toi se, että olin luvannut Hideakille, että hän voi tulla meidän koulun porukan kanssa bilettämään (muut Keimyungin vaihtarit kun taisivat lähteä Pohangiin kyseisenä päivänä).

Kuin ihmeen kaupalla löysimme lopulta kaikki samalle klubille, G2:een. Sisäänpääsy oli miehille 15000 wonia ja naisille 11000 (6,40€), reilua. Klubi oli aika normaali, ei mikään ihmeellinen paikka, muttei mikään huonokaan. Porukkaa oli tanssilattia täynnä, mutta me vaihtarit päädyimme tanssimaan DJ-"kopin" edessä olevalle korokkeelle, jossa oli varsin tilavaa (korealaiset tuntuvat vierastavan esiintymistä muiden edessä niin näkyvästi). Klubin musiikki vaihteli korealaisista tämän hetken kuumimmista kappaleista amerikkalaisiin hitteihin. Itse olin tietenkin ihan innoissani musiikista, Suomessa kun ei koskaan pääse tanssaamaan klubeilla G-Dragonin, Big Bangin ja 2NE1:n tahtiin!

Näkymää parvelta alas tanssilattialle.

Illan aikana tapasimme myös joitain muita länsimaalaisia, joiden kanssa sitten rupattelimme ulkosalla jonkin aikaa. Puolen viiden aikaan aamusella alkoi tanssijalka jo vähän painaa, ja päätimme lähteä takaisin koululle. Itse asiassa suurin osa porukastamme oli lähtenyt jo aiemmin, aamuyöstä meitä oli enää kuusi jäljellä. Taksilla matka koululle taittui tietenkin nopsaan, joten jouduimme odottelemaan jonkin aikaa ulkona ennen sisään menoa. Ai miksi jouduimme odottamaan? No siksi, kun jos asuntolan ovista painelee sisään tai ulos yöllä kello yhden ja viiden välillä, saa penalty pointseja.

Kello viittä odotellessa.

Juomat täkäläisissä baareissa on muuten noin puolet halvempia kuin Suomessa.

Lauantaista ei ole mitään sanottavaa. Heräsin, söin, koomasin, söin ja menin nukkumaan. Mutta en siis suinkaan ollut minkäänlaisessa krapulatilassa perjantaisen juhlinnan jäljiltä. Ei vaan ollut mitään tekemistä, eikä kyllä mitään huvittanut tehdä. Sunnuntai oli taas (onneksi) eloisampi päivä. Menimme kaupungille tyttöporukalla shoppailemaan! Omalta osaltani shoppailukierros oli varsin onnistunut, satuin löytämään todella hienon hupparin! Nyt en enää osaa päättää kumpi on kivempi, tämä uusi komistus vaiko jo aiemmin ostamani Fubu-huppari.. XD

Hieno!

Kaupassa, josta hupparin ostin, oli aika hauska myyjä. Tämä kysyi minulta koreaksi, että puhunko koreaa. No vastasin tietenkin koreaksi että "아니요", en. Joko minä käsitin kysymyksen väärin, tai sitten heppu ei vaan välittänyt vastauksestani, sillä hän jatkoi rupattelua koreaksi. Ymmärsin tietenkin joitain kysmyksiä, tyyppi uteli muun muassa miksi olen Koreassa ja Daegussa, onko kauppaan mukaan tullut Joanna kaverini, ja jotain muuta. Yritin sopertaa joitain vastauksia koreaksi, mutta eihän siitä näin vähällä kielenopiskelulla oikein mitään tullut. Haparoivat vastaukset ei tuntunut myyjää haittaavan, sen verran innoissaan kaveri oli. Sain sitten lopulta kaiken päätteeksi hupparin mukaan ilmaiset sukat, että kannatti yrittää puhua edes vähän koreaa. :D

Keskustassa sattui myös toinen hauska tapaus. Catharina (eräs toinen mukanamme keskustaan tullut tyttö) soitti Joannalle, että keskustassa on erään kaupan edessä yksi suosittu korealainen näyttelijä jakamassa nimikirjoitukia. Porhalsimme siltä paikalta kyseisen kaupan eteen, ja kas, siellähän oli ihan tajuttomasti porukkaa, etenkin kirkuvia fanityttöjä!

Kim Joon, yksi suositun Boys Before Flowers-draaman päänäyttelijöistä.

Paljon oli porukkaa löytänyt paikalle.

Siinäpä sitä taas oli muutama sananen viime viikon tapahtumista. Tästä viikosta ei olekaan vielä mitään jännää kerrottavaa, eilen tylsistyin taas töissä ja tänään oli normaali koulupäivä. Paitsi että otin yhteen meidän Understanding Korean Workplace-professorin kanssa. :D Tai, en "ottanut yhteen", kerroin hänelle vain oman mielipiteeni (ja aika monen muun kurssilla olevan vaihtarin mielipiteen) kurssin sisällöstä ja sen vastaavuudesta siihen, mitä meille kerrottiin kurssin sisältävän. Tähän mennessä kun olemme lähinnä kerranneet uudestaan ja uudestaan Korean historiaa 1900-luvulla, eikä kiitos muuta. Ei sillä, on tärkeää tietää historiallinen tausta, että ymmärtää korealaista yrityskulttuuria, mutta liika on aina liikaa. Lisäksi Mrs. Hwang, SAIPEKS-ohjelman kehittelijä ja henkilö vastuussa työharjoitteluista KNU:ssa kertoi meille ennen harjoittelun alkamista, että UKW-kurssi on harjoittelun suorittajille pakollinen, koska siellä keskustellaan kaikkien kokemuksista korealaisissa yrityksissä, ja tällä tavoin opitaan Korean työkulttuurista. Ja tätä keskusteluahan tunneilla ei nimenomaan ole ollenkaan. Avauduin tästä puutteesta tunnilla professori Moonille, ja hän tuntui ottavan palautteeni melko vastahakoisesti vastaan. Voi myös olla, että hän totaalisesti ymmärsi väärin, mitä yritin hänelle sanoa. Joka tapauksessa, hänen vastauksestaan oli luettavissa rivien välistä, että korealaiset oppilaat ovat kaikin puolin parempia ja fiksumpia kuin eurooppalaiset (en väitä etteikö näin olisi, mutta silti...). No, koska harvoin väitän jotain minkä en usko olevan totta, menin UKW-tunnin ja sitä seuraavan Business Communications-tunnin jälkeen jututtamaan Mrs. Hwangia. Kuten arvelinkin, hän tuntui olevan yllättynyt siitä, ettemme ole keskustelleet UKW-tunneilla vielä ollenkaan työpaikoistamme ja kokemuksistamme... Mrs. Hwang lupasi puhua professori Moonin kanssa asiasta. Saa nähdä millä tavalla proffa suhtautuu minuun tulevaisuudessa. Anja nimittäin kertoi erään täällä olleen slovenialaisen pojan kyseenalaistaneen viime vuonna kyseisen professorin toimintatapoja, eikä poika-raukka ole kuulemma vieläkään saanut arvosanaa Moonin kurssista... XD

Aijoo, sattuihan tänään jotain muutakin jännää. Saimme tulokset jonkin aikaa sitten tehdystä terveystarkastuksesta. Olen ilmeisesti terve kuin pukki, kerta paperissa ei ollut ainuttakaan punakynämerkintää (joillakin vaihtareilla oli, ja punakynä tarkoittaa kuulemma ongelmia). Testasivat varmuuden vuoksi sitten kaiken mahdollisen maksa-arvoista ja kolesterolista HIViin... XD

Tähän loppuun voisin vielä kertoilla vähän tulevaisuuden suunnitelmistani. Alkuperäinen tarkoitukseni oli olla täällä Koreassa tammikuun loppuun asti ja palata sitten takaisin talviseen Suomeen. Sain kuitenkin syyskuussa loistoidean hakea myös kevääksi vaihtopaikkaa - mistä muualtakaan kuin täältä Koreasta! Nykyinen vaihto-ohjelmani, SAIPEKS kestää vain 5 kuukautta, ja kukin oppilas saa osallistua ohjelmaan vain kerran. Onneksi Metropolian liiketalouden koulutusohjelmalla on yhteistyökorkeakoulu myös Seoulissa. Hainkin siis vaihtopaikkaa kevääksi Seouliin Soongsil-yliopistoon. Jännäsin vähän, miten valinnoissa käy, mutta koska Etelä-Korea ei ole niin suosittu vaihtokohde suomalaisten keskuudessa, kaikki kääntyi parhain päin, ja eilen sain vahvistuksen kouluni kv-koordinaattorilta. Oleiluni täällä toisella puolen maapalloa piteneekin siis viidellä kuukaudella, ja palailen takaisin Suomeen kesäkuun lopulla 2010. Pääsen näkemään keväällä täällä ne kuuluisat kirskikankukat! :D

Muita tulevaisuuden suunnitelmia on Seoulin Yonsei Universityyn hakeminen ihan varsinaiseksi tutkinto-opiskelijaksi Underwood International Collegeen, sekä Isoon-Britanniaan Sheffieldin yliopistoon hakeminen opiskelemaan East Asian Studies-opintoja. En kyllä oikein uskalla edes haaveilla kumpaankaan sisäänpääsystä, mutta luulisin että Sheffieldiin minulla olisi jonkinmoiset mahdollisuudet. Yonseihin pääsy selviää luultavasti tammikuussa, Sheffieldistä en vielä tiedä. :)

Viikonloppu

Jeij.

Siinä se chuseok menikin omalta osaltani seikkaillessa Keimyungilla ja keskustassa. Läksin lauantai aamusella yhdentoista aikaan pohjoisporttia kohden jännittäen samalla mitenkähän usein linja-autot edes kulkevat näin juhlapyhänä. Eipä huolta, hyvin kulkivat. Keskustasta Banwoldangilta jatkoin tuttuun tapaan metrolla kohti Gangchangia ja Keimyung-yliopistoa. Gangchangilla Iiris oli minua vastassa, ja kävelimme siitä sitten yhdessä varsinaiselle yliopiston alueelle. Iiris siinä sitten esittelikin minulle asuntolansa ja yliopiston aluetta muutenki. Tavattoman nätti paikka, ja paaaaaljon isompi kuin KNU:n kampus. Keimyungin alueella on itse asiassa kuvattu joitain korealaisia elokuviakin, sen verran kaunis alue se on. Jännää. Lisäksi kampusalue oli chuseokin takia tyhjä. Siis ihan tyhjä, ei ristin sielua missään.

Sattui hyvä kelikin.

Keimyungin alueelle on rakennettu muutama tämmöinen traditionaalinen korealainen talokin.

Keimyungin eteläportti (muistaakseni). Yht'äkkiä sitä huomasi taas olevansa jossain Italiassa. XD

Poistuimme Keimyungin alueelta ja taapersimme metrolle, jolla jatkoimme sitten keskustaan ruoka mielessämme. Söimme sitten lopulta pastaa, kun kerta Shabu Man ei ollut auki. Otinpa muutaman kuvankin keskustasta...

Siellä on Novotel! :D

Daegussa tosiaan on 2011 kesällä yleisurheilun MM-kisat. Pitänee tulla sitten takaisin niitä seuraamaan!

Oli jännä huomata, miten aamulla keskustan kautta kulkiessani kadut olivat miltei tyhjinä, mutta iltapäivästä tullessamme Keimyungilta keskustassa vallitsi tuttu ja turvallinen ihmisvilinä. Ja toisin kuin moni korealainen minulle yritti väittää, keskustassa oli myös moni kauppa auki. Jotkut ravintolat olivat kiinni, samoin tavaratalot, mutta yksittäiset liikkeet olivat suurin osa ihan normaalisti auki.

Ruuan jälkeen seuraava kohteemme oli KNU:n, minun kouluni kampus. Hyppäsimme siis bussiin ja kas vain, olimmekin perillä.

Linja-autossa.

Koska asuntoloihin ei saa täällä KNU:lla tuoda vieraita, näytin Iirikselle vain joitain kampuksen kohokohtia, kuten päärakennuksen. Käydessämme asuntolan lähellä törmäsimme joihinkin muihin vaihtareihin, ja puolalainen Michal pääsikin siinä sitten esittelemään Iirikselle suomen kielen taitojaan. Hemmo osaa sanoa muun muassa "hauska tutustua" ja "mitä kuuluu" suomeksi! :D

"Tämä on tyttöjen asuntolan sisäänkäynti. Miespuoliset oppilaat eivät saa tulla edemmäs tästä." Voi näitä asuntolan sääntöjä...

Koskaan en ole tästä lammesta kuvaa ottanut, vaikka monesti on mielessä käynyt. Ihan nätti paikka KNU:n alueella.

KNU-kierroksen päätyttyä juoksimme (kirjaimellisesti) taas bussiin ja takaisin keskustaan. Kerta oli niin kaunis päivä ja aikaa tapettavana, päätimme ostaa kakun.


Hieno, eikö vain. Menimme herkuttelemaan Novotelin edessä olevaan puistoon, ja saimme taas vedettyä monen korealaisen kummeksuvan katseen puoleemme. Kakun syöminen ulkosalla ei ilmeisesti ole täällä kovin yleistä. Herkkuhetken jälkeen Iiris soitti koulunsa eräälle japanilaiselle vaihtarille Hideakille kysyäkseen tietääkö hän toisten Keimyungin suomalaisvaihtareiden päivän suunnitelmia. Näillä toisilla suomalaisilla kun ei ole kännyköitä täällä Koreassa, niin heihin ei saa yhteyttä muuten kuin kyselemällä muilta. Lopulta kävi niin, että Hideaki ei tiennyt missä muut suomalaiset ovat, mutta Iiris päätti kutsua hänet meidän kanssa keskustaan hengailemaan. Hideakia odotellessa meillä oli taas aikaa kierrellä kauppoja, ja löysimmekin molemmat itsellemme hienot kengät!

Iiriksen kengät on Spris Spris'stä ja minun Fubusta.

Hideakista täytynee sanoa muutama sananen tähän väliin. Keimyungin suomalaisvaihtarit ovat opettaneet reppanalle, että "thanks a lot" kääntyy suomeksi "kiitti vitusti". Näinhän se periaatteessa onkin, mutta no, kyllä kaikki suomalaiset nyt tietää missä tilanteessa oikeasti käytetään ilmaisua "kiitti vitusti". XD Hideakin seurassa saakin pidätellä nauruaan aika paljon, kun hemmo aina iloisesti hymyillen sanoo vaikkapa ojennettuani jonkin tavaran hänelle "kiitti vitusti!" :D Täytyy vain toivoa ettei raukka koskaan päädy Suomeen, ja käytä kyseistä lausetta siellä vaikkapa kaupan kassalla...

Minä ja Hideaki Sleepless in Seattlessa.

Jonkin aikaa kahvin jälkeen pyöriskeltyämme kaupungilla päätimme palata takaisin kouluillemme.

Lauantai-iltana juttelin vielä facebookissa Sunghon kanssa, ja hän pyysi minua lähtemään mukaan syömään buffet-aamiaista sunnuntai-aamuna. Herätys oli ennen kahdeksaa, joten mietin vähän aikaa jaksanko lähteä, mutta ilmoittauduin lopulta mukaan joukkoon. Ihan hyvä että läksin matkaan, sunnuntaikin oli nimittäin oikein mukava päivä kaiken kaikkiaan.

Menin aamulla taasen pohjoisportille ja odottelin siellä muita jonkin aikaa. Suomalainen on aina ajoissa ja saa sitten odotella muita! :D Mutta joo, saatuamme porukan kasaan (Sungho, minä, Anja ja Ieva) otimme taksin ja Sungho antoi kuskille ohjeet oikeaan paikkaan. Itse buffet oli melko hyvä, ei mikään tavattoman ihmeellinen, muttei todellakaan huono! Tarjolla oli niin korealaista kuin länsimaalaistakin ruokaa.

Matkalla linja-autopysäkille buffet-aamiaisen jälkeen.

Syötyämme lähdimme, yllätys yllätys, keskustaan. Tapoimme vähän aikaa kiertelemällä ja katselemalla (Daegun keskusta ei ole järin suuri, mutta jotenkin siellä riittää aina katseltavaa ja kummasteltavaa), ja minun tapauksessa ostelemalla muutamia juttuja koti-Suomeen lähetettäväksi. Käytyämme vielä kahvilla StarBuckissa lähdimme kohti kirkkoa. Täytyy sanoa, etten hirveästi kristinuskosta perusta, mutta oli silti mielenkiintoista käydä seuraamassa paikallista "jumalanpalvelusta". Lainausmerkit siksi, ettei sessio oikein Suomalaiseen standardiin tottuneena jumalanpalvelusta muistuttanut.

Kirkko.

Itse palvelus tapahtui englanniksi. Itse asiassa kyseinen kirkko on yksi harvoista Daegussa jotka pitävät palveluksia myös englanniksi. Kirkon henkiläkunta oli suurimmaksi osaksi amerikkalaisia (tai ainakin joitain englantia äidinkielenään puhuvia hemmoja), ja tästä johtuen koko palvelus oli melko amerikkalaistyylinen. "Virret" laulettiin bändin säestyksellä, ja joissakin vauhdikkaammissa värssyissä seurakuntalaiset alkoivat tanssahdella paikoillaan taputtaen samalla käsiään musiikin tahdissa. "Saarna" oli myös melko mielenkiintoinen. Eteen astui pappi traditionaalisessa korealaisessa hääpuvussa (mies oli juuri mennyt naimisiin korealaisen naisen kanssa), ja alkoi kertoa hyvin tunteikkaasti ja aggressiivisesti mitä jumalan sanan kuuleminen tarkoittaa, ja miten jumalan ääni ylipäätänsä kuullaan.

Kirkko sisältä päin. Koko palvelus oli ehkä koko pienen elämäni häiritsevimmistä kokemuksista, mutta se johtuu vain kulttuurieroista. Mielenkiintoista ainakin oli!

Kirkosta lähdettyämme itse jäin taksikyydistä Novotelin luona, kun muut (Sungho, Anja ja Ieva) jatkoivat Lotte-tavaratalolle. Luvassa oli tapaaminen Iiriksen ja kahden muun suomalaisen sekä Hideakin kanssa. Itse olin jälleen ajoissa tapaamispaikalla (kello neljältä iltapäivällä Debecin edessä), ja Iiris tovereineen saapui odoteltuani vähän yli kymmenen minuuttia. Hideakia saimmekin sitten odotella melkein tunnin.... Odotellessa kävin sitten ostamassa toiset kengät Fubusta. Samanlaiset kuin ne keltaiset, mutta tällä kertaa violetit! Olivat niin hienot ja hyvä kengät, jotta pakko oli ostaa. Hideakin lopulta sitten saavuttua paikalle paniikissa anteeksi pyydellen, vaelsimme leffateatterille ostamaan liput Surrogates-leffaan (vatvottuamme ensin jonkin aikaa mikä leffa olisi hyvä). Elokuvan alkuun oli parisen tuntia aikaa, ja käytimme tämän ajan tehokkaasti syöden. Missäs muuallakaan kuin Shabu Manissa!

Naminamii~

Itse leffa oli jopa melko hyvä.

Lopuksi vielä muutama sana maanantaista... Minulla oli siis ensimmäinen työpäivä markkinoinnin parissa, neljän päivän ravintolapestin jälkeen. Olin valmistautunut tekemään markkinointisuunnitelmaa Novotelin Square-ravintolalle, mutta kysyttyäni Jeni Parkilta asiaan tarkennusta, hän sanoi että voisin mieluummin tehdä suunnitelman hotellin juhlatiloille. Anja kun näet tekee jo suunnitelmaa ravintolalle. No, niin kai se täytyy sitten tehdä. Eipä muuta kuin nollaamaan aivot jo siellä muodostuneista ideoista, ja aloittamaan täysin puhtaalta pöydältä. Onneksi sain vähän apua heti alkuun, kun Ms. Park pyysi erään alaisensa juttelemaan kanssani. Sunshine (naisen nimi...) näytti minulle sitten hääjuhliin tarkoitetun suuren Champagne-juhlasalin, sekä muut juhlatilat. Lisäksi hän vastaili kysymyksiini Novotelin tarjoamista palveluista ja juhlapaketeista. Kaikesta huolimatta olin sen verran umpikujassa koko päivän, etten saanut kuuden tunnin työaikani aikana paljon mitään aikaiseksi SWOT-analyysin raakiletta ja pientä brainstromingia lukuun ottamatta. Jospa sitä keskiviikkona olisi vihmerämpi olo.

Puolet Champagne-salista.

Morsiamen valmistautumis- ja odotteluhuone.

En nyt muista huoneen nimeä, mutta sille on ihan oma tärkeä tarkoituksensa. Tällaisessa perinteisesti kalustetussa huoneessa morsian aina tervehtii sulhonsa vanhempia muodollisesti.

Osa yhdestä mahdollisesta cocktail-menusta juhlavieraille. Pisti silmään tuo "Finland Smoked Salmon" tuolla. :)

Kierreltyäni Sunshinen kanssa juhlatiloja ympäri, palasin takaisin toimistoon. Kuvassa meidän työharjoittelijoiden työpöytä, nurkassa erillään kaikista muista.

Siinäpä sitä tarinaa taas oli. Kello on täällä jo yli kaksi yöllä niin pitänee etsiytyä sängyn pohjalle, että jaksaa aamulla herätä aamupalalle ja logistiikan tunneille. Loppuun vielä kuva hienoista uusista kengistäni!