Muutoksen tuulia

Onpas kliseinen otsikko. Mutta muutoksia on tosiaan luvassa, ainakin töissä ja koulussa UKW-kurssilla!

Keskiviikkoinen työpäivä oli harvinaisen valaiseva General Managerin kanssa käydyn juttutuokion jälkeen. Sinänsä vähän tyhmää, että kävimme Anjan kanssa hänen juttusilla vasta juuri ennen työpäivän loppumista. Jos olisimme päässeet GM:n puheille jo aamupäivästä, olisi sen päivän voinut käyttää sitten vähän rakentavammin kuin metissä blogeja lukien.

Mutta mitä viisas GM meille sitten kertoi? No, ensinnäkin, mitä hän meiltä odottaa. Markkinointisuunnitelmaa kyllä, mutta hyvin kapealle alueelle fokusoitua sellaista. Ei mitään 30 sivua pitkää jaarittelua siitä tästä ja tuosta, vaan paperi, jossa on kaikki olennaiset osat - vähän taustaa, SWOT, asiakasryhmä jota tavoitellaan, millä tavoin tuotetta/palvelua promotaan ja tietenkin promootiokanavat. Herra Thierry Le Ponner haluaa uusia ja raikkaita ideoita Novotelinsa markkinointiin, ja luulee (ja toivoo) saavansa niitä meiltä harjoittelijoilta.

Itselleni suurin pulma koko hommassa on se, että täällä Koreassa on sellaisia "hääkauppoja" joille kaikki hotellit ja tilaisuuksien järjestäjät promoavat itseään, ja asiakkaat ottavat yhteyttä sitten näihin hääkauppoihin, ei itse yritykseen jonka tiloissa tapahtuma pidetään. Minun tulisi kuulemma yrittää muuttaa asiaa jotenkin. :D Saa nähdä miten käy. Olen vähän kateellinen esimerkiksi Aivarakselle, joka markkinoi 8 kerroksen Rendez Vous-baaria. Hän voi vaikkapa järkätä baarin tiloissa promootiopippalot jos niin haluaa. Ihan epäreilua, pitäisiköhän minunkin järjestää promohäät. Voisi olla mielenkiintoista.

Lopputulos on kuitenkin siis se, että nyt jopa tiedän mitä teen töissä. Ja eräs työntekijä, Joy siirtyi samoihin tiloihin meidän kanssa B8 kerrokseen, joten nyt on ainakin hyvä käydä häneltä kyselemässä apua ja neuvoja.

Toinen muutos liittyy Understanding Korean Workplace-kurssiin. Ilmeisesti taannoinen avautumiseni proffa Moonille kannatti, sillä nyt kurssin rakennetta on muutettu aika paljon. Mrs. Hwang oli luullut että Mr. Moon tosiaan kävisi keskusteluja työpaikoistamme meidän kanssa, mutta totesi eilen, että eipä tietenkään herra siihen pysty. Korealaiselle kun voi olla aika vaikeaa ottaa vastaan negatiivista palautetta Koreasta, vaikkei se ihan suoraan kyseiseen yksilöön liity. Varsinkin jos palautteen saaja on vähänkin vanhempaa sukupolvea. Esimerkkinä rakas proffamme, jolle kerroin viime viikolla mielipiteeni UKW-kurssin sisällöstä ja odotuksistani kurssia kohtaan. Tämän viikon tiistaina Mr. Moon sanoi sitten jotain tyyliin "you may give me constructive feedback, EVEN if it's a bit critical, and I will consider it". Lausahdus tuli noin viikon myöhässä, mutta ainakin proffa sanoi tästä lähtien hyväksyvänsä MYÖS kriittistä palautetta... :D

Muutos UKW-kurssiin on siis se, että ensi viikosta lähtien vietämme tiistait Mr. Moonin kanssa, mutta torstaisin paikalle kokoontuvat proffamme lisäksi myös Mrs. Hwang ja Mr. Coates, tarkoituksena käydä läpi työkokemuksiamme. Teemme myös esitelmiä työpaikoistamme ja muuta jännää. Nyt alkaa tuo kurssi kuulostaa siltä mitä odotin sen olevankin, saa nähdä sitten ensi viikolla miten homma käytännössä toteutuu.

Viikonloppu

Jeij.

Siinä se chuseok menikin omalta osaltani seikkaillessa Keimyungilla ja keskustassa. Läksin lauantai aamusella yhdentoista aikaan pohjoisporttia kohden jännittäen samalla mitenkähän usein linja-autot edes kulkevat näin juhlapyhänä. Eipä huolta, hyvin kulkivat. Keskustasta Banwoldangilta jatkoin tuttuun tapaan metrolla kohti Gangchangia ja Keimyung-yliopistoa. Gangchangilla Iiris oli minua vastassa, ja kävelimme siitä sitten yhdessä varsinaiselle yliopiston alueelle. Iiris siinä sitten esittelikin minulle asuntolansa ja yliopiston aluetta muutenki. Tavattoman nätti paikka, ja paaaaaljon isompi kuin KNU:n kampus. Keimyungin alueella on itse asiassa kuvattu joitain korealaisia elokuviakin, sen verran kaunis alue se on. Jännää. Lisäksi kampusalue oli chuseokin takia tyhjä. Siis ihan tyhjä, ei ristin sielua missään.

Sattui hyvä kelikin.

Keimyungin alueelle on rakennettu muutama tämmöinen traditionaalinen korealainen talokin.

Keimyungin eteläportti (muistaakseni). Yht'äkkiä sitä huomasi taas olevansa jossain Italiassa. XD

Poistuimme Keimyungin alueelta ja taapersimme metrolle, jolla jatkoimme sitten keskustaan ruoka mielessämme. Söimme sitten lopulta pastaa, kun kerta Shabu Man ei ollut auki. Otinpa muutaman kuvankin keskustasta...

Siellä on Novotel! :D

Daegussa tosiaan on 2011 kesällä yleisurheilun MM-kisat. Pitänee tulla sitten takaisin niitä seuraamaan!

Oli jännä huomata, miten aamulla keskustan kautta kulkiessani kadut olivat miltei tyhjinä, mutta iltapäivästä tullessamme Keimyungilta keskustassa vallitsi tuttu ja turvallinen ihmisvilinä. Ja toisin kuin moni korealainen minulle yritti väittää, keskustassa oli myös moni kauppa auki. Jotkut ravintolat olivat kiinni, samoin tavaratalot, mutta yksittäiset liikkeet olivat suurin osa ihan normaalisti auki.

Ruuan jälkeen seuraava kohteemme oli KNU:n, minun kouluni kampus. Hyppäsimme siis bussiin ja kas vain, olimmekin perillä.

Linja-autossa.

Koska asuntoloihin ei saa täällä KNU:lla tuoda vieraita, näytin Iirikselle vain joitain kampuksen kohokohtia, kuten päärakennuksen. Käydessämme asuntolan lähellä törmäsimme joihinkin muihin vaihtareihin, ja puolalainen Michal pääsikin siinä sitten esittelemään Iirikselle suomen kielen taitojaan. Hemmo osaa sanoa muun muassa "hauska tutustua" ja "mitä kuuluu" suomeksi! :D

"Tämä on tyttöjen asuntolan sisäänkäynti. Miespuoliset oppilaat eivät saa tulla edemmäs tästä." Voi näitä asuntolan sääntöjä...

Koskaan en ole tästä lammesta kuvaa ottanut, vaikka monesti on mielessä käynyt. Ihan nätti paikka KNU:n alueella.

KNU-kierroksen päätyttyä juoksimme (kirjaimellisesti) taas bussiin ja takaisin keskustaan. Kerta oli niin kaunis päivä ja aikaa tapettavana, päätimme ostaa kakun.


Hieno, eikö vain. Menimme herkuttelemaan Novotelin edessä olevaan puistoon, ja saimme taas vedettyä monen korealaisen kummeksuvan katseen puoleemme. Kakun syöminen ulkosalla ei ilmeisesti ole täällä kovin yleistä. Herkkuhetken jälkeen Iiris soitti koulunsa eräälle japanilaiselle vaihtarille Hideakille kysyäkseen tietääkö hän toisten Keimyungin suomalaisvaihtareiden päivän suunnitelmia. Näillä toisilla suomalaisilla kun ei ole kännyköitä täällä Koreassa, niin heihin ei saa yhteyttä muuten kuin kyselemällä muilta. Lopulta kävi niin, että Hideaki ei tiennyt missä muut suomalaiset ovat, mutta Iiris päätti kutsua hänet meidän kanssa keskustaan hengailemaan. Hideakia odotellessa meillä oli taas aikaa kierrellä kauppoja, ja löysimmekin molemmat itsellemme hienot kengät!

Iiriksen kengät on Spris Spris'stä ja minun Fubusta.

Hideakista täytynee sanoa muutama sananen tähän väliin. Keimyungin suomalaisvaihtarit ovat opettaneet reppanalle, että "thanks a lot" kääntyy suomeksi "kiitti vitusti". Näinhän se periaatteessa onkin, mutta no, kyllä kaikki suomalaiset nyt tietää missä tilanteessa oikeasti käytetään ilmaisua "kiitti vitusti". XD Hideakin seurassa saakin pidätellä nauruaan aika paljon, kun hemmo aina iloisesti hymyillen sanoo vaikkapa ojennettuani jonkin tavaran hänelle "kiitti vitusti!" :D Täytyy vain toivoa ettei raukka koskaan päädy Suomeen, ja käytä kyseistä lausetta siellä vaikkapa kaupan kassalla...

Minä ja Hideaki Sleepless in Seattlessa.

Jonkin aikaa kahvin jälkeen pyöriskeltyämme kaupungilla päätimme palata takaisin kouluillemme.

Lauantai-iltana juttelin vielä facebookissa Sunghon kanssa, ja hän pyysi minua lähtemään mukaan syömään buffet-aamiaista sunnuntai-aamuna. Herätys oli ennen kahdeksaa, joten mietin vähän aikaa jaksanko lähteä, mutta ilmoittauduin lopulta mukaan joukkoon. Ihan hyvä että läksin matkaan, sunnuntaikin oli nimittäin oikein mukava päivä kaiken kaikkiaan.

Menin aamulla taasen pohjoisportille ja odottelin siellä muita jonkin aikaa. Suomalainen on aina ajoissa ja saa sitten odotella muita! :D Mutta joo, saatuamme porukan kasaan (Sungho, minä, Anja ja Ieva) otimme taksin ja Sungho antoi kuskille ohjeet oikeaan paikkaan. Itse buffet oli melko hyvä, ei mikään tavattoman ihmeellinen, muttei todellakaan huono! Tarjolla oli niin korealaista kuin länsimaalaistakin ruokaa.

Matkalla linja-autopysäkille buffet-aamiaisen jälkeen.

Syötyämme lähdimme, yllätys yllätys, keskustaan. Tapoimme vähän aikaa kiertelemällä ja katselemalla (Daegun keskusta ei ole järin suuri, mutta jotenkin siellä riittää aina katseltavaa ja kummasteltavaa), ja minun tapauksessa ostelemalla muutamia juttuja koti-Suomeen lähetettäväksi. Käytyämme vielä kahvilla StarBuckissa lähdimme kohti kirkkoa. Täytyy sanoa, etten hirveästi kristinuskosta perusta, mutta oli silti mielenkiintoista käydä seuraamassa paikallista "jumalanpalvelusta". Lainausmerkit siksi, ettei sessio oikein Suomalaiseen standardiin tottuneena jumalanpalvelusta muistuttanut.

Kirkko.

Itse palvelus tapahtui englanniksi. Itse asiassa kyseinen kirkko on yksi harvoista Daegussa jotka pitävät palveluksia myös englanniksi. Kirkon henkiläkunta oli suurimmaksi osaksi amerikkalaisia (tai ainakin joitain englantia äidinkielenään puhuvia hemmoja), ja tästä johtuen koko palvelus oli melko amerikkalaistyylinen. "Virret" laulettiin bändin säestyksellä, ja joissakin vauhdikkaammissa värssyissä seurakuntalaiset alkoivat tanssahdella paikoillaan taputtaen samalla käsiään musiikin tahdissa. "Saarna" oli myös melko mielenkiintoinen. Eteen astui pappi traditionaalisessa korealaisessa hääpuvussa (mies oli juuri mennyt naimisiin korealaisen naisen kanssa), ja alkoi kertoa hyvin tunteikkaasti ja aggressiivisesti mitä jumalan sanan kuuleminen tarkoittaa, ja miten jumalan ääni ylipäätänsä kuullaan.

Kirkko sisältä päin. Koko palvelus oli ehkä koko pienen elämäni häiritsevimmistä kokemuksista, mutta se johtuu vain kulttuurieroista. Mielenkiintoista ainakin oli!

Kirkosta lähdettyämme itse jäin taksikyydistä Novotelin luona, kun muut (Sungho, Anja ja Ieva) jatkoivat Lotte-tavaratalolle. Luvassa oli tapaaminen Iiriksen ja kahden muun suomalaisen sekä Hideakin kanssa. Itse olin jälleen ajoissa tapaamispaikalla (kello neljältä iltapäivällä Debecin edessä), ja Iiris tovereineen saapui odoteltuani vähän yli kymmenen minuuttia. Hideakia saimmekin sitten odotella melkein tunnin.... Odotellessa kävin sitten ostamassa toiset kengät Fubusta. Samanlaiset kuin ne keltaiset, mutta tällä kertaa violetit! Olivat niin hienot ja hyvä kengät, jotta pakko oli ostaa. Hideakin lopulta sitten saavuttua paikalle paniikissa anteeksi pyydellen, vaelsimme leffateatterille ostamaan liput Surrogates-leffaan (vatvottuamme ensin jonkin aikaa mikä leffa olisi hyvä). Elokuvan alkuun oli parisen tuntia aikaa, ja käytimme tämän ajan tehokkaasti syöden. Missäs muuallakaan kuin Shabu Manissa!

Naminamii~

Itse leffa oli jopa melko hyvä.

Lopuksi vielä muutama sana maanantaista... Minulla oli siis ensimmäinen työpäivä markkinoinnin parissa, neljän päivän ravintolapestin jälkeen. Olin valmistautunut tekemään markkinointisuunnitelmaa Novotelin Square-ravintolalle, mutta kysyttyäni Jeni Parkilta asiaan tarkennusta, hän sanoi että voisin mieluummin tehdä suunnitelman hotellin juhlatiloille. Anja kun näet tekee jo suunnitelmaa ravintolalle. No, niin kai se täytyy sitten tehdä. Eipä muuta kuin nollaamaan aivot jo siellä muodostuneista ideoista, ja aloittamaan täysin puhtaalta pöydältä. Onneksi sain vähän apua heti alkuun, kun Ms. Park pyysi erään alaisensa juttelemaan kanssani. Sunshine (naisen nimi...) näytti minulle sitten hääjuhliin tarkoitetun suuren Champagne-juhlasalin, sekä muut juhlatilat. Lisäksi hän vastaili kysymyksiini Novotelin tarjoamista palveluista ja juhlapaketeista. Kaikesta huolimatta olin sen verran umpikujassa koko päivän, etten saanut kuuden tunnin työaikani aikana paljon mitään aikaiseksi SWOT-analyysin raakiletta ja pientä brainstromingia lukuun ottamatta. Jospa sitä keskiviikkona olisi vihmerämpi olo.

Puolet Champagne-salista.

Morsiamen valmistautumis- ja odotteluhuone.

En nyt muista huoneen nimeä, mutta sille on ihan oma tärkeä tarkoituksensa. Tällaisessa perinteisesti kalustetussa huoneessa morsian aina tervehtii sulhonsa vanhempia muodollisesti.

Osa yhdestä mahdollisesta cocktail-menusta juhlavieraille. Pisti silmään tuo "Finland Smoked Salmon" tuolla. :)

Kierreltyäni Sunshinen kanssa juhlatiloja ympäri, palasin takaisin toimistoon. Kuvassa meidän työharjoittelijoiden työpöytä, nurkassa erillään kaikista muista.

Siinäpä sitä tarinaa taas oli. Kello on täällä jo yli kaksi yöllä niin pitänee etsiytyä sängyn pohjalle, että jaksaa aamulla herätä aamupalalle ja logistiikan tunneille. Loppuun vielä kuva hienoista uusista kengistäni!

Viikon tapahtumia

Olinpas laiska tällä viikolla. Ei jaksanut/kerennyt kirjoitella mitään. Kompensoin sitä nyt sitten kertoimella yleisellä tasolla viikon tapahtumista. Luvassa myös randomeja kuvia.

Maanantai meni kirjoitellessa Seoulin seikkailusta, ja tiistai.... Tiistai meni koulussa. Kyseisenä päivänä minulla on tunteja yhdeksästä aamulla puoleen kahdeksaan illalla. Välissä on tietenkin aina parin tunnin taukoja, kerkeää käydä syömässä ja notkua muuten vaan jossain, mutta aika rankkoja päiviä silti. Ainakin aamuisin, Logistics Management-tunnit kun tahtovat olla aina vähän unettavia. (Itse asiassa näillä logistiikan tunneilla näkee korealaisten oppilaiden rehellisesti sanottuna nukkuvan. Ehkä heidän opiskelutekniikkansa on, että nukkuvat tunnit ja kaivelevat sitten käsitellyt asiat myöhemmin jostain alitajunnan syövereistä... Tiedä häntä.)

Toinen hivenen tylsähkö kurssi on Understanding Korean Workplace. Tähän mennessä emme ole oppineet oikein mitään tunneilla. Lisäksi proffa on outo, kertoilee omasta mielestään hauskoja vitsejä, joita kukaan muu ei tajua... Sitten kaikki nauravat proffalle kun se on niin outo, ei siksi että hänen vitsinsä olisi hauskoja. Nimesimmekin kurssin uusiksi "Understanding Professor Moon". Paljon osuvampi.

Tiistaista selvittyäni vuorossa olikin luonnollisesti keskiviikko. Pitkät unet aina yhteentoista asti, ja kolmeksi Global Loungeen tapaamaan Gaheeta. Buddyni auttelikin minua sitten laittamaan yhden paketin Suomeen. Toivottavasti menee perille asti. Ensi viikolla pitäisi mennä postitoimistoon laittelemaan vähän lisää paketteja. Ja ehkä kortteja, kun kerta sain ostettua niitä Seoulin reissulla. Ai niin joo, tiistaina sain myös vihdoin Alien Registration Cardini ja samalla passini takaisin. Olen nyt virallisesti rekisteröity alieni täällä Koreassa.

Alien Registration Card.

Torstai meni taas koulussa. Puoli yhdeltätoista nuokkumaan logistiikan tunnille, sitten lounaalle, asuntolaan kirjojen vaihtoon ja eikun UKW-tunneille. Tällä kertaa ryhmäesitelmän piti George, Sasha ja Michal. Näistä ryhmäesitelmistä... Itsehän olen jo tehnyt kaksi kyseisen kurssin aikana. Mutta eikö vaan proffa osoittanut torstaina minun ryhmääni ja sanoi "You have to choose a topic for your group presentation!". Yritä siinä sitten selittää, että kun ollaan jo tehty kaksi. Eikai se auta muu kuin tehdä vielä yksi...

Perjantaista onkin sitten enemmän juttua. Läksin yhdentoista jälkeen taapertamaan North Gatelle, tarkoituksena mennä vihdoinkin aloittelemaan työharjoitteluani Novotelissa, Daegun keskustassa sijaitsevassa hotellissa. North Gatella törmäsin sitten Kahoriin, japanilaiseen vaihtarityttöön, jonka kanssa olen huomenna sunnuntaina menossa lounaalle. Paikalle saapui minun jäljessäni myös Kahorin buddy. Kuinkas ollakaan, kyseinen buddy ja minä olemmekin jo vanhoja tuttuja! Heppu on sama, jonka vieressä istuin orientation partyssa silloin joskus elokuun lopulla. Samalla sain tietää että Bogun (hei, tyypillä on nimikin!) on tulossa minun ja Kahorin kanssa huomenna lounaalle indonesialaiseen ravintolaan.

Olisi tehnyt mieli rupatella siinä enemmänkin, mutta en halunnut olla myöhässä ensimmäisenä työpäivänäni, joten päätin jatkaa matkaa parin minuutin keskustelun jälkeen. Menin siis bussilla keskustaan ja ta-daa, saavuin Novoteliin. Pienen harhailun (ja neuvojen kyselyn) jälkeen löysin tieni B8-kerrokseen, jossa hotellin toimisto sijaitsee. Toimistossa olikin sitten taas selviteltävää. Ms Jeni Park, joka aikaisemmin haastatteli meidät vaihtarit, näytti perin hämmästyneeltä saapuessani paikalle. Hän sanoi, että kerta minua ei näkynyt maanantaina, he olettivat etten ole tulossa ollenkaan. Hetkinen... Kerroin hänelle, että viimeksi kun tarkistin kouluni kv-toimistosta, määräni oli aloittaa työt nimenomaan perjantaina. Mukava väärinymmärrysten vyyhti jälleen. Ms. Park siinä jauhoi, että kyllä minun maanantaina piti tulla, ja minä sanoin että perjantaina. Sinänsä jännää, että Anja (vaihtaritoverini joka on myös töissä Novotelissa) oli maanantaina kysynyt Square-ravintolan (paikka jossa Anja oli töissä neljä päivää, ja jossa minä olen töissä neljä päivää ennen kuin siirryn markkinointiosastolle) henkilökunnalta, että pitikö minun tulla töihin jo maanantaina. Hän oli vielä sanonut että voi soittaa minulle ja sanoa että tulen sinne heti. No, hotellin tyypit olivat sanoneet Anjalle, että kaikki on ok, heille oli kerrottu että tulen perjantaina.

No, lopulta Ms. Park sitten soitteli pari puhelua ja näytti tyytyvän ratkaisuun että todellakin teen harjoitteluni Novotelissa (hän siis oletti täysin että en tee harjoittelua hotellissa ollenkaan). Lopulta hän vielä kysyi, miksen vain tullut töihin jo silloin kun kaikki muut vaihtarit tulivat? No, meille kun annettiin aikataulut milloin menemme hotelliin, ja kv-toimistomme tuntui olevan todella tarkkana näitten aikojen ja päivien kanssa. Sain kuitenkin huomata että Square-ravintolan henkilökunnalle on käytännössä aivan sama, milloin tulen paikalle. Kunhan tulen kahtena päivänä viikossa ja olen töissä yhteensä 12 tuntia viikossa. Ms. Park sanoi myös, että kunhan tulen kello yhdeksän ja kuuden välillä päivällä, niin siinä kaikki aikatauluvaatimukset.

Saatuamme kaikki väärinymmärryksemme selvitettyä, oli aika univormu-episodille. Hotellilla ei tietenkään ollut varastossa minun kokoistani työpukua. Tai siis tarvitsin vain takin, tummat suorat housuni kuulemma välttivät. Löysimme varastosta yhden takin, joka mahtui päälle, mutta oli aika tiukka ja muutenkin epämukava päällä. Sainkin sitten seuraavat ohjeet: etsi itsellesi musta jakkutakki ja tule huomenna töihin. Selvä.

Painelin sitten ulos hotellista löytöretkelleni etsimään mustaa jakkutakkia. Etsintäretkelläni törmäsin Zarassa Anjaan ja erääseen korealaiseen tyttöön. Päätin lyöttäytyä heidän seuraan, yksin kun ei ole ikinä niin hauskaa kuin hyvässä seurassa. Kiertelimme siinä aikamme ja päädyimme syömään sushia. Takkia ei muuten löytynyt. Sitten tapasimme keskustassa Debecin edessä Sunghon, Michalin ja Aivaraksen. Tällä porukalla (minä, Anja, Aivaras, Michal ja Sungho) läksimmekin sitten seikkailemaan Seomun Marketiin. Seikkailu oli varsin hupaisa. Harmittaa vaan, että unohdin kameran aamulla asuntolaan, joten en voinut ottaa kuvia kaikista hauskoista jutuista joihin törmäsimme torilla. Ai niin muuten! Löysin torilta mustan jakkutakin!!

Jossain välissä Michal ja Aivaras läksivät Daegun jollekin stadionille katsomaan vuoden 2011 Daegussa järjestettäävien yleisurheilun MM-kisojen jotain esinäytöskisoja, tai mitä lie. Itsekin olisin voinut haluta mukaan, mutta olin loppujen lopuksi liian laiska hommaamaan itselleni lipun kisoihin. Jäimme siis Anjan ja Sunghon kanssa seikkailemaan Seomuniin vielä joksikin aikaa. Lopulta päädyimme takaisin Daegun keskustaan, ja söimme shabu shabua. Sitten seikkailimme hieman keskustassa. Lopulta päätimme mennä katsomaan leffaa leffahuoneeseen. Täällä Koreassa ei vuokrata leffoja niin kuin Suomessa. Täällä mennään semmosiin paikkoihin, joissa valitaan leffa ja mennään sitten erilliseen huoneeseen porukalla katsomaan valittua leffaa. Aika kätevää. Ja hauskaa, varsinkin hyvällä porukalla.

Minä ja Anja halusimme nähdä jonkin korealaisen leffan, mutta koska tarjontaa oli aika lailla, oli valitseminen vaikeaa. Lopulta saimme valinnan tehtyä ja menimme meille osoitettuun huoneeseen. Kun sitten saimme kuulla, ettei kyseinen leffa toimikaan jostain ihmeen syystä. Eli täytyi valita uusi. Kaiken tuskailun jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin lopulta katsomaan leffaa. Elokuva itsessään ei ollut kovin kummoinen, mutta olipahan hauskaa silti.

Leffan jälkeen olimme sen verran väsyneitä, että päätimme palata takaisin koululle. Laiskuuttamme otimme taksin ja porhalsimme hullun taksikuskin kyydissä asuntolan ovelle. Tai ei ovelle, lähelle kummiskin. Tässä kohtaa Anja ja minä sanoimme hei hei Sungholle (joka käveli asuntolan luota kämpälleen North Gaten ulkopuolelle), ja painuimme huoneisiimme nukkumaan.

Tänään eli siis lauantaina pääsin sitten aloittamaan varsinaiset työt Novotelissa. Töistä ei itse asiassa ole paljoa kerrottavaa, toimin lähinnä tarjoilijana, kiillottelin juomalaseja, järjestelin juhlasaleja ja siinäpä se. Yhdessä välissä rupattelin Square-ravintolan ranskalaisen pääkokin kanssa, ja ehdinpä juttelemaan myös ravintolan sushi-mestarin kanssa. Työtpvereistani voisin mainita sen verran, että kaikki ovat oikein mukavia ja ystävällisiä. Kaikki haluaa tietää mistä olen kotoisin, mitä opiskelen, minkä ikäinen olen, ja miksi tulin Koreaan. Samat kysymykset kuulee tosin kaikilta korealaisilta joiden kanssa alkaa juttelemaan.

Siinäpä olikin tarinaa tältä viikolta. Huomenna kertomuksia indonesialaisesta ravintolasta!

Loppuun kuvia viikon varrelta:

Global Loungessa. Anja, Alexandra (työharjoittelussa KNU:n International Writing Centressä) ja Sungho.

Global Lounge edelleen. Etualalla istuu Jyustina (Puolasta), oikealla Dayoung, Anjan korealainen kaveri.

Ruokalassa. Vasemmalla Sungho (joka ei oikeasti saisi olla ruokalassa, sillä hän ei asu asuntolassa) ja Michal. Oikealla Aivaras, ja Aivaraksen käden takana Anja.

Ruokala ruokaa!

Korean kielen tunnilla tiistaina.

Opittiin kysymään "Mikä tämä on?", Ige mwoyeyo?

Torstainen UKW-esitelmä by George (oikealla), Sasha ja Michal.

Business Communication & Writing Skills-tunnilla.

Edelleen. Saimme saarnan business e-mailien kirjoittamisesta.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä: työpaikkani, Novotel!

Internship!

Kelataanpa vähän taaksepäin, eiliseen asti. Minulla ja kolmella muulla KNU:n vaihtarilla oli siis haastattelu Novotel-hotelliin Daegun keskustassa. Haastattelu erosi tiistain World Firefighters Games-haastiksesta siinä, että tällä kertaa jokainen hakijoista sai jutustella yksikseen haastattelijan kanssa. Haastattelijanamme toimi Ms Jeni Park, titteliltään Executive Assistant Manager. Jee. Itse olin neljästä henkilöstä ensimmäisenä haastateltavana (toisia tuntui jännittävän vähän enemmän kuin minua, vaikka muilla olikin enemmän kokemusta työhaastatteluista sun muista). Ms Park oli erittäin mukava, ja työkokemusten sijasta hän kyselikin vain omaa mielipidettäni siitä, mitä haluaisin hotellissa puuhata. Markkinointi minua tietenkin kiinnostaa, kun se kerta pääaineeni amk:ssa on. Työkuvaukseni on tosin vieläkin vähän epäselvä, joten kertoilen sitten enemmän kun olen aloittanut harjoittelun.

Novotelin aulatila tai joku vastaava. Ja Sleepless in Seattle-kahvila. Samaisen ketjun kahviloita on koko Daegu ja Korea täynnä.

Anja (vas.) ja Ashley.

Mutta niin, haastattelujen jälkeen Ms Park esitteli meille vähän hotellia, ja päädyimme lopulta Novotel Daegun toimitusjohtajan huoneeseen. Ranskalainen CEO (= TJ) olikin varsin mukava ja puhelias hemmo. Saimme häneltä monia hyviä vinkkejä työharjoitteluun ja korealaisten kanssa toimimiseen yleensäkin. Jutustelimme TJ:n kanssa yllättävän pitkään, mutta lopulta jatkoimme matkaa alakertaan, sanoimme hei hei:t Ms Parkille ja suunnistimme autolle. KNU:n kv-toimiston Ms Kim nääs ajoi meidät autolla Novoteliin ja takaisin koululle. Itse asiassa paluumatkalla saimme kyydin suoraan asuntoloiden oville saakka. :D

Mutta niin, sellainen oli keskiviikko. Tänään sitten sain aamulla varmistuksen Nikiltä kv-toimistosta, että todellakin sain harjoittelupaikan Novotelista. Saamassani sähköpostissa itse asiassa sanottiin, että kaikki neljä haastattelussa ollutta sai paikan. Eli siis Novotel Daegussa työskentelee tänä syksynä minun lisäkseni Aivaras Liettuasta, Anja Sloveniasta ja Ashley Pohjois-Irlannista. Itse taisin olla ensimmäinen, joka luki sähköpostin joka vahvisti harjottelumme. Sainkin siis kertoa uutiset aamulla Aivarakselle Logistics Managementin tunnilla. Määrämme oli ilmoittaa keskipäivään mennessä otammeko tarjotun paikan vastaan vai emme, ja tietenkin kaikki meistä halusi ottaa paikan vastaan (vaikkei työtehtävistä edelleenkään ole oikein lopullista selkoa). Emme siis tiedä pääsemmekö todella markkinointi-osastolle, vai työskentelemmekö F&B-osaston puitteissa jossain hotellin baarissa tai ravintolassa. Kummin hyvänsä, molemmat kelpaavat minulle. Kaikki uudet kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleita! Ilouutisten lisäksi minulla oli myös pieniä ongelmia harjoittelupaikan vastaanottamisen kanssa. Lupasin haastattelussa, että voin työskennellä myös viikonloppuisin, siis perjantaisin ja lauantaisin. Mutta työharjoittelun on määrä alkaa minun kohdallani 18.9., mutta eihän se käy päinsä! Silloin alkaa Global Gathering Seoulissa! Ravasinkin tämän päivää kv-toimistossa anelemassa muutosta harjoittelun aloituspäivään. Rukouksiani kuultiin, ja aloitan Novotelissa vasta 21. syyskuuta. Onneksi päivämäärää sai siirrettyä, en oikein tiedä mitä olisin muuten tehnyt. Toisaalta minusta tuntuu, kuin olisin aiheuttanut ylimääräistä työtä ja vaivaa kv-toimistomme väelle.

Jätetäänpä työharjoittelu nyt vähäksi aikaa sikseen, enemmän tarinaa sitten kun on jotain kerrottavaa. Eli joskus 21. päivän tienoilla. Ehkä. Mutta mitäpä muuta näinä parina päivänä on ehtinyt tapahtua? Paljon mutta ei siltikään oikein mitään mainitsemisen arvoista. Oleminen täällä alkaa arkipäiväistyä kovaa vauhtia, enää ei tunnu siltä kuin olisi vain lomailemassa. Tällä hetkellä osa päivistä tuntuu jopa hivenen tylsiltä, ainakin siis ne kolme päivää jolloin minulla on vapaata koulusta. Tarkoitan siis maanantaita, keskiviikkoa ja perjantaita. Tietenkin viikonloput ovat vapaina myös. Siinä mielessä tyäharjoittelu tekee varmasti terää, pääsee kokemaan ja näkemään taas jotain uutta. Ei tarvitse vain istuskella ja pyöritellä peukaloita. Tietenkin Daegussa ja lähiympäristössä olisi paljon näkemistä, mutta koska toisilla on koulua niinä päivinä jolloin itse olen vapaana, ei voi oikein lähteä minnekään. Yksin ei ole niin mukavaa kuin porukassa. Tänä viikonloppuna osa vaihtareista on itse asiassa ilmeisesti matkalla Jeju-saarelle, jonne itsenikin piti mennä aluksi. Täällä suunnitelmat vain vaihtuvat ja muuttuvat niin nopeaan tahtiin, ettei meinaa kestää perässä. Jeju-suunnitelmat jäävät syystä jos toisestakin omalta osaltani seuraavaan kertaan (milloin se sitten lieneekin), eikä tälle viikonlopulle ole sen kummempia muita suunnitelmia. Saa nähdä mitä päivät tuovat tullessaan.

UKW-tunnilla tänään.

Student Union Building. Kuva otettu College of Economics & Business Administration Building 1:n neljännestä kerroksesta.

Da Vinci-kahvilassa Anjan (vas.) ja hänen korealaisen kaverinsa Dayoungin kanssa.

Pieni kokoontuminen illalla suihkulähteelle. Vasemmalta: Eimas, Torsten, Denis, Jyustina ja Paul.

Vasemmalta: Magda, Anja ja Joanna.

Lallalaalaa

Eilen oli taas vähän tapahtumaköyhä päivä. Tylsää ei ollut, ei vaan tapahtunut mitään kovin merkittävää. Hoitelin kursseille ilmoittautumisasioita ynnä muuta jännää, ja kävin kahvittelemassa Gaheen ja hänen kaverinsa (jonka nimeä en vieläkään muista) kanssa. Eilen sain myös tiedon tänään järjestetystä "työhaastattelusta" World Firefighters Gamesiin. Lisäksi panikoin hivenen täkäläisen International Officen hukattua CV:ni (joka lähetettiin tänne keväällä). Piti sitten äkkiä soitella koti-Suomeen ja kysellä oman koulun KV-toimistolta että onko sielä vielä cv:ni tallessa jossain. Tällä Koreassa mukanani olevalla miniläppärillä kun ei nääs ole mitään tiedostoja mitä kotiin jääneellä läppärillä oli. Laitoin viestiä myös äitille että kaivelee kotikoneeni tiedostoja. Löytyi sieltä lopulta suomeksi ansioluettelo, josta sitten muokkailin vaan kaiken enkuksi ja laitoin menemään työharjoitteluvastaavalle täällä.

Eilen kahvilla.

Teimme eilen myös Understanding Korean Workplace-ryhmätyötämme, mutta ylläripylläri korealainen vahvistuksemme ei koskaan saapunut tapaamispaikalle. No, onneksi saimme esitelmän joten kuten kasaan tänään ennen tunteja.

Jean esittelee tietokoneensa taustakuvaa Magdalle. Tässä vaiheessa ryhmätyö oli jopa jo valmis!

Itse asiassa päästyämme UKW (Understanding Korean Workplace)-tunneille, saimme kuulla että esitelmä oli alunperin tarkoitus esittää vasta torstaina. Mutta koska se oli jo valmis, innostui proffamme ja halusi meidän pitävän esitelmän tänään. Olisi ollut ihan jees, jos se todellakin olisi ollut vasta torstaina, meille olisi jäänyt enemmän aikaa saada esitelmästä aikaan edes tyydyttävän hyvä. Toisin kävi, ja aika katastrofihan se oli. Eräiden ryhmämme jäsenten osuudet olivat vähän turhan pitkiä, ja sisälsivät mielestäni jopa melko turhaa tietoa... Tämä tarkoitti sitä, että itse jouduin sopertamaan 1900-luvun tapahtumat Korean niemimaalla pikavauhtia läpi. 1900-luku nyt vain sattuu olemaan aika merkittävä aikakausi Korean historiassa, niin olisi ollut mukava päästä vähän analysoimaankin tapahtumien vaikutusta korealaisiin, eikä vain luetella päivämääriä pikaisesti läpi. No, ensi kerralla sitten parempi esitelmä...

UKW-tuntien jälkeen riensin kv-toimistoon. Kolmen jälkeen SAIPEKS-oppilaat läksivät porukalla EXCOon tapaamaan World Firefighters Gamesia järkkääviä hemmoja. Kyseessä oli siis se aiemmin mainitsemani "työhaastattelu". Sana on lainausmerkeissä siksi, että ei tapahtumaa oikein haastatteluksi voinut kutsua. Kaikki viisi menimme Saeronin (kv-toimiston edustaja) kanssa huoneeseen, johon tuli sitten kolme vanhemman puoleista mieshenkilöä. Pyysivät esittelemään itsemme lyhyesti, ja selittivät vähän mikä koko juttu oikein on, ja mitä mahdollinen työharjoittelija WFG:lle pääsisi tekemään. Siinä se, eikun vain kumarrellen ulos. Itse ajattelin jo "haastattelussa" ettei minulla paljoa mahdollisuuksia ole tulla valituksi. Olin viidestä henkilöstä reippaasti nuorin, ja minulla oli vähiten työkokemusta. En siis yllättynytkään, kun Saeron illalla soitti ja sanoi minulla olevan luvassa huomenna uusi haastattelu, tällä kertaa Daegun keskustaan joku aika sitten avattuun Novotel-hotelliin. Harmittaa vähän kyllä etten päässyt tuonne WFG:lle, se kun olisi ollut lähinnä kansainvälistä promootiotyötä ja markkinointi ja promootiotyö kulkevat aikalailla käsi kädessä. (Lisäksi siellä oli yksi älyttömän suloinen arviolta vähän päälle parikymppinen työntekijäpoika.........)

Näitä business-kortteja pitäisi aina käsitellä kunnioittavasti kortin antaneen läsnäollessa.

Muilta osin tämäkin päivä sujui aika rutiininomaisesti juoksennellessa tunnilta toiselle ja valitellessa päivän kuumuutta. Tai itse asiassa aamulla ennen yhdeksää keli tuntui näin suomalaisesta melko miellyttävältä: oli vähän pilvistä ja ilma oli miltei viileä (+20 astetta) tuulen puhallellessa mukavasti. 20 astetta tosiaan tuntuu täällä viileältä, kun keski- ja iltapäivisin lämpötila on aina yli +30 astetta.

Ai niin, tapahtuihan tänään vielä jotain jännää! Tilasin Sunghon kiltisti avittaessa itselleni ja Iirikselle liput Global Gathering-festarille. Tapahtuma järjestetään Seoulissa Han-joen vieressä olevassa Nanji-puistossa 18.-19.9. Mukana menossa muun muassa The Prodigy, Röyksopp ja MSTRKRFT, sekä Pendulum DJ-setteineen... Korean omaa poikaa G-Dragonia tietenkään unohtamatta! Kahden päivän lipulla hintaa on 140 000 wonia, eli 80 euroa. Ei ollenkaan paha hinta, kun miettii miten isoja nimiä paikalla on. Nyt kun jaksaisi pari viikkoa odotella tuota festaria...

Loppuun taas jotain epämääräistä.

Tänään kaikki KNU:n klubit yrittivät värvätä lisää porukkaa riveihinsä. Klubit ovat siis koulun jälkeen olevia aktiviteetteja, tarjolla on esimerkiksi klubeja kaiken maailman urheiluun, laulamiseen, kirjallisuuteen yms yms Olisi varmaan aika hauska osallistua jonkun klubin toimintaan, jos 1) muut klubilaiset puhuisivat englantia, 2) olisi aikaa.

Yhdestä asiasta on pakko mainita! Tässä ihan Daegun lähellä on USA:n armeijaleiri, ja sen kyllä huomaa. Vähän väliä kuuluu hirveä mekkala kun jonkin sortin hävittäjä pyyhältää taivaan halki. Ava, amerikkalaisvahvistuksemme KNU:n vaihtareiden joukossa, puhui jo ensimmäisellä viikolla täällä ollessa, että haluaa käydä siellä tervehtimässä muita amerikkalaisia. Korealainen ja eurooppalainen seura ei aina tunnu häntä hirveästi miellyttävän.

Huomenna juttua sitten Novotelista. Näinköhän pääsen sinnekään harjoitteluun :'D