Näinhän se on, ja ollakseni uskollinen kyseiselle fraasille, päätin lähteä juhlistamaan vuoden/vuosikymmenen vaihtumista ihan pääkaupunkiin Seouliin asti. Yksin en tietenkään matkaan lähtenyt, sillä onhan varsin tylsää juhlia jotai yksin (ei sillä etteikö Seoulissa uudenvuodenyönä olisi ketään muita ollut liikenteessä...), joten seuraani liittyi Catharina, eräs vaihtari joka hänkin jäi tänne Daeguun oleilemaan vähän pidemmäksi aikaa lukukauden päätyttyä.
Uuden vuoden aattona, eli 31. joulukuuta minulla oli vielä (tietenkin) töitä, mutta kuten jouluna, niin myös tällä kertaa pääsin livahtamaan GL:n ovesta tuntia sovittua aiemmin. Kävimme siinä sitten Catharinan kanssa nauttimassa herkkuateriat asuntolan ruokalassa ennen kuin suuntasimme Dongdaegun juna-asemalle. Sivumainintana sanottakoon, että meinasimme myöhästyä junasta johon olimme liput ostaneet, mutta pienen juoksusprintin ansiosta ehdimme kuin ehdimmekin syöksyä vaunuumme ajoissa.
Seouliin päästyämme harhailimme jonkin aikaa asemalla etsien Alexandraa (kanadalainen harjoittelija KNU:n Intl Writing Centressä) ja hänen korealaista kaveriaan. Lopulta hoksasimme puhelimen kätevät ominaisuudet tämän kaltaisissa tilanteissa, ja niinpä löysimme viimein toisemme ihmisiä vilisevällä Seoul Stationilla.
Pienen hengähdystauon jälkeen jatkoimme yhteistuumin matkaa metrolle, ja metrolla kohti Insadongia. Minulla ja Catharinalla ei tietenkään vielä tässä vaiheessa iltaa (21:30) ollut mitään hajua missä tulevana yönä oikein nukumme.Onneksi Seoul on täynnä kaikenmaailman yöpymismahdollisuuksia, ja pienen iltakävelyn jälkeen Insadongilla löysimmekin erään motellin, jossa Catharina oli majoittautunut joskus aiemmin.
Kyltissä lukee "sarang bang", joka muuten tarkoittaa "rakkaushuonetta"... Ehehehhe...
Heitettyämme ylimääräiset romppeet huoneeseemme palasimme takaisin Jongno 3-ga:lle etsien samalla ruokapaikkaa. Syötyämme (ja tavattuamme Alexandran korealaisen kaverin kavereita) painuimme ulos, ja etsiydyimme Jongno 3-ga:lla sijaitse´van Samsung-rakennuksen tienoille. Matkallamme saimme huomata, ettemme olleet yksin liikenteessä. Aiemmin Sky (Alexandran korealainen kaveri) kertoi meille, että lähempänä keskiyötä paikalla on niin paljon porukkaa, että vaikkei edes haluaisi liikkua niin liikkuu silti kaiken ihmismassan mukana. Saimme huomata illan/yön aikana ettei heppu suinkaan palturia puhunut. Aivan kuin olisi ollut keskellä jotain suuremman luokan mielenosoitusta tai mellakkaa...
Jongnolla aikamme vellouduttuamme vetäydyimme hivenen syrjempään lähimmän baarin hellään huomaan. Loppuilta/yö siinä menikin sitten jutustellessa ja hivenen tanssahdellessa, kunnes totesimme olevamme melko väsyneitä noin viiden aikaan aamulla.
1. tammikuuta 2010 meni sitten shoppaillessa Seoulissa. Löysin itselleni pitkään etsimäni hienon keltaisen hupparin! Lisäksi löysin hienon uuden (joskin aika epäkäytännöllisen) rahapussin.
Sattuipa perjantaina 1. päivä pieni hassu yhteensattumakin. Tiesin kyllä että Anja (slovenialainen vaihtari) ja hänen siskonsa olivat samaan aikaan Seoulissa kuin me Catharinan kanssa, mutta emme olleet yhteyksissä, eikä kummallakaan osapuolella ollut mitään hajua missä toiset milloinkin viilettävät. Tästä johtuen olinkin enemmän kuin vähän ällikällä lyöty, kun perjantai-iltana keskellä Myeong-dongia (Seoulin vilkkain shoppailu-kaupunginosa, aina täynnä porukkaa) kuulen jostain huudon "Hey! Sariii!" Kas, Anjahan se siellä. Mietin vähän että mitkä ovat todennäköisyydet moiselle kohtaamiselle? No, todennäköisyys että sekä Anja + sisko että minä + Catharina olemme samaan aikaan Myeong-dongilla on ihan olemassa oleva, mutta että satumme samaan kadunhaaraan, ja että Anja vielä huomaa minut kaiken väenpaljouden keskeltä? Todennäköisyys TODELLA pieni. Anja tosin sanoikin, ettei olisi koskaan huomannut meitä, ellen olisi pukeutunut niinkun nyt yleensä pukeudun: värikkäästi (violetti isotupsuinen pipo, kirkkaansininen kelta/pinkkikuvioinen huppari, kirkkaankeltainen kaulahuivi...)
No, näköjään näitä tällaisia hassuja yhteensattumiakin joskus tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti