Viikonloppu

Jeij.

Siinä se chuseok menikin omalta osaltani seikkaillessa Keimyungilla ja keskustassa. Läksin lauantai aamusella yhdentoista aikaan pohjoisporttia kohden jännittäen samalla mitenkähän usein linja-autot edes kulkevat näin juhlapyhänä. Eipä huolta, hyvin kulkivat. Keskustasta Banwoldangilta jatkoin tuttuun tapaan metrolla kohti Gangchangia ja Keimyung-yliopistoa. Gangchangilla Iiris oli minua vastassa, ja kävelimme siitä sitten yhdessä varsinaiselle yliopiston alueelle. Iiris siinä sitten esittelikin minulle asuntolansa ja yliopiston aluetta muutenki. Tavattoman nätti paikka, ja paaaaaljon isompi kuin KNU:n kampus. Keimyungin alueella on itse asiassa kuvattu joitain korealaisia elokuviakin, sen verran kaunis alue se on. Jännää. Lisäksi kampusalue oli chuseokin takia tyhjä. Siis ihan tyhjä, ei ristin sielua missään.

Sattui hyvä kelikin.

Keimyungin alueelle on rakennettu muutama tämmöinen traditionaalinen korealainen talokin.

Keimyungin eteläportti (muistaakseni). Yht'äkkiä sitä huomasi taas olevansa jossain Italiassa. XD

Poistuimme Keimyungin alueelta ja taapersimme metrolle, jolla jatkoimme sitten keskustaan ruoka mielessämme. Söimme sitten lopulta pastaa, kun kerta Shabu Man ei ollut auki. Otinpa muutaman kuvankin keskustasta...

Siellä on Novotel! :D

Daegussa tosiaan on 2011 kesällä yleisurheilun MM-kisat. Pitänee tulla sitten takaisin niitä seuraamaan!

Oli jännä huomata, miten aamulla keskustan kautta kulkiessani kadut olivat miltei tyhjinä, mutta iltapäivästä tullessamme Keimyungilta keskustassa vallitsi tuttu ja turvallinen ihmisvilinä. Ja toisin kuin moni korealainen minulle yritti väittää, keskustassa oli myös moni kauppa auki. Jotkut ravintolat olivat kiinni, samoin tavaratalot, mutta yksittäiset liikkeet olivat suurin osa ihan normaalisti auki.

Ruuan jälkeen seuraava kohteemme oli KNU:n, minun kouluni kampus. Hyppäsimme siis bussiin ja kas vain, olimmekin perillä.

Linja-autossa.

Koska asuntoloihin ei saa täällä KNU:lla tuoda vieraita, näytin Iirikselle vain joitain kampuksen kohokohtia, kuten päärakennuksen. Käydessämme asuntolan lähellä törmäsimme joihinkin muihin vaihtareihin, ja puolalainen Michal pääsikin siinä sitten esittelemään Iirikselle suomen kielen taitojaan. Hemmo osaa sanoa muun muassa "hauska tutustua" ja "mitä kuuluu" suomeksi! :D

"Tämä on tyttöjen asuntolan sisäänkäynti. Miespuoliset oppilaat eivät saa tulla edemmäs tästä." Voi näitä asuntolan sääntöjä...

Koskaan en ole tästä lammesta kuvaa ottanut, vaikka monesti on mielessä käynyt. Ihan nätti paikka KNU:n alueella.

KNU-kierroksen päätyttyä juoksimme (kirjaimellisesti) taas bussiin ja takaisin keskustaan. Kerta oli niin kaunis päivä ja aikaa tapettavana, päätimme ostaa kakun.


Hieno, eikö vain. Menimme herkuttelemaan Novotelin edessä olevaan puistoon, ja saimme taas vedettyä monen korealaisen kummeksuvan katseen puoleemme. Kakun syöminen ulkosalla ei ilmeisesti ole täällä kovin yleistä. Herkkuhetken jälkeen Iiris soitti koulunsa eräälle japanilaiselle vaihtarille Hideakille kysyäkseen tietääkö hän toisten Keimyungin suomalaisvaihtareiden päivän suunnitelmia. Näillä toisilla suomalaisilla kun ei ole kännyköitä täällä Koreassa, niin heihin ei saa yhteyttä muuten kuin kyselemällä muilta. Lopulta kävi niin, että Hideaki ei tiennyt missä muut suomalaiset ovat, mutta Iiris päätti kutsua hänet meidän kanssa keskustaan hengailemaan. Hideakia odotellessa meillä oli taas aikaa kierrellä kauppoja, ja löysimmekin molemmat itsellemme hienot kengät!

Iiriksen kengät on Spris Spris'stä ja minun Fubusta.

Hideakista täytynee sanoa muutama sananen tähän väliin. Keimyungin suomalaisvaihtarit ovat opettaneet reppanalle, että "thanks a lot" kääntyy suomeksi "kiitti vitusti". Näinhän se periaatteessa onkin, mutta no, kyllä kaikki suomalaiset nyt tietää missä tilanteessa oikeasti käytetään ilmaisua "kiitti vitusti". XD Hideakin seurassa saakin pidätellä nauruaan aika paljon, kun hemmo aina iloisesti hymyillen sanoo vaikkapa ojennettuani jonkin tavaran hänelle "kiitti vitusti!" :D Täytyy vain toivoa ettei raukka koskaan päädy Suomeen, ja käytä kyseistä lausetta siellä vaikkapa kaupan kassalla...

Minä ja Hideaki Sleepless in Seattlessa.

Jonkin aikaa kahvin jälkeen pyöriskeltyämme kaupungilla päätimme palata takaisin kouluillemme.

Lauantai-iltana juttelin vielä facebookissa Sunghon kanssa, ja hän pyysi minua lähtemään mukaan syömään buffet-aamiaista sunnuntai-aamuna. Herätys oli ennen kahdeksaa, joten mietin vähän aikaa jaksanko lähteä, mutta ilmoittauduin lopulta mukaan joukkoon. Ihan hyvä että läksin matkaan, sunnuntaikin oli nimittäin oikein mukava päivä kaiken kaikkiaan.

Menin aamulla taasen pohjoisportille ja odottelin siellä muita jonkin aikaa. Suomalainen on aina ajoissa ja saa sitten odotella muita! :D Mutta joo, saatuamme porukan kasaan (Sungho, minä, Anja ja Ieva) otimme taksin ja Sungho antoi kuskille ohjeet oikeaan paikkaan. Itse buffet oli melko hyvä, ei mikään tavattoman ihmeellinen, muttei todellakaan huono! Tarjolla oli niin korealaista kuin länsimaalaistakin ruokaa.

Matkalla linja-autopysäkille buffet-aamiaisen jälkeen.

Syötyämme lähdimme, yllätys yllätys, keskustaan. Tapoimme vähän aikaa kiertelemällä ja katselemalla (Daegun keskusta ei ole järin suuri, mutta jotenkin siellä riittää aina katseltavaa ja kummasteltavaa), ja minun tapauksessa ostelemalla muutamia juttuja koti-Suomeen lähetettäväksi. Käytyämme vielä kahvilla StarBuckissa lähdimme kohti kirkkoa. Täytyy sanoa, etten hirveästi kristinuskosta perusta, mutta oli silti mielenkiintoista käydä seuraamassa paikallista "jumalanpalvelusta". Lainausmerkit siksi, ettei sessio oikein Suomalaiseen standardiin tottuneena jumalanpalvelusta muistuttanut.

Kirkko.

Itse palvelus tapahtui englanniksi. Itse asiassa kyseinen kirkko on yksi harvoista Daegussa jotka pitävät palveluksia myös englanniksi. Kirkon henkiläkunta oli suurimmaksi osaksi amerikkalaisia (tai ainakin joitain englantia äidinkielenään puhuvia hemmoja), ja tästä johtuen koko palvelus oli melko amerikkalaistyylinen. "Virret" laulettiin bändin säestyksellä, ja joissakin vauhdikkaammissa värssyissä seurakuntalaiset alkoivat tanssahdella paikoillaan taputtaen samalla käsiään musiikin tahdissa. "Saarna" oli myös melko mielenkiintoinen. Eteen astui pappi traditionaalisessa korealaisessa hääpuvussa (mies oli juuri mennyt naimisiin korealaisen naisen kanssa), ja alkoi kertoa hyvin tunteikkaasti ja aggressiivisesti mitä jumalan sanan kuuleminen tarkoittaa, ja miten jumalan ääni ylipäätänsä kuullaan.

Kirkko sisältä päin. Koko palvelus oli ehkä koko pienen elämäni häiritsevimmistä kokemuksista, mutta se johtuu vain kulttuurieroista. Mielenkiintoista ainakin oli!

Kirkosta lähdettyämme itse jäin taksikyydistä Novotelin luona, kun muut (Sungho, Anja ja Ieva) jatkoivat Lotte-tavaratalolle. Luvassa oli tapaaminen Iiriksen ja kahden muun suomalaisen sekä Hideakin kanssa. Itse olin jälleen ajoissa tapaamispaikalla (kello neljältä iltapäivällä Debecin edessä), ja Iiris tovereineen saapui odoteltuani vähän yli kymmenen minuuttia. Hideakia saimmekin sitten odotella melkein tunnin.... Odotellessa kävin sitten ostamassa toiset kengät Fubusta. Samanlaiset kuin ne keltaiset, mutta tällä kertaa violetit! Olivat niin hienot ja hyvä kengät, jotta pakko oli ostaa. Hideakin lopulta sitten saavuttua paikalle paniikissa anteeksi pyydellen, vaelsimme leffateatterille ostamaan liput Surrogates-leffaan (vatvottuamme ensin jonkin aikaa mikä leffa olisi hyvä). Elokuvan alkuun oli parisen tuntia aikaa, ja käytimme tämän ajan tehokkaasti syöden. Missäs muuallakaan kuin Shabu Manissa!

Naminamii~

Itse leffa oli jopa melko hyvä.

Lopuksi vielä muutama sana maanantaista... Minulla oli siis ensimmäinen työpäivä markkinoinnin parissa, neljän päivän ravintolapestin jälkeen. Olin valmistautunut tekemään markkinointisuunnitelmaa Novotelin Square-ravintolalle, mutta kysyttyäni Jeni Parkilta asiaan tarkennusta, hän sanoi että voisin mieluummin tehdä suunnitelman hotellin juhlatiloille. Anja kun näet tekee jo suunnitelmaa ravintolalle. No, niin kai se täytyy sitten tehdä. Eipä muuta kuin nollaamaan aivot jo siellä muodostuneista ideoista, ja aloittamaan täysin puhtaalta pöydältä. Onneksi sain vähän apua heti alkuun, kun Ms. Park pyysi erään alaisensa juttelemaan kanssani. Sunshine (naisen nimi...) näytti minulle sitten hääjuhliin tarkoitetun suuren Champagne-juhlasalin, sekä muut juhlatilat. Lisäksi hän vastaili kysymyksiini Novotelin tarjoamista palveluista ja juhlapaketeista. Kaikesta huolimatta olin sen verran umpikujassa koko päivän, etten saanut kuuden tunnin työaikani aikana paljon mitään aikaiseksi SWOT-analyysin raakiletta ja pientä brainstromingia lukuun ottamatta. Jospa sitä keskiviikkona olisi vihmerämpi olo.

Puolet Champagne-salista.

Morsiamen valmistautumis- ja odotteluhuone.

En nyt muista huoneen nimeä, mutta sille on ihan oma tärkeä tarkoituksensa. Tällaisessa perinteisesti kalustetussa huoneessa morsian aina tervehtii sulhonsa vanhempia muodollisesti.

Osa yhdestä mahdollisesta cocktail-menusta juhlavieraille. Pisti silmään tuo "Finland Smoked Salmon" tuolla. :)

Kierreltyäni Sunshinen kanssa juhlatiloja ympäri, palasin takaisin toimistoon. Kuvassa meidän työharjoittelijoiden työpöytä, nurkassa erillään kaikista muista.

Siinäpä sitä tarinaa taas oli. Kello on täällä jo yli kaksi yöllä niin pitänee etsiytyä sängyn pohjalle, että jaksaa aamulla herätä aamupalalle ja logistiikan tunneille. Loppuun vielä kuva hienoista uusista kengistäni!