Pom.

Eipä taas tullut kirjoiteltua vähään aikaan. Mutta toisaalta, eipä kyllä mitään järin ihmeellistä ole tapahtunutkaan.

Viime viikolla meillä oli torstaina pieni korean kielen testi, jonka tulokset saimmekin itse asiassa tänään. Koe oli aivan järjettömän helppo, kaikki vastaukset kysymyksiin löytyi itse koepaperista. Sainkin sitten täydet pisteet testistä, enkä oikein ymmärrä miten jotkut vaihtarit onnistuivat saamaan yli puolet väärin... Monet vaihtarit sanovat minulle, että onhan minun helppo saada täydet pisteet kokeesta kun olen koreaa aiemmin opiskellut. En ymmärrä mistä ovat moisen käsityksen saaneet, sillä aloitin kieliopinnot täsmälleen samana päivänä kuin kaikki muut. Korean kirjoitusjärjestelmää, hangeulia tutkiskelin vähän ennen matkaan lähtöä tuolta linkeistä löytyvältä Kanjikaverit-sivustolta, mutta en todellakaan mitään opiskelemalla ole opiskellut. Ihan aivoja, ja vieläpä ennemminkin silmiään käyttämällä olisi kaikki saanut kokeesta täydet pisteet. XD

Torstaina ennen korean kielen testiä kertausta Global Loungessa. Aivaras, Sungho ja Anja.

Muilta osin viikon takainen torstai oli melko normaali koulupäivä. Ja torstaita edeltävä keskiviikko oli täysin normaali työpäivä, tylsä kuin mikä. Vähän alkaa ärsyttämään se, ettei Novotelissa todellakaan kukaan ohajaa meitä harjoittelijoita. Voisi sen ajan käyttää muutenkin kuin netissä pyörimällä, kun kerta tällainen tilaisuus on annettu. Mutta toimistossa kaikki tuntuu olevan niin kiireisiä, ettei sitten viitsi mennä kyselemään "Could you tell me what to do here?". Toisen vuoden liiketalouden opiskelijalle kun ei välttämättä tuo markkinointisuunnitelman teko ole ihan täysin itsestään selvä ja simppeli homma. Lisäksi en edes tiedä, täytyykö meidän tehdä ihan varsinainen markkinointisuunnitelma, vai vaan ideoida joitain uusia tapoja saada Novotel näkyvämmäksi Daegussa. Meitä harjoittelijoita kun ei oteta mitenkään vakavasti koko yrityksessä, niin ei meiltä myöskään mitään odoteta. Harmillista. Pakko kai se on sitten väkisin änkeä jonkun puheille kyselemään tyhmiä kysymyksiä.

Piristystä viikkoon toi tortainen tapaaminen Kahorin ja Bogeunin kanssa. Heti korean kokeen jälkeen menin pohjoisportille, ja löydettyäni toverini suuntasimme Seven Monkeys-kahvilaan. Tarkoituksenamme oli suunnitella Challenge Korea-kilpailua varten matka. Challenge Korea on siis vaihtareille suunnattu kilpailu, jossa vaihtarit suunnitelevat ryhmissä historiallisesti ja kulttuurillisesti opettavaisen reissun Koreassa, ja sitten viidelle valitulle ryhmälle annetaan 300000 wonia (noin 174€) tukea matkan toteuttamiseen. Oma ryhmäni oli alustavasti minä, Kahori, Bogeun ja Shiori. Shiori kuitenkin ilmoitti viime hetkellä, ettei voikaan osallistua hankkeeseemme. Yritimme vielä saada jotakuta ryhmäämme (ryhmien minimi henkilömäärä on 4), mutta turhaan. Päätimmekin sitten lopulta, että emme täytä mitään tylsää hakemusta, osaamme me reissata osallistumatta mihinkään kilpailuun! Loppujen lopuksi saimme päätettyä matkakohteen (jonka jo unohdin...), mutta reissun toteutuspäivämäärät ovat vielä avoinna. Ilmeisesti sitten talvilomalla, kun kaikilla on enemmän aikaa, eikä tarvitse miettiä koulua.

Matkan suunnittelua Seven Monkeys-kahvilassa. Yläkuvassa Kahori ja alla Bogeun.

Perjantai oli taas vähän tylsemmän puoleinen, tosin vain iltaan asti. Päätimme nimittäin lähteä vähän juhlimaan. Sovimme tapaamisen yhdeksitoista asuntoloiden väliin, ja siitä lähdimmekin sitten vaihtariporukalla jatkamaan matkaa kohti keskustaa. Porukkamme oli sen verran iso, että jakaannuimme kolmeen taksiin. Idea oli sinänsä aika huono, sillä taksit jättivät kaikki kolme ryhmää hyvästä yrityskestä huolimatta eri paikkoihin... No, eipä muuta kuin soittelemaan, missä päin muut oikein ovat. Lisää hauskuutta asiaan toi se, että olin luvannut Hideakille, että hän voi tulla meidän koulun porukan kanssa bilettämään (muut Keimyungin vaihtarit kun taisivat lähteä Pohangiin kyseisenä päivänä).

Kuin ihmeen kaupalla löysimme lopulta kaikki samalle klubille, G2:een. Sisäänpääsy oli miehille 15000 wonia ja naisille 11000 (6,40€), reilua. Klubi oli aika normaali, ei mikään ihmeellinen paikka, muttei mikään huonokaan. Porukkaa oli tanssilattia täynnä, mutta me vaihtarit päädyimme tanssimaan DJ-"kopin" edessä olevalle korokkeelle, jossa oli varsin tilavaa (korealaiset tuntuvat vierastavan esiintymistä muiden edessä niin näkyvästi). Klubin musiikki vaihteli korealaisista tämän hetken kuumimmista kappaleista amerikkalaisiin hitteihin. Itse olin tietenkin ihan innoissani musiikista, Suomessa kun ei koskaan pääse tanssaamaan klubeilla G-Dragonin, Big Bangin ja 2NE1:n tahtiin!

Näkymää parvelta alas tanssilattialle.

Illan aikana tapasimme myös joitain muita länsimaalaisia, joiden kanssa sitten rupattelimme ulkosalla jonkin aikaa. Puolen viiden aikaan aamusella alkoi tanssijalka jo vähän painaa, ja päätimme lähteä takaisin koululle. Itse asiassa suurin osa porukastamme oli lähtenyt jo aiemmin, aamuyöstä meitä oli enää kuusi jäljellä. Taksilla matka koululle taittui tietenkin nopsaan, joten jouduimme odottelemaan jonkin aikaa ulkona ennen sisään menoa. Ai miksi jouduimme odottamaan? No siksi, kun jos asuntolan ovista painelee sisään tai ulos yöllä kello yhden ja viiden välillä, saa penalty pointseja.

Kello viittä odotellessa.

Juomat täkäläisissä baareissa on muuten noin puolet halvempia kuin Suomessa.

Lauantaista ei ole mitään sanottavaa. Heräsin, söin, koomasin, söin ja menin nukkumaan. Mutta en siis suinkaan ollut minkäänlaisessa krapulatilassa perjantaisen juhlinnan jäljiltä. Ei vaan ollut mitään tekemistä, eikä kyllä mitään huvittanut tehdä. Sunnuntai oli taas (onneksi) eloisampi päivä. Menimme kaupungille tyttöporukalla shoppailemaan! Omalta osaltani shoppailukierros oli varsin onnistunut, satuin löytämään todella hienon hupparin! Nyt en enää osaa päättää kumpi on kivempi, tämä uusi komistus vaiko jo aiemmin ostamani Fubu-huppari.. XD

Hieno!

Kaupassa, josta hupparin ostin, oli aika hauska myyjä. Tämä kysyi minulta koreaksi, että puhunko koreaa. No vastasin tietenkin koreaksi että "아니요", en. Joko minä käsitin kysymyksen väärin, tai sitten heppu ei vaan välittänyt vastauksestani, sillä hän jatkoi rupattelua koreaksi. Ymmärsin tietenkin joitain kysmyksiä, tyyppi uteli muun muassa miksi olen Koreassa ja Daegussa, onko kauppaan mukaan tullut Joanna kaverini, ja jotain muuta. Yritin sopertaa joitain vastauksia koreaksi, mutta eihän siitä näin vähällä kielenopiskelulla oikein mitään tullut. Haparoivat vastaukset ei tuntunut myyjää haittaavan, sen verran innoissaan kaveri oli. Sain sitten lopulta kaiken päätteeksi hupparin mukaan ilmaiset sukat, että kannatti yrittää puhua edes vähän koreaa. :D

Keskustassa sattui myös toinen hauska tapaus. Catharina (eräs toinen mukanamme keskustaan tullut tyttö) soitti Joannalle, että keskustassa on erään kaupan edessä yksi suosittu korealainen näyttelijä jakamassa nimikirjoitukia. Porhalsimme siltä paikalta kyseisen kaupan eteen, ja kas, siellähän oli ihan tajuttomasti porukkaa, etenkin kirkuvia fanityttöjä!

Kim Joon, yksi suositun Boys Before Flowers-draaman päänäyttelijöistä.

Paljon oli porukkaa löytänyt paikalle.

Siinäpä sitä taas oli muutama sananen viime viikon tapahtumista. Tästä viikosta ei olekaan vielä mitään jännää kerrottavaa, eilen tylsistyin taas töissä ja tänään oli normaali koulupäivä. Paitsi että otin yhteen meidän Understanding Korean Workplace-professorin kanssa. :D Tai, en "ottanut yhteen", kerroin hänelle vain oman mielipiteeni (ja aika monen muun kurssilla olevan vaihtarin mielipiteen) kurssin sisällöstä ja sen vastaavuudesta siihen, mitä meille kerrottiin kurssin sisältävän. Tähän mennessä kun olemme lähinnä kerranneet uudestaan ja uudestaan Korean historiaa 1900-luvulla, eikä kiitos muuta. Ei sillä, on tärkeää tietää historiallinen tausta, että ymmärtää korealaista yrityskulttuuria, mutta liika on aina liikaa. Lisäksi Mrs. Hwang, SAIPEKS-ohjelman kehittelijä ja henkilö vastuussa työharjoitteluista KNU:ssa kertoi meille ennen harjoittelun alkamista, että UKW-kurssi on harjoittelun suorittajille pakollinen, koska siellä keskustellaan kaikkien kokemuksista korealaisissa yrityksissä, ja tällä tavoin opitaan Korean työkulttuurista. Ja tätä keskusteluahan tunneilla ei nimenomaan ole ollenkaan. Avauduin tästä puutteesta tunnilla professori Moonille, ja hän tuntui ottavan palautteeni melko vastahakoisesti vastaan. Voi myös olla, että hän totaalisesti ymmärsi väärin, mitä yritin hänelle sanoa. Joka tapauksessa, hänen vastauksestaan oli luettavissa rivien välistä, että korealaiset oppilaat ovat kaikin puolin parempia ja fiksumpia kuin eurooppalaiset (en väitä etteikö näin olisi, mutta silti...). No, koska harvoin väitän jotain minkä en usko olevan totta, menin UKW-tunnin ja sitä seuraavan Business Communications-tunnin jälkeen jututtamaan Mrs. Hwangia. Kuten arvelinkin, hän tuntui olevan yllättynyt siitä, ettemme ole keskustelleet UKW-tunneilla vielä ollenkaan työpaikoistamme ja kokemuksistamme... Mrs. Hwang lupasi puhua professori Moonin kanssa asiasta. Saa nähdä millä tavalla proffa suhtautuu minuun tulevaisuudessa. Anja nimittäin kertoi erään täällä olleen slovenialaisen pojan kyseenalaistaneen viime vuonna kyseisen professorin toimintatapoja, eikä poika-raukka ole kuulemma vieläkään saanut arvosanaa Moonin kurssista... XD

Aijoo, sattuihan tänään jotain muutakin jännää. Saimme tulokset jonkin aikaa sitten tehdystä terveystarkastuksesta. Olen ilmeisesti terve kuin pukki, kerta paperissa ei ollut ainuttakaan punakynämerkintää (joillakin vaihtareilla oli, ja punakynä tarkoittaa kuulemma ongelmia). Testasivat varmuuden vuoksi sitten kaiken mahdollisen maksa-arvoista ja kolesterolista HIViin... XD

Tähän loppuun voisin vielä kertoilla vähän tulevaisuuden suunnitelmistani. Alkuperäinen tarkoitukseni oli olla täällä Koreassa tammikuun loppuun asti ja palata sitten takaisin talviseen Suomeen. Sain kuitenkin syyskuussa loistoidean hakea myös kevääksi vaihtopaikkaa - mistä muualtakaan kuin täältä Koreasta! Nykyinen vaihto-ohjelmani, SAIPEKS kestää vain 5 kuukautta, ja kukin oppilas saa osallistua ohjelmaan vain kerran. Onneksi Metropolian liiketalouden koulutusohjelmalla on yhteistyökorkeakoulu myös Seoulissa. Hainkin siis vaihtopaikkaa kevääksi Seouliin Soongsil-yliopistoon. Jännäsin vähän, miten valinnoissa käy, mutta koska Etelä-Korea ei ole niin suosittu vaihtokohde suomalaisten keskuudessa, kaikki kääntyi parhain päin, ja eilen sain vahvistuksen kouluni kv-koordinaattorilta. Oleiluni täällä toisella puolen maapalloa piteneekin siis viidellä kuukaudella, ja palailen takaisin Suomeen kesäkuun lopulla 2010. Pääsen näkemään keväällä täällä ne kuuluisat kirskikankukat! :D

Muita tulevaisuuden suunnitelmia on Seoulin Yonsei Universityyn hakeminen ihan varsinaiseksi tutkinto-opiskelijaksi Underwood International Collegeen, sekä Isoon-Britanniaan Sheffieldin yliopistoon hakeminen opiskelemaan East Asian Studies-opintoja. En kyllä oikein uskalla edes haaveilla kumpaankaan sisäänpääsystä, mutta luulisin että Sheffieldiin minulla olisi jonkinmoiset mahdollisuudet. Yonseihin pääsy selviää luultavasti tammikuussa, Sheffieldistä en vielä tiedä. :)