USAn suurlähettiläs ja muotimessut

Torstaina oli UKW ja Business Communication-tunnite peruttu, sillä menimme kuuntelemaan USA:n suurlähettilään erikoisluentoa. Oli toisaalta ihan jännää kuulla moisen arvovaltaisen vieraan mielipiteitä aiheesta US - Korea Relations, mutta täytyy myöntää ettei luento sen mielenkiintoisempi loppupeleissä ollut kuin esimerkiksi normaalit UKW-luentomme. KNU:lle Ms. Kathleen Stephensin vierailu oli mieletön kunnia-asia. Kaikki oli valmisteltu tip top, ja oli vieläpä tilattu Novotelista porukkaa laittamaan kahvitarjoilut pystyyn. Suurlähettilään lisäksi tilaisuudessa oli läsnä Daegussa sijaitsevien Amerikan armeijaleirien johtoportaan jäseniä.

Tärkeän näköistä porukkaa.

Ms. Kathleen Stephens

Itse luennon jälkeen tosiaan nautiskelimme Novotelin herkkuja. Hirveästi ei kyllä tarjolla ollut, kahvia, mehua, paria erilaista keksilaatua, korealaisia riisikakkuja ja jonkinmoisia pullia. Olipahan mukava olla Novotelin työntekijöiden palveltavana. :D

Luennon jälkeen.

Koko höskän loputtua päätimme mennä kahvittelemaan Dayoungin, Anjan, Sunghon ja Georgen kanssa. Jostain syystä Sungho sitten häippäsikin jonnekin omille teilleen, ja liittyi vasta myöhemmin kahvittelujoukkoomme.

Georgen cafe latte. Söpö.

Muilta osin torstai oli taas ihan normaali. Illalla oli korean kielen tunnit, joilla opittiin jopa verbien taivutusta preesensissä. Loistavaa, etenee vähän tuo kielenkin oppiminen.

Perjantai oli vähän jännempi. Päätimme torstaina, että hyökkäämme perjantaina Daegun muotimessuille. Kutsuin myös Iiriksen mukaan, Michal kun sanoi että hän saa vapaalippuja niin monta kuin on tarvis. Näin asia ei muuten sitten loppupeleissä ollutkaan, mutta eipä mitä, ei siellä kukaan tarkistanut kellä on lippu ja kellä ei...

Mutta niin, ennen muodin maailmaan sukeltamista tapasimme Iiriksen kanssa keskustassa ja kävimme syömässä Iiriksen monta kertaa kehumassa paikassa. En nyt muista ravintolan nimeä, mutta todella hyvä paikka tosiaan! Ruuan hinnalla saa alkupalaksi keittoa, salaattia ja leipää. Kaikkia saa myös lisää, jos siltä tuntuu. Sitten tuodaan pöytään pääruoka. Valittavissa on muun muassa pastaa ja ihan pihviruokia, sekä muuta mitä nyt en muista. Pääruokaa seurasi luonnollisesti jälkiruoka, jota sai sitäkin otettua useamman annoksen jos mieli. Jälkiruokalista sisältää muun muassa jäätelöä, erilaisia mehuja sekä niin kuumia kuin kylmiä kahveja. Lisäksi jälkiruuaksi saa pikkuruisia kakkupaloja, joita saa niitäkin lisää jos kehtaa vaan pyytää. Itse maksoin ruuastani 9000 wonia, eli vähän päälle 5 euroa. Ei paha hinta moisesta määrästä ruokaa.

Merenelävillä höystetty pastani.

Istuskeltuamme ravintolassa puolisentoista tuntia päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Jonkin aikaa kiertelimme keskustaa, ja tutkimme kaikenmaailman kosmetiikkaputiikkien antia. Täällä Koreassa on mukavaa se, että joka puolelta saa kylkiäisiä ja houkuttimia. Jos menet liikkeeseen sisään, saat houkuttimen, ja jos ostat jotain, saat vielä lisäksi jotain kylkiäiseksi. Nyt minulla on sellainen pieni paperikassi puolillaan jos jotakin rasvanäytettä.

Shoppailun jälkeen suuntasimme bussille ja KNU:n pohjoisportille. Loppujen lopuksi melko tyhmä veto, keskustasta kun olisi päässyt bussilla 305 ihan suoraan EXCOn (jossa messut siis olivat) eteen. Toisaalta en tiedä mistä päin keskustaa bussi lähtee, enkä myöskään ollut varma meneeko bussi ihan varmasti juuri EXCOn eteen. No, menimme KNU:lle ja jonkin aikaa asiaa setvittyämme päätimme ottaa taksin EXCOlle. Onneksemme taksikuski jopa ymmärsi minne mennä, ja tuossa tuokiossa olimmekin määränpäässämme. Taksille tuli hintaa 2500 wonia, eli per nenä hurjat 1250 wonia (70 senttiä). :D

Päästyämme sisälle EXCOon odottelimme jonkin aikaa Michailia ja lippujamme. Lopulta herra saapui, ja menimmekin saman tien katsomaan yhen muotinäytöksen. Meille oli varattu paikat eturiviin, Michal kun tekee harjoitteluaan kaupungintalolla ja saa sitä kautta aikaan kaikkea jännää. Ensimmäisen näytöksen mallisto oli Bakangchi-nimisen suunnittelija käsialaa. Ihan jänniä kolttuja oli, ja naismallien lisäksi näytöksessä oli myös miesmalleja. Ihan mukava juttu näin naisen näkökulmasta katsottuna... XD Kaikki mallit olivat muuten korealaisia. Ja täytyy kyllä sanoa, etteivät mallit mistään parhaimmasta päästä olleet. Paha olen tietysti arvostelemaan, kun en ammattilainen ole, mutta kyllä sen näki ettei kaikilla ollut homma ihan täysin hallussa. Varsinkaan miesmalleilla! XD Näytöksen taustamusiikkina toimi muuten muun muassa joku remix Benny Benassin Satisfaction-biisistä. Pisteet siitä suunnittelijalle! XD

Bakangchin tyylinäyte.

Ensimmäisen näytöksen loputtua päätimme lähteä katsastamaan alakerrassa olevia myyntistandeja. Tietenkin meidän tuurilla oli messujen viimeinen päivä, ja kello jo sen verran paljon (noin viisi illalla), että miltei kaikki standit oli raivattu pois. No, ei auttanut itkeä, seuraavalla kerralla täytynee viisaampana mennä tutkimaan paikkoja aikaisemmin. Illalla oli kuitenkin luvassa vielä toinen catwalk-näytös, joten näkemistä vielä oli. Toiseen näytökseen ei ollut kaikille lippuja, mutta kuten jo aiemmin todettu, ei siellä kukaan niitä tarkistanut. Toiseen näytökseen meille ei myöskään ollut varattuja paikkoja, joten kaikki istuivat sinne missä tilaa oli. Itse jäin ilman tuolia, joten menin istuskelemaan tuolirivien taakse pienille portaille. Jonkin aikaa siellä istuskelin, kun sitten ennen näytöksen alkua tuli komea korealainen pukumies osoittelemaan minulle vapaata tuolia - eturivissä lehdistön joukossa. :D Hauskinta asiassa on se, että portailla istuskeli minun lisäkseni monia muitakin, mutta kaikki muut olivat korealaisia. Jännää ettei nämä täällä anna ulkomaalaisten istua lattialla, vaan ohjaavat sitten vaikka lehdistön joukkoon jos ei muu auta. Joskus todellakin tuntuu että täällä kohdellaan ulkomaalaisia kuin joitakin arvovaltaisia vieraita.

Mallia Jinteok-nimisen suunnitteljian kokoelmasta. Aika huono kuva tosin.

Toinen näkemämme mallisto ei ollut aivan yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinen. No, onpahan nyt ainakin käyty Koreassa muotimessuillakin. :D