Alkuhämmennystä ja sen sellaista

Jäi eilisessä tekstissä mainitsematta, että kävimme illalla buddyni Gaheen ja hänen ystävänsä (jonka nimeä en kuolemaksenikaan muista) kanssa syömässä. Kyseessä oli ensimmäinen "virallinen" korealainen ateriani, sillä Seoulissa laiskuuteni vuoksi päädyin syömään vain jotain roskaruokaa amerikkalaisista ruokaketjuista, sekä valmisruokia ruokakaupasta. Korealaiset ystäväiseni päättivät tarjota minulle ruuaksi traditionaalisen korealaisen aterian nimeltä bi bim bab. Ruoka oli todella tulista. Gahee aluksi varoitteli, että olisi syytä ottaa osa kastikkeesta syrjään, jos en vaikka pystykään syömään niin tulista ruokaa. Näin teinkin, mutta ei annos ollut mielestäni liian tulista, joten sotkin kaiken kastikkeen sekaan. Gaheen ystävä tosin totesi, että hänelle tulee kuuma pelkästään siitä, kun hän katsoo minun syövän kyseistä ruokaa.

Bi bim babin lisäksi pöytään kannettiin keittoa ja erinäisiä muita "sivuruokia". Kun kyselin, missä järjestyksessä kaikki oli tarkoitus syödä, minulle sanottiin, ettei järjestyksellä todella ole mitään väliä.

Buddyni Gahee vasemmalla, ja hänen ystävänsä oikealla.

Ravintola, jossa kävimme oli siis koulun alueella. KNU:n alueella on itse asiassa todella paljon eri ruokapaikkoja ja kahviloita, sekä myös ihan päivittäistavarakauppoja. Taisinkin jo viime kirjoituksessa mainita, että koulun alue on iso. Olen vieläkin vähän eksyksissä, kun seurailen Gaheeta ympäriinsä. Tänään tosin kävimme koulun International Officessa, josta sain mukaani koulun alueen kartan. Ehkäpä nyt tajuan paremmin missä milloinkin viiletämme. International Officessa tapasin myös Saeron Leen, joka kävi keväällä tutustumassa Suomessa Metropoliaan ja Leiritien yksikköön. Hän muistikin minut tuolta ajalta (SAIPEKS-oppilaille järjestettiin näet tilaisuus tavata vaihto-ohjelman korealaisten koulujen edustajat), ja huomauttikin heti vieressään istuvalle Niki Leelle, että pidän Big Bangista. Kun tapasin neiti Leen Suomessa, puhuimme paljon juuri kyseisestä poikabändistä, ja hän kertoi pitävänsä heistä myös todella paljon!

KNU:n Main Administration Building, eli päähallintorakennus. International Office ei tosin ole tässä samssa rakennuksessa. Täytynee ottaa siitä vielä erikseen kuva jossain välissä.

Käytyämme International Officessa, suuntasimme Gaheen kanssa Daegun keskustaan. Pääsin nyt käyttämääm hankkimaani bussi-korttia. Kyseessä on aivan samankaltainen kortti, kuin Helsingin seudulla oleva YTV:n matkakortti.

Keskustassa seikkailimme pankista toiseen yrittäessämme nostaa rahaa asuntolan vuokranmaksua varten. Sain nostettua 800 000 wonia yhdestä automaatista, mutta koska vuokra on on yli miljoona wonia, en saanut maksetuksi vuokraa tänäänkään. Lopulta tajusin, että ehkä kortillani on jonkinmoinen nostoraja. Lopulta selvisikin, että asia todellakin on näin, ja siksi en saanut nostettua enempää (800 000 wonia on euroissa noin 450). No, huomenna menen taas nostelemaan lisää rahaa, ja saan lopulta hoidettua koko höskän alta pois vaivaamasta. Pankkikierroksellamme kävimme Shinhan Bankissa avaamassa minulle tilin. Tosin tämä oli loppupeleissä aivan turhaa, koska saan pankkikortin vasta 3 kuukauden päästä, enkä voi siis nostaa rahaa tililtä aiemmin. No, onpahan ainakin se 800 000 wonia mitä nostin tänään tallessa siellä. Sain Shinhan Bankista myös hienon pankkikirjan.


Pankkiseikkailujemme jälkeen Gahee kierrätti minua suositussa ostoskeskuksessa Daegun keskustassa. Lopulta hän vei minut levyosastolle, ja siitäkös minä innostuin. Olin kyllä jo kertonut Gaheelle, että pidän korealaisesta musiikista, ja hän olikin lievästi huvittunut kun vaelsin kaupassa silmät innosta kiiluen. CD-levyt ovat muuten koreassa miltei puolet halvempia kuin Suomessa. Tällä kertaa en vielä ostanut mitään, mutta uskon palaavani kyseiseen paikkaan myöhempänä ajankohtana...

Ostarikierroksen loputtua palasimme koulun alueelle, ja kävimme vielä kahvilla alueen ulkopuolella lähellä olevassa kahvilassa. Paikka on ilmeisesti Gaheen vakiokahvila, ja todella hyvää kahvia sieltä saikin (ja voileipää). Tällä kertaa minä tarjosin kahvin ja voileivät buddylleni, tarjosihan hän minulle eilen illallisen.

Gahee kahvittelumme jälkeen.

Siinäpä päivän tapahtumat olivatkin. Nyt istuskelen yksin huoneessani kirjoittelemassa tätä. Loppuun laitan vielä muutaman kuvan asuntolastani.

Tässä on asuntola, jossa majailen. Rakennuksen nimi on Hyupdong-gwan. Ei mikään erityisen ihmeellisen näköinen rakennus.

Masiina, johon syötetään tunnusluku ja joka skannaa käden. Sitten pääsee sisään asuntolarakennukseen (tosin kyseinen masiina on myös rakennuksen sisällä, eli uloskaan ei pääse ilman oikeaa tunnuslukua ja kättä). Tuo ihme koukkusysteemi tuossa alla on se, mistä kouraistaan kiinni ja painetaan kämmenselkä kiinni koneeseen. Jännää.

Siinäpä sitä taas tältä erää. Huomenna luvassa on ainakin vuokran maksua ja baseball-ottelu!