Seoul Stationin tunnelmaa. Rakennuksessa taisi olla yhteensä neljä kerrosta. Ja yllättävän vähän porukkaa kuvan ottamisen hetkellä.Istahdin odottamaan junaa, aukaisin koneen ja kas vain, löytyi langattomia nettejä. Yhdistin niistä johonkin, ja pääsin tarkistamaan sähköpostin (ja kirjoittamaan äidille, että ei toinna huolia jos en vastaile viesteihin, kun en jostain kumman syystä saanut laitettua viestejä tai soitettua Seoulin keskustasta). Puolen yhden aikaan valuin sitten jo laiturilla seisoskelevaan junaan, ja yhdeltä se läksi porhaltamaan kohti Daegua. Matkaan Seoulista Daeguun meni KTX-pikajunalla tunti ja vartti. Istuttuani puolisen tuntia Seoulin kaoottisia katuja pitkin poukkoilevassa taksissa junan rauhallinen meno tuntui oikein mukavalta.
Dongdaegun asemalla oma tuutorini, tai buddyni niinkuin täällä sanotaan, oli minua vastassa. Hän johdatti minut taksiin ja sillä Kyungpook-yliopiston alueelle. Alue on muuten aivan törkeän iso. Ainakin verrattuna Metropolian Leiritien "kampukseen". Alueelle päästyä kävimme jossain toimistossa, josta sain opiskelijanumeroni, ja käteni skannattiin ovien lukkosysteemejä varten. Ovien lukot toimivat siis niin, että ensin näppäillään tunnusluku, jonka jälkeen laitetaan käsi sellaiseen jännään juttuun. Se jännä juttu skannaa käden verisuonet ja luut, ja sen mukaan pääsee sitten sisään asuntola-rakennukseen. Huoneen oveen on sitten erikseen vielä koodi. Huoneesta puheen ollen, koska yliopiston asuntolat ovat nyt niin täynnä, minut ahdettiin kahden hengen huoneen sijaan neljän hengen huoneeseen. Tämä on tosin vain tilapäinen järjestely, buddyni vakuutti minulle, sillä muutan kuulemma viikonloppuna toiseen rakennukseen. Selvä. Muuten mukavaa, mutta 20 kilon painoisen laukun raahaaminen neljänteen kerrokseen ei ollut kovin mukavaa (talossa ei siis ole hissiä). Lisäksi, nyt kun muutaman päivän aikana tarvitsee tavaroita laukusta, sitä pitää purkaa. Sitten saa taas pakata melkein kaiken uudestaan muuttoa varten. Ei tämä tietysti vielä mitä, sveitsiläinen kämppikseni totesi muuttaneensa jo kerran täällä olonsa aikana. Oli asunut ensin pari päivää jossain muualla (kuitenkin koulun tiloissa) ja sitten siirtynyt nykyiseen huoneeseen.
Nykyinen huoneeni. Ahdasta on...Sveitsiläisen tytön lisäksi kaksi muuta tämänhetkistä kämppistäni ovat kiinalainen, joka ei puhu eikä ymmärrä enlgantia, sekä amerikkalainen, joka valittaa kaikesta koko ajan. Huvittava tuo amerikkalainen, sillä hän kertoi tehneensä koulua varten tutkielman Etelä-Korean ja Pohjois-Korean eroista. Totesi sitten, ettei ollut edes tiennyt maiden sotineen koskaan... Ja kyseinen tyttö vieläpä valittaa sitten nimenomaan korean kulttuurista. Luulisi hänen tienneen edes vähän, mitä odottaa, kerta tutkielmankin on tehnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti