En dag med Iiris

Tänään oli erityisen hauska päivä.

Tarkoituksena oli nukkua yhdeksään ja lähteä sitten seikkailemaan Keimyung-yliopistolle päin, mutta Shiori soitteli kahdeksan jälkeen ja kyseli mukaan aamupalalle. No mikäs siinä, lähdenhän minä kun kerta kysytään (vaikka puoliunessa vielä tuolloin olinkin). Aamupala sujui mukavissa merkeissä (vaikkei se välttämättä nyt niin tajuttoman mauttavaa ollut...) rupatellessamme kurssivalinnoistamme ja sen sellaisesta. Syötyämme toivottelin Shiorille hyvät päivänjatkot ja lähdin etenemään kohti North Gatea ja bussipysäkkiä. Jonkun aikaa bussia sai odotella, mutta tuli se sieltä sitten lopulta (joskus tuntuu, ettei täällä ole linja-autoilla minkäänlaisia aikatauluja... kulkevat milloin kulkevat). Keskustassa löysin tieni helposti lähimmälle metroasemalle, ja yhtä helposti oikeaan metroon. Ah, metrojen yksinkertaisuuden ihanuus! Parinkymmenen minuutin päästä olin jo Gangchangin asemalla, ja siellä Iiris minua jo odottelikin.

Vähän aikaa vatvouduttuamme sinne tänne asemalla ja sen ulkopuolella päätimme mennä keskustaan ja etsiä jotain syötävää. Painuimme takaisin metroon, ja porhalsimme keskustaan. Iirikselle tämä oli ensimmäinen kerta Daegun keskustassa, joten tunsin olevani jotenkin jo "vanha tuttu" paikkojen kanssa... Mikä on aika vääristynyt harhakuva, itsehän olin jopa kolmatta kertaa käymässä keskustassa. Johdattelin Iiriksen jo aiemmin hyväksi todettuun Sleepless in Seattle-kahvilaan, ja istahdimme sinne toviksi höpäjämään kahvin ja smoothien kera.

Iiris ja smoothie. Minulla edessäni taas vaihteeksi ice cafe mocha...

Tämän pienen tauon jälkeen jatkoimme matkaamme maanalaisen ostarin ihmeelliseen maailmaan. Emme oikeastaan muuta tehneet kuin kiertelimme ja kaartelimme sinne tänne ihmetellessämme tavaran paljoutta. Ja halpuutta. Siinä kierrellessä tarttuikin sitten mukaan muutamia juttuja, joita lähettelen jossain välissä kavereille Suomeen, sekä yksi Dong bang shin ki:n levy... TAAS. No, toinen se vasta oli. Tällä kertaa kyseessä bändin uusin japanin kielinen single Stand by u, mukana DVD täynnä kaikkea jännää (tai oletettavasti jännää, pääsen katsomaan DVD:tä vasta kun saan hommattua ulkoisen CD-aseman tähän koneeseen). Hinta vajaa 9 euroa.

Aarre #2.

Eipä päivästä hirveästi muuta kerrottavaa ole. Pidimme hauskaa ja keskustelimme kouluistamme ja asuntolatovereistamme, omista näkemyksistämme Koreasta ja kaikesta tähän mennessä koetusta. Jossain välissä piipahdimme McDonald'siin syömään (yay, Shrimp Burger!) ja jatkoimme taas taivallustamme. Itselleni keskustan seutu alkaa jo hahmottua, pariin otteeseen olin vain vähän hakoteillä siitä missä mennään. Ja tutkimallahan sitä vain oppii liikkumaan uudessa kaupungissa. En oikein keksi mitään hauskempaa kuin kävellä ympäriinsä Daegun keskustan katuja katsellessa kaikkia putiikkeja ympärillä. Oli myös hauska huomata, kuinka aamupäivästä kaduilla ei liikkunut paljoa ihmisiä. Kellon lähetessä neljää, koulujen ja töiden loppuessa, ihmisiä alkoi pikkuhiljaa vain pursua jostain ympärille, ja kohta huomasimme Iiriksen kanssa kävelevämme pitkien hitaasti liikkuvien autojonojen keskellä. Viiden tienoilla saattelin Iiriksen takaisin metroon, ja lähdin itse metsästämään bussia koululle päin.

Keskustassa on nätti puisto.

Näkymää Lotte-tavaratalon ylimmästä kerroksesta alaspäin. Kyseessä EI siis ole se maanalainen tavaratalo... Tästä tulee mieleen Helsingin Stockmann.

Matkallani North Gatelta takaisin asuntolaan päätin käydä viemässä International Officeen vakuutustodistukset, kun ne kerta mukanani olivat. Toimistossa sattuikin taas aika hauska juttu. Siellähän siis työskentelee Saeron Lee, josta olenkin jo aiemmin kirjoittanut. No, hän sitten innoissaan kyseli minulta olenko kuullut, että G-Dragonin (eräs Big Bangin jäsen) sooloalbumi on edelleen Korean listaykkösenä, eikä levyä kuulemma meinaa löytää enää mistään Korean kaupasta. Mainostipa hän siinä samalla myös parille paikalla olevalle korealaiselle oppilaalle olevani kyseisen poikabändin, Big Bangin, fani. Kohta kaikki varmaan tunnistavat minut täällä koululla, "tuo on se ulkomaalainen Big Bang- ja Dong bang shin ki-fani!" :DD Ei siinä mitään, mukavaahan se on kun löytyy yhteisiä puheenaiheita. Ja minun on erittäin helppo aloittaa keskustelu kenen tahansa korealaisen kanssa, sillä voin aina käyttää jäänmurtajana tietojani täkäläisestä musiikista. Aina tuntuvat olevan innoissaan kun luettelee litaniaa Big Bang, Dong bang shin ki, BoA, Se7en, Rain, Epik High, Nell.......

Mutta eteenpäin! Asuntolaan päästyäni menin sitten koputtelemaan yläkertaan Joannan, yhden puolalaisen tytön ovelle (huomatkaa, olen oppinut nimen!). Jonkin aikaa rupateltuamme päivän tapahtumista päätimme mennä illalliselle koulun ruokalaan. Siellä yksi pöydän ympärys täynnä vaihtareita.

Vasemmalla Magda, keskellä Joanna ja oikealla Aivaras.

Vasemmalla pilkottaa Shiori, mutta siihenpä se minun nimien muistaminen taas loppui.

Siinäpä päivän tapahtumat taas olivatkin pääpiirteittäin. Tuossa jokin aika sitten sain sovittua tapaamiset Gaheen ja Yoonsungin kanssa keskiviikolle. Siitäkin tulee varmasti taas hauska päivä. Ja huomenna minullakin alkaa viimein koulu, ihan oikeasti. Aamusta heti yhdeksältä Logistics Managementia... Sitä odotellessa kirjoittelen loppuun vielä muutamia jänniä ja ei-niin-jänniä seikkoja täältä Koreasta.

Sikainfluenssan leviämisen ehkäisy jatkuu täällä asuntolassa edelleen: nyt illalla meidät kuulutettiin alas mittauttamaan kuume. Itselläni oli ilmeisesti lämpöä yli sallitun rajan, sillä nimeni merkittiin jollekin lapulle. En kuitenkaan tunne oloani mitenkään kuumeiseksi, saatikka sitten oikeasti sairaaksi. Mitään yskän tai nuhan oireitakaan ei ole, joten tuskin minussa possuflunssa on.

Joissakin lavuaareissa hana aukeaa painamalla alaspäin, ei nostamalla ylös niinkuin Suomessa... Varsin jännää. Jännää on myös se, että joissakin yleisissä vessoissa ei itse kopeissa ole paperia. Se on muistettava ottaa mukaan ulkopuolella sijaitsevasta telineestä.

Sungho on todellakin varsin hauska hemmo. Oma buddyni ei ole pitänyt yhteyttä sitten orientointi päivän (tosin tänään sovimme sen tapaamisen), mutta Sungho aina laittelee viestiä ja kyselee kuulumisia. Ehkä se on sitä aasialaista yleistä kohteliaisuutta, tiedä häntä.

Täällä on aivan hirveästi kaikenlaisia ihme juomia. Ja vaihtoni aikana aion kyllä kokeilla suurinta osaa niistä. Eilen ostin tällaisen purkin:

Söpö, eikö vain? Makukin oli varsin söpö, jopa liian söpö ollakseen mielestäni hyvää. Imelää kuin mikä.

Ikäasiat askarruttavat minua tässä kulttuurissa ehkä eniten... Koreassa, aivan kuten käsittääkseni suurimmassa osassa Aasian maista ikä tuo ihmiselle lisää "valtaa" ja arvoa. Selväähän on, että vanhemmille ihmisille annetaan bussissa ja metrossa oma istuin, mutta kuinka sitten käsitellä ihmisiä täällä koululla? Sattuu nääs olemaan niin, että olen melkein poikkeuksetta 2-4 vuotta nuorempi kaikista korealaisista buddyistamme. Tässä valossa minun tulisi puhua näille henkilöille kunnioittavammin ja niin edelleen... Joten mietinkin aina, onko sitten soveliasta vitsailla heidän kanssaan, ja melko suorapuheinen kun nyt olen, onko viisasta aina laukoa suustaan juuri se mitä ajattelee? Tähän mennessä ainakaan ei ole ollut mitään ongelmia heidän kanssaan. Luulenkin, että Korean nuoriso on sen verran tietoinen länsimaalaisesta kulttuurista, etteivät ota loukkauksena jos vaikka sanookin jotain ohi suunsa. Tai sitten nuoren sukupolven muutos "länsimaalaisempaan suuntaan" ulottuu myös tälle osa-alueelle: ehkä he eivät ole enää niin sidonnaisia hierarkian tiukkoihin sääntöihin, toisin kuin vanhempi väestö. Taidankin siis jatkaa samaan malliin nuorten seurassa kuin tähänkin asti, mutta en edelleenkään ole varma onko korealaisille kohteliaisuus jos heidän sanoo näyttävän ikäistään nuoremmalta.... Täällä nimittäin kaikki ihmiset näyttävät vähintään 10 vuotta nuoremmilta kuin oikeasti ovat.