Lippujen osto sujui melko kivuttomasti. "One day ticket. Two." ja kaksi sormea pystyyn. Jeah. Yhden päivän ranneke Daegun huvipuistoon maksoi 24000 wonia (vähän yli 13 euroa). "Pieni" ero esimerkiksi Linnanmäen rannekkeeseen verrattuna... Päästyämme sisään alueelle kiertelimme ja kaartelimme aikamme ympäriinsä tutkien laitteita (joita ei itse asiassa ollut kovi montaa). Iiris kävi viikinkiveneessä ja minä jossain ihme kieputtimessa. Kieputin-jonossa sain taas kaksi uutta kaveria. Pari lukiotyttöä oli siinä takanani, ja he kyselivät meiltä mistä olemme kotoisin ynnä muuta mukavaa (tässä vaiheessa Iiris oli vielä tulossa laitteeseen mukaan, myöhemmin hän sitten päätti jättää vempaimen kokeilematta). Lopulta puheenaihe korealaisten tyttöjen kanssa kääntyi, kuinkas muutenkaan, musiikkiin! Vinkiksi ihmisille, on olemassa muutama taikasana, joilla saa helposti kavereita Koreassa: Big Bang ja Dong Bang Shin Ki. Ei mutta oikeasti, poikkeuksetta ainakin joka ikinen tyttö täällä tykkää jommasta kummasta, tai molemmista. Ja jotkut pojatkin.
"Junaa" odotellessa.
Kävimme myös yhdessä vuoristoradan tyylisessä laitteessa. Hirmu hauska vekotin, harmi vain kun Iiris piti silmänsä koko matkan kiinni. Häneltä jäi näkemättä hienot maisemat.
Tutkittuamme aluetta jonkin aikaa vaelsimme ylös mäelle kohti Woobanf Toweria. Kyseessä on 202 metriä korkea näköalatorni. Päästyämme tornin pohjakerrokseen sisään, päätimme vilkaista ensin neljännessä kerroksessa olevan SeaLife-tyylisen hommelin.
Tutkittuamme aluetta jonkin aikaa vaelsimme ylös mäelle kohti Woobanf Toweria. Kyseessä on 202 metriä korkea näköalatorni. Päästyämme tornin pohjakerrokseen sisään, päätimme vilkaista ensin neljännessä kerroksessa olevan SeaLife-tyylisen hommelin.
Kaloja aikamme katseltuamme päätimme jatkaa tornia ylöspäin, tällä kertaa rappusten sijasta hissillä. Hetkessä hujahdimme kerrokseen 76, ja pääsimme ihastelemaan silmiemme eteen levittäytyvää Daegua.
2,5 miljoonan asukkaan Daegu. Tai ainakin osa siitä.
Näkymät tornista olivat todella hienot. Kaikki paikalliset sanovat kaupunkia pieneksi, mutta ei kyllä siltä tuntunut kun katseli kaupunkia ympäröivien vuorten juurille ulottuvaa talomerta. Ihan kiva "pikkukaupunki".
Tornista poistuttuamme päätimme mennä "cabel car"in kyytiin. Siis tiedättehän, sellainen kaapelin varassa roikkuva koppero joka kulkee paikasta A paikkaan B. Kuva alla.
Tornista poistuttuamme päätimme mennä "cabel car"in kyytiin. Siis tiedättehän, sellainen kaapelin varassa roikkuva koppero joka kulkee paikasta A paikkaan B. Kuva alla.
Hauska vaijerikoppero oli. Matkalla alas (ja ylös) näki kivasti alla levittäytyvää huvipuistoaluetta.
Kaapelikärryajelun jälkeen menimme vielä joksikin aikaa itse huvipuistoon. Kävimme muuten tukkijunassakin. Aika jännää, olipa huvipuisto Suomessa taikka sitten Etelä-Koreassa, laitteet ovat samat. Tukkijunan ja viikinkiveneen lisäksi Woobang Tower Landissa oli myös Top Spin, täysin samanlainen kuin Lintsin Kieputin.
Kuuden jälkeen illalla aloimme olla jo melko väsyneitä, ja päätimme palata kouluillemme. Iiris jatkoi Duryn asemalta omaan suuntaansa, ja minä tutusti Banwoldangin ja keskustan kautta bussilla KNU:hun. Erittäin hauska päivä oli, huvipuistoon täytyy palata vielä uudemman kerran ainakin tekemään benji-hyppy Woobang-tornista!
Loppuun vielä muutama epämääräinen kuva päivän varrelta.
Kuuden jälkeen illalla aloimme olla jo melko väsyneitä, ja päätimme palata kouluillemme. Iiris jatkoi Duryn asemalta omaan suuntaansa, ja minä tutusti Banwoldangin ja keskustan kautta bussilla KNU:hun. Erittäin hauska päivä oli, huvipuistoon täytyy palata vielä uudemman kerran ainakin tekemään benji-hyppy Woobang-tornista!
Loppuun vielä muutama epämääräinen kuva päivän varrelta.
Huvipuiston lavalla oli joitain esityksiä. Ylemmässä kuvassa olevat breikkaajat olivat aika cooleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti