Seikkailu Seoulissa, osa 1

Perjantai 18.9.2009

Viimein odottelu palkittiin, perjantaina oli aika suunnata kohti Seoulia ja Global Gathering festaria! Tapasin matkaseurani Iiriksen suunnitelmien mukaan puolen kahden jälkeen Banwoldangin metroasemalla, josta jatkoimme yhdessä sitten Dongdaegun asemalle. Ostimme Busanin reissulta tutuiksi tulleista lippuautomaateista KTX-liput Seouliin, hinta 40700 wonia (23€). Lippu on mielestäni aika edullinen ottaen huomioon välimatkan Daegun ja Seoulin välillä (235 km) ja ajan missä juna kulkee tämän matkan (1h 40min). Matka sujui rattoisasti ja olimme tuossa tuokiossa jo Seoulissa. Seoul Stationilta jatkoimme matkaa metrolla Hapjeongin asemalle, joka on Kims' Guest Housea lähinnä. Olin piirrellyt netistä mukaani kartan jonka avulla meidän olisi pitänyt löytää helposti majapaikkaan kävellen, mutta toisin kävi. Jonkin aikaa harhailtuamme ja kyseltyämme neuvoja ohikulkevilta korealaisilta päätimme soittaa guest houseen. Saimme sieltä ohjeet mennä taksille ja soittaa sitten uudestaan, guest housen omistaja neuvoisi taksille minne ajaa. Näinpä sitten teimme, ja huomasimme taksissa istuessamme että olimme vain kääntyneet oikealle parisataa metriä liian aikaisin. Lopulta pääsimme määränpäähämme, ja saimme heitettyä yllättävän painavilta tuntuvat laukkumme sinne.

Kims' Guest House

Paikan omistaja oli oikein mukava, ja puhui englantiakin oikein sujuvasti. Saimme avaimen huoneeseemme, lakanat ja pyyhkeet, sekä metrokartan ja kartan guest housen lähiseudusta. Huoneemme oli hyvin pieni: kaksi sänkyä mahtui sinne juuri ja juuri, mutta emmepä me mitään ihmeellistä tarvinneetkaan. Riitti kun saimme katon päämme päälle. Eikä paikan hintakaan ollut kovin päätä huimaava: 42000 wonia eli noin 24 euroa per henkilö kahdelta yöltä. Jos joku on matkalla Seouliin ja haluaa halvan paikan yöpyäkseen, kannattaa tutustua Kims' Guest Housen nettisivuihin ja miettiä sitä vaihtoehtona.

Tarkoituksemme ei ollut pyöriä guest housessa kovin pitkään, ja läksimmekin neuvoja kysyttyämme suunnistamaan kohti Han-jokea ja Nanji-puistoa. Rouva Kim kertoi Nanji-puiston olevan lähellä, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä. Hän neuvoi meidät ensin etsimään Han-joen, ja sitten vain seuraamaan sitä. Sattui aika sopivasti että majapaikkamme oli niinkin lähellä festarialuetta, en nimittäin huonetta varatessani kiinnittänyt oikeastaan mitään huomiota guest housen sijaintiin.

Läksimme siis taapertamaan. Ja kävelimme taas harhaan, tosin ei pahasti. Pääsimmekin oikealle polulle palattuamme entisiä jälkiä takaisin ja käännyttyämme sitten oikeaan suuntaan. Päästyämme moottoritien varteen alitimme sen ja tupsahdimme joen viereiseen puistoon.

Han-joen viereinen moottoritie.

Päästyämme joen varteen läksimme kävelemään suuntaan, jossa oletin Nanji-puiston sijaitsevan. Gues house-tädin sanojen mukaan matkaan kuluisi 20 minuuttia joten kyseisen ajan jälkeen alkoi mieltä kalvaa epäilys suunnan oikeudesta. Jatkoimme kuitenkin samaan suuntaan, sillä kartankin mukaan olimme menossa oikeaan paikkaan. Mikäs siinä oli kävellessä pimenevässä illassa. Sää oli suosiollinen, lämmintä oli joku 25 astetta, mutta tuuli viilensi mukavasti. Saimme ihastella siinä kävellessämme Han-jokea ja sen ympäristöä.

Kumpikaan meistä ei ollut syönyt kunnolla koko päivänä, joten tietenkin kävellessä iski nälkä. Onneksi matkan varrella oli 7 Eleven-kauppa, josta ostimme itsellemme pientä syötävää.



Ruokatauon pidettyämme matka sai taas jatkua.


Siinä kävellessämme vastaan tuli seuraava kyltti:

Nyt ainakin tiesimme suunnan olevan varmasti oikea! Pian liikenteen melun alta alkoi kuulua basson jytkettä, ja ainakin minulla innostuksen taso ponkaisi vauhdilla ylöspäin. Kävelen melko nopeasti yleensäkin, mutta nyt vielä kiihdytin vauhtia ja sain sitten odotella Iiristä, joka taapersi vähän rauhallisempaan tahtiin.

Vihdoin ja viimein saavuimme perille Global Gatheringin pääportille. Vaihdoimme lippumme rannekkeisiin ja painuimme alueelle tutkimaan paikkoja.

GG aikataulu/ohjelmalehtinen.

Festarialueella sai suunnitella omat Adidas-kengät. Ilmeisesti kyseessä oli joku kilpailu. Pallomeressä oli yllättävän vaikeaa kävellä kaatumatta...

Isohko rantapallo.

Yläpuolella kahden päivän festariranneke ja alla "viinaranneke", joka annettiin kaikille täysi-ikäisille nuoren näköisille ihmisille. Eivät kyllä edes kysyneet papereita.

Päälavalla aloitteli juuri the potbelleez, ja hytkyimmekin sen tahtiin siinä jonkin aikaa. Sitten iski jano ja täytyi lähteä festarialueelta pois lähellä olevaan minimaaliseen kauppaan ostamaan vettä. Palasimme alueelle juuri sopivasti the Crystal Methodin aloitellessa. Kuuntelimme ja hytkyimme taas vähän aikaa, kun sitten halusimme jo ruokaa. Kiertelimme festarialueen ruokakojut läpi, mutta mikään ei oikein iskenyt. Itse asiassa alueella oli yllättävän huono ruokatarjonta. Läksimme siis taas pois alueelta aiemmin mainittuun pieneen kauppaan ja ostimme nuudeleita. Yksi hyvä puoli kaikissa pikkukaupoissa on se, että niistä saa aina ilmaiseksi kuumaa vettä, jotta voi syödä nuudeleita.

Syödessämme siinä huomasimme yhden penkin alla kissan. Vui.

Ruuan jälkeen palasimme luonnollisesti takaisin festarialueelle odottelemaan illan kohokohtaa, The Prodigya. Kellon lähestyessä puoltayötä jätin Iiriksen seisoskelemaan kauemmas lavasta, ja puikkelehdin itse lähemmäs lavaa keskelle ihmismassaa. Prodigy veti hienon keikan, mutta olen varma että bändi olisi vielä paljon vaikuttavampi sisätiloissa one man-keikalla. 90 minuuttia meni nopeasti heiluessa, pomppiessa ja hilluessa. Prodigy esitti niin vanhoja biisejä kuin kappaleita uusimmalta levyltä: Breathe, Firestarter, Voodoo People, Invaders Must Die, Take Me to the Hospital, Poison, Omen... Ei voi muistaa kaikkia.

Prodigyn lopetettua puolen kahden jälkeen yöllä jalkani alkoivat olla jo aika muussina. Päätimme siis lähteä vaeltamaan takaisin majapaikalle, vaikka Pendulum siellä juuri aloitteli DJ-settiään. No, ensi kerralla sitten näen Pendulumin myös... Matka takaisin guest houselle oli yllättävän tuskaton, eikä matka tuntunut niin pitkältä kuin Nanji-puistoon päin kävellessä. Kävimme vielä guest housen vieressä olevasta Family Martista "iltapalaa" ja jotain syötävää aamuksi ennen hautautumista vällyjen alle.

The Prodigy. Oli mahdotonta saada otettua hyvä kuva ympärillä riehuvan ihmismassan ja lavalla riehuvien artistien takia.