Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen...

...päätin kirjoitella tänne kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia, joita olen huomannut täällä Koreassa. Liittyen kulttuuriin, ihmisiin ynnä muuhun.

Liikenne

En muista olenko tästä jo maininnut, mutta yksi sana kuvaamaan Korean liikennettä: KAAOS. Autot ajavat järjettömän kovaa, ja varsinkin bussikuskit tuntuvat olevat täysin kahjoja. Bussimatkat ovatkin kuin huvipuistoreissut, saa pidellä kiinni kaikin voimin, ettei vaan kaadu ja lennä pitkin käytävää. Bussit ovat siis miltei aina täynnä (ainakin ne, joilla minä kuljen), ja harvoin olen päässyt istumaan matkan ajaksi. Bussien lisäksi henkeään saa varoa skoottereiden takia. Täällä koulun alueellakin nuoret ajelevat kaistapäisinä sinne tänne. Eilen viimeksi mietiskelin, kuinkahan usein skootterihemmoille sattuu onnettomuuksia. Ironista on se, että tänään kävellessämme rakennuksesta toiseen näimme itse asiassa kahden skootterin törmäyksen. RYSK ja kolme ihmistä maassa (toisella skootterihemmolla oli vielä kyydissä joku). Ilmeisesti ei pahemmin sitten sattunut, ainakin kaikki kolme näyttivät liikkuvan ja nousevan itse pystyyn. Onneksi tilanteessa nopeuskaan ei ollut kovin kova, mahdollisuudet oli nimittäin paljon pahempaankin jälkeen. Eivätkä skootterihemmot käytä kypäriä. Ei minkäänlaista koppaa suojaamaan aivoja. Ja aika yleistä on myös se, että yhden vempaimen kyydissä on jopa kolme ihmistä. Hulluja nämä korealaiset.

Vaatetus

Tästäkin aiheesta riittää juttua. Nuoret pukeutuvat täällä erittäin tyylikkäästi. Muodin luojina toimivat pop-idolit (esimerkiksi Big Bang pojille ja vaikkapa 2NE1 tytöille). On todella mukava liikuskella kaupungilla ja koulun alueella ja vain katsella tyylikkäästi pukeutuvia nuoria ihmisiä (ja krhm, hyvännäköisiä nuoria miehiä...) Joskus vain vähän huvittaa kun ajattelee miten epätyylikkääksi korealaiset minua varmaan ajattelevat. En ole koskaan oikein piitannut mitä muut pukeutumisestani ovat mieltä, enkä piittaa siitä täälläkään. Mutta itse asiassa japanilainen vaihtari Shiori kerran kommentoi, että pitää tyylistäni. :D Ja kerran kävelimme Anjan kanssa North Gatelta asuntolalle päin, kun Anja yht'äkkiä totesi, että kaikki tuijottavat minua. No, tuijotushan nyt ei sinänsä mitään uutta ole, olenhan selkeästi ulkomaalainen ja täällä tuijotetaan kaikkia ulkomaalaisia. Näin sanoin Anjalle, mutta hän vain sanoi, että minua tuijotetaan enemmän kuin normaalisti. Kyse voi olla tuon päivän vaatevalinnassani: kukkahame, jossa väreinä vaaleanpunainen, violetti ja kirkkaan punainen, sekä tumman pinkki t-paita. Täällä näkee todella harvoin todella värikästä pukeutumista, joten ehkä tämä oli syynä ylenpalttiseen tuojotteluun.

Ihmettelen aina nuorten tyylikästä pukeutumista, mutta aivan yhtä ihmeissäni olen vanhojen ihmiset mauttomasta pukeutumisesta. Varsinkin 60+ vuotiaiden naisihmisten paidat ovat aika karmeita. Täytynee ottaa huomenna kaupungilla käydessä kuvia, niin voitte itse todeta väitteeni todeksi...

Vielä yksi seikka pukeutumisesta: mätsäys. Täällä pariskunnat tunnistaa helposti. Sekä tytöllä että pojalla on samanlainen paita päällä, tai jopa täysin samanlainen asukokonaisuus. Ilmiö on siis suosittu etenkin nuorten, arviolta 15-25 vuotiaden ihmisten keskuudessa. Buddyni totesi, että hänestä kyseinen ilmiö on vähän tyhmä. Hänen mielestään samanlaisia paitoja pitävät pariskunnat näyttävät pikemminkin olevan jostain samasta järjestöstä, kuin itse asiassa seurusteleva pari. Omasta mielestänikin "mätsäys" on vähän huvittavaa, mutta enemmän pohdiskelen aina sitä kuinka paljon pariskunnat oikein viettävät aikaa etsiessään kummankin mielestä hienoja vaatteita, joissa on vieläpä molemmille oikea koko. Toisaalta aika suuri osa korealaisista vaatteista on "onesize" kokoa.

Suomi

Yllätyksekseni miltei jokaisen korealaisen reaktio kertoessani heille olevani Suomesta on "Aaaah! Huva huva!". Niin että häh? Onhan se kiva, että täällä osataan suomea melkein yhden sanan verran, mutta mistä ihmeestä tämä oikein johtuu? Vastaus kaikkiin Suomea koskeviin kysymyksiin löytyy Xylitolista! Xylitol on täällä ilmeisesti astetta kovempi juttu. Korealainen päivittäistavara- ja tavarataloketju Lotte valmistaa Xylitol-purukumia, ja sitä tietysti mainostetaan asianmukaisesti suomalaisena juttuna. Tässä ja tässä esimerkkejä mainoksista. Ei voi muuta kuin nauraa... Mutta entäs jos joku onneton ei ole mainoksia nähnyt? Dialogi menee suurinpiirtein näin: "Where are you from?" "I'm from Finland." "Finland... I have no idea what that is." :D

Koulussa

Jotkut professorit tuntuvat olevan vähän... hitaita täällä. Johtuneeko sitten kielimuurista vai mistä. Esimerkkinä eräs Cultural Life in Korea-tunti: Tunnit ovat keskiviikkoisin illalla kuudesta yhdeksään. Sattuipa eräänä viikkona niin, että ulkona oli meneillään joku korealaisten oppilaiden syysfestivaali tai jokin vastaava. Luokkahuoneen ikkunat olivat auki, ja mekkala kantautui siis sisälle asti, jopa hukuttaen proffan äänen alleen. Korean kulttuuria kun kerta tunneilla opiskellaan, pääti kysyä opettajalta mitä ulkona on oikein meneillään. Vastaus kuului, että oppilaat värväsivät päivällä klubeihinsa uusia jäseniä, ja illalla he sitten ilmeisesti juhlivat uusien jäsenten kanssa. Heti perään professori kysyi, häiritseekö ulkoa tuleva melu minua. Vastasin, että eihän se nyt varsinaisesti häiritse, halusin vain tietää mitä tapahtuu kun ulkona olevilla tuntui olevan niin hauskaa. Tähän opettaja sitten selittää, että niin, korealaisista on mukavaa olla näissä eri klubeissa ja tehdä kaikenlaista koulutovereiden kanssa... AIVAN! Opettaja ei vaan käsittänyt pointtiani, että olisi mukavaa olla MUKANA sielä ulkona pitämässä hauskaa, eikä istua sisällä kuuntelemassa tylsää ja yksitoikkoista luentoa.

Toisena kouluun liittyvänä pointtina voisin mainita täkäläisten niin sanotun inhon tehdä mitään valmistelematta asiaa ensin. Esimerkki logistiikan tunneilta: Joka tunnin alussa proffa pyytää kahta henkilöä vapaaehtoisesti tiivistämään tunneilla käydyt asiat. Yksi oppilas tiivistää aiheen tunnin lopuksi, ja toinen muistuttaa aiheesta seuraavan tunnin alussa. Kukaan korealaisista ei koskaan asetu ehdolle tiivistämään asioita tunnin loppussa. Mutta kun kysytään seuraavan tunnin alkuun muistuttajaa, muutama käsi nousee ylös. Seuraaviin tunteihin on aina aikaa ainakin yksi päivä, ja tämä päivä on aikaa valmistella tiivistelmää. Lisäksi korealaiset ovat hirveän ujoja puhumaan luokan edessä suurehkolle (noin 30 ihmistä) joukolle. Ujoutta lisää paikallisten epävarmuus englannin käyttämisessä. Onneksi englanninkielisillä kursseilla korealaiset saavatkin olla aika rauhassa, sillä proffesorit usein pommittavat juuri vaihtareita kysymyksillä. Ehkä heillä on kokemusta siitä, etteivät korealaiset ole niin hanakoita vastaamaan kovaan ääneen niin että koko luokka kuulisi vastauksen.

Sitten vähän asiaa koulukirjoista. Korean kielen kirja ja Supply Chain Management-kirja ovat ainoat jotka olen täällä ostanut ihan "aitoina". Joillakin kursseilla opettajat harrastavat sitä, että vievät oman painoksensa johonkin kopiointi-firmaan, ja siellä sitten kopioidaan koko kurssikirja oppilaille. Halvemmalla tietenkin kuin jos ostaisi kaupasta. Cultural Life in Korea-kurssin kirjasta maksoin huimat 5000 wonia (2,80€), korean kielen tehtäväkirjasta 4500 wonia (2,50€) ja Understanding Korean Workplace-kirjasta 6000 wonia (3,30€). Täällä on niin halpaaaaaaaaa! Opettajien lisäksi oppilaat harrastavat tätä myös. Lainaavat aidon kirjan joltakin onnettomalta joka sellaisen on ostanut, ja teettävät siitä itselleen kopion kolme kertaa halvemmalla hinnalla. Hauskinta tässä on se, että opettajat itse aina sanovat "It's illegal, but I can copy the course book for you, it will cost less than a new book from the store." Tuskinpa ketään haittaa, että kirjat on mahdollista saada täällä niin halvalla. :D

Kaveruussuhteet

Kaverit ja ystävät on korealaisille todella tärkeitä. Kellepä ei. Korealaiset vain tuppaavat osoittamaan kaveruutensa hieman avoimemmin ja eri lailla kuin vaikkapa suomalaiset. Tytöt, jotka ovat hyviä ystäviä keskenään kävelevät kaduilla käsikynkkää tai käsikädessä. Ja itse asiassa samaa tekevät kaiken ikäiset naiset. Joskus on aika hassua nähdä kahden yli 50-vuotiaan naisen kävelevän käsi kädessä kaupasta toiseen keskustassa. Sama juttu toisen sukupuolen keskuudessa: täällä kampusalueellakin näkee poikien kävelevän kylki kyljessä kädet toistensa harteilla, tai muuten vain roikkuen toisistaan kiinni. Suomalaiset kaksilahkeiset olisivatkin varmaan aika kauhuissaan ystävystyessään täkäläisten poikien kanssa, siellä kotosalla kun pojat harvoin toisiaan koskettelevat ja halivat, varsinkaan julkisesti.

Sukupuolten välinen läheisyyden osoittaminen ei tosin ole täällä niin sallittavaa (vaikka nykyajan nuoret eivät tunnukaan mukautuvan noin vain vanhanaikaisiin käyttäytymisnormeihin). Varsinkin vanhat ihmiset tuntuvat joskus katsovan pahasti yleisillä paikoilla toisiaan halailevia nuoria pariskuntia. Toisaalta buddyni Gahee kerran totesi, että jos huoneessa olisi korealainen poika ja korealainen tyttö, hän menisi juttelemaan tytölle pojan sijasta, sillä se tuntuisi hänestä mukavemmalta. Vieraalle pojalle jutteleminen tuntuisi hänen mielestään jotenkin ahdistavalta, hän kuulemma tuntisi olonsa vaivautuneeksi. Reaktiot riippuvat tietenkin aina henkilöstä ja persoonallisuudesta. Ja kun alkaa tuntea jonkun toisen sukupuolen edustajan paremmin, kahden henkilön välillä vallitseva "personal space" kutistuu samalla. Viimeisetkin henkilökohtaisen tilan rippeet katoavat viimeistään sojun astuessa mukaan kuvioihin. Humalassa ollessaan korealaisista tulee erittäin avoimia, ja lopputulos on se että kaikki halailee kaikkia. :D Toisaalta tämä pätee myös suomalaisiin.


Jahas, siinäpä sitä tarinaa alkaa jo ollakin. Huomenna luvassa ehkä jopa kuvia minun ja Gaheen shoppailureissulta. Tarkoituksena olisi löytää uusi rahapussi (entinen hajosi, ja nyt ei ole paikkaa mihin tunkea kaikki 100 wonin kolikot ja 10 000 wonin setelit) ja ostaa ehkä Epik High'n uusin levy. Ja katsoo nyt jos löytyisi joku kiva paita viikonloppua varten Global Gatheringiin.