Torstai.

Kylläpä on mielikuvituksellisia otsikoita tällä viikolla.

Tästä päivästä ei olekaan hirveästi kerrottavaa, mitään erikoista ei oikein tapahtunut. Puolen yhdentoista aikaan menin kiltisti Logistics Managementin tunneille, joiden jälkeen palasin asuntolalle koputtelemaan Joannan ovelle lounasseuraa hakemaan. Lounaan jälkeen painuin huoneeseeni vähäksi aikaa viilentymään (täällä on edelleen todella kuuma päivällä). Onneksi asuntolan huoneissa on hyvä ilmastointijärjestelmä. Puoli yhdeksi olimme sopineet tapaamisen Understanding Korean workplace-ryhmätyö porukkamme kanssa, joten tuohon aikaan valuin asuntolarakennusten välissä olevan katoksen luo tapaamispaikalle.

Ihmisiä.

Jonkin aikaa istuskeltuamme ja soitettuamme ryhmämme korealaiselle jäsenelle, että tapaamme Global Loungessa, läksimme Magdan ja Jeanin kanssa kohti pääkirjastoa (jonka edessä James, korealainen vahvistuksemme sanoi tapaavansa meidät). Hyvin pian kuitenkin selvisi, ettei James olekaan aivan niin korealainen kuin luulimme. Hän kertoi syntyneensä kyllä Koreassa, ja eläneensä täällä 12-vuotiaaksi, jonka jälkeen hän on asunut yli seitsemän vuotta Uudessa-Seelannissa. Hän oli palannut vasta tänä vuonna takaisin synnyinmaahansa opiskelemaan. Hahmottelimme siinä esitelmäämme ja rupattelimme kaikenmaailman asioista, esimerkiksi siitä, miten useat korealaiset opiskelijat eivät millään uskaltaisi puhua englantia ulkomaalaisten kanssa. James kertoi meille, että kyllä suurimmalla osalla, ellei jopa kaikilla nykyajan nuorista, on englannin kielioppi ja sanasto hallussa. Täällä opetukseen ei vaan kuulu puhuminen eikä kuunteluharjoitukset, joten siksi täkäläiset ei tunnu ymmärtävän englantia, saatikka sitten puhu kieltä.

Ryhmätyömme aihe on muuten Korean historia ja kulttuuri. Vasemmalta: James, Jean ja Magda.

Tapaamisemme päätyttyä sain uikuteltua Magdan kahviseurakseni. Matkalla Student Union Buildingiin törmäsimme kuitenkin Ingridiin, joka muistutti minua vartin päästä alkavasta Business communication-tunnista... Kahvi jäikin sitten sikseen. Ingridin vanavedessä kuljinkin sitten oikeaan rakennukseen ja luokkahuoneeseen. Ennen tuntien alkua meillä oli taas aikaa vähän leikkiä, ja Michal päätti mennä luokan eteen vetämään omaa showtaan.

Kuvassa Michalin lisäksi myös Eimas'n epäselvä naama.

Ensimmäisellä Business communication-tunnilla tiistaina saimme kuulla, että kurssi koostuu kahdesta osasta: kirjouksesta ja vuorovaikutustaidoista. Molemmille osa-alueille meillä on eri opettajat, ja tänään oli vuorossa kirjoitus-osion esittely. Kirjoitus-osiota vetää professori Shane Coates, muistaakseni kanadalainen hemmo, kun taas vuorovaikutusjuttuja meille opettaa professori Lorne Hwang (hänestä taisinkin mainita jo joskus jotain). Professori Coates vaikutti minusta aika hauskalta hemmolta. Oma ensivakutelmani hänestä oli tiukka mutta hyvässä suhteessa huumorintajuinen, mutta muutamat muut oppilaat kerkesivät haukkumaan hänet tunnin jälkeen jo liian itsevarmaksi ja oppilaita alentavaksi tyypiksi. Saa nähdä kumpi vaikutelma on oikea sitten loppupeleissä.

Business communication-tunnin jälkeen pieni porukka vaihtareita läksi SUB:tä kohden ostamaan korean kielen kurssikirjoja, joten päätin lyöttäytyä tähän porukkaan mukaan, ei minulla muutakaan tekemistä ollut. Muiden ostettua kirjat (itse olin ne jo hankkinut) menimme haukkaamaan vähän välipalaa voileipien muodossa jossain SUB:n kahvilassa.

Vasemmalta: Eimas, Jean, Magda ja Sahsa. Tiedoksenne muuten, täällä on kaksi Magdaa, jos ette sitä vielä ole hoksanneet.

Voileivät olivat erittäin maittavia, ja korealaiseen tyyliin tietenkin tulisesti maustettuja.

Syötyämme ja kahviteltuamme lähdimme valumaan asuntoloita kohden, kun törmäsimme suihkulähteen luona Eimakseen, joka itse asiassa lähti kahvilasta ennen meitä muita tapaamaan jotain korealaista tuttuaan. Istuskelimme siinä sitten suihkulähden luona jälleen vain höpäjämässä ja tekemässä ei mitään. Lopulta jatkoimme kuitenkin matkaamme taas asuntoloita kohden, ja sanoimme hei hei Eimaksen korealaiselle kaverille. Tämä tyyppi olikin aika hassu, sillä erotessamme hän halusi tervehtiä kaikkia joukkiomme tyttöjä perieurooppalaiseen tyyliin poskisuudelmilla. Tällaista tulee harvoin vastaan täällä Koreassa... Hauskinta jutussa oli se, ettei tämä mieshenkilö halunnut kuitenkaan poskisuudelmia Jeanilta. Tästäkös ranskalaisemme tuli surulliseksi.

Ollessamme jo melkein asuntoloiden luona Eimas ja Jean saivat loistoidean... Illallisen sijaan ostetaankin sojua ja mennään sitten vähän juotuamme korean kielen tunneille! Noh, porukkamme oli tarpeeksi hullu toteuttaakseen tämän idean. Etsimme siis asuntoloiden läheltä kaupan, josta saimme sojua ja jotain lantringiksi. Yhteensä ostimme kolme pulloa sojua... Mutta pullot ovat melko pieniä. Lisäksi löysimme itsellemme jonkin hylätyn näköisen terassin sojun nautiskeluun. Hauskaa oli, tosin kiirettä piti sillä korean kielen tunnin alkuun oli vain vähän päälle tunti aikaa. Viiteen pekkaan saimme pullot kuitenkin tyhjäksi ja suuntasimme hilpeinä takaisin koulun alueelle, ja itse asiassa täysin toiselle puolen kampusta tunnille.

Jean ja Sasha sojuineen. Soju on siis alkoholipitoisuudeltaan noin 17% perinteistä korealaista juomaa.

Korean tuntien jälkeen ei sitten tapahtunutkaan enää mitään järin jännää. Puolen yhdentoista aikaan illalla meillä oli täällä asuntolassa orientaatio uusille asukeille. Opimme muun muassa, että syljeskelystä huoneessa saa 2 penalty pointsia, eikä asuntolaan saa tulla kaatokännissä. Lisäksi saimme vihdoin selville "kotiintuloaikojen" salat! Jos asuntolaan saapuu 01:00-05:00 välisenä aikana, saa yhden penalty pointin. Jos kuitenkin saapuu suuressa ryhmässä, vain se, joka aukaisee oven saa penalty pointin... Mitään rangaistuspisteitä ei myöskään saa, jos on koko yön poissa. Aika metkaa.