Dongdaegun asema.
Korean maaseutua junan ikkunasta nähtynä.
Busanin juna-asema.
Busanissa halusimme tietenkin ensimmäisenä meren rannalle. Nappasimme asemalta mukaamme turistikartat, ja päätimme suunnata Gwangalli-beachille. Vatvouduttuamme jonkin aikaa edes takas sopivaa kulkuvälinettä etsiessä, päätimme lopulta käyttää vaikeaselkoiseksi kutsuttua Busanin metrojärjestelmää (muita vaihtoehtoja olivat muun muassa taksi ja turistibussi). Kysyttämme kerran neuvoa oikean linjan löytämiseksi loppu sujuikin kuin tanssi. Osasimme hyvin oikealle asemalle, ja vieläpä asemalta itse rannalle.
Busanin juna-asema.Kerroin eilen, että kaikki muut KNU:n vaihtarit läksivät Busaniin jo perjantaina... Hassua olikin, että päästyämme Gwangalli Beachille vastaan kävelivät ensimmäisenä vaihtaritoverini! Eipä siinä mitä, oli hauskaa törmätä heihin. KNU:n vaihtaritoverini olivat jo uimapukeissa, ja pian Iiriskin vaihtoa vaatetusta. Siellä he sitten polskivat aaltojen seassa. Homma näytti sen verran lystikkäältä, että pienen taivuttelun jälkeen minäkin lopulta pulahdin mereen. En tosin ottanut minkäänlaista uimapukua mukaan Koreaan, joten tällä kertaa sillä hetkellä päällä olleet vaatteeni saivat kelvata uima-asusta...
Iiris ja minä meressä. Vesi oli todella lämmintä, ja rannasta löytyi paljon pieniä nättejä simpukoita.
Lopulta oman kouluni tyypit läksivät pois, ja minä ja Iiris jäimme keräilemään simpukoita. Lopulta päätin itsekin rantautua ja kuivatella itseäni. Kuivattelu oli itse asiassa varsin helppoa, kiitos sään. Aurinko paistoi kuumasti ja tuuli auttoi kuivattamaan vaatteita myös. Kuivatellessani siinä itseäni Iiris poikkesi kadun toisella puolella olevaan kahvilaan hakemaan jotain juotavaa. Heti Iiriksen poistuttua eteeni pamahti pari tyttö ja nainen kameran kanssa. Kyselivät minulta nuorten oikeuksista Etelä-Koreassa. Jaha, mitäpä minä moiseen vastaamaan, kun en asiasta kovin perillä ole? Sopersin sitten jotain esimerkkiä yliopistojen "kotiintuloajoista" Koreassa, Suomessahan moisia ei ole (niinkuin ei hirveästi varsinaisia asuntoloitakaan ole). Palkaksi sain tikkarin. Antoivat tikkarin Iiriksellekin, vaikkei hän tuolloin paikalla ollut. Ei siinä mitä, mielellänihän vastailen kyselyihin ynnä muihin, mutta saa nyt nähdä mistä löydän kuvan itsestäni likomärkänä selittämässä parille yläaste-ikäiselle tytölle nuorten oikeuksista Koreassa...
Porukka jatkoi matkaansa, mutta eipä aikaakaan kun eteeni pölähti toinen joukko tyttöjä. Tällä kertaa halusivat pelata kanssani jotain korealaista peliä (vähän kuin footbag, mutta sellaisella... jännällä jutulla, ei pallolla). Tietenkin minä pelasin heidän kanssaan. Ensin tosin pari poikaa kävi neuvomassa minulle miten peliä oikeasti pelataan. Ei se kovin helppoa ollut märät farkut jalassa, ja peli oli itse asiassa varmaan varsin epämukava vastassani olleelle tytölle, sillä aina kun potkaisin "juttua" housujeni lahkeista lensi hänen päälle hiekkaa. Tässä vaiheessa Iiris palasikin juomat mukanaan, ja jonkin aikaa rupattelimme siinä tyttöjen kanssa. Pyysivät sähköpostiosoitteemme, ja olisihan se ollut aika epäkohteliasta kieltäytyä. Kysyin tytöiltä myös, oliko rannalla jonkinmoinen festivaali käynnissä, sillä lavalla soitti moni bändi ja ranta oli muutenkin täynnä nuoria erilaisissa kojuissa. Osuin oikeaan, sillä rannalla tosiaan oli joku yläasteen ja lukion yhteinen festivaali, en kyllä muista mitä juhlivat.
Live-musiikkia hiekkarannalla. Yksi bändeistä soitti Musen New bornin ja Time is running outin, josta minä Muse-fanina tietysti villiinnyin aivan täysin.
Gwangalli Beach!
Iiris ja minä meressä. Vesi oli todella lämmintä, ja rannasta löytyi paljon pieniä nättejä simpukoita.Lopulta oman kouluni tyypit läksivät pois, ja minä ja Iiris jäimme keräilemään simpukoita. Lopulta päätin itsekin rantautua ja kuivatella itseäni. Kuivattelu oli itse asiassa varsin helppoa, kiitos sään. Aurinko paistoi kuumasti ja tuuli auttoi kuivattamaan vaatteita myös. Kuivatellessani siinä itseäni Iiris poikkesi kadun toisella puolella olevaan kahvilaan hakemaan jotain juotavaa. Heti Iiriksen poistuttua eteeni pamahti pari tyttö ja nainen kameran kanssa. Kyselivät minulta nuorten oikeuksista Etelä-Koreassa. Jaha, mitäpä minä moiseen vastaamaan, kun en asiasta kovin perillä ole? Sopersin sitten jotain esimerkkiä yliopistojen "kotiintuloajoista" Koreassa, Suomessahan moisia ei ole (niinkuin ei hirveästi varsinaisia asuntoloitakaan ole). Palkaksi sain tikkarin. Antoivat tikkarin Iiriksellekin, vaikkei hän tuolloin paikalla ollut. Ei siinä mitä, mielellänihän vastailen kyselyihin ynnä muihin, mutta saa nyt nähdä mistä löydän kuvan itsestäni likomärkänä selittämässä parille yläaste-ikäiselle tytölle nuorten oikeuksista Koreassa...
Porukka jatkoi matkaansa, mutta eipä aikaakaan kun eteeni pölähti toinen joukko tyttöjä. Tällä kertaa halusivat pelata kanssani jotain korealaista peliä (vähän kuin footbag, mutta sellaisella... jännällä jutulla, ei pallolla). Tietenkin minä pelasin heidän kanssaan. Ensin tosin pari poikaa kävi neuvomassa minulle miten peliä oikeasti pelataan. Ei se kovin helppoa ollut märät farkut jalassa, ja peli oli itse asiassa varmaan varsin epämukava vastassani olleelle tytölle, sillä aina kun potkaisin "juttua" housujeni lahkeista lensi hänen päälle hiekkaa. Tässä vaiheessa Iiris palasikin juomat mukanaan, ja jonkin aikaa rupattelimme siinä tyttöjen kanssa. Pyysivät sähköpostiosoitteemme, ja olisihan se ollut aika epäkohteliasta kieltäytyä. Kysyin tytöiltä myös, oliko rannalla jonkinmoinen festivaali käynnissä, sillä lavalla soitti moni bändi ja ranta oli muutenkin täynnä nuoria erilaisissa kojuissa. Osuin oikeaan, sillä rannalla tosiaan oli joku yläasteen ja lukion yhteinen festivaali, en kyllä muista mitä juhlivat.
Ylimmäisenä "nuorten oikeudet-porukka" ja alla toinen tyttöjoukko. Alemmassa kuvassa vasemmanpuoleisimmalla tytöllä on kädessään se "juttu" jolla leikimme, mutta eipä se kovin hyvin erotu
tuosta kuvasta.
tuosta kuvasta.
Live-musiikkia hiekkarannalla. Yksi bändeistä soitti Musen New bornin ja Time is running outin, josta minä Muse-fanina tietysti villiinnyin aivan täysin.Lähdettyämme rannalta pyöriskelimme jonkin aikaa metron avulla ympäri kaupunkia, kunnes nälkä ajoi meidät syömään. Päädyimme johonkin korealaiseen ravintolaan, yllätys yllätys, ja ruoka oli jälleen kerran tulista ja taivaallista!
Ruuan jälkeen vuorossa oli lisää randomia pyörintää kaupungissa. Paljon oli nähtävää, mutta todella paljon jäi vielä näkemättä. Busan on vähän turhan iso kaupunki valloitettavaksi vain yhdessä päivässä. Täytynee mennä sinne uudestaan tässä lähiaikoina. Ei ainakaan rahasta tai ajasta pitäisi olla lähtemisen kiinni, niin halpaa junailu täällä Koreassa on, ja kaiken lisäksi välimatkat ovat verrattain lyhyitä. Loppuun vielä muutama kuva Busanista...
Täällä Koreassa ruoka on todella tuoretta ravintoloissakin. Tarjoilijat tuovat raa'at einekset pöytään, ja sitten ne kokkaillaan itse tuollaisessa paistosysteemissä.
Ruuan jälkeen vuorossa oli lisää randomia pyörintää kaupungissa. Paljon oli nähtävää, mutta todella paljon jäi vielä näkemättä. Busan on vähän turhan iso kaupunki valloitettavaksi vain yhdessä päivässä. Täytynee mennä sinne uudestaan tässä lähiaikoina. Ei ainakaan rahasta tai ajasta pitäisi olla lähtemisen kiinni, niin halpaa junailu täällä Koreassa on, ja kaiken lisäksi välimatkat ovat verrattain lyhyitä. Loppuun vielä muutama kuva Busanista...
Kiva koristehöskä jollain metroasemalla.
Yksinäinen nallukka :'(
Food street. Ahdas kuja täynnä ruokakojuja. Ja ihmisiä.
Yksinäinen nallukka :'(
Food street. Ahdas kuja täynnä ruokakojuja. Ja ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti