s-a goes korea

Uusi vuosi

2010-01-13T10:10:00.000+02:00

Uudet kujeet.

Näinhän se on, ja ollakseni uskollinen kyseiselle fraasille, päätin lähteä juhlistamaan vuoden/vuosikymmenen vaihtumista ihan pääkaupunkiin Seouliin asti. Yksin en tietenkään matkaan lähtenyt, sillä onhan varsin tylsää juhlia jotai yksin (ei sillä etteikö Seoulissa uudenvuodenyönä olisi ketään muita ollut liikenteessä...), joten seuraani liittyi Catharina, eräs vaihtari joka hänkin jäi tänne Daeguun oleilemaan vähän pidemmäksi aikaa lukukauden päätyttyä.

Uuden vuoden aattona, eli 31. joulukuuta minulla oli vielä (tietenkin) töitä, mutta kuten jouluna, niin myös tällä kertaa pääsin livahtamaan GL:n ovesta tuntia sovittua aiemmin. Kävimme siinä sitten Catharinan kanssa nauttimassa herkkuateriat asuntolan ruokalassa ennen kuin suuntasimme Dongdaegun juna-asemalle. Sivumainintana sanottakoon, että meinasimme myöhästyä junasta johon olimme liput ostaneet, mutta pienen juoksusprintin ansiosta ehdimme kuin ehdimmekin syöksyä vaunuumme ajoissa.

Seouliin päästyämme harhailimme jonkin aikaa asemalla etsien Alexandraa (kanadalainen harjoittelija KNU:n Intl Writing Centressä) ja hänen korealaista kaveriaan. Lopulta hoksasimme puhelimen kätevät ominaisuudet tämän kaltaisissa tilanteissa, ja niinpä löysimme viimein toisemme ihmisiä vilisevällä Seoul Stationilla.

Pienen hengähdystauon jälkeen jatkoimme yhteistuumin matkaa metrolle, ja metrolla kohti Insadongia. Minulla ja Catharinalla ei tietenkään vielä tässä vaiheessa iltaa (21:30) ollut mitään hajua missä tulevana yönä oikein nukumme.Onneksi Seoul on täynnä kaikenmaailman yöpymismahdollisuuksia, ja pienen iltakävelyn jälkeen Insadongilla löysimmekin erään motellin, jossa Catharina oli majoittautunut joskus aiemmin.

Kyltissä lukee "sarang bang", joka muuten tarkoittaa "rakkaushuonetta"... Ehehehhe...

Heitettyämme ylimääräiset romppeet huoneeseemme palasimme takaisin Jongno 3-ga:lle etsien samalla ruokapaikkaa. Syötyämme (ja tavattuamme Alexandran korealaisen kaverin kavereita) painuimme ulos, ja etsiydyimme Jongno 3-ga:lla sijaitse´van Samsung-rakennuksen tienoille. Matkallamme saimme huomata, ettemme olleet yksin liikenteessä. Aiemmin Sky (Alexandran korealainen kaveri) kertoi meille, että lähempänä keskiyötä paikalla on niin paljon porukkaa, että vaikkei edes haluaisi liikkua niin liikkuu silti kaiken ihmismassan mukana. Saimme huomata illan/yön aikana ettei heppu suinkaan palturia puhunut. Aivan kuin olisi ollut keskellä jotain suuremman luokan mielenosoitusta tai mellakkaa...

Jongnolla aikamme vellouduttuamme vetäydyimme hivenen syrjempään lähimmän baarin hellään huomaan. Loppuilta/yö siinä menikin sitten jutustellessa ja hivenen tanssahdellessa, kunnes totesimme olevamme melko väsyneitä noin viiden aikaan aamulla.

1. tammikuuta 2010 meni sitten shoppaillessa Seoulissa. Löysin itselleni pitkään etsimäni hienon keltaisen hupparin! Lisäksi löysin hienon uuden (joskin aika epäkäytännöllisen) rahapussin.

Sattuipa perjantaina 1. päivä pieni hassu yhteensattumakin. Tiesin kyllä että Anja (slovenialainen vaihtari) ja hänen siskonsa olivat samaan aikaan Seoulissa kuin me Catharinan kanssa, mutta emme olleet yhteyksissä, eikä kummallakaan osapuolella ollut mitään hajua missä toiset milloinkin viilettävät. Tästä johtuen olinkin enemmän kuin vähän ällikällä lyöty, kun perjantai-iltana keskellä Myeong-dongia (Seoulin vilkkain shoppailu-kaupunginosa, aina täynnä porukkaa) kuulen jostain huudon "Hey! Sariii!" Kas, Anjahan se siellä. Mietin vähän että mitkä ovat todennäköisyydet moiselle kohtaamiselle? No, todennäköisyys että sekä Anja + sisko että minä + Catharina olemme samaan aikaan Myeong-dongilla on ihan olemassa oleva, mutta että satumme samaan kadunhaaraan, ja että Anja vielä huomaa minut kaiken väenpaljouden keskeltä? Todennäköisyys TODELLA pieni. Anja tosin sanoikin, ettei olisi koskaan huomannut meitä, ellen olisi pukeutunut niinkun nyt yleensä pukeudun: värikkäästi (violetti isotupsuinen pipo, kirkkaansininen kelta/pinkkikuvioinen huppari, kirkkaankeltainen kaulahuivi...)

No, näköjään näitä tällaisia hassuja yhteensattumiakin joskus tapahtuu.

Joulu

2010-01-13T09:29:00.001+02:00

Joulu tuli ja meni, samoin kuin vuosi 2009, mutta kirjoittelenpa tänne silti näin "vähän" jälkikäteen millaista joulua täällä vietettiin.

Jouluaatto oli varsin erilainen kuin yleensä. Tiedossa oli täysi työpäivä, eli kymmenestä viiteen. Onneksi saimme Anjan ja Sashan kanssa kuitenkin luvan lähteä jo neljän aikoihin pois, tekemistäkään kun ei oikein ollut.

Omat suunnitelmani aatolle olivat simppelit: keskustaan päivälliselle Iiriksen kanssa, ja ruuan jälkeen hengailua ja Daegun jouluhumun seuraamista. Kävimme syömässä yhdessä melkein jo kantapaikaksi muodostuneessa ravintolassa hienot ateriat viinin kera.

Hyvää oli.

Jonkin aikaa siinä istuskelimme, kunnes päätimme lähteä ulos katselemaan pääostoskatujen meininkiä. Luonnollisesti liikkeellä oli tuhottomasti porukkaa, etenkin nuoria pariskuntia (täällä joulu ei ole niinkään perhejuhla, vaan aikaa vietetään (poika/tyttö)ystävien seurassa).

Jonkin aikaa pähkäiltyämme seuraavaa siirtoa päädyimme lopputulokseen, että ilta olisi mukava lopettaa hyvää leffaan. Suuntasimme leffateatterille, ja pohdimme tarjolla olevia vaihtoehtoja. Lopulta päädyimme katsomaan Sherlock Holmesin, joka olikin hyvä valinta. Todella hyvä leffa, suosittelen! (Saa nähdä milloin sitä aletaan näyttää Suomen teattereissa.)

Leffan jälkeen kello alkoikin olla jo melkein 11, joten niin Iiris kuin minäkin suuntasimme takaisin omiin asuinkoloihimme. Bussi, jolla kuljen aina koululle ja takaisin pysähtyy aina Home Plussan (paikallinen Prisma) edessä, ja en voinut muuta ku naurahtaa vähän huomatessani marketin olevan vielä niinkin myöhään pullollaan ihmisiä (rakennuksen seinät ovat suurilta osin lasia, joten näin sisällä vellovan ihmismassan).

Joulupäivänä ei tainnut tapahtua oikein mitään mainitsemisen arvoista, mutta Tapanina tapasin jälleen Iiriksen, ja toistimme aaton rutiinin. Syömään - pyöriskelyä - leffaan. Tällä kertaa katsoimme edesmenneen Heath Ledgerin viimeisen tuotoksen The Imaginarium of Doctor Parnassus. Omasta mielestäni voisin sanoa leffaa jopa hyväksi, huolimatta siitä että se oli todella outo. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että välillä oli hankala ymmärtää mitä leffassa oikein puhutaan (nopea ja epäselvä englanti ei auttanut asiaa), eikä korean kielisistä tekstityksistäkään oikein ollut apua.

Sellainen oli joulu täällä.

Long time no see

2009-12-15T09:49:00.000+02:00

Oh my, yli kuukausi on vierähtänyt viime merkinnästä. Mitään hyvää syytä päivityksien puuttumiselle ei ole, marraskuu oli vaan suoraan sanottuna aika hiljaista aikaa täällä Daegussa. Opiskelua, töitä, opiskelua, töitä ja niin edespäin. Marraskuun lopussa oli tosin pieni katkos arkirutiinille, kun vanhempani kävivät pyörhtämässä täällä oleilemassa viikon päivät. Pyörittiin yhdessä ympäri Seoulia ja Daegua, hauskaa oli.

Nyt on sitten lukukausi ohi, opiskelujen suhteen ainakin. Final exam(it) tuli ja meni, ja nyt on luvassa enää SAIPEKS-ohjelman puitteissa työharjoittelun toinen, täysipäiväinen jakso. Sain muuten hommailtua itselleni uuden harjoittelupaikan Novotelin sijaan. Siellä alkoi olo olemaan niin mälsää että hyvä vaan kun saa vaihtelua. Nyt olen töissä KNU:n International Officessa, ja tehtäväni on kehitellä KNU:n vaihto-ohjelmille markkinointiväyliä Internetin ihmeelliseen maailmaan. Tarkoituksena on kartoittaa mahdollisuuksia käyttää sosiaalisia verkostoja netissä markkinointiväylinä, ja sitten toteuttaa tehdyt suunnitelmat. Saa nähdä mitä hommasta tulee. Ainakin on jotain konkreettista tekemistä, toisin kuin Novotelissa.

Lukukauden loppuminen tarkoittaa kurssien loppumisen lisäksi myös sitä, että valtaosa vaihtareista lähtee pois. Itse asiassa suurin osa on tainnut jo lähteä, joko suoraan kotimaahansa takaisin tai reissaamaan muualle Aasiaan. Tarkoittaa siis sitä, että asuntolassa alkaa olla aika hiljaista, varsinkin kun monet korealaisetkin muuttivat pois talviloman ajaksi. Onneksi japanilaiset vaihtarit jäivät vielä tänne niin on kavereita jäljellä joiden kanssa pyöriskellä ympäriinsä.

Sain tänään laitettua lopulta Yonsei-yliopiston hakemuksen menemään. Aina tulee kaikki jätettyä viimetipalle, nytkin hakemuksen deadline on torstaina. No, paketti kulkee päivässä perille, niin ei pitäisi olla mitään hätää. Nyt vain odottelemaan kuuluuko 30. tätä kuuta kutsua haastatteluun. Jos kutsua ei tule, niin sitten tietää heti etten päässyt sisään. Vähän jänskättää.

Eipä tällä kertaa sitten muuta. Toivottavasti saisin itseäni niskasta kiinni ja jaksaisin päivitellä tästä lähtien vähän useammin.

Marraskuu

2009-11-03T14:12:00.000+02:00

Herttilei että aika juoksee nopsaan. Vastahan minä tänne tulin, ja nyt on jo marraskuu. Kaikkein järkyttävintä on se, että jos olisin normaali vaihtari täällä KNU:ssa, lähtisin jo vähän reilun kuukauden päästä pois. Onneksi en ole. :D

Toisaalta on järkyttävää miten jotkut vaihtarit jo laskemalla laskee päiviä milloin pääsevät kotiinsa. Ei siinä tietysti mitään, jos ei viihdy niin sitten ei viihdy. Itsestäni tuntuu vain siltä että siinä se kaikki vaihtoajan hauskuus menee hukkaan kun pohtii koko ajan milloin pääsee pois.

Aaanyway, onpas taas jotain kerrottavaa. Kävimme nimittäin viime viikon perjantaina vaihtariporukalla oopperassa! Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta oopperassa, joten oli aika jännää. Ooppera toi mukanaan myös paineita, nimittäin vaatteiden suhteen. En minä tänne tullessani oikein hoksannut pakata mukaan mitään hienompaa vaatetusta, joten olin sitten hiukan hukassa sen suhteen, mitä pukea oopperaan. Kaapista löysin sopivan hameen (onneksi), ja paitapulaan ratkaisu löytyi Zarasta.

Daegu Opera House

Valitsemamme ooppera oli mikäs muukaan kuin Georges Bizet'n Carmen. Näytöksen alettua sain kiitellä yäkouluaikaisia musiikintunteja, jolloin opiskelimme kaiken maailman oopperoita ja operetteja. Onneksi muistin juonen noin suurpiirteittäin sillä laulajat lauloivat tietenkin ranskaksi, ja teksitykset oli koreaksi. Myöhemmin sain tietää, että jollain näytöllä oli kuulemma englanninkieliset tekstitkin, mutta en kyllä nähnyt jälkeäkään tästä näytöstä sieltä, missä itse istuin.

Parvi ja näkymä alas lavalle ja orkesterin koloon. Kuva on otettu seisaaltaan, kun istuin, näin vain lavan enkä yhtään orkesteria.

Vaikken lauluista mitään ymmärtänytkään, oli ooppera-vierailu kokemuksena positiivinen. Ja lisäksi sain hyvää harjoitusta korean kielen lukemisessa, kun seurasin tekstitystä. Oopperatalolla näin myös mainoksen Chicago-musikaalista, jonka esitykset alkavat marraskuun puolen välin tienoilla. Voisi olla ihan mukavaa käydä katsomassa sekin.

Toinen vaatettuksen kannalta päänvaivaa aiheuttanut tapahtuma oli lauantainen Halloween. Suomessa kyseistä "juhlaa" ei koskaan ole tullut juhlittua, mutta täällä läksin muiden vaihtareiden kanssa katselemaan meininkiä kaupungilla, joskaan en loppujen lopuksi pukeutunut mitenkään normaalista poikkeasvasti. Keskustan vilkkaimmat kadut olivatkin sitten kyllä täynnä Halloweenin mukaisesti pukeutuneita länsimaalaisia. Oli aika järkytys nähdä niin paljon ulkomaalaisia samassa paikassa. Menimme sitten sisään erääseen baariin, jossa oli meneillään nimenomaan ulkomaalaisille tarkoitettu Halloween-juhla. Pikaisen vilkaisun jälkeen totesimme kuitenkin Joannan ja Catharinan kanssa, että baarissa oli LIIKAA länsimaalaisia. Päätimme siis lähteä käymään Citibankin automaatilla ja mennä sitten G2:een, aiemmin jo hyväksi todettuun bilepaikkaan. G2:ssa meininki olikin ihan erilainen, tunnuimme olevan ainoat länsimaalaiset siellä. Oli hauska yö. :D

Öinen keskusta

Muutoin viikonloppu meni koomatessa asuntolalla, eikä eilisestä työpäivästäkään ole sen kummempaa sanottavaa. Tänään oli taas ihan normaali koulupäivä, paitsi että logistiikan tunnit oli edelleen peruttu opettajan sikainfluenssan takia. Influenssa alkaa muuten näemmä levitä täälläkin nyt tiuhempaan tahtiin. Täällä asuntolalla on todettu jo joitakin tapauksia, ja nämä onnettomat on eristetty toiseen rakennukseen. Sinänsä hyvä, eipähän pääse tarttumaan niin helpolla. Lisäksi kuume pitää jälleen käydä mittauttamassa joka tiistai ja keskiviikko. Ja jos ei tottele niin saa tietenkin penalty pointseja. XD

Perjantaista tiistaihin

2009-10-27T14:33:00.001+02:00

Kun tulin tänne Koreaan kirjoittelin tätä blogia miltei joka päivä, mutta nykyinen tahti tuntuu olevan lähinnä yksi postaus viikossa jos sitäkään. Joskus vaan on sellaisia päiviä, ettei tapahdu oikein mitään mainitsemisen arvoista, ja sitten seuraavaksi tulee useamman päivän jakso jolloin on niin paljon puuhaa ettei tahdo keretä/jaksaa enää blogia kirjoittelemaan.

Viime perjantai meni aika lupsakasti nukkuessa pitkään ja puuhaillessa koulujuttuja asuntolalla. Iltapäivästä kävin neuvomassa Anjalle miten lähetetään paketti Eurooppaan, ja sitten menimme hänen ja Dayoungin kanssa kahville. Kahvilasta lähdettyäni jäin pyörimään pohjoisportille, sillä olimme sopineet Kahorin ja Bogeunin kanssa menevämme kuuntelemaan jotain indie-bändiä yhteen kahvilaan. Kävimme Kahorin kanssa syömässä eräässä japanilaisessa ravintolassa (todella hyvää oli!), ja tapasimme illallisen jälkeen Bogeunin. Saimme siinä sitten huomata että illan keikka oli peruttu, joten päätimme mennä muuten vaan istuskelemaan toiseen kahvilaan.

Cafe de Roma

Menimme kahvilaan jossain kuuden jälkeen, ja lähdimme takaisin asuntolalle yhdentoista maissa, eli juttua kyllä riitti. Näiden kahden kanssa on aina hirmu hauskaa, ja puheenaiheet risteilevät kaikissa mahdollisissa aiheissa maan ja taivaan välillä.

Lauantaina oli vuorossa koulumme kv-toimiston järjestämä matka Haein-temppelille. Paikka on noin tunnin bussimatkan päässä Daegusta, joten läskimme matkaan aamulla yhdeksän jälkeen jotta kerkeäisimme tehdä ja nähdä paikanpäällä kaikkea jännää.

Oli temppeli ihan mielenkiintoinen, mutta vähän häiritsi se, että oppaamme ei puhunut kovinkaan hyvää englantia (tyyppi pyyteli koko ajan anteeksi ja toisteli että tämä oli hänen ensimmäinen kerta vetää kierros englanniksi). Toisinsanoen emme oppineet oikein mitään temppelistä. Muuta kuin että se on aika vanha, ja sen alueella olevassa kirjastossa on säilössä Tripitaka Koreana, 1200-luvulla tehdyt yli 80000 puista laattaa, joissa on buddhalaisuuteen liittyviä tekstejä.

Ihmisiä menossa Tripitaka Koreana-kirjastoon

Temppelikierroksen jälkeen kaikki alkoivat olla jo nälkäisiä, joten onneksi seuraavaksi olikin vuorossa lounas läheisessä kylässä.

Istuimme ravintolassa luonnollisesti perinteiseen korealaiseen tyyliin lattialla. Ruokana oli myös jotain perin korealaista, nimittäin bibimbabia.

Syötyämme kapusimme taas bussiin ja jatkoimme matkaa lähellä olevaan perinnekylään. Kyseisessä kylässä teimme muun muassa riisikakkuja ja kuuntelimme perinteisiä korealaisia musiikkiesityksiä.

Saimme myös painaa itsellemme otteen Tripitaka Koreanasta.

Tehdäksemme riisikakkuja riisi piti mätkiä ensin puunuijilla sopivaksi mömmöksi.

Kuunneltuamme ensin korealaisten musiikkiesityksiä vaihtarit saivat itse kokeilla soittimia.

Läksimme takaisin koulua kohti neljän aikaan iltapäivällä. Noin vartin ajomatkan päästä koululta bussimme päätti kuitenkin hajota, vieläpä keskelle moottoritietä. Odottelimme sitten siinä yli tunnin josko vika saataisi korjatuksi. Onneksi matkalla mukana olleet korealaiset buddyt saivat lopulta tilattua toisen bussin pelastamaan meidät. Takaisin koululle pääsimme puolen seitsemän maissa.

Sunnuntaina oli jälleen aika leppoisa päivä. Nukuin pitkään (taas) ja iltapäivästä suuntasin keskustaan syömään ja katsomaan leffaa Iiriksen kanssa. Tällä kertaa kävimme katsomassa jonkun ihme sci-fi-seikkailuhöskän nimeltä Pandoru,. Ei ollut kovin kummoinen.

Maanantai oli työpäivästä huolimatta yllättävän hauska päivä. Menimme töihin poikkeuksellisesti jo yhdeksäksi (yleensä menemme maanantaisin Novotelille vasta yhden aikaan päivällä), sillä iltapäivällä neljän aikaan koululla oli vaihtareille suunnattu esitelmä Korean kulttuurista. Kiiruhdimme siis töistä jälleen taksilla asuntolalle ja sieltä Global Loungeen. Esitelmä itsessään oli rehellisesti sanottuna melko tylsä. Mutta jokainen paikalle eksynyt sai ilmaisen jostain Korean kulttuurin alueesta kertovan kirjan itselleen. Valitsin kirjan nimeltä "Fifty Wonders of Korea Volume 1. Culture and Art". En ole kerennyt vielä oikein perehtyä kirjaan, voi olla mielenkiintoinenkin.

Esimerkki näytös siitä, miten korealainen oikeaoppinen muodollinen kumarrus tehdään.

Esitelmän loputtua tarjolla oli korealaisia perinteisiä herkkuja, kuten (yllätys yllätys) riisikakkuja. Siinä syödessämme saimme kuullä myös perinteistä musiikkia taustalla.

Koko esitelmän jälkeen minun oli tarkoitus mennä keskustaan käymään kirjakaupassa Sunghon kanssa. Lopulta iloiseen joukkoomme liittyi myös Kahori ja Anja. Keskustaan päästyämme menimme tosin ensin syömään, sillä kaikilla alkoi olla jo aika kova nälkä. Päädyimme erääseen japanilaiseen ravintolaan, joka ainakin omasta mielestäni oli todella hyvä.

Ruuan ja kirjaostosten jälkeen päädyimme jotenkin norebangiin, eli korealaiseen karaokeen. Norebang eroaa suomalaisesta vastikkeestaan aika lailla, sillä täällä mennään porukalla vuokraamaan yksi huone, jossa sitten lauleskellaan vain kavereiden kuullen. Täytyy sanoa että täkäläinen karaoke on paljon hauskempaa kuin suomalainen. Lauleskelimme siinä sitten miltei kaksi tuntia, ja takaisin asuntolalle pääsimme vasta puolen yön aikaan.

Sitten tarinaa tältä päivältä. Olin sen verran väsynyt etten jaksanut herätä yhdeksäksi logistiikan tunneille, joten päiväni alkoi vasta kello 13:30 EU-komissaari John Sagarin erikoisluennolla. Luento ei tarjonnut eurooppalaiselle mitään uutta, sillä siinä käsiteltiin lähinnä vain EU:n tehtäviä Euroopassa ja maailmalla. Luento olikin alun perin suunnattu korealaisille opiskelijoille, ja heille se varmasti olikin ihan hyödyllinen. Luennon jälkeen eurooppalaisilla oppilailla oli mahdollisuus tavata Mr. Sagar Global Loungessa järjestetyssä vastaanotossa. Juttelimme herra komissaarin kanssa korealaisesta kulttuurista, kuinka olemme tänne sopeutuneet, mikä on mukavaa ja mikä ei ja niin edespäin. Oli ihan mukavaa.

Luennolla.

Aika paljon oli porukkaa paikalla.

Eurooppalaisille vaihtareille suunnattu vastaanotto Global Loungessa.

Muutoksen tuulia

2009-10-23T08:40:00.000+03:00

Onpas kliseinen otsikko. Mutta muutoksia on tosiaan luvassa, ainakin töissä ja koulussa UKW-kurssilla!

Keskiviikkoinen työpäivä oli harvinaisen valaiseva General Managerin kanssa käydyn juttutuokion jälkeen. Sinänsä vähän tyhmää, että kävimme Anjan kanssa hänen juttusilla vasta juuri ennen työpäivän loppumista. Jos olisimme päässeet GM:n puheille jo aamupäivästä, olisi sen päivän voinut käyttää sitten vähän rakentavammin kuin metissä blogeja lukien.

Mutta mitä viisas GM meille sitten kertoi? No, ensinnäkin, mitä hän meiltä odottaa. Markkinointisuunnitelmaa kyllä, mutta hyvin kapealle alueelle fokusoitua sellaista. Ei mitään 30 sivua pitkää jaarittelua siitä tästä ja tuosta, vaan paperi, jossa on kaikki olennaiset osat - vähän taustaa, SWOT, asiakasryhmä jota tavoitellaan, millä tavoin tuotetta/palvelua promotaan ja tietenkin promootiokanavat. Herra Thierry Le Ponner haluaa uusia ja raikkaita ideoita Novotelinsa markkinointiin, ja luulee (ja toivoo) saavansa niitä meiltä harjoittelijoilta.

Itselleni suurin pulma koko hommassa on se, että täällä Koreassa on sellaisia "hääkauppoja" joille kaikki hotellit ja tilaisuuksien järjestäjät promoavat itseään, ja asiakkaat ottavat yhteyttä sitten näihin hääkauppoihin, ei itse yritykseen jonka tiloissa tapahtuma pidetään. Minun tulisi kuulemma yrittää muuttaa asiaa jotenkin. :D Saa nähdä miten käy. Olen vähän kateellinen esimerkiksi Aivarakselle, joka markkinoi 8 kerroksen Rendez Vous-baaria. Hän voi vaikkapa järkätä baarin tiloissa promootiopippalot jos niin haluaa. Ihan epäreilua, pitäisiköhän minunkin järjestää promohäät. Voisi olla mielenkiintoista.

Lopputulos on kuitenkin siis se, että nyt jopa tiedän mitä teen töissä. Ja eräs työntekijä, Joy siirtyi samoihin tiloihin meidän kanssa B8 kerrokseen, joten nyt on ainakin hyvä käydä häneltä kyselemässä apua ja neuvoja.

Toinen muutos liittyy Understanding Korean Workplace-kurssiin. Ilmeisesti taannoinen avautumiseni proffa Moonille kannatti, sillä nyt kurssin rakennetta on muutettu aika paljon. Mrs. Hwang oli luullut että Mr. Moon tosiaan kävisi keskusteluja työpaikoistamme meidän kanssa, mutta totesi eilen, että eipä tietenkään herra siihen pysty. Korealaiselle kun voi olla aika vaikeaa ottaa vastaan negatiivista palautetta Koreasta, vaikkei se ihan suoraan kyseiseen yksilöön liity. Varsinkin jos palautteen saaja on vähänkin vanhempaa sukupolvea. Esimerkkinä rakas proffamme, jolle kerroin viime viikolla mielipiteeni UKW-kurssin sisällöstä ja odotuksistani kurssia kohtaan. Tämän viikon tiistaina Mr. Moon sanoi sitten jotain tyyliin "you may give me constructive feedback, EVEN if it's a bit critical, and I will consider it". Lausahdus tuli noin viikon myöhässä, mutta ainakin proffa sanoi tästä lähtien hyväksyvänsä MYÖS kriittistä palautetta... :D

Muutos UKW-kurssiin on siis se, että ensi viikosta lähtien vietämme tiistait Mr. Moonin kanssa, mutta torstaisin paikalle kokoontuvat proffamme lisäksi myös Mrs. Hwang ja Mr. Coates, tarkoituksena käydä läpi työkokemuksiamme. Teemme myös esitelmiä työpaikoistamme ja muuta jännää. Nyt alkaa tuo kurssi kuulostaa siltä mitä odotin sen olevankin, saa nähdä sitten ensi viikolla miten homma käytännössä toteutuu.

USAn suurlähettiläs ja muotimessut

2009-10-18T18:08:00.001+03:00

Torstaina oli UKW ja Business Communication-tunnite peruttu, sillä menimme kuuntelemaan USA:n suurlähettilään erikoisluentoa. Oli toisaalta ihan jännää kuulla moisen arvovaltaisen vieraan mielipiteitä aiheesta US - Korea Relations, mutta täytyy myöntää ettei luento sen mielenkiintoisempi loppupeleissä ollut kuin esimerkiksi normaalit UKW-luentomme. KNU:lle Ms. Kathleen Stephensin vierailu oli mieletön kunnia-asia. Kaikki oli valmisteltu tip top, ja oli vieläpä tilattu Novotelista porukkaa laittamaan kahvitarjoilut pystyyn. Suurlähettilään lisäksi tilaisuudessa oli läsnä Daegussa sijaitsevien Amerikan armeijaleirien johtoportaan jäseniä.

Tärkeän näköistä porukkaa.

Ms. Kathleen Stephens

Itse luennon jälkeen tosiaan nautiskelimme Novotelin herkkuja. Hirveästi ei kyllä tarjolla ollut, kahvia, mehua, paria erilaista keksilaatua, korealaisia riisikakkuja ja jonkinmoisia pullia. Olipahan mukava olla Novotelin työntekijöiden palveltavana. :D

Luennon jälkeen.

Koko höskän loputtua päätimme mennä kahvittelemaan Dayoungin, Anjan, Sunghon ja Georgen kanssa. Jostain syystä Sungho sitten häippäsikin jonnekin omille teilleen, ja liittyi vasta myöhemmin kahvittelujoukkoomme.

Georgen cafe latte. Söpö.

Muilta osin torstai oli taas ihan normaali. Illalla oli korean kielen tunnit, joilla opittiin jopa verbien taivutusta preesensissä. Loistavaa, etenee vähän tuo kielenkin oppiminen.

Perjantai oli vähän jännempi. Päätimme torstaina, että hyökkäämme perjantaina Daegun muotimessuille. Kutsuin myös Iiriksen mukaan, Michal kun sanoi että hän saa vapaalippuja niin monta kuin on tarvis. Näin asia ei muuten sitten loppupeleissä ollutkaan, mutta eipä mitä, ei siellä kukaan tarkistanut kellä on lippu ja kellä ei...

Mutta niin, ennen muodin maailmaan sukeltamista tapasimme Iiriksen kanssa keskustassa ja kävimme syömässä Iiriksen monta kertaa kehumassa paikassa. En nyt muista ravintolan nimeä, mutta todella hyvä paikka tosiaan! Ruuan hinnalla saa alkupalaksi keittoa, salaattia ja leipää. Kaikkia saa myös lisää, jos siltä tuntuu. Sitten tuodaan pöytään pääruoka. Valittavissa on muun muassa pastaa ja ihan pihviruokia, sekä muuta mitä nyt en muista. Pääruokaa seurasi luonnollisesti jälkiruoka, jota sai sitäkin otettua useamman annoksen jos mieli. Jälkiruokalista sisältää muun muassa jäätelöä, erilaisia mehuja sekä niin kuumia kuin kylmiä kahveja. Lisäksi jälkiruuaksi saa pikkuruisia kakkupaloja, joita saa niitäkin lisää jos kehtaa vaan pyytää. Itse maksoin ruuastani 9000 wonia, eli vähän päälle 5 euroa. Ei paha hinta moisesta määrästä ruokaa.

Merenelävillä höystetty pastani.

Istuskeltuamme ravintolassa puolisentoista tuntia päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Jonkin aikaa kiertelimme keskustaa, ja tutkimme kaikenmaailman kosmetiikkaputiikkien antia. Täällä Koreassa on mukavaa se, että joka puolelta saa kylkiäisiä ja houkuttimia. Jos menet liikkeeseen sisään, saat houkuttimen, ja jos ostat jotain, saat vielä lisäksi jotain kylkiäiseksi. Nyt minulla on sellainen pieni paperikassi puolillaan jos jotakin rasvanäytettä.

Shoppailun jälkeen suuntasimme bussille ja KNU:n pohjoisportille. Loppujen lopuksi melko tyhmä veto, keskustasta kun olisi päässyt bussilla 305 ihan suoraan EXCOn (jossa messut siis olivat) eteen. Toisaalta en tiedä mistä päin keskustaa bussi lähtee, enkä myöskään ollut varma meneeko bussi ihan varmasti juuri EXCOn eteen. No, menimme KNU:lle ja jonkin aikaa asiaa setvittyämme päätimme ottaa taksin EXCOlle. Onneksemme taksikuski jopa ymmärsi minne mennä, ja tuossa tuokiossa olimmekin määränpäässämme. Taksille tuli hintaa 2500 wonia, eli per nenä hurjat 1250 wonia (70 senttiä). :D

Päästyämme sisälle EXCOon odottelimme jonkin aikaa Michailia ja lippujamme. Lopulta herra saapui, ja menimmekin saman tien katsomaan yhen muotinäytöksen. Meille oli varattu paikat eturiviin, Michal kun tekee harjoitteluaan kaupungintalolla ja saa sitä kautta aikaan kaikkea jännää. Ensimmäisen näytöksen mallisto oli Bakangchi-nimisen suunnittelija käsialaa. Ihan jänniä kolttuja oli, ja naismallien lisäksi näytöksessä oli myös miesmalleja. Ihan mukava juttu näin naisen näkökulmasta katsottuna... XD Kaikki mallit olivat muuten korealaisia. Ja täytyy kyllä sanoa, etteivät mallit mistään parhaimmasta päästä olleet. Paha olen tietysti arvostelemaan, kun en ammattilainen ole, mutta kyllä sen näki ettei kaikilla ollut homma ihan täysin hallussa. Varsinkaan miesmalleilla! XD Näytöksen taustamusiikkina toimi muuten muun muassa joku remix Benny Benassin Satisfaction-biisistä. Pisteet siitä suunnittelijalle! XD

Bakangchin tyylinäyte.

Ensimmäisen näytöksen loputtua päätimme lähteä katsastamaan alakerrassa olevia myyntistandeja. Tietenkin meidän tuurilla oli messujen viimeinen päivä, ja kello jo sen verran paljon (noin viisi illalla), että miltei kaikki standit oli raivattu pois. No, ei auttanut itkeä, seuraavalla kerralla täytynee viisaampana mennä tutkimaan paikkoja aikaisemmin. Illalla oli kuitenkin luvassa vielä toinen catwalk-näytös, joten näkemistä vielä oli. Toiseen näytökseen ei ollut kaikille lippuja, mutta kuten jo aiemmin todettu, ei siellä kukaan niitä tarkistanut. Toiseen näytökseen meille ei myöskään ollut varattuja paikkoja, joten kaikki istuivat sinne missä tilaa oli. Itse jäin ilman tuolia, joten menin istuskelemaan tuolirivien taakse pienille portaille. Jonkin aikaa siellä istuskelin, kun sitten ennen näytöksen alkua tuli komea korealainen pukumies osoittelemaan minulle vapaata tuolia - eturivissä lehdistön joukossa. :D Hauskinta asiassa on se, että portailla istuskeli minun lisäkseni monia muitakin, mutta kaikki muut olivat korealaisia. Jännää ettei nämä täällä anna ulkomaalaisten istua lattialla, vaan ohjaavat sitten vaikka lehdistön joukkoon jos ei muu auta. Joskus todellakin tuntuu että täällä kohdellaan ulkomaalaisia kuin joitakin arvovaltaisia vieraita.

Mallia Jinteok-nimisen suunnitteljian kokoelmasta. Aika huono kuva tosin.

Toinen näkemämme mallisto ei ollut aivan yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinen. No, onpahan nyt ainakin käyty Koreassa muotimessuillakin. :D

Kielikylpy osa 1

2009-10-15T07:38:00.002+03:00

Lievän tekemisen puutteen iskiettyä odotellessa USAn suurlähettilään erikoisluennon alkua päätin alkaa valottamaan lukijoille hieman korean kielen saloja.

Koreaa kirjoitetaan erilaisella kirjoitussyteemillä kun länsimaalaisia kieliä, tämän kaikki varmaan tietävät jo. 한글 (hangul) on nimeltään kyseinen kirjoitysjärjestelmä, ja se koostuu tuollaisista, öh, harakanvarpaan näköisistä jutuista. Korean kielessä on 6 perusvokaalia ja 10 peruskonsonanttia, joiden pohjalta muodostetaan vielä erilaisia yhdistelmävokaaleja, sekä aspiroituneita konsonantteja ja kaksoiskonsonantteja.

Perusvokaalit:
ㅏ ㅓ ㅗ ㅜ ㅡ ㅣ

Peruskonsonantit:
ㄱㄴㄷㄹ ㅁ ㅂ ㅅ ㅇㅈ ㅎ

Ääntämisohjeita en jaksa tähän alkaa laitella, jos jota kuta kiinnostaa enemmän, tuolta linkeistä löytyy Kanjikaverit-sivusto, jossa on erinomaisia ohjeita korean kielen alkeisiin (myös ääntämiseen).

Joka tapauksessa, kirjaimista muodostetaan sitten tavuja, joissa on sanasta tietenkin riippuen joko kaksi, kolme tai neljä kirjainta. Mutta jokaisessa tavussa on aina vähintäänkin yksi konsonantti ja yksi vokaali. Konsonantteja voi olla enemmänkin, vokaaleja vain yksi per tavu. Tavu alkaa aina konsonantilla. Jos tavun ensimmäinen äänne sattuukin olemaan sitten vokaalisointu, isketään eteen äng-änteen virkaa hoitava ㅇ. Jos kyseinen kirjain on ensimmäisenä tavussa, sitä ei äännetä. Esimerkkiä: 이 lausutaan "i", ja 잉 lausutaan "ing". Saakohan tuosta nyt mitään selkoa...

Anyway, tarkoituksenani ei ole nyt paneutua niinkään kirjoittamiseen, vaan hyödyllisten pikkusanojen esittelemiseen. Korealaisen kirjoitusasun jälkeen olen laittanut sulkuihin, miten sana suurinpiirtein vääntyy suomalaisen suussa.

네 (nee) = Kyllä.

아니요 (anio) = Ei.

감사합니다 (kamsahamnida) = Kiitos.

실례합니다 (shilleehamnida) = Anteeksi. Vastaa englannin "excuse me"-fraasia, eli käytetään kun yritetään saada huomio itseen.

안녕하세요 (anjonhaseo) = Hyvää huomenta/päivää/iltaa; käy mihin aikaan päivästä tervehdittäessä.

맥주 주세요 (mekchu chusejo) = Haluan olutta, kiitos.

맛있어요 (masissojo) = Hyvää/herkullista on. Puhuttaessa siis ruuasta.

Ei näillä nyt mitään syvällisempää keskustelua aikaan saa, mutta korealaiset on iloisia jos edes vähän yrittää heidän kieltään puhua. :D

Blogin ulkoasun muokkausta...

2009-10-14T06:15:00.001+03:00

Näin saa tylsät työpäivät kulumaan rattoisasti.

Itse tykkään tästä uudesta ilmeestä enemmän kuin siitä vanhasta. :D

Pom.

2009-10-13T15:38:00.008+03:00

Eipä taas tullut kirjoiteltua vähään aikaan. Mutta toisaalta, eipä kyllä mitään järin ihmeellistä ole tapahtunutkaan.

Viime viikolla meillä oli torstaina pieni korean kielen testi, jonka tulokset saimmekin itse asiassa tänään. Koe oli aivan järjettömän helppo, kaikki vastaukset kysymyksiin löytyi itse koepaperista. Sainkin sitten täydet pisteet testistä, enkä oikein ymmärrä miten jotkut vaihtarit onnistuivat saamaan yli puolet väärin... Monet vaihtarit sanovat minulle, että onhan minun helppo saada täydet pisteet kokeesta kun olen koreaa aiemmin opiskellut. En ymmärrä mistä ovat moisen käsityksen saaneet, sillä aloitin kieliopinnot täsmälleen samana päivänä kuin kaikki muut. Korean kirjoitusjärjestelmää, hangeulia tutkiskelin vähän ennen matkaan lähtöä tuolta linkeistä löytyvältä Kanjikaverit-sivustolta, mutta en todellakaan mitään opiskelemalla ole opiskellut. Ihan aivoja, ja vieläpä ennemminkin silmiään käyttämällä olisi kaikki saanut kokeesta täydet pisteet. XD

Torstaina ennen korean kielen testiä kertausta Global Loungessa. Aivaras, Sungho ja Anja.

Muilta osin viikon takainen torstai oli melko normaali koulupäivä. Ja torstaita edeltävä keskiviikko oli täysin normaali työpäivä, tylsä kuin mikä. Vähän alkaa ärsyttämään se, ettei Novotelissa todellakaan kukaan ohajaa meitä harjoittelijoita. Voisi sen ajan käyttää muutenkin kuin netissä pyörimällä, kun kerta tällainen tilaisuus on annettu. Mutta toimistossa kaikki tuntuu olevan niin kiireisiä, ettei sitten viitsi mennä kyselemään "Could you tell me what to do here?". Toisen vuoden liiketalouden opiskelijalle kun ei välttämättä tuo markkinointisuunnitelman teko ole ihan täysin itsestään selvä ja simppeli homma. Lisäksi en edes tiedä, täytyykö meidän tehdä ihan varsinainen markkinointisuunnitelma, vai vaan ideoida joitain uusia tapoja saada Novotel näkyvämmäksi Daegussa. Meitä harjoittelijoita kun ei oteta mitenkään vakavasti koko yrityksessä, niin ei meiltä myöskään mitään odoteta. Harmillista. Pakko kai se on sitten väkisin änkeä jonkun puheille kyselemään tyhmiä kysymyksiä.

Piristystä viikkoon toi tortainen tapaaminen Kahorin ja Bogeunin kanssa. Heti korean kokeen jälkeen menin pohjoisportille, ja löydettyäni toverini suuntasimme Seven Monkeys-kahvilaan. Tarkoituksenamme oli suunnitella Challenge Korea-kilpailua varten matka. Challenge Korea on siis vaihtareille suunnattu kilpailu, jossa vaihtarit suunnitelevat ryhmissä historiallisesti ja kulttuurillisesti opettavaisen reissun Koreassa, ja sitten viidelle valitulle ryhmälle annetaan 300000 wonia (noin 174€) tukea matkan toteuttamiseen. Oma ryhmäni oli alustavasti minä, Kahori, Bogeun ja Shiori. Shiori kuitenkin ilmoitti viime hetkellä, ettei voikaan osallistua hankkeeseemme. Yritimme vielä saada jotakuta ryhmäämme (ryhmien minimi henkilömäärä on 4), mutta turhaan. Päätimmekin sitten lopulta, että emme täytä mitään tylsää hakemusta, osaamme me reissata osallistumatta mihinkään kilpailuun! Loppujen lopuksi saimme päätettyä matkakohteen (jonka jo unohdin...), mutta reissun toteutuspäivämäärät ovat vielä avoinna. Ilmeisesti sitten talvilomalla, kun kaikilla on enemmän aikaa, eikä tarvitse miettiä koulua.

Matkan suunnittelua Seven Monkeys-kahvilassa. Yläkuvassa Kahori ja alla Bogeun.

Perjantai oli taas vähän tylsemmän puoleinen, tosin vain iltaan asti. Päätimme nimittäin lähteä vähän juhlimaan. Sovimme tapaamisen yhdeksitoista asuntoloiden väliin, ja siitä lähdimmekin sitten vaihtariporukalla jatkamaan matkaa kohti keskustaa. Porukkamme oli sen verran iso, että jakaannuimme kolmeen taksiin. Idea oli sinänsä aika huono, sillä taksit jättivät kaikki kolme ryhmää hyvästä yrityskestä huolimatta eri paikkoihin... No, eipä muuta kuin soittelemaan, missä päin muut oikein ovat. Lisää hauskuutta asiaan toi se, että olin luvannut Hideakille, että hän voi tulla meidän koulun porukan kanssa bilettämään (muut Keimyungin vaihtarit kun taisivat lähteä Pohangiin kyseisenä päivänä).

Kuin ihmeen kaupalla löysimme lopulta kaikki samalle klubille, G2:een. Sisäänpääsy oli miehille 15000 wonia ja naisille 11000 (6,40€), reilua. Klubi oli aika normaali, ei mikään ihmeellinen paikka, muttei mikään huonokaan. Porukkaa oli tanssilattia täynnä, mutta me vaihtarit päädyimme tanssimaan DJ-"kopin" edessä olevalle korokkeelle, jossa oli varsin tilavaa (korealaiset tuntuvat vierastavan esiintymistä muiden edessä niin näkyvästi). Klubin musiikki vaihteli korealaisista tämän hetken kuumimmista kappaleista amerikkalaisiin hitteihin. Itse olin tietenkin ihan innoissani musiikista, Suomessa kun ei koskaan pääse tanssaamaan klubeilla G-Dragonin, Big Bangin ja 2NE1:n tahtiin!

Näkymää parvelta alas tanssilattialle.

Illan aikana tapasimme myös joitain muita länsimaalaisia, joiden kanssa sitten rupattelimme ulkosalla jonkin aikaa. Puolen viiden aikaan aamusella alkoi tanssijalka jo vähän painaa, ja päätimme lähteä takaisin koululle. Itse asiassa suurin osa porukastamme oli lähtenyt jo aiemmin, aamuyöstä meitä oli enää kuusi jäljellä. Taksilla matka koululle taittui tietenkin nopsaan, joten jouduimme odottelemaan jonkin aikaa ulkona ennen sisään menoa. Ai miksi jouduimme odottamaan? No siksi, kun jos asuntolan ovista painelee sisään tai ulos yöllä kello yhden ja viiden välillä, saa penalty pointseja.

Kello viittä odotellessa.

Juomat täkäläisissä baareissa on muuten noin puolet halvempia kuin Suomessa.

Lauantaista ei ole mitään sanottavaa. Heräsin, söin, koomasin, söin ja menin nukkumaan. Mutta en siis suinkaan ollut minkäänlaisessa krapulatilassa perjantaisen juhlinnan jäljiltä. Ei vaan ollut mitään tekemistä, eikä kyllä mitään huvittanut tehdä. Sunnuntai oli taas (onneksi) eloisampi päivä. Menimme kaupungille tyttöporukalla shoppailemaan! Omalta osaltani shoppailukierros oli varsin onnistunut, satuin löytämään todella hienon hupparin! Nyt en enää osaa päättää kumpi on kivempi, tämä uusi komistus vaiko jo aiemmin ostamani Fubu-huppari.. XD

Hieno!

Kaupassa, josta hupparin ostin, oli aika hauska myyjä. Tämä kysyi minulta koreaksi, että puhunko koreaa. No vastasin tietenkin koreaksi että "아니요", en. Joko minä käsitin kysymyksen väärin, tai sitten heppu ei vaan välittänyt vastauksestani, sillä hän jatkoi rupattelua koreaksi. Ymmärsin tietenkin joitain kysmyksiä, tyyppi uteli muun muassa miksi olen Koreassa ja Daegussa, onko kauppaan mukaan tullut Joanna kaverini, ja jotain muuta. Yritin sopertaa joitain vastauksia koreaksi, mutta eihän siitä näin vähällä kielenopiskelulla oikein mitään tullut. Haparoivat vastaukset ei tuntunut myyjää haittaavan, sen verran innoissaan kaveri oli. Sain sitten lopulta kaiken päätteeksi hupparin mukaan ilmaiset sukat, että kannatti yrittää puhua edes vähän koreaa. :D

Keskustassa sattui myös toinen hauska tapaus. Catharina (eräs toinen mukanamme keskustaan tullut tyttö) soitti Joannalle, että keskustassa on erään kaupan edessä yksi suosittu korealainen näyttelijä jakamassa nimikirjoitukia. Porhalsimme siltä paikalta kyseisen kaupan eteen, ja kas, siellähän oli ihan tajuttomasti porukkaa, etenkin kirkuvia fanityttöjä!

Kim Joon, yksi suositun Boys Before Flowers-draaman päänäyttelijöistä.

Paljon oli porukkaa löytänyt paikalle.

Siinäpä sitä taas oli muutama sananen viime viikon tapahtumista. Tästä viikosta ei olekaan vielä mitään jännää kerrottavaa, eilen tylsistyin taas töissä ja tänään oli normaali koulupäivä. Paitsi että otin yhteen meidän Understanding Korean Workplace-professorin kanssa. :D Tai, en "ottanut yhteen", kerroin hänelle vain oman mielipiteeni (ja aika monen muun kurssilla olevan vaihtarin mielipiteen) kurssin sisällöstä ja sen vastaavuudesta siihen, mitä meille kerrottiin kurssin sisältävän. Tähän mennessä kun olemme lähinnä kerranneet uudestaan ja uudestaan Korean historiaa 1900-luvulla, eikä kiitos muuta. Ei sillä, on tärkeää tietää historiallinen tausta, että ymmärtää korealaista yrityskulttuuria, mutta liika on aina liikaa. Lisäksi Mrs. Hwang, SAIPEKS-ohjelman kehittelijä ja henkilö vastuussa työharjoitteluista KNU:ssa kertoi meille ennen harjoittelun alkamista, että UKW-kurssi on harjoittelun suorittajille pakollinen, koska siellä keskustellaan kaikkien kokemuksista korealaisissa yrityksissä, ja tällä tavoin opitaan Korean työkulttuurista. Ja tätä keskusteluahan tunneilla ei nimenomaan ole ollenkaan. Avauduin tästä puutteesta tunnilla professori Moonille, ja hän tuntui ottavan palautteeni melko vastahakoisesti vastaan. Voi myös olla, että hän totaalisesti ymmärsi väärin, mitä yritin hänelle sanoa. Joka tapauksessa, hänen vastauksestaan oli luettavissa rivien välistä, että korealaiset oppilaat ovat kaikin puolin parempia ja fiksumpia kuin eurooppalaiset (en väitä etteikö näin olisi, mutta silti...). No, koska harvoin väitän jotain minkä en usko olevan totta, menin UKW-tunnin ja sitä seuraavan Business Communications-tunnin jälkeen jututtamaan Mrs. Hwangia. Kuten arvelinkin, hän tuntui olevan yllättynyt siitä, ettemme ole keskustelleet UKW-tunneilla vielä ollenkaan työpaikoistamme ja kokemuksistamme... Mrs. Hwang lupasi puhua professori Moonin kanssa asiasta. Saa nähdä millä tavalla proffa suhtautuu minuun tulevaisuudessa. Anja nimittäin kertoi erään täällä olleen slovenialaisen pojan kyseenalaistaneen viime vuonna kyseisen professorin toimintatapoja, eikä poika-raukka ole kuulemma vieläkään saanut arvosanaa Moonin kurssista... XD

Aijoo, sattuihan tänään jotain muutakin jännää. Saimme tulokset jonkin aikaa sitten tehdystä terveystarkastuksesta. Olen ilmeisesti terve kuin pukki, kerta paperissa ei ollut ainuttakaan punakynämerkintää (joillakin vaihtareilla oli, ja punakynä tarkoittaa kuulemma ongelmia). Testasivat varmuuden vuoksi sitten kaiken mahdollisen maksa-arvoista ja kolesterolista HIViin... XD

Tähän loppuun voisin vielä kertoilla vähän tulevaisuuden suunnitelmistani. Alkuperäinen tarkoitukseni oli olla täällä Koreassa tammikuun loppuun asti ja palata sitten takaisin talviseen Suomeen. Sain kuitenkin syyskuussa loistoidean hakea myös kevääksi vaihtopaikkaa - mistä muualtakaan kuin täältä Koreasta! Nykyinen vaihto-ohjelmani, SAIPEKS kestää vain 5 kuukautta, ja kukin oppilas saa osallistua ohjelmaan vain kerran. Onneksi Metropolian liiketalouden koulutusohjelmalla on yhteistyökorkeakoulu myös Seoulissa. Hainkin siis vaihtopaikkaa kevääksi Seouliin Soongsil-yliopistoon. Jännäsin vähän, miten valinnoissa käy, mutta koska Etelä-Korea ei ole niin suosittu vaihtokohde suomalaisten keskuudessa, kaikki kääntyi parhain päin, ja eilen sain vahvistuksen kouluni kv-koordinaattorilta. Oleiluni täällä toisella puolen maapalloa piteneekin siis viidellä kuukaudella, ja palailen takaisin Suomeen kesäkuun lopulla 2010. Pääsen näkemään keväällä täällä ne kuuluisat kirskikankukat! :D

Muita tulevaisuuden suunnitelmia on Seoulin Yonsei Universityyn hakeminen ihan varsinaiseksi tutkinto-opiskelijaksi Underwood International Collegeen, sekä Isoon-Britanniaan Sheffieldin yliopistoon hakeminen opiskelemaan East Asian Studies-opintoja. En kyllä oikein uskalla edes haaveilla kumpaankaan sisäänpääsystä, mutta luulisin että Sheffieldiin minulla olisi jonkinmoiset mahdollisuudet. Yonseihin pääsy selviää luultavasti tammikuussa, Sheffieldistä en vielä tiedä. :)

Viikonloppu

2009-10-05T17:45:00.024+03:00

Jeij.

Siinä se chuseok menikin omalta osaltani seikkaillessa Keimyungilla ja keskustassa. Läksin lauantai aamusella yhdentoista aikaan pohjoisporttia kohden jännittäen samalla mitenkähän usein linja-autot edes kulkevat näin juhlapyhänä. Eipä huolta, hyvin kulkivat. Keskustasta Banwoldangilta jatkoin tuttuun tapaan metrolla kohti Gangchangia ja Keimyung-yliopistoa. Gangchangilla Iiris oli minua vastassa, ja kävelimme siitä sitten yhdessä varsinaiselle yliopiston alueelle. Iiris siinä sitten esittelikin minulle asuntolansa ja yliopiston aluetta muutenki. Tavattoman nätti paikka, ja paaaaaljon isompi kuin KNU:n kampus. Keimyungin alueella on itse asiassa kuvattu joitain korealaisia elokuviakin, sen verran kaunis alue se on. Jännää. Lisäksi kampusalue oli chuseokin takia tyhjä. Siis ihan tyhjä, ei ristin sielua missään.

Sattui hyvä kelikin.

Keimyungin alueelle on rakennettu muutama tämmöinen traditionaalinen korealainen talokin.

Keimyungin eteläportti (muistaakseni). Yht'äkkiä sitä huomasi taas olevansa jossain Italiassa. XD

Poistuimme Keimyungin alueelta ja taapersimme metrolle, jolla jatkoimme sitten keskustaan ruoka mielessämme. Söimme sitten lopulta pastaa, kun kerta Shabu Man ei ollut auki. Otinpa muutaman kuvankin keskustasta...

Siellä on Novotel! :D

Daegussa tosiaan on 2011 kesällä yleisurheilun MM-kisat. Pitänee tulla sitten takaisin niitä seuraamaan!

Oli jännä huomata, miten aamulla keskustan kautta kulkiessani kadut olivat miltei tyhjinä, mutta iltapäivästä tullessamme Keimyungilta keskustassa vallitsi tuttu ja turvallinen ihmisvilinä. Ja toisin kuin moni korealainen minulle yritti väittää, keskustassa oli myös moni kauppa auki. Jotkut ravintolat olivat kiinni, samoin tavaratalot, mutta yksittäiset liikkeet olivat suurin osa ihan normaalisti auki.

Ruuan jälkeen seuraava kohteemme oli KNU:n, minun kouluni kampus. Hyppäsimme siis bussiin ja kas vain, olimmekin perillä.

Linja-autossa.

Koska asuntoloihin ei saa täällä KNU:lla tuoda vieraita, näytin Iirikselle vain joitain kampuksen kohokohtia, kuten päärakennuksen. Käydessämme asuntolan lähellä törmäsimme joihinkin muihin vaihtareihin, ja puolalainen Michal pääsikin siinä sitten esittelemään Iirikselle suomen kielen taitojaan. Hemmo osaa sanoa muun muassa "hauska tutustua" ja "mitä kuuluu" suomeksi! :D

"Tämä on tyttöjen asuntolan sisäänkäynti. Miespuoliset oppilaat eivät saa tulla edemmäs tästä." Voi näitä asuntolan sääntöjä...

Koskaan en ole tästä lammesta kuvaa ottanut, vaikka monesti on mielessä käynyt. Ihan nätti paikka KNU:n alueella.

KNU-kierroksen päätyttyä juoksimme (kirjaimellisesti) taas bussiin ja takaisin keskustaan. Kerta oli niin kaunis päivä ja aikaa tapettavana, päätimme ostaa kakun.

Hieno, eikö vain. Menimme herkuttelemaan Novotelin edessä olevaan puistoon, ja saimme taas vedettyä monen korealaisen kummeksuvan katseen puoleemme. Kakun syöminen ulkosalla ei ilmeisesti ole täällä kovin yleistä. Herkkuhetken jälkeen Iiris soitti koulunsa eräälle japanilaiselle vaihtarille Hideakille kysyäkseen tietääkö hän toisten Keimyungin suomalaisvaihtareiden päivän suunnitelmia. Näillä toisilla suomalaisilla kun ei ole kännyköitä täällä Koreassa, niin heihin ei saa yhteyttä muuten kuin kyselemällä muilta. Lopulta kävi niin, että Hideaki ei tiennyt missä muut suomalaiset ovat, mutta Iiris päätti kutsua hänet meidän kanssa keskustaan hengailemaan. Hideakia odotellessa meillä oli taas aikaa kierrellä kauppoja, ja löysimmekin molemmat itsellemme hienot kengät!

Iiriksen kengät on Spris Spris'stä ja minun Fubusta.

Hideakista täytynee sanoa muutama sananen tähän väliin. Keimyungin suomalaisvaihtarit ovat opettaneet reppanalle, että "thanks a lot" kääntyy suomeksi "kiitti vitusti". Näinhän se periaatteessa onkin, mutta no, kyllä kaikki suomalaiset nyt tietää missä tilanteessa oikeasti käytetään ilmaisua "kiitti vitusti". XD Hideakin seurassa saakin pidätellä nauruaan aika paljon, kun hemmo aina iloisesti hymyillen sanoo vaikkapa ojennettuani jonkin tavaran hänelle "kiitti vitusti!" :D Täytyy vain toivoa ettei raukka koskaan päädy Suomeen, ja käytä kyseistä lausetta siellä vaikkapa kaupan kassalla...

Minä ja Hideaki Sleepless in Seattlessa.

Jonkin aikaa kahvin jälkeen pyöriskeltyämme kaupungilla päätimme palata takaisin kouluillemme.

Lauantai-iltana juttelin vielä facebookissa Sunghon kanssa, ja hän pyysi minua lähtemään mukaan syömään buffet-aamiaista sunnuntai-aamuna. Herätys oli ennen kahdeksaa, joten mietin vähän aikaa jaksanko lähteä, mutta ilmoittauduin lopulta mukaan joukkoon. Ihan hyvä että läksin matkaan, sunnuntaikin oli nimittäin oikein mukava päivä kaiken kaikkiaan.

Menin aamulla taasen pohjoisportille ja odottelin siellä muita jonkin aikaa. Suomalainen on aina ajoissa ja saa sitten odotella muita! :D Mutta joo, saatuamme porukan kasaan (Sungho, minä, Anja ja Ieva) otimme taksin ja Sungho antoi kuskille ohjeet oikeaan paikkaan. Itse buffet oli melko hyvä, ei mikään tavattoman ihmeellinen, muttei todellakaan huono! Tarjolla oli niin korealaista kuin länsimaalaistakin ruokaa.

Matkalla linja-autopysäkille buffet-aamiaisen jälkeen.

Syötyämme lähdimme, yllätys yllätys, keskustaan. Tapoimme vähän aikaa kiertelemällä ja katselemalla (Daegun keskusta ei ole järin suuri, mutta jotenkin siellä riittää aina katseltavaa ja kummasteltavaa), ja minun tapauksessa ostelemalla muutamia juttuja koti-Suomeen lähetettäväksi. Käytyämme vielä kahvilla StarBuckissa lähdimme kohti kirkkoa. Täytyy sanoa, etten hirveästi kristinuskosta perusta, mutta oli silti mielenkiintoista käydä seuraamassa paikallista "jumalanpalvelusta". Lainausmerkit siksi, ettei sessio oikein Suomalaiseen standardiin tottuneena jumalanpalvelusta muistuttanut.

Kirkko.

Itse palvelus tapahtui englanniksi. Itse asiassa kyseinen kirkko on yksi harvoista Daegussa jotka pitävät palveluksia myös englanniksi. Kirkon henkiläkunta oli suurimmaksi osaksi amerikkalaisia (tai ainakin joitain englantia äidinkielenään puhuvia hemmoja), ja tästä johtuen koko palvelus oli melko amerikkalaistyylinen. "Virret" laulettiin bändin säestyksellä, ja joissakin vauhdikkaammissa värssyissä seurakuntalaiset alkoivat tanssahdella paikoillaan taputtaen samalla käsiään musiikin tahdissa. "Saarna" oli myös melko mielenkiintoinen. Eteen astui pappi traditionaalisessa korealaisessa hääpuvussa (mies oli juuri mennyt naimisiin korealaisen naisen kanssa), ja alkoi kertoa hyvin tunteikkaasti ja aggressiivisesti mitä jumalan sanan kuuleminen tarkoittaa, ja miten jumalan ääni ylipäätänsä kuullaan.

Kirkko sisältä päin. Koko palvelus oli ehkä koko pienen elämäni häiritsevimmistä kokemuksista, mutta se johtuu vain kulttuurieroista. Mielenkiintoista ainakin oli!

Kirkosta lähdettyämme itse jäin taksikyydistä Novotelin luona, kun muut (Sungho, Anja ja Ieva) jatkoivat Lotte-tavaratalolle. Luvassa oli tapaaminen Iiriksen ja kahden muun suomalaisen sekä Hideakin kanssa. Itse olin jälleen ajoissa tapaamispaikalla (kello neljältä iltapäivällä Debecin edessä), ja Iiris tovereineen saapui odoteltuani vähän yli kymmenen minuuttia. Hideakia saimmekin sitten odotella melkein tunnin.... Odotellessa kävin sitten ostamassa toiset kengät Fubusta. Samanlaiset kuin ne keltaiset, mutta tällä kertaa violetit! Olivat niin hienot ja hyvä kengät, jotta pakko oli ostaa. Hideakin lopulta sitten saavuttua paikalle paniikissa anteeksi pyydellen, vaelsimme leffateatterille ostamaan liput Surrogates-leffaan (vatvottuamme ensin jonkin aikaa mikä leffa olisi hyvä). Elokuvan alkuun oli parisen tuntia aikaa, ja käytimme tämän ajan tehokkaasti syöden. Missäs muuallakaan kuin Shabu Manissa!

Naminamii~

Itse leffa oli jopa melko hyvä.

Lopuksi vielä muutama sana maanantaista... Minulla oli siis ensimmäinen työpäivä markkinoinnin parissa, neljän päivän ravintolapestin jälkeen. Olin valmistautunut tekemään markkinointisuunnitelmaa Novotelin Square-ravintolalle, mutta kysyttyäni Jeni Parkilta asiaan tarkennusta, hän sanoi että voisin mieluummin tehdä suunnitelman hotellin juhlatiloille. Anja kun näet tekee jo suunnitelmaa ravintolalle. No, niin kai se täytyy sitten tehdä. Eipä muuta kuin nollaamaan aivot jo siellä muodostuneista ideoista, ja aloittamaan täysin puhtaalta pöydältä. Onneksi sain vähän apua heti alkuun, kun Ms. Park pyysi erään alaisensa juttelemaan kanssani. Sunshine (naisen nimi...) näytti minulle sitten hääjuhliin tarkoitetun suuren Champagne-juhlasalin, sekä muut juhlatilat. Lisäksi hän vastaili kysymyksiini Novotelin tarjoamista palveluista ja juhlapaketeista. Kaikesta huolimatta olin sen verran umpikujassa koko päivän, etten saanut kuuden tunnin työaikani aikana paljon mitään aikaiseksi SWOT-analyysin raakiletta ja pientä brainstromingia lukuun ottamatta. Jospa sitä keskiviikkona olisi vihmerämpi olo.

Puolet Champagne-salista.

Morsiamen valmistautumis- ja odotteluhuone.

En nyt muista huoneen nimeä, mutta sille on ihan oma tärkeä tarkoituksensa. Tällaisessa perinteisesti kalustetussa huoneessa morsian aina tervehtii sulhonsa vanhempia muodollisesti.

Osa yhdestä mahdollisesta cocktail-menusta juhlavieraille. Pisti silmään tuo "Finland Smoked Salmon" tuolla. :)

Kierreltyäni Sunshinen kanssa juhlatiloja ympäri, palasin takaisin toimistoon. Kuvassa meidän työharjoittelijoiden työpöytä, nurkassa erillään kaikista muista.

Siinäpä sitä tarinaa taas oli. Kello on täällä jo yli kaksi yöllä niin pitänee etsiytyä sängyn pohjalle, että jaksaa aamulla herätä aamupalalle ja logistiikan tunneille. Loppuun vielä kuva hienoista uusista kengistäni!

Töitä, chuseok, ja jotain muuta

2009-10-02T18:04:00.009+03:00

Siinä se viikko taas vierähti.

Tiistaisesta Study Abroad Fairista kertoilinkin jo, joten etenen suoraan keskiviikkoon... Josta ei oikeastaan ole paljoa kerrottavaa. Menin töihin, ja lorvin siellä sen kuusi tuntia. Juomalasien kiilloittamisen sijaan keskiviikon kohokohta oli pöytäliinojen höysrysilittäminen. Huisin jännää. :D No mutta, illalla oli luvassa koululla sitten vähän jännempää juttua. Vaihtareille oli järjestetty nimittäin pikku-Chuseok juhla. Chuseok sadonkorjuujuhla, jolloin korealaiset kunnioittavat esi-isiään muun muassa vierailemalla edesmenneiden sukulaisten haudoilla. Juhla on siis tärkeä perhejuhla, ja siksipä täällä on aikamoinen mylläkkä menossa kun kaikki matkaavat nykyisistä asuinkaupungeistaan vanhempiensa, isovanhempiensa tai muiden sukulaistensa kotikaupunkeihin. Pikku-Chuseokissa meille vaihtareille kerrottiin taustatietoa juhlasta, ja lisäksi tarjolla oli joitain perinteisiä Chuseokina syötäviä ruokia. Hauskuutta pippaloihin lisäsi muutamat korealaiset perinteiset leikit.

Ruokajono.

Itse tulin juhlaan suoraan töistä, ja olinkin melko nälkäinen syötyäni viimeksi noin seitsemän tuntia sitten...

Vaihtareita buddyineen.

Kanatappelua odotellessa :D

Toinen leikki, en jaksa selittää sääntöjä, mutta hauskaa oli!

Pikku-Chuseokin jälkeen vaihtarit vaelsivat ruokalaan, sillä siellä oli alkamassa Dorm Festivalin huipentuma. Täällä tosiaan oli siis Dorm Festival, jonka aikana pojat saivat vierailla tyttöjen asuntolassa ja toistepäin. Festivaali huipentui keskiviikkona ruokalassa, kun tarjolla oli halpaa ruokaa ja olutta. Itse asiassa vaihtareille oli aiemmin luvattu olutta ILMAISEKSI, mutta lopulta kaikki joutuivat maksamaan tölkistä 1000 wonia (noin 60 senttiä). En minä nyt ihan vararikkoon olisi mennyt vaikka olisinkin pari tölkillistä ostanut, mutta olin työpäivän jäliltä sen verran väsynyt etten jaksanut roikkua ruokalassa puolta tuntia pidempään.

Torstai oli taas sitten ihan normi koulupäivä. Puoli yhdeltätoista logistiikkaa (josta en kyllä tajunnut yhtään mitään, hittoon Excel ja kakkamaiset optimal demand allocation-kaavat), lounas, UKW (saimme taas nauttia yhdestä ryhmätyöstä), ja Business Communication & Writing Skills.

UKW-proffamme, Mr. Moon.

Aivaras, Denis ja Magda pitävät innoissaan esitelmää Korean business-kulttuurista.

Illalla oli sitten taas korean kielen tunnit. Kävimme korean tuntien jälkeen Magdan ja Joannan kanssa syömässä ulkona, tällä kertaa vaihteeksi main gaten (pääportti) ulkopuolella.

Tämä päivä, eli perjantai meni taas töissä. Nyt on operational work sitten suoritettu, hei hei Square! Tosin en ihan lopullisia hyvästejä pääse ravintolalle jättämään, sille kun pitäisi se markkinointisuunnitelma väsätä lopun 10 viikon aikana. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Olen jutellut Aivaraksen ja Anjan kanssa (molemmat myös harjoittelussa Novotelissa) vähäsen siitä, mitä meiltä oikein odotetaan, mistä olisi hyvä lähteä purkamaan koko juttua ja niin edespäin. Toivottavasti maanantaina selviää asiat taas vähän, päätimme Aivaraksen kanssa ehdottaa keksustelutuokiota Josephin, Novotelin F&B Managerin kanssa. Hän kun on vastuussa Square-ravintolasta ja Rendez Vous-baarista, joiden parissa työskentelemme. No, lisää Novotelista sitten kun jotain selviää, eli oletettavasti maanantaina!

Töiden jälkeen kämpälle päästyäni juttelin Sunghon kanssa Facebookissa, ja päädyimme lopulta north gatelle illallistamaan. Vuorossa oli pastaa ja jälkiruuaksi americano-kahvia yhdessä pohjois portin tuntumassa olevista lukuisista kahviloista. Siinä syödessämme ja juodessamme hemmo avautuikin minulle turhautuneena kaikesta sellaisesta mitä nyt en jaksa tässä alkaa selittämään. XD Mutta yleisesti ottaen voin todeta että on tämä vaihto-oppilaselämä jännää, sosiologit ja sosiaalipsykologit saisivat varmasti monia mielenkiintoisia tutkimustuloksia vaihtarijaksojen tapahtumista. Ryhmä länsimaalaisia heitettynä täysin vieraaseen aasialaiseen kulttuurin, kunnon soppahan siitä syntyy! XD

Study Abroad Fair at KNU!

2009-09-29T17:09:00.027+03:00

Eli vaihtarit kertoilivat omista maistaan ja kouluistaan korealaisille oppilaille. Halukkaat korealaiset tulivat käymään kunkin pisteen luona kyselemässä vaihtareilta sekä kyseisessä paikassa vaihdossa olleilta korealaisilta neuvoja ja vinkkejä hakemiseen, kuin myös ihan perustietoa maiden hintatasosta jne. Kukaan ei tietenkään ollut kiinnostunut Suomesta ja Metropolia AMK:sta, joten minulla oli sitten neljä tuntia aikaa kierrellä ja jutustella ihmisten kanssa, ja titenkin ottaa kuvia! Tunneilta saimme olla luvan kanssa poissa, ja kyllä jutustelu kaikkien hauskojen ihmisten kanssa luennoilla istumisen aina voittaa!

Kahori (vas) ja Shiori Japanista.

Lilia (kämppikseni) ja Ingrid Venäjältä.

Ismael (Ranska) ja Tris (UK).

Ashley, George ja Tris, kaikki Isosta-Britanniasta.

Sandra (Sveitsi), Hyo Jung ja Gunho (molemmat Koreasta).

Sasha ja Eimas (Slovenia).

Kahori, korealainen jonka nimeä en valitettavasti muista ja Bogun.

Minä siinä keskellä...

Eimas, George ja Gunho.

Alexandra (Kanada) ja minä.

Paul Australiasta.

Ava (USA) ja joku korealainen.

Eimas, Michal (Puola), Justyna (Puola) ja Jean (Ranska).

Kahori ja Shiori jälleen.

Michal ja Joanna (Puola).

Minä, Eimas, Mingaile (Liettua), Sungho ja joku toinen random korealainen.

Liettualaiset Aivaras ja Mingaile kertoilemassa kaikkea jännää korealaisille oppilaille.

Anja (Slovenia), Sandra ja Hyo Jung.

Study Abroad Fair'in "vastaanotto". :D

Ismael, Gunho, ja Rodolphe (Ranska).

Yleisnäkymää Office of International Affairs'in pihalta.

OIA:n väkeä, vasemmalla Miss Kim (työharjoittelu-vastaava), Saeron (kävi keväällä Suomessa) ja Niki. Neljännen naisen nimeä en tiedä.

Tällaisia päiviä useammin, kiitos!

2009-09-27T17:48:00.012+03:00

Otsikko kertoo jälleen kaiken: hauska päivä oli!

Kahdentoista maissa saavuin North Gatelle, jossa Kahori minua jo odottelikin. Saatiin odotella vähän aikaa lisää, sillä Kahorin malesialainen ystävä Kyle oli hivenen myöhässä. Jonkin ajan kuluttua pääsimme lopulta etenemään keskustan suuntaan, jossa määrämme oli tavata joukkiomme korealaiset vahvistukset. Keskustaan päästyämme luvassa oli tosin vähän lisää odottelua kun korealaiset pojat olivat myöhässä. Saimme kuitenkin koko poppoon lopulta kasaan, ja otimme suunnaksi Kylen johdolla indonesialaisen ravintolan. Ravintola oli itse asiassa enemmänkin kaupan oloinen, seinustoilla oli hyllyt täynnä indonesialaista ja malesialaista tavaraa. Paikka oli siis enemmänkin tarkoitettu Daegussa asuville indonesialaisille ja malesialaisille maahanmuuttajille. No joka tapauksessa, ruoka oli hyvää! Itse söin lammasta jossain tulisessa kastikkeessa, nam nam!

Vasemmalta: Kahori (Japani), Bogun (Korea), Sanghoon (Korea) ja Kyle (Malesia). Minä mukaan luettuna varsin kansainvälinen seurue!

"Ravintolassa" oli myös biljardipöytä, ja kulutimme aikaa ruokia odotellessa pelaamalla.

En tiedä mitä Kacang Kullit on, mutta sitä oli joka tapauksessa myynnissä "ravintolassa"... XD

Syötyämme jäimme istuskelemaan ja jutustelemaan "ravintolaan" melkoiseksi toviksi. Käsittelyssä oli muun muassa kaikkien kansallisuuksien armeija-palveluksen kesto, musiikki, opiskelu ja japanilainen anime ja manga.

Hyvän tovin siinä istuskeltuamme päätimme lähteä käymään Suseong-tekojärvellä. Sanghoon oli liikenteessä omalla autollaan, joten matka taittuikin kätevästi sillä. Kävellessämme autolle ravintolasta tapahtui suuremman luokan puhelinnumeroiden vaihto, sillä ensin Bogun, sitten Kyle ja sitten Sanghoon pyysi minulta numeroani, ja sitten pojat vaihtelivat numeroita vielä keskenään. Kahorin numero kaikilla jo olikin ennestään. :D Mutta niin, menimme järvelle!

Näitä ankka-veneitä oli Seoulissakin.

Paikka oli melko nätti, vaikka vettä satoikin. Vieressä olevat vuoret näyttivät kivalta, kun niiden huiput peittyivät matalalla roikkuviin sadepilviin. Aurinkoisella säällä järven seutu on varmasti vielä kauniimpi, ja itse asiassa minulle kerrottiin että paikka on suosittu deittailu-kohde Daegun nuorison keskuudessa, varmaankin juuri kivojen näkymien takia. Järven (tai oikeastaan lammen) rantaa kiertävän kävelytien varrella olikin tuhottomasti penkkejä, joilla pariskuntien on hyvä istua ja nauttia päivästä ja seurasta.

Mukavan oloinen paikka, täytynee palata joku aurinkoinen päivä ottamaan iloisemman näköisiä kuvia!

Kahori, minä, Sanghoon, Kyle ja Bogun. Kuvaajana joku random ohikulkija.

Kiersimme siinä lammen rantaa ja rupattelimme edelleen niitä näitä. Kävimme myös tutkimassa lammen vieressä sijaitsevaa pientä huvipuistonpoikasta. Sateen vuoksi paikka oli tietenkin täysin autio, eikä laitteitakaan pyöritetty. Jatkoimme siis rupattelua! :D Melkoisen tovin laahustettuamme sinne tänne päädyimme lopulta takaisin Sanghoon autolle. Hemmo ajoikin meidät lammelta takaisin KNU:n North Gatelle ja jatkoi itse matkaa siitä kotiinsa. Tässä vaiheessa sanoimme hei hei myös Kylelle, joka painui asuntolahuoneeseensa opiskelemaan. Minä, Kahori ja Bogun jatkoimme päivää kahvin ja, yllätys yllätys, jutustelun parissa.

Hyvää americanoa oli. Korealaisten (ja japanilaisten) seurassa ollessa tuosta v for victory-käsimerkistä tulee vakio. Ne tekee sen joka kuvassa, ja se tapa tarttuu!

Housut vähän kärsi vaellettuamme lammen luona sateessa.

Kahvilassa istuskellessa meni taas aikamoinen tovi. Juttelimme tällä kertaa elokuvista, seksuaalivähemmistöjen asemasta Koreassa, Japanissa ja Suomessa (?!), kokemuksistamme muista maista ja niin edelleen. Kahori ja Bogun tutkivat myös passini tarkkaan läpi, en osannut arvatakaan että se niin mielenkiintoinen vihkonen on. Sain myös ohjeita mistä ostaa irrallinen cd-asema tähän miniläppäriin, ja seuralaiseni tarjoutuivat heti myös shoppailuseurakseni milloin sitten olenkin menossa laitetta hankkimaan. Ystäväiseni lupautuivat myös leffaseurakseni, kunhan tänne Daegun teattereihin milloin tulee joitain hyviä länsimaalaisia leffoja!

Istuttuamme siinä taas aikamme läksimme piipahtamaan silmälasi-liikkeessä hakemassa itselleni ja Bogunille piilolinssien säilytyskotelot. Kello oli jo yli kuusi, joten päätimme olevamme tarpeeksi nälkäisiä illalliselle. Jonkin aikaa etsittyämme löysimme mukavan ravintolan. Jälleen kerran loistavaa ruokaa!

Namnamnammm.

Kahorilla ja Bogunilla oli kahdeksan aikaan sovittu tapaaminen jonkin englannin kielen opiskeluryhmän kanssa pohjois portille, joten lopeteltuamme illallisen seitsemän aikaan meillä oli vielä tunti aikaa tapettavana. Asia hoitui hyvin menemällä eräänlaiseen pelihalliin karaoke-boksiin. Yleensähän karaokea harrastetaan täällä niin, että mennään isolla porukalla karaokepaikkaan, josta vuokrataan huone laitteineen tunniksi tai useammaksi. Systeemin on siis sama kuin Japanissa. "Karaoke-boksi" on kätevä silloin, kun tekee mieli laulaa, muttei ole niin paljon aikaa. Kyseessä on siis pieni koppero (sisään mahtuu ehkä änkeämällä istumaan kuusi henkilöä), jossa on karaoke-laitteet. Koneeseen isketään rahaa, ja sitten saa laulaa (yksi biisi maksaa 200 wonia)! Itse laulelin Oh Pretty Womanin ja The Corssin Breathlessin, ja kaverini lauloivat 2PM:ää, L'Arc~en~Cieliä ja The Beatlesiä. Lopuksi Bogun sanoi haluavansa laulaa minulle jonkun Dong Bang Shin Ki'n kappaleen (kun bändistä kerran pidän), ja lopulta hän ja Kaori sitten lallattivat minulle yhteistuumin kyseisen poikabändin debyyttibiisin Hug (Youtube-linkki). Astetta siirappisempi viisu, mutta ajatus oli äärettömän suloinen! :D

Laulusessiomme tuli sitten päätökseen, ja palasimme yhteistuumin pohjois portille. Siellä tiemme erosivat, mutta sovimme jo että täytyy ehdottomasti tavata joku toinen päivä uudemman kerran ja pitää vähän lisää hauskaa!

Viikon tapahtumia

2009-09-26T13:25:00.018+03:00

Olinpas laiska tällä viikolla. Ei jaksanut/kerennyt kirjoitella mitään. Kompensoin sitä nyt sitten kertoimella yleisellä tasolla viikon tapahtumista. Luvassa myös randomeja kuvia.

Maanantai meni kirjoitellessa Seoulin seikkailusta, ja tiistai.... Tiistai meni koulussa. Kyseisenä päivänä minulla on tunteja yhdeksästä aamulla puoleen kahdeksaan illalla. Välissä on tietenkin aina parin tunnin taukoja, kerkeää käydä syömässä ja notkua muuten vaan jossain, mutta aika rankkoja päiviä silti. Ainakin aamuisin, Logistics Management-tunnit kun tahtovat olla aina vähän unettavia. (Itse asiassa näillä logistiikan tunneilla näkee korealaisten oppilaiden rehellisesti sanottuna nukkuvan. Ehkä heidän opiskelutekniikkansa on, että nukkuvat tunnit ja kaivelevat sitten käsitellyt asiat myöhemmin jostain alitajunnan syövereistä... Tiedä häntä.)

Toinen hivenen tylsähkö kurssi on Understanding Korean Workplace. Tähän mennessä emme ole oppineet oikein mitään tunneilla. Lisäksi proffa on outo, kertoilee omasta mielestään hauskoja vitsejä, joita kukaan muu ei tajua... Sitten kaikki nauravat proffalle kun se on niin outo, ei siksi että hänen vitsinsä olisi hauskoja. Nimesimmekin kurssin uusiksi "Understanding Professor Moon". Paljon osuvampi.

Tiistaista selvittyäni vuorossa olikin luonnollisesti keskiviikko. Pitkät unet aina yhteentoista asti, ja kolmeksi Global Loungeen tapaamaan Gaheeta. Buddyni auttelikin minua sitten laittamaan yhden paketin Suomeen. Toivottavasti menee perille asti. Ensi viikolla pitäisi mennä postitoimistoon laittelemaan vähän lisää paketteja. Ja ehkä kortteja, kun kerta sain ostettua niitä Seoulin reissulla. Ai niin joo, tiistaina sain myös vihdoin Alien Registration Cardini ja samalla passini takaisin. Olen nyt virallisesti rekisteröity alieni täällä Koreassa.

Alien Registration Card.

Torstai meni taas koulussa. Puoli yhdeltätoista nuokkumaan logistiikan tunnille, sitten lounaalle, asuntolaan kirjojen vaihtoon ja eikun UKW-tunneille. Tällä kertaa ryhmäesitelmän piti George, Sasha ja Michal. Näistä ryhmäesitelmistä... Itsehän olen jo tehnyt kaksi kyseisen kurssin aikana. Mutta eikö vaan proffa osoittanut torstaina minun ryhmääni ja sanoi "You have to choose a topic for your group presentation!". Yritä siinä sitten selittää, että kun ollaan jo tehty kaksi. Eikai se auta muu kuin tehdä vielä yksi...

Perjantaista onkin sitten enemmän juttua. Läksin yhdentoista jälkeen taapertamaan North Gatelle, tarkoituksena mennä vihdoinkin aloittelemaan työharjoitteluani Novotelissa, Daegun keskustassa sijaitsevassa hotellissa. North Gatella törmäsin sitten Kahoriin, japanilaiseen vaihtarityttöön, jonka kanssa olen huomenna sunnuntaina menossa lounaalle. Paikalle saapui minun jäljessäni myös Kahorin buddy. Kuinkas ollakaan, kyseinen buddy ja minä olemmekin jo vanhoja tuttuja! Heppu on sama, jonka vieressä istuin orientation partyssa silloin joskus elokuun lopulla. Samalla sain tietää että Bogun (hei, tyypillä on nimikin!) on tulossa minun ja Kahorin kanssa huomenna lounaalle indonesialaiseen ravintolaan.

Olisi tehnyt mieli rupatella siinä enemmänkin, mutta en halunnut olla myöhässä ensimmäisenä työpäivänäni, joten päätin jatkaa matkaa parin minuutin keskustelun jälkeen. Menin siis bussilla keskustaan ja ta-daa, saavuin Novoteliin. Pienen harhailun (ja neuvojen kyselyn) jälkeen löysin tieni B8-kerrokseen, jossa hotellin toimisto sijaitsee. Toimistossa olikin sitten taas selviteltävää. Ms Jeni Park, joka aikaisemmin haastatteli meidät vaihtarit, näytti perin hämmästyneeltä saapuessani paikalle. Hän sanoi, että kerta minua ei näkynyt maanantaina, he olettivat etten ole tulossa ollenkaan. Hetkinen... Kerroin hänelle, että viimeksi kun tarkistin kouluni kv-toimistosta, määräni oli aloittaa työt nimenomaan perjantaina. Mukava väärinymmärrysten vyyhti jälleen. Ms. Park siinä jauhoi, että kyllä minun maanantaina piti tulla, ja minä sanoin että perjantaina. Sinänsä jännää, että Anja (vaihtaritoverini joka on myös töissä Novotelissa) oli maanantaina kysynyt Square-ravintolan (paikka jossa Anja oli töissä neljä päivää, ja jossa minä olen töissä neljä päivää ennen kuin siirryn markkinointiosastolle) henkilökunnalta, että pitikö minun tulla töihin jo maanantaina. Hän oli vielä sanonut että voi soittaa minulle ja sanoa että tulen sinne heti. No, hotellin tyypit olivat sanoneet Anjalle, että kaikki on ok, heille oli kerrottu että tulen perjantaina.

No, lopulta Ms. Park sitten soitteli pari puhelua ja näytti tyytyvän ratkaisuun että todellakin teen harjoitteluni Novotelissa (hän siis oletti täysin että en tee harjoittelua hotellissa ollenkaan). Lopulta hän vielä kysyi, miksen vain tullut töihin jo silloin kun kaikki muut vaihtarit tulivat? No, meille kun annettiin aikataulut milloin menemme hotelliin, ja kv-toimistomme tuntui olevan todella tarkkana näitten aikojen ja päivien kanssa. Sain kuitenkin huomata että Square-ravintolan henkilökunnalle on käytännössä aivan sama, milloin tulen paikalle. Kunhan tulen kahtena päivänä viikossa ja olen töissä yhteensä 12 tuntia viikossa. Ms. Park sanoi myös, että kunhan tulen kello yhdeksän ja kuuden välillä päivällä, niin siinä kaikki aikatauluvaatimukset.

Saatuamme kaikki väärinymmärryksemme selvitettyä, oli aika univormu-episodille. Hotellilla ei tietenkään ollut varastossa minun kokoistani työpukua. Tai siis tarvitsin vain takin, tummat suorat housuni kuulemma välttivät. Löysimme varastosta yhden takin, joka mahtui päälle, mutta oli aika tiukka ja muutenkin epämukava päällä. Sainkin sitten seuraavat ohjeet: etsi itsellesi musta jakkutakki ja tule huomenna töihin. Selvä.

Painelin sitten ulos hotellista löytöretkelleni etsimään mustaa jakkutakkia. Etsintäretkelläni törmäsin Zarassa Anjaan ja erääseen korealaiseen tyttöön. Päätin lyöttäytyä heidän seuraan, yksin kun ei ole ikinä niin hauskaa kuin hyvässä seurassa. Kiertelimme siinä aikamme ja päädyimme syömään sushia. Takkia ei muuten löytynyt. Sitten tapasimme keskustassa Debecin edessä Sunghon, Michalin ja Aivaraksen. Tällä porukalla (minä, Anja, Aivaras, Michal ja Sungho) läksimmekin sitten seikkailemaan Seomun Marketiin. Seikkailu oli varsin hupaisa. Harmittaa vaan, että unohdin kameran aamulla asuntolaan, joten en voinut ottaa kuvia kaikista hauskoista jutuista joihin törmäsimme torilla. Ai niin muuten! Löysin torilta mustan jakkutakin!!

Jossain välissä Michal ja Aivaras läksivät Daegun jollekin stadionille katsomaan vuoden 2011 Daegussa järjestettäävien yleisurheilun MM-kisojen jotain esinäytöskisoja, tai mitä lie. Itsekin olisin voinut haluta mukaan, mutta olin loppujen lopuksi liian laiska hommaamaan itselleni lipun kisoihin. Jäimme siis Anjan ja Sunghon kanssa seikkailemaan Seomuniin vielä joksikin aikaa. Lopulta päädyimme takaisin Daegun keskustaan, ja söimme shabu shabua. Sitten seikkailimme hieman keskustassa. Lopulta päätimme mennä katsomaan leffaa leffahuoneeseen. Täällä Koreassa ei vuokrata leffoja niin kuin Suomessa. Täällä mennään semmosiin paikkoihin, joissa valitaan leffa ja mennään sitten erilliseen huoneeseen porukalla katsomaan valittua leffaa. Aika kätevää. Ja hauskaa, varsinkin hyvällä porukalla.

Minä ja Anja halusimme nähdä jonkin korealaisen leffan, mutta koska tarjontaa oli aika lailla, oli valitseminen vaikeaa. Lopulta saimme valinnan tehtyä ja menimme meille osoitettuun huoneeseen. Kun sitten saimme kuulla, ettei kyseinen leffa toimikaan jostain ihmeen syystä. Eli täytyi valita uusi. Kaiken tuskailun jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin lopulta katsomaan leffaa. Elokuva itsessään ei ollut kovin kummoinen, mutta olipahan hauskaa silti.

Leffan jälkeen olimme sen verran väsyneitä, että päätimme palata takaisin koululle. Laiskuuttamme otimme taksin ja porhalsimme hullun taksikuskin kyydissä asuntolan ovelle. Tai ei ovelle, lähelle kummiskin. Tässä kohtaa Anja ja minä sanoimme hei hei Sungholle (joka käveli asuntolan luota kämpälleen North Gaten ulkopuolelle), ja painuimme huoneisiimme nukkumaan.

Tänään eli siis lauantaina pääsin sitten aloittamaan varsinaiset työt Novotelissa. Töistä ei itse asiassa ole paljoa kerrottavaa, toimin lähinnä tarjoilijana, kiillottelin juomalaseja, järjestelin juhlasaleja ja siinäpä se. Yhdessä välissä rupattelin Square-ravintolan ranskalaisen pääkokin kanssa, ja ehdinpä juttelemaan myös ravintolan sushi-mestarin kanssa. Työtpvereistani voisin mainita sen verran, että kaikki ovat oikein mukavia ja ystävällisiä. Kaikki haluaa tietää mistä olen kotoisin, mitä opiskelen, minkä ikäinen olen, ja miksi tulin Koreaan. Samat kysymykset kuulee tosin kaikilta korealaisilta joiden kanssa alkaa juttelemaan.

Siinäpä olikin tarinaa tältä viikolta. Huomenna kertomuksia indonesialaisesta ravintolasta!

Loppuun kuvia viikon varrelta:

Global Loungessa. Anja, Alexandra (työharjoittelussa KNU:n International Writing Centressä) ja Sungho.

Global Lounge edelleen. Etualalla istuu Jyustina (Puolasta), oikealla Dayoung, Anjan korealainen kaveri.

Ruokalassa. Vasemmalla Sungho (joka ei oikeasti saisi olla ruokalassa, sillä hän ei asu asuntolassa) ja Michal. Oikealla Aivaras, ja Aivaraksen käden takana Anja.

Ruokala ruokaa!

Korean kielen tunnilla tiistaina.

Opittiin kysymään "Mikä tämä on?", Ige mwoyeyo?

Torstainen UKW-esitelmä by George (oikealla), Sasha ja Michal.

Business Communication & Writing Skills-tunnilla.

Edelleen. Saimme saarnan business e-mailien kirjoittamisesta.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä: työpaikkani, Novotel!

Seikkailu Seoulissa, osa 3

2009-09-21T15:08:00.013+03:00

Sunnuntai 20.9.2009

Viikonloppureissun kolmas eli viimeinen päivä.

Päivä alkoi aamupalalla ja guest housen lakanoiden ja pyyhkeiden palautuksella. Sitten datailimme Iiriksen kanssa vähän aikaan guest housen tietokoneilla, ja tutkimme mitä kaikkea voisimme vielä tehdä Seoulissa. Päätimme viedä ensin matkatavaramme Seoul Stationille säilöön, jonka jälkeen suuntaisimme Itaewoniin, Seoulin länsimaalaisimpaan paikkaan, niin sanotusti. Hassu juttu sattui kun menimme Seoul Stationille. Saimme juuri tavaramme sailöön ja paluuliput Dongdaeguun ostettua, kun törmäsimme pieneen porukkaan muita KNU:n vaihtareita. Jännää että on 12 miljoonan asukkaan kaupungissa ja siellä sitten kävelee tuttuja vastaan sattumalta.

Anyway, menimme siis metrolla Itaewoniin. Heti metrosta poistuttua huomasi paikan todellakin olevan täynnä länsimaalaisia ja muita ulkomaalaisia. Kaduilla ei tullut vastaan kovinkaan montaa korealaista (verrattuna siis muuhun Seouliin/Koreaan), joka puolella oli vaaleaihoisia tai tummaihoisia ihmisiä. Hassua kyllä, minulla oli vähän erilainen kuva koko Itaewonista. Ajattelin, ettei se olisi ollut niin rähjäisen näköinen ja oloinen paikka, mutta esimerkiksi verrattuna Myeong-dongiin, se oli todella nuhjuisen oloinen. Hirveästi kojuja kaduilla, turistikrääsää jne. Paikasta tuli jotenki todella halpa mielikuva, mutta kun kävin tutkimassa yhdenkin street fashion-tyylisen kaupan hintoja, olivat ne todella korkealla.

Itaewonin katukuvaa.

Itaewonissa kävellessä huomasin myös pitäväni laukustani vaistomaisesti tiukemmin kiinni. Ensimmäistä kertaa täällä Koreassa ollessa tuli sellainen olo, että kohta oikeasti joku tulee ja nappasee laukun käsistä. Ei täällä missään muualla tule sellaista "turvattomuuden" tunnetta, korkeintaan ahtaissa metroissa pitää laukkuaan enempi silmällä kuin yleensä. Jännää, että heti kun ympärillä on enemmän länsimaalaisia tuloksena on tällainen reaktio. Muutenkaan en oikein pitänyt Itaewonista, juuri sen takia, kun siellä oli niin paljon ei-korealaisia. Omituista, luulisi että tuntisi olonsa kotoisammaksi enemmän itsensä näköisten ihmisten seassa, mutta näin ei todellakaan ollut.

Helsinki ei nyt aivan ole sattunut kohdalleen.

Etsimme Itaewonissa melko pitkään jotain paikkaa missä syödä. Yllättävän haastavaa oli löytää hyvä paikka. Iiris ei halunnut syödä korealaista, joten tutkimmekin sitten kaikkia muita ravintoloita. Ranskalainen ravintola oli liian kallis, Turkkikailessa kebab-paikassa ei ollut sitä ruokaa mitä listalta halusimme (lista oli todella rajoitettu, ehkä 4 ruokalajia yhteensä), "Foreign Restaurant" niminen intialaistyylinen paikka oli jälleen liian kallis, emmekä löytäneet meksikolaista ravintolaa jota koitimme etsiä. "Onneksi" kadun varressa oli sitten Subway.

Saatuamme patongit syötyä suuntasimme suoraan metrolle ja pois Itaewonista. Itse olin iloinen ettemme viettäneet siellä sen enempää aikaa, paikka oli nimittäin omasta mielestäni aikamoinen pettymys. Onneksi olimme varanneet päivälle muitakin mahdollisia paikkoja missä käydä. Läksimmekin sitten Itaewonista pitkähkölle metromatkalle kohti Samseongin asemaa. Verrattuna Itaewonin ulkomaalaispaljouteen olimme metron vaunussa ainoat ei-korealaiset. Siinä matkatessamme kohti Samseongia metro tyhjeni tyhjenemistään, ja pelkäsimme jo mennevämme väärään paikkaan, tai että luvassa on jokin tylsä mesta. Luimme netistä että Samseongissa sijaitsisi COEX Mall, Aasian suurin maanalainen tavaratalo. Metron väen vähyys sai meidät kuitenkin epäilemään, onkohan paikka sittenkään niin hohdokas.

Onneksi epäilyksemme osoittautuivat vääriksi. Päästyämme asemalta ulos Samseongissa, ympärillämme oli taas tuttu ja nyt jopa mukavalta tuntuva ihmispaljous. COEX Mall vaikutti heti ensisilmäyksellä vaikuttavalta paikalta: käytävä toisensa jälkeen täynnä mielenkiintoisia kauppoja. Tarjontaa on vaatteista (korealaiset & ulkomaalaiset merkit) kaikkeen pieneen hilpetööriin (mm. Sanrio-kauppa ja Totoro-kauppa). Suosittelen tavarataloa kaikille Seoulissa kävijöille! Kauppojen lisäksi COEXissä on myös aquarium jossa voi katsella kaloja, sekä leffateatteri ja vaikka mitä muuta jännää.

Iiriksen suosittelemana otimme ruokapuolelta japanilaiset "letut". En oikeastaan tiedä mikä juttu se oli, mutta vähän lettutaikinan tyylisestä mömmöstä tehtiin ympyrä johon sitten iskettiin erilaisia herkkuja täytteeksi. Hyvää oli!

Lauantain G-Dragonin näkeminen livenä jätti jälkensä: oli pakko ostaa G-Dragon-kahvia. Oli muuten todella pahan makuista.

COEX Mall. Tänne pitää tulla toistekin!

Melkein kolmen tunnin shoppailun jälkeen läksimme etsiytymään takaisin Seoul Stationille, jotta ehtisimme 19:10 lähtevään KTX:ään Daeguun. Hyvä että lähdimme jo ennen kuutta takaisin päin, matka juna-asemalle kesti nimittäin miltei tunnin. Junamatka takaisin Daeguun menikin tutkiessa ostoksia ja koomatessa rankan viikonlopun jäliltä.

Seikkailu Seoulissa, osa 2

2009-09-21T09:02:00.026+03:00

Lauantai 19.9.2009

Seoul-seikkailun toinen osa alkakoon!

Heräsimme aamulla yhdeksän tienoilla puolikuolleina. Suihkun ja aamupalan jälkeen suunnistimme kuitenkin iloisin mielin kohti Hapjeongin asemaa ja keskustaa. Olin sopinut tapaamisen Seoul Stationille Amyn kanssa. Amy on kiinalainen tyttö, joka opiskelee Metropolia amk:ssa liiketaloutta. Nyt hän on kuitenkin vaihdossa täällä Etelä-Koreassa Seoulin Soongsil-yliopistossa.

Löydettyämme Amyn Seoul Stationilta päätimme lähteä käymään Myeong-dongissa, eräässä Seoulin shoppailukeskittymistä. Metroaseman läheisyydessä oli paljon erilaisia kauppoja länsimaisista brändeistä korealaisiin. Oli mukava taas vain kierrellä ja katsella kauppoja ja ihmisvilinää.

Vähän hiljaisempi osa Myeong-dongia.

Myeong-dongissa ollessamme päätimme myös käydä syömässä ennenkuin lähdimme jatkamaan matkaa City Hallille katsomaan Deoksogung-palatsin vartijan vaihtoa.

Amy ja Iiris Myeong-dongissa.

Deoksugung-palatsin vartijan vaihto-seremonia.

Seremonian päätyttyä kello olikin jo lähemmäs kolme, ja Amyn täytyi lähteä tapaamaan ystäväänsä ennen World Cup Stadiumilla kuudelta alkavaa Asia Song Festivalia (esiintyjinä mm. Big Bang, 2NE1 ja Gackt). Minä ja Iiris päätimme mennä sisään palatsialueelle, pääsymaksukin kun oli vain 1000 wonia (noin 60 senttiä).

King Sejong the Great (1397-1450). Heppu oli normaalia vihmerämpi, hän nimittäin muun muassa kehitti Korean kirjoitusjärjestelmän hangulin, keksi vesikellon ja paranteli metallipainasinjärjestelmää.

Yllä palatsialueelle 1900-luvun alussa rakennettu eurooppailaistyylinen rakennus, ja alla pernteinen korealaistyylinen rakennus.

Alueella oli meneillään joku musiikkinäytös.

Traditionaalinen ja moderni Korea samassa kuvassa.

Rakennusten katot on täynnä yksityiskohtaisia maalauksia.

Aikamme tutkimme palatsialuetta, ja jatkoimme sitten matkaamme. Ulkopuolella mietimme jonkin aikaa mitä tehdä seuraavaksi, kunnes päätimme lähteä käymään Dongdaemunissa. Itse seikkailin kyseisellä alueella jo ensimmäisellä pysähdykselläni Seoulissa elokuussa.

Heunginjimun, paremmin tunnettu nimellä Dongdaemun.

Dongdaemunissa sijaitsee Korean suurin tori. Kuvassa kenkäkojuja. Niitä oli PALJON.

Vaikka Dongdaemunia ja sen toria hehkutetaan kaikissa turistioppaissa, me Iiriksen kanssa emme saaneet paikasta paljoakaan irti. Itse asiassa melkein tylsistyimme. Emme viihtyneetkään paikassa kovin pitkään, vaan lähdimme hiljalleen valumaan kohti Nanji-puistoa ja GG-festaria.

Kiiwimehua. Erittäin hyvvää!

Dongdaemunilta läksimme metrolinja 2:lla ensin Sindangiin, ja sitten sieltä linjalla 6 aina World Cup Stadiumille asti, joka on lähinnä Nanji-puistoa. Saimme istua metrossa melkoisen tovin, ennen kuin saavuimme oikealle asemalle. Kerroin jo aiemmin, että World Cup Stadiumilla järjestettiin samana päivänä Asia Song Festival, ja sen kyllä huomasi. Metro oli täynnä ihmisiä, ja kaikki tuntui purkautuvan pois samalla asemalla. Metroaseman portaissa sain otettua kuvan, joka kertoo edes vähän väen määrästä:

Ja takana oli jonottamassa vielä tuhottomasti ihmisiä.

Selviydyttyämme ihmispaljouden keskeltä päätimme etsiä kaupan ja ruokaa. Stadionin läheisyydessä olevat pikkukaupat olivat vain valitettavasti täynnä ihmisiä, ja jonot olivat mielettömät. Löysimme kuitenkin stadionin alueelta myös Home Plussan, jonne painuimme tekemään ostoksia. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa kohti Nanji-puistoa. Olimme varautuneet taas kävelemään koko matkan, mutta stadionin vieressä olikin ihan erikseen Global Gatheringia varten varattu bussikuljetus festarialueelle. Kyllähän se bussikyyti aina kävelyn voittaa, varsinkin kun on koko päivän tallustellut ympäri Seoulia.

Löysimme itsemme kuuden jälkeen illalla taas festarialueelta bailaamassa Fantastic Plastic Machinen tahtiin. Iiris jäi taas vähän sivummalle seuraamaan touhua, kun minä sukelsin väkijoukkoon. Pääsin melko eteen FPM:n soittaessa, mikä oli hyvä asia, sillä seuraavana esiintyi Korean oma poika G-Dragon. Pidän hänen ja Big Bangin musiikista, joten oli mukava päästä seuraamaan hemmon lavatoimintaa lähietäisyydeltä. FPM:n lopetettua River Stagen eteen pakkaantui aika mukava määrä ihmisiä odottamaan G-Dragonin ja 2NE1:n esiintymistä. Odotteluaikaa ei ollut kuin puolisen tuntia, ja se aika täyttyi osittain G-Dragonin dj:n soitellessa niin GD:n omia biisejä kuin myös Big Bangin biisejä. Tunnelma alkoi olla jo aika korkealla, kun dj pyöräytti Big Bangin Lies-hitin soimaan. Eikä aikaakaan kun itse artisti asteli lavalle huutojen saattelemana.

G-Dragonille ja 2NE1:lle oli varattu yhteensä 60 minuuttia esiintymisaikaa. Viimeiseksi kappaleekseen GD veti Hello-biisin, jossa on mukana vierailevana esiintyjänä 2NE1:n Sandara Park. Biisin jälkeen GD poistui lavalta ja muut 2NE1:n tytöt tulivat esiin, joten vaihto tapahtui sujuvasti.

2NE1.

Korealaisvahvistusten jälkeen vuorossa oli yli tunnin odottelu lauantai-illan kohokohtaan (ainakin omasta mielestäni). River Stagen toiseksiviimeisenä esiintyjänä oli Röyksopp suoraan Norjasta. Hemmojen viimein tultua lavalle yllätyin ihan väkijoukon innokkaasta reaktiosta, en ollut osannut kuvitellakaan että täällä päin maapalloakin on niin paljon fanaattisia Röyksopp-faneja. Keikka meni luonnollisesti mukavasti hilluessa muun väkijoukon mukana. Röyksopp oli koko festarin paras!

Huono kuva, mutta parempaakaan en saanut otettua. Röyksoppin soittaessa lavan edessä oli pahoja setiä jotka sanoivat rumasti jos yritti ottaa kuvan. D:

Seikkailu Seoulissa, osa 1

2009-09-21T07:26:00.020+03:00

Perjantai 18.9.2009

Viimein odottelu palkittiin, perjantaina oli aika suunnata kohti Seoulia ja Global Gathering festaria! Tapasin matkaseurani Iiriksen suunnitelmien mukaan puolen kahden jälkeen Banwoldangin metroasemalla, josta jatkoimme yhdessä sitten Dongdaegun asemalle. Ostimme Busanin reissulta tutuiksi tulleista lippuautomaateista KTX-liput Seouliin, hinta 40700 wonia (23€). Lippu on mielestäni aika edullinen ottaen huomioon välimatkan Daegun ja Seoulin välillä (235 km) ja ajan missä juna kulkee tämän matkan (1h 40min). Matka sujui rattoisasti ja olimme tuossa tuokiossa jo Seoulissa. Seoul Stationilta jatkoimme matkaa metrolla Hapjeongin asemalle, joka on Kims' Guest Housea lähinnä. Olin piirrellyt netistä mukaani kartan jonka avulla meidän olisi pitänyt löytää helposti majapaikkaan kävellen, mutta toisin kävi. Jonkin aikaa harhailtuamme ja kyseltyämme neuvoja ohikulkevilta korealaisilta päätimme soittaa guest houseen. Saimme sieltä ohjeet mennä taksille ja soittaa sitten uudestaan, guest housen omistaja neuvoisi taksille minne ajaa. Näinpä sitten teimme, ja huomasimme taksissa istuessamme että olimme vain kääntyneet oikealle parisataa metriä liian aikaisin. Lopulta pääsimme määränpäähämme, ja saimme heitettyä yllättävän painavilta tuntuvat laukkumme sinne.

Kims' Guest House

Paikan omistaja oli oikein mukava, ja puhui englantiakin oikein sujuvasti. Saimme avaimen huoneeseemme, lakanat ja pyyhkeet, sekä metrokartan ja kartan guest housen lähiseudusta. Huoneemme oli hyvin pieni: kaksi sänkyä mahtui sinne juuri ja juuri, mutta emmepä me mitään ihmeellistä tarvinneetkaan. Riitti kun saimme katon päämme päälle. Eikä paikan hintakaan ollut kovin päätä huimaava: 42000 wonia eli noin 24 euroa per henkilö kahdelta yöltä. Jos joku on matkalla Seouliin ja haluaa halvan paikan yöpyäkseen, kannattaa tutustua Kims' Guest Housen nettisivuihin ja miettiä sitä vaihtoehtona.

Tarkoituksemme ei ollut pyöriä guest housessa kovin pitkään, ja läksimmekin neuvoja kysyttyämme suunnistamaan kohti Han-jokea ja Nanji-puistoa. Rouva Kim kertoi Nanji-puiston olevan lähellä, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä. Hän neuvoi meidät ensin etsimään Han-joen, ja sitten vain seuraamaan sitä. Sattui aika sopivasti että majapaikkamme oli niinkin lähellä festarialuetta, en nimittäin huonetta varatessani kiinnittänyt oikeastaan mitään huomiota guest housen sijaintiin.

Läksimme siis taapertamaan. Ja kävelimme taas harhaan, tosin ei pahasti. Pääsimmekin oikealle polulle palattuamme entisiä jälkiä takaisin ja käännyttyämme sitten oikeaan suuntaan. Päästyämme moottoritien varteen alitimme sen ja tupsahdimme joen viereiseen puistoon.

Han-joen viereinen moottoritie.

Päästyämme joen varteen läksimme kävelemään suuntaan, jossa oletin Nanji-puiston sijaitsevan. Gues house-tädin sanojen mukaan matkaan kuluisi 20 minuuttia joten kyseisen ajan jälkeen alkoi mieltä kalvaa epäilys suunnan oikeudesta. Jatkoimme kuitenkin samaan suuntaan, sillä kartankin mukaan olimme menossa oikeaan paikkaan. Mikäs siinä oli kävellessä pimenevässä illassa. Sää oli suosiollinen, lämmintä oli joku 25 astetta, mutta tuuli viilensi mukavasti. Saimme ihastella siinä kävellessämme Han-jokea ja sen ympäristöä.

Kumpikaan meistä ei ollut syönyt kunnolla koko päivänä, joten tietenkin kävellessä iski nälkä. Onneksi matkan varrella oli 7 Eleven-kauppa, josta ostimme itsellemme pientä syötävää.

Ruokatauon pidettyämme matka sai taas jatkua.

Siinä kävellessämme vastaan tuli seuraava kyltti:

Nyt ainakin tiesimme suunnan olevan varmasti oikea! Pian liikenteen melun alta alkoi kuulua basson jytkettä, ja ainakin minulla innostuksen taso ponkaisi vauhdilla ylöspäin. Kävelen melko nopeasti yleensäkin, mutta nyt vielä kiihdytin vauhtia ja sain sitten odotella Iiristä, joka taapersi vähän rauhallisempaan tahtiin.

Vihdoin ja viimein saavuimme perille Global Gatheringin pääportille. Vaihdoimme lippumme rannekkeisiin ja painuimme alueelle tutkimaan paikkoja.

GG aikataulu/ohjelmalehtinen.

Festarialueella sai suunnitella omat Adidas-kengät. Ilmeisesti kyseessä oli joku kilpailu. Pallomeressä oli yllättävän vaikeaa kävellä kaatumatta...

Isohko rantapallo.

Yläpuolella kahden päivän festariranneke ja alla "viinaranneke", joka annettiin kaikille täysi-ikäisille nuoren näköisille ihmisille. Eivät kyllä edes kysyneet papereita.

Päälavalla aloitteli juuri the potbelleez, ja hytkyimmekin sen tahtiin siinä jonkin aikaa. Sitten iski jano ja täytyi lähteä festarialueelta pois lähellä olevaan minimaaliseen kauppaan ostamaan vettä. Palasimme alueelle juuri sopivasti the Crystal Methodin aloitellessa. Kuuntelimme ja hytkyimme taas vähän aikaa, kun sitten halusimme jo ruokaa. Kiertelimme festarialueen ruokakojut läpi, mutta mikään ei oikein iskenyt. Itse asiassa alueella oli yllättävän huono ruokatarjonta. Läksimme siis taas pois alueelta aiemmin mainittuun pieneen kauppaan ja ostimme nuudeleita. Yksi hyvä puoli kaikissa pikkukaupoissa on se, että niistä saa aina ilmaiseksi kuumaa vettä, jotta voi syödä nuudeleita.

Syödessämme siinä huomasimme yhden penkin alla kissan. Vui.

Ruuan jälkeen palasimme luonnollisesti takaisin festarialueelle odottelemaan illan kohokohtaa, The Prodigya. Kellon lähestyessä puoltayötä jätin Iiriksen seisoskelemaan kauemmas lavasta, ja puikkelehdin itse lähemmäs lavaa keskelle ihmismassaa. Prodigy veti hienon keikan, mutta olen varma että bändi olisi vielä paljon vaikuttavampi sisätiloissa one man-keikalla. 90 minuuttia meni nopeasti heiluessa, pomppiessa ja hilluessa. Prodigy esitti niin vanhoja biisejä kuin kappaleita uusimmalta levyltä: Breathe, Firestarter, Voodoo People, Invaders Must Die, Take Me to the Hospital, Poison, Omen... Ei voi muistaa kaikkia.

Prodigyn lopetettua puolen kahden jälkeen yöllä jalkani alkoivat olla jo aika muussina. Päätimme siis lähteä vaeltamaan takaisin majapaikalle, vaikka Pendulum siellä juuri aloitteli DJ-settiään. No, ensi kerralla sitten näen Pendulumin myös... Matka takaisin guest houselle oli yllättävän tuskaton, eikä matka tuntunut niin pitkältä kuin Nanji-puistoon päin kävellessä. Kävimme vielä guest housen vieressä olevasta Family Martista "iltapalaa" ja jotain syötävää aamuksi ennen hautautumista vällyjen alle.

The Prodigy. Oli mahdotonta saada otettua hyvä kuva ympärillä riehuvan ihmismassan ja lavalla riehuvien artistien takia.

Shopping!

2009-09-16T15:53:00.008+03:00

Onnistunut shoppailupäivä takana!

Tapasin Gaheen North Gatella puolenpäivän aikoihin, ja jatkoimme yhdessä bussilla keskustaan. Olimme molemmat melko nälkäisiä joten päätimme mennä ihan ensimmäisenä lounastamaan. Gahee vei minut samaan paikkaan, jossa kävimme jo aiemmin Saekyungin ja Sunghon kanssa. Ruoka oli jälleen todella hyvää, joten en valita vaikka paikka olikin jo kerran kokeiltu! :D

Ruokaa!

Rapu... Tai oikeastaan ravun jalka :D

Saatuamme vatsamme täyteen herkkuja läksimme sitten metsästämään minulle rahapussia, Epik High'n uutta levyä ja paitaa Global Gatheringiin. Suuntasimme ensimmäisenä Hottracksiin levyosastolle. Levyä ei kumma kyllä näkynyt hyllyssä, vaikka näin olisi olettanut... Gahee kysäisi sitten myyjältä, onko heillä levyä, ja selvisi että kyseinen levy ilmestyykin vasta huomenna! Itse siis luulin sen ilmestyvän tänään. Missäköhän välissä sekoitin päivämäärän. No, pitänee etsiä levy käsiin sitten viikonloppuna Seoulista. :D Epik High'n sijaan levyhyllystä mukaan tarttui G-Dragonin ensimmäinen sooloalbumi Heartbreaker.

Jatkoimme sitten matkaa levyosastolta hilpetööriosastolle (paremminkaan en osaa kuvailla), ja aloimme etsiskellä rahapussia. Lopulta sellainen löytyikin, oikein nätti ja kätevän pienikokoinen pinkki lompakko! Samasta hyllystä tarttui mukaan passikotelo. Nyt herää kysymys, mihin minä oikein sellaista tarvitsen? En mihinkään. Mutta alempana on kuva kaikista ostoksistani, ja myös passikotelosta. Kunhan sitä katsoo tarkemmin hoksaa kyllä miksi se nyt vain oli pakko ostaa. :D Sain muuten niin levyosastolta kuin hilpetööriosastolta alennusta. Kiitos Gaheen hänellä on näet kyseiseen kauppaan kanta-asiakaskortti! Lisäksi sain ilmaiskupongin Baskin' Robbinsiin, koska ostokseni hilpetööriosastolta ylittivät 30000 wonia. Saimmekin sitten matustella ilmaista kiiwijäätelöä!

Poistuessamme Hottracksista muistin, ettei minulla ole hoitoainetta hiuksille. Seuraava osoitteemme olikin sitten Body Shop. Jännää muuten että täällä Koreassa Body Shopin tuotteet ovat halvempia kuin Suomessa. Tietenkin yleinen varallisuustaso saattaa vaikuttaa hintoihin, mutta esimerkiksi kaikki länsimaalaiset vaatemerkit ovat samaa hintatasoa, ellei jopa kalliimpia kuin Suomessa.

Body Shopista poistuttuamme vaeltelimme kaduilla jonkin aikaa vaatekaupasta toiseen, kunnes lopulta löysin GAPin liikkeestä kivan pitkän mustan t-paidan. Kuten yllä mainitsin, länsimaalaiset merkit ovat täällä kalliita, mutta näitten merkkien joukosta on myös helpompi löytää L- ja XL-kokoisia vaatteita. Siinä mielessä on hyvä että länsimaalaiset brändit on niinkin hyvin edustettuna Daegussa. Ja tietenkin täällä on enemmän tarjontaa merkkien suhteen kuin esimerkiksi Suomessa.

Siinä olikin päivän shoppailut, ja aikaakin saimme kulumaan kolmisen tuntia. Rankan kauppakierroksen jälkeen päätimme etsiytyä istuskelemaan hetkeksi hyvään kahvilaan. Gahee johdatti minut lempikahvilaansa, Hands Coffeeseen. Halusin ensin kokeilla tuorepuristettua kiiwi-mehua, mutta valitettavasti kiiwiä ei ollut juuri silloin saatavilla. Päädyin sitten Gaheen kanssa samaan valintaan: Ice Americanoon.

Kiva keltainen rakennus. Kahvila oli sisältä todella viihtyisän näköinen. Suosittelen.

Aikamme istuttuamme ja höpistyämme päätimme suunnata takaisin koululle. Jälleen kerran oli todella mukava tavata Gaheeta ja jutella hänen kanssaan. Mietimme yhdessä muun muassa sitä, miksi muut vaihtarit ovat tuntuneet hylänneen buddynsa. Tietenkin me ulkomaalaiset olemme olleet täällä jo tarpeeksi kauan oppiaksemme liikkumaan ympäriinsä ja pärjäämään ilman buddyjen apua, mutta minusta on tästä huolimatta silti mukava aina tavata Gaheeta. Harmillista onkin että vaihtariporukka alkaa eristäytyä korealaisista. Itse haluaisin tavata nimenomaan enemmän paikallisia kuin notkua aina pelkästään vaihtareiden kanssa. Gahee muuten kertoi yhden korealaisen buddyn valittaneen hänelle, ettei ole mitään tekemistä. Hänen ulkomaalainen toverinsa kun näet tuli tänne KNU:hun yhdessä tyttöystävänsä kanssa, ja tämä pariskunta on tietenkin aina vain kaksistaan joka paikassa (muuten jopa asuntolan ruokalassa).

Mutta mutta, löpinät sikseen, seuraavaksi kollaasi tämän päivän hankinnoista!

Vasemmalla uusi rahapussini, G-Dragonin CD (12600 wonia, 7€), Body Shopin hiustuotteet (35000 wonia, noin 20€) ja oikealla passikotelo.

Lähikuva passikotelosta! Alarivissä lukee "96930 Napapiirin Finland Santa Claus". Ja härpäke on siis ihan Koreassa valmistettu. Rahapussi ja tämä passikotelo maksoivat yhteensä 31920 wonia, eli n. 18€.

GAPin paita. 75000 wonia (42€), eli kallein yksittäinen ostos tänä päivänä.

Loppuun vielä pari randomia kuvaa Daegusta.

Katuja kunnostetaan kovasti vuoden 2011 yleisurheilun MM-kisoja varten. Saas nähdä miten paljon näitä kunnostuksia saadaan valmiiksi tammikuuhun mennessä.

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen...

2009-09-15T17:22:00.002+03:00

...päätin kirjoitella tänne kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia, joita olen huomannut täällä Koreassa. Liittyen kulttuuriin, ihmisiin ynnä muuhun.

Liikenne

En muista olenko tästä jo maininnut, mutta yksi sana kuvaamaan Korean liikennettä: KAAOS. Autot ajavat järjettömän kovaa, ja varsinkin bussikuskit tuntuvat olevat täysin kahjoja. Bussimatkat ovatkin kuin huvipuistoreissut, saa pidellä kiinni kaikin voimin, ettei vaan kaadu ja lennä pitkin käytävää. Bussit ovat siis miltei aina täynnä (ainakin ne, joilla minä kuljen), ja harvoin olen päässyt istumaan matkan ajaksi. Bussien lisäksi henkeään saa varoa skoottereiden takia. Täällä koulun alueellakin nuoret ajelevat kaistapäisinä sinne tänne. Eilen viimeksi mietiskelin, kuinkahan usein skootterihemmoille sattuu onnettomuuksia. Ironista on se, että tänään kävellessämme rakennuksesta toiseen näimme itse asiassa kahden skootterin törmäyksen. RYSK ja kolme ihmistä maassa (toisella skootterihemmolla oli vielä kyydissä joku). Ilmeisesti ei pahemmin sitten sattunut, ainakin kaikki kolme näyttivät liikkuvan ja nousevan itse pystyyn. Onneksi tilanteessa nopeuskaan ei ollut kovin kova, mahdollisuudet oli nimittäin paljon pahempaankin jälkeen. Eivätkä skootterihemmot käytä kypäriä. Ei minkäänlaista koppaa suojaamaan aivoja. Ja aika yleistä on myös se, että yhden vempaimen kyydissä on jopa kolme ihmistä. Hulluja nämä korealaiset.

Vaatetus

Tästäkin aiheesta riittää juttua. Nuoret pukeutuvat täällä erittäin tyylikkäästi. Muodin luojina toimivat pop-idolit (esimerkiksi Big Bang pojille ja vaikkapa 2NE1 tytöille). On todella mukava liikuskella kaupungilla ja koulun alueella ja vain katsella tyylikkäästi pukeutuvia nuoria ihmisiä (ja krhm, hyvännäköisiä nuoria miehiä...) Joskus vain vähän huvittaa kun ajattelee miten epätyylikkääksi korealaiset minua varmaan ajattelevat. En ole koskaan oikein piitannut mitä muut pukeutumisestani ovat mieltä, enkä piittaa siitä täälläkään. Mutta itse asiassa japanilainen vaihtari Shiori kerran kommentoi, että pitää tyylistäni. :D Ja kerran kävelimme Anjan kanssa North Gatelta asuntolalle päin, kun Anja yht'äkkiä totesi, että kaikki tuijottavat minua. No, tuijotushan nyt ei sinänsä mitään uutta ole, olenhan selkeästi ulkomaalainen ja täällä tuijotetaan kaikkia ulkomaalaisia. Näin sanoin Anjalle, mutta hän vain sanoi, että minua tuijotetaan enemmän kuin normaalisti. Kyse voi olla tuon päivän vaatevalinnassani: kukkahame, jossa väreinä vaaleanpunainen, violetti ja kirkkaan punainen, sekä tumman pinkki t-paita. Täällä näkee todella harvoin todella värikästä pukeutumista, joten ehkä tämä oli syynä ylenpalttiseen tuojotteluun.

Ihmettelen aina nuorten tyylikästä pukeutumista, mutta aivan yhtä ihmeissäni olen vanhojen ihmiset mauttomasta pukeutumisesta. Varsinkin 60+ vuotiaiden naisihmisten paidat ovat aika karmeita. Täytynee ottaa huomenna kaupungilla käydessä kuvia, niin voitte itse todeta väitteeni todeksi...

Vielä yksi seikka pukeutumisesta: mätsäys. Täällä pariskunnat tunnistaa helposti. Sekä tytöllä että pojalla on samanlainen paita päällä, tai jopa täysin samanlainen asukokonaisuus. Ilmiö on siis suosittu etenkin nuorten, arviolta 15-25 vuotiaden ihmisten keskuudessa. Buddyni totesi, että hänestä kyseinen ilmiö on vähän tyhmä. Hänen mielestään samanlaisia paitoja pitävät pariskunnat näyttävät pikemminkin olevan jostain samasta järjestöstä, kuin itse asiassa seurusteleva pari. Omasta mielestänikin "mätsäys" on vähän huvittavaa, mutta enemmän pohdiskelen aina sitä kuinka paljon pariskunnat oikein viettävät aikaa etsiessään kummankin mielestä hienoja vaatteita, joissa on vieläpä molemmille oikea koko. Toisaalta aika suuri osa korealaisista vaatteista on "onesize" kokoa.

Suomi

Yllätyksekseni miltei jokaisen korealaisen reaktio kertoessani heille olevani Suomesta on "Aaaah! Huva huva!". Niin että häh? Onhan se kiva, että täällä osataan suomea melkein yhden sanan verran, mutta mistä ihmeestä tämä oikein johtuu? Vastaus kaikkiin Suomea koskeviin kysymyksiin löytyy Xylitolista! Xylitol on täällä ilmeisesti astetta kovempi juttu. Korealainen päivittäistavara- ja tavarataloketju Lotte valmistaa Xylitol-purukumia, ja sitä tietysti mainostetaan asianmukaisesti suomalaisena juttuna. Tässä ja tässä esimerkkejä mainoksista. Ei voi muuta kuin nauraa... Mutta entäs jos joku onneton ei ole mainoksia nähnyt? Dialogi menee suurinpiirtein näin: "Where are you from?" "I'm from Finland." "Finland... I have no idea what that is." :D

Koulussa

Jotkut professorit tuntuvat olevan vähän... hitaita täällä. Johtuneeko sitten kielimuurista vai mistä. Esimerkkinä eräs Cultural Life in Korea-tunti: Tunnit ovat keskiviikkoisin illalla kuudesta yhdeksään. Sattuipa eräänä viikkona niin, että ulkona oli meneillään joku korealaisten oppilaiden syysfestivaali tai jokin vastaava. Luokkahuoneen ikkunat olivat auki, ja mekkala kantautui siis sisälle asti, jopa hukuttaen proffan äänen alleen. Korean kulttuuria kun kerta tunneilla opiskellaan, pääti kysyä opettajalta mitä ulkona on oikein meneillään. Vastaus kuului, että oppilaat värväsivät päivällä klubeihinsa uusia jäseniä, ja illalla he sitten ilmeisesti juhlivat uusien jäsenten kanssa. Heti perään professori kysyi, häiritseekö ulkoa tuleva melu minua. Vastasin, että eihän se nyt varsinaisesti häiritse, halusin vain tietää mitä tapahtuu kun ulkona olevilla tuntui olevan niin hauskaa. Tähän opettaja sitten selittää, että niin, korealaisista on mukavaa olla näissä eri klubeissa ja tehdä kaikenlaista koulutovereiden kanssa... AIVAN! Opettaja ei vaan käsittänyt pointtiani, että olisi mukavaa olla MUKANA sielä ulkona pitämässä hauskaa, eikä istua sisällä kuuntelemassa tylsää ja yksitoikkoista luentoa.

Toisena kouluun liittyvänä pointtina voisin mainita täkäläisten niin sanotun inhon tehdä mitään valmistelematta asiaa ensin. Esimerkki logistiikan tunneilta: Joka tunnin alussa proffa pyytää kahta henkilöä vapaaehtoisesti tiivistämään tunneilla käydyt asiat. Yksi oppilas tiivistää aiheen tunnin lopuksi, ja toinen muistuttaa aiheesta seuraavan tunnin alussa. Kukaan korealaisista ei koskaan asetu ehdolle tiivistämään asioita tunnin loppussa. Mutta kun kysytään seuraavan tunnin alkuun muistuttajaa, muutama käsi nousee ylös. Seuraaviin tunteihin on aina aikaa ainakin yksi päivä, ja tämä päivä on aikaa valmistella tiivistelmää. Lisäksi korealaiset ovat hirveän ujoja puhumaan luokan edessä suurehkolle (noin 30 ihmistä) joukolle. Ujoutta lisää paikallisten epävarmuus englannin käyttämisessä. Onneksi englanninkielisillä kursseilla korealaiset saavatkin olla aika rauhassa, sillä proffesorit usein pommittavat juuri vaihtareita kysymyksillä. Ehkä heillä on kokemusta siitä, etteivät korealaiset ole niin hanakoita vastaamaan kovaan ääneen niin että koko luokka kuulisi vastauksen.

Sitten vähän asiaa koulukirjoista. Korean kielen kirja ja Supply Chain Management-kirja ovat ainoat jotka olen täällä ostanut ihan "aitoina". Joillakin kursseilla opettajat harrastavat sitä, että vievät oman painoksensa johonkin kopiointi-firmaan, ja siellä sitten kopioidaan koko kurssikirja oppilaille. Halvemmalla tietenkin kuin jos ostaisi kaupasta. Cultural Life in Korea-kurssin kirjasta maksoin huimat 5000 wonia (2,80€), korean kielen tehtäväkirjasta 4500 wonia (2,50€) ja Understanding Korean Workplace-kirjasta 6000 wonia (3,30€). Täällä on niin halpaaaaaaaaa! Opettajien lisäksi oppilaat harrastavat tätä myös. Lainaavat aidon kirjan joltakin onnettomalta joka sellaisen on ostanut, ja teettävät siitä itselleen kopion kolme kertaa halvemmalla hinnalla. Hauskinta tässä on se, että opettajat itse aina sanovat "It's illegal, but I can copy the course book for you, it will cost less than a new book from the store." Tuskinpa ketään haittaa, että kirjat on mahdollista saada täällä niin halvalla. :D

Kaveruussuhteet

Kaverit ja ystävät on korealaisille todella tärkeitä. Kellepä ei. Korealaiset vain tuppaavat osoittamaan kaveruutensa hieman avoimemmin ja eri lailla kuin vaikkapa suomalaiset. Tytöt, jotka ovat hyviä ystäviä keskenään kävelevät kaduilla käsikynkkää tai käsikädessä. Ja itse asiassa samaa tekevät kaiken ikäiset naiset. Joskus on aika hassua nähdä kahden yli 50-vuotiaan naisen kävelevän käsi kädessä kaupasta toiseen keskustassa. Sama juttu toisen sukupuolen keskuudessa: täällä kampusalueellakin näkee poikien kävelevän kylki kyljessä kädet toistensa harteilla, tai muuten vain roikkuen toisistaan kiinni. Suomalaiset kaksilahkeiset olisivatkin varmaan aika kauhuissaan ystävystyessään täkäläisten poikien kanssa, siellä kotosalla kun pojat harvoin toisiaan koskettelevat ja halivat, varsinkaan julkisesti.

Sukupuolten välinen läheisyyden osoittaminen ei tosin ole täällä niin sallittavaa (vaikka nykyajan nuoret eivät tunnukaan mukautuvan noin vain vanhanaikaisiin käyttäytymisnormeihin). Varsinkin vanhat ihmiset tuntuvat joskus katsovan pahasti yleisillä paikoilla toisiaan halailevia nuoria pariskuntia. Toisaalta buddyni Gahee kerran totesi, että jos huoneessa olisi korealainen poika ja korealainen tyttö, hän menisi juttelemaan tytölle pojan sijasta, sillä se tuntuisi hänestä mukavemmalta. Vieraalle pojalle jutteleminen tuntuisi hänen mielestään jotenkin ahdistavalta, hän kuulemma tuntisi olonsa vaivautuneeksi. Reaktiot riippuvat tietenkin aina henkilöstä ja persoonallisuudesta. Ja kun alkaa tuntea jonkun toisen sukupuolen edustajan paremmin, kahden henkilön välillä vallitseva "personal space" kutistuu samalla. Viimeisetkin henkilökohtaisen tilan rippeet katoavat viimeistään sojun astuessa mukaan kuvioihin. Humalassa ollessaan korealaisista tulee erittäin avoimia, ja lopputulos on se että kaikki halailee kaikkia. :D Toisaalta tämä pätee myös suomalaisiin.

Jahas, siinäpä sitä tarinaa alkaa jo ollakin. Huomenna luvassa ehkä jopa kuvia minun ja Gaheen shoppailureissulta. Tarkoituksena olisi löytää uusi rahapussi (entinen hajosi, ja nyt ei ole paikkaa mihin tunkea kaikki 100 wonin kolikot ja 10 000 wonin setelit) ja ostaa ehkä Epik High'n uusin levy. Ja katsoo nyt jos löytyisi joku kiva paita viikonloppua varten Global Gatheringiin.

Huvipuistopäivä!

2009-09-12T17:04:00.015+03:00

Otsikon mukaisesti kävimme tänään Iiriksen kanssa tutustumassa paikalliseen huvipuistoon! Hyppelin vähän ennen puoltapäivää North Gatelle, josta jatkoin matkaa keskustaan tutulla ja turvallisella bussi nr 706:lla. Tapasimme Iiriksen kanssa Banwoldangin metroaseman suihkulähteellä. Kyseisestä suihkulähteestä on muodostunut meille "se tapaamispaikka". Helppo löytää (jopa Iiriksenkin mielestä), ja keskeisellä paikalla. Käytyämme ensin evästä Paris Baguettesta vietimme pienen lounashetken Banwoldangilla. Itse huvipuistoon päädyimme lopulta metrolla, jäätyämme linja 2:n Duryun asemalla pois. Duryun asemalta ei ollutkaa pitkä matka itse puistoon. Kävelimme vain asemalta suoraan eteenpäin (exit nro 15), ja kas, huvipuistohan oli suoraan neniemme edessä!

Lippujen osto sujui melko kivuttomasti. "One day ticket. Two." ja kaksi sormea pystyyn. Jeah. Yhden päivän ranneke Daegun huvipuistoon maksoi 24000 wonia (vähän yli 13 euroa). "Pieni" ero esimerkiksi Linnanmäen rannekkeeseen verrattuna... Päästyämme sisään alueelle kiertelimme ja kaartelimme aikamme ympäriinsä tutkien laitteita (joita ei itse asiassa ollut kovi montaa). Iiris kävi viikinkiveneessä ja minä jossain ihme kieputtimessa. Kieputin-jonossa sain taas kaksi uutta kaveria. Pari lukiotyttöä oli siinä takanani, ja he kyselivät meiltä mistä olemme kotoisin ynnä muuta mukavaa (tässä vaiheessa Iiris oli vielä tulossa laitteeseen mukaan, myöhemmin hän sitten päätti jättää vempaimen kokeilematta). Lopulta puheenaihe korealaisten tyttöjen kanssa kääntyi, kuinkas muutenkaan, musiikkiin! Vinkiksi ihmisille, on olemassa muutama taikasana, joilla saa helposti kavereita Koreassa: Big Bang ja Dong Bang Shin Ki. Ei mutta oikeasti, poikkeuksetta ainakin joka ikinen tyttö täällä tykkää jommasta kummasta, tai molemmista. Ja jotkut pojatkin.

"Junaa" odotellessa.

Kävimme myös yhdessä vuoristoradan tyylisessä laitteessa. Hirmu hauska vekotin, harmi vain kun Iiris piti silmänsä koko matkan kiinni. Häneltä jäi näkemättä hienot maisemat.

Tutkittuamme aluetta jonkin aikaa vaelsimme ylös mäelle kohti Woobanf Toweria. Kyseessä on 202 metriä korkea näköalatorni. Päästyämme tornin pohjakerrokseen sisään, päätimme vilkaista ensin neljännessä kerroksessa olevan SeaLife-tyylisen hommelin.

Pinguja!

8D Ihana kala!

Sulonen kilppari.

Woobang Tower.

Kaloja aikamme katseltuamme päätimme jatkaa tornia ylöspäin, tällä kertaa rappusten sijasta hissillä. Hetkessä hujahdimme kerrokseen 76, ja pääsimme ihastelemaan silmiemme eteen levittäytyvää Daegua.

2,5 miljoonan asukkaan Daegu. Tai ainakin osa siitä.

Näkymät tornista olivat todella hienot. Kaikki paikalliset sanovat kaupunkia pieneksi, mutta ei kyllä siltä tuntunut kun katseli kaupunkia ympäröivien vuorten juurille ulottuvaa talomerta. Ihan kiva "pikkukaupunki".

Tornista poistuttuamme päätimme mennä "cabel car"in kyytiin. Siis tiedättehän, sellainen kaapelin varassa roikkuva koppero joka kulkee paikasta A paikkaan B. Kuva alla.

Hauska vaijerikoppero oli. Matkalla alas (ja ylös) näki kivasti alla levittäytyvää huvipuistoaluetta.

Kaapelikärryajelun jälkeen menimme vielä joksikin aikaa itse huvipuistoon. Kävimme muuten tukkijunassakin. Aika jännää, olipa huvipuisto Suomessa taikka sitten Etelä-Koreassa, laitteet ovat samat. Tukkijunan ja viikinkiveneen lisäksi Woobang Tower Landissa oli myös Top Spin, täysin samanlainen kuin Lintsin Kieputin.

Kuuden jälkeen illalla aloimme olla jo melko väsyneitä, ja päätimme palata kouluillemme. Iiris jatkoi Duryn asemalta omaan suuntaansa, ja minä tutusti Banwoldangin ja keskustan kautta bussilla KNU:hun. Erittäin hauska päivä oli, huvipuistoon täytyy palata vielä uudemman kerran ainakin tekemään benji-hyppy Woobang-tornista!

Loppuun vielä muutama epämääräinen kuva päivän varrelta.

Huvipuiston lavalla oli joitain esityksiä. Ylemmässä kuvassa olevat breikkaajat olivat aika cooleja.

Voihan sitä lehmälläkin ratsastaa. Varsinkin jos se on heinälehmä.

Hiirulainen piilossa kukkien seassa! En ymmärrä miten Iiris edes huomasin otuksen kulkiessamme kukkaistutusten ohi. :D

Internship!

2009-09-10T18:13:00.004+03:00

Kelataanpa vähän taaksepäin, eiliseen asti. Minulla ja kolmella muulla KNU:n vaihtarilla oli siis haastattelu Novotel-hotelliin Daegun keskustassa. Haastattelu erosi tiistain World Firefighters Games-haastiksesta siinä, että tällä kertaa jokainen hakijoista sai jutustella yksikseen haastattelijan kanssa. Haastattelijanamme toimi Ms Jeni Park, titteliltään Executive Assistant Manager. Jee. Itse olin neljästä henkilöstä ensimmäisenä haastateltavana (toisia tuntui jännittävän vähän enemmän kuin minua, vaikka muilla olikin enemmän kokemusta työhaastatteluista sun muista). Ms Park oli erittäin mukava, ja työkokemusten sijasta hän kyselikin vain omaa mielipidettäni siitä, mitä haluaisin hotellissa puuhata. Markkinointi minua tietenkin kiinnostaa, kun se kerta pääaineeni amk:ssa on. Työkuvaukseni on tosin vieläkin vähän epäselvä, joten kertoilen sitten enemmän kun olen aloittanut harjoittelun.

Novotelin aulatila tai joku vastaava. Ja Sleepless in Seattle-kahvila. Samaisen ketjun kahviloita on koko Daegu ja Korea täynnä.

Anja (vas.) ja Ashley.

Mutta niin, haastattelujen jälkeen Ms Park esitteli meille vähän hotellia, ja päädyimme lopulta Novotel Daegun toimitusjohtajan huoneeseen. Ranskalainen CEO (= TJ) olikin varsin mukava ja puhelias hemmo. Saimme häneltä monia hyviä vinkkejä työharjoitteluun ja korealaisten kanssa toimimiseen yleensäkin. Jutustelimme TJ:n kanssa yllättävän pitkään, mutta lopulta jatkoimme matkaa alakertaan, sanoimme hei hei:t Ms Parkille ja suunnistimme autolle. KNU:n kv-toimiston Ms Kim nääs ajoi meidät autolla Novoteliin ja takaisin koululle. Itse asiassa paluumatkalla saimme kyydin suoraan asuntoloiden oville saakka. :D

Mutta niin, sellainen oli keskiviikko. Tänään sitten sain aamulla varmistuksen Nikiltä kv-toimistosta, että todellakin sain harjoittelupaikan Novotelista. Saamassani sähköpostissa itse asiassa sanottiin, että kaikki neljä haastattelussa ollutta sai paikan. Eli siis Novotel Daegussa työskentelee tänä syksynä minun lisäkseni Aivaras Liettuasta, Anja Sloveniasta ja Ashley Pohjois-Irlannista. Itse taisin olla ensimmäinen, joka luki sähköpostin joka vahvisti harjottelumme. Sainkin siis kertoa uutiset aamulla Aivarakselle Logistics Managementin tunnilla. Määrämme oli ilmoittaa keskipäivään mennessä otammeko tarjotun paikan vastaan vai emme, ja tietenkin kaikki meistä halusi ottaa paikan vastaan (vaikkei työtehtävistä edelleenkään ole oikein lopullista selkoa). Emme siis tiedä pääsemmekö todella markkinointi-osastolle, vai työskentelemmekö F&B-osaston puitteissa jossain hotellin baarissa tai ravintolassa. Kummin hyvänsä, molemmat kelpaavat minulle. Kaikki uudet kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleita! Ilouutisten lisäksi minulla oli myös pieniä ongelmia harjoittelupaikan vastaanottamisen kanssa. Lupasin haastattelussa, että voin työskennellä myös viikonloppuisin, siis perjantaisin ja lauantaisin. Mutta työharjoittelun on määrä alkaa minun kohdallani 18.9., mutta eihän se käy päinsä! Silloin alkaa Global Gathering Seoulissa! Ravasinkin tämän päivää kv-toimistossa anelemassa muutosta harjoittelun aloituspäivään. Rukouksiani kuultiin, ja aloitan Novotelissa vasta 21. syyskuuta. Onneksi päivämäärää sai siirrettyä, en oikein tiedä mitä olisin muuten tehnyt. Toisaalta minusta tuntuu, kuin olisin aiheuttanut ylimääräistä työtä ja vaivaa kv-toimistomme väelle.

Jätetäänpä työharjoittelu nyt vähäksi aikaa sikseen, enemmän tarinaa sitten kun on jotain kerrottavaa. Eli joskus 21. päivän tienoilla. Ehkä. Mutta mitäpä muuta näinä parina päivänä on ehtinyt tapahtua? Paljon mutta ei siltikään oikein mitään mainitsemisen arvoista. Oleminen täällä alkaa arkipäiväistyä kovaa vauhtia, enää ei tunnu siltä kuin olisi vain lomailemassa. Tällä hetkellä osa päivistä tuntuu jopa hivenen tylsiltä, ainakin siis ne kolme päivää jolloin minulla on vapaata koulusta. Tarkoitan siis maanantaita, keskiviikkoa ja perjantaita. Tietenkin viikonloput ovat vapaina myös. Siinä mielessä tyäharjoittelu tekee varmasti terää, pääsee kokemaan ja näkemään taas jotain uutta. Ei tarvitse vain istuskella ja pyöritellä peukaloita. Tietenkin Daegussa ja lähiympäristössä olisi paljon näkemistä, mutta koska toisilla on koulua niinä päivinä jolloin itse olen vapaana, ei voi oikein lähteä minnekään. Yksin ei ole niin mukavaa kuin porukassa. Tänä viikonloppuna osa vaihtareista on itse asiassa ilmeisesti matkalla Jeju-saarelle, jonne itsenikin piti mennä aluksi. Täällä suunnitelmat vain vaihtuvat ja muuttuvat niin nopeaan tahtiin, ettei meinaa kestää perässä. Jeju-suunnitelmat jäävät syystä jos toisestakin omalta osaltani seuraavaan kertaan (milloin se sitten lieneekin), eikä tälle viikonlopulle ole sen kummempia muita suunnitelmia. Saa nähdä mitä päivät tuovat tullessaan.

UKW-tunnilla tänään.

Student Union Building. Kuva otettu College of Economics & Business Administration Building 1:n neljännestä kerroksesta.

Da Vinci-kahvilassa Anjan (vas.) ja hänen korealaisen kaverinsa Dayoungin kanssa.

Pieni kokoontuminen illalla suihkulähteelle. Vasemmalta: Eimas, Torsten, Denis, Jyustina ja Paul.

Vasemmalta: Magda, Anja ja Joanna.

Lallalaalaa

2009-09-08T15:42:00.009+03:00

Eilen oli taas vähän tapahtumaköyhä päivä. Tylsää ei ollut, ei vaan tapahtunut mitään kovin merkittävää. Hoitelin kursseille ilmoittautumisasioita ynnä muuta jännää, ja kävin kahvittelemassa Gaheen ja hänen kaverinsa (jonka nimeä en vieläkään muista) kanssa. Eilen sain myös tiedon tänään järjestetystä "työhaastattelusta" World Firefighters Gamesiin. Lisäksi panikoin hivenen täkäläisen International Officen hukattua CV:ni (joka lähetettiin tänne keväällä). Piti sitten äkkiä soitella koti-Suomeen ja kysellä oman koulun KV-toimistolta että onko sielä vielä cv:ni tallessa jossain. Tällä Koreassa mukanani olevalla miniläppärillä kun ei nääs ole mitään tiedostoja mitä kotiin jääneellä läppärillä oli. Laitoin viestiä myös äitille että kaivelee kotikoneeni tiedostoja. Löytyi sieltä lopulta suomeksi ansioluettelo, josta sitten muokkailin vaan kaiken enkuksi ja laitoin menemään työharjoitteluvastaavalle täällä.

Eilen kahvilla.

Teimme eilen myös Understanding Korean Workplace-ryhmätyötämme, mutta ylläripylläri korealainen vahvistuksemme ei koskaan saapunut tapaamispaikalle. No, onneksi saimme esitelmän joten kuten kasaan tänään ennen tunteja.

Jean esittelee tietokoneensa taustakuvaa Magdalle. Tässä vaiheessa ryhmätyö oli jopa jo valmis!

Itse asiassa päästyämme UKW (Understanding Korean Workplace)-tunneille, saimme kuulla että esitelmä oli alunperin tarkoitus esittää vasta torstaina. Mutta koska se oli jo valmis, innostui proffamme ja halusi meidän pitävän esitelmän tänään. Olisi ollut ihan jees, jos se todellakin olisi ollut vasta torstaina, meille olisi jäänyt enemmän aikaa saada esitelmästä aikaan edes tyydyttävän hyvä. Toisin kävi, ja aika katastrofihan se oli. Eräiden ryhmämme jäsenten osuudet olivat vähän turhan pitkiä, ja sisälsivät mielestäni jopa melko turhaa tietoa... Tämä tarkoitti sitä, että itse jouduin sopertamaan 1900-luvun tapahtumat Korean niemimaalla pikavauhtia läpi. 1900-luku nyt vain sattuu olemaan aika merkittävä aikakausi Korean historiassa, niin olisi ollut mukava päästä vähän analysoimaankin tapahtumien vaikutusta korealaisiin, eikä vain luetella päivämääriä pikaisesti läpi. No, ensi kerralla sitten parempi esitelmä...

UKW-tuntien jälkeen riensin kv-toimistoon. Kolmen jälkeen SAIPEKS-oppilaat läksivät porukalla EXCOon tapaamaan World Firefighters Gamesia järkkääviä hemmoja. Kyseessä oli siis se aiemmin mainitsemani "työhaastattelu". Sana on lainausmerkeissä siksi, että ei tapahtumaa oikein haastatteluksi voinut kutsua. Kaikki viisi menimme Saeronin (kv-toimiston edustaja) kanssa huoneeseen, johon tuli sitten kolme vanhemman puoleista mieshenkilöä. Pyysivät esittelemään itsemme lyhyesti, ja selittivät vähän mikä koko juttu oikein on, ja mitä mahdollinen työharjoittelija WFG:lle pääsisi tekemään. Siinä se, eikun vain kumarrellen ulos. Itse ajattelin jo "haastattelussa" ettei minulla paljoa mahdollisuuksia ole tulla valituksi. Olin viidestä henkilöstä reippaasti nuorin, ja minulla oli vähiten työkokemusta. En siis yllättynytkään, kun Saeron illalla soitti ja sanoi minulla olevan luvassa huomenna uusi haastattelu, tällä kertaa Daegun keskustaan joku aika sitten avattuun Novotel-hotelliin. Harmittaa vähän kyllä etten päässyt tuonne WFG:lle, se kun olisi ollut lähinnä kansainvälistä promootiotyötä ja markkinointi ja promootiotyö kulkevat aikalailla käsi kädessä. (Lisäksi siellä oli yksi älyttömän suloinen arviolta vähän päälle parikymppinen työntekijäpoika.........)

Näitä business-kortteja pitäisi aina käsitellä kunnioittavasti kortin antaneen läsnäollessa.

Muilta osin tämäkin päivä sujui aika rutiininomaisesti juoksennellessa tunnilta toiselle ja valitellessa päivän kuumuutta. Tai itse asiassa aamulla ennen yhdeksää keli tuntui näin suomalaisesta melko miellyttävältä: oli vähän pilvistä ja ilma oli miltei viileä (+20 astetta) tuulen puhallellessa mukavasti. 20 astetta tosiaan tuntuu täällä viileältä, kun keski- ja iltapäivisin lämpötila on aina yli +30 astetta.

Ai niin, tapahtuihan tänään vielä jotain jännää! Tilasin Sunghon kiltisti avittaessa itselleni ja Iirikselle liput Global Gathering-festarille. Tapahtuma järjestetään Seoulissa Han-joen vieressä olevassa Nanji-puistossa 18.-19.9. Mukana menossa muun muassa The Prodigy, Röyksopp ja MSTRKRFT, sekä Pendulum DJ-setteineen... Korean omaa poikaa G-Dragonia tietenkään unohtamatta! Kahden päivän lipulla hintaa on 140 000 wonia, eli 80 euroa. Ei ollenkaan paha hinta, kun miettii miten isoja nimiä paikalla on. Nyt kun jaksaisi pari viikkoa odotella tuota festaria...

Loppuun taas jotain epämääräistä.

Tänään kaikki KNU:n klubit yrittivät värvätä lisää porukkaa riveihinsä. Klubit ovat siis koulun jälkeen olevia aktiviteetteja, tarjolla on esimerkiksi klubeja kaiken maailman urheiluun, laulamiseen, kirjallisuuteen yms yms Olisi varmaan aika hauska osallistua jonkun klubin toimintaan, jos 1) muut klubilaiset puhuisivat englantia, 2) olisi aikaa.

Yhdestä asiasta on pakko mainita! Tässä ihan Daegun lähellä on USA:n armeijaleiri, ja sen kyllä huomaa. Vähän väliä kuuluu hirveä mekkala kun jonkin sortin hävittäjä pyyhältää taivaan halki. Ava, amerikkalaisvahvistuksemme KNU:n vaihtareiden joukossa, puhui jo ensimmäisellä viikolla täällä ollessa, että haluaa käydä siellä tervehtimässä muita amerikkalaisia. Korealainen ja eurooppalainen seura ei aina tunnu häntä hirveästi miellyttävän.

Huomenna juttua sitten Novotelista. Näinköhän pääsen sinnekään harjoitteluun :'D

Päivä Busanissa

2009-09-06T17:03:00.024+03:00

Tältä päivältä ei ohjelmaa puuttunut, sillä toteutimme lauantaina Iiriksen kanssa suunnitellun reissun Busaniin. Tapasimme aamulla puoli kymmeneltä Banwoldangin metroasemalla, josta jatkoimme yhdessä metrolla matkaa Dongdaegun asemalle. Suunnitelmamme mukaan varasimme liput 10:28 Busaniin matkaavaan KTX:ään, ja puolen kahdentoista maissa olimmekin jo määränpäässämme. KTX-lippu Dongdaegusta Busaniin maksoi 11500 wonia suuntaansa, eli matkoihin kului yhteensä 23 ooo wonia per nuppi (13€).

Dongdaegun asema.

Korean maaseutua junan ikkunasta nähtynä.

Busanin juna-asema.

Busanissa halusimme tietenkin ensimmäisenä meren rannalle. Nappasimme asemalta mukaamme turistikartat, ja päätimme suunnata Gwangalli-beachille. Vatvouduttuamme jonkin aikaa edes takas sopivaa kulkuvälinettä etsiessä, päätimme lopulta käyttää vaikeaselkoiseksi kutsuttua Busanin metrojärjestelmää (muita vaihtoehtoja olivat muun muassa taksi ja turistibussi). Kysyttämme kerran neuvoa oikean linjan löytämiseksi loppu sujuikin kuin tanssi. Osasimme hyvin oikealle asemalle, ja vieläpä asemalta itse rannalle.

Kerroin eilen, että kaikki muut KNU:n vaihtarit läksivät Busaniin jo perjantaina... Hassua olikin, että päästyämme Gwangalli Beachille vastaan kävelivät ensimmäisenä vaihtaritoverini! Eipä siinä mitä, oli hauskaa törmätä heihin. KNU:n vaihtaritoverini olivat jo uimapukeissa, ja pian Iiriskin vaihtoa vaatetusta. Siellä he sitten polskivat aaltojen seassa. Homma näytti sen verran lystikkäältä, että pienen taivuttelun jälkeen minäkin lopulta pulahdin mereen. En tosin ottanut minkäänlaista uimapukua mukaan Koreaan, joten tällä kertaa sillä hetkellä päällä olleet vaatteeni saivat kelvata uima-asusta...

Gwangalli Beach!

Iiris ja minä meressä. Vesi oli todella lämmintä, ja rannasta löytyi paljon pieniä nättejä simpukoita.

Lopulta oman kouluni tyypit läksivät pois, ja minä ja Iiris jäimme keräilemään simpukoita. Lopulta päätin itsekin rantautua ja kuivatella itseäni. Kuivattelu oli itse asiassa varsin helppoa, kiitos sään. Aurinko paistoi kuumasti ja tuuli auttoi kuivattamaan vaatteita myös. Kuivatellessani siinä itseäni Iiris poikkesi kadun toisella puolella olevaan kahvilaan hakemaan jotain juotavaa. Heti Iiriksen poistuttua eteeni pamahti pari tyttö ja nainen kameran kanssa. Kyselivät minulta nuorten oikeuksista Etelä-Koreassa. Jaha, mitäpä minä moiseen vastaamaan, kun en asiasta kovin perillä ole? Sopersin sitten jotain esimerkkiä yliopistojen "kotiintuloajoista" Koreassa, Suomessahan moisia ei ole (niinkuin ei hirveästi varsinaisia asuntoloitakaan ole). Palkaksi sain tikkarin. Antoivat tikkarin Iiriksellekin, vaikkei hän tuolloin paikalla ollut. Ei siinä mitä, mielellänihän vastailen kyselyihin ynnä muihin, mutta saa nyt nähdä mistä löydän kuvan itsestäni likomärkänä selittämässä parille yläaste-ikäiselle tytölle nuorten oikeuksista Koreassa...

Porukka jatkoi matkaansa, mutta eipä aikaakaan kun eteeni pölähti toinen joukko tyttöjä. Tällä kertaa halusivat pelata kanssani jotain korealaista peliä (vähän kuin footbag, mutta sellaisella... jännällä jutulla, ei pallolla). Tietenkin minä pelasin heidän kanssaan. Ensin tosin pari poikaa kävi neuvomassa minulle miten peliä oikeasti pelataan. Ei se kovin helppoa ollut märät farkut jalassa, ja peli oli itse asiassa varmaan varsin epämukava vastassani olleelle tytölle, sillä aina kun potkaisin "juttua" housujeni lahkeista lensi hänen päälle hiekkaa. Tässä vaiheessa Iiris palasikin juomat mukanaan, ja jonkin aikaa rupattelimme siinä tyttöjen kanssa. Pyysivät sähköpostiosoitteemme, ja olisihan se ollut aika epäkohteliasta kieltäytyä. Kysyin tytöiltä myös, oliko rannalla jonkinmoinen festivaali käynnissä, sillä lavalla soitti moni bändi ja ranta oli muutenkin täynnä nuoria erilaisissa kojuissa. Osuin oikeaan, sillä rannalla tosiaan oli joku yläasteen ja lukion yhteinen festivaali, en kyllä muista mitä juhlivat.

Ylimmäisenä "nuorten oikeudet-porukka" ja alla toinen tyttöjoukko. Alemmassa kuvassa vasemmanpuoleisimmalla tytöllä on kädessään se "juttu" jolla leikimme, mutta eipä se kovin hyvin erotu tuosta kuvasta.

Live-musiikkia hiekkarannalla. Yksi bändeistä soitti Musen New bornin ja Time is running outin, josta minä Muse-fanina tietysti villiinnyin aivan täysin.

Lähdettyämme rannalta pyöriskelimme jonkin aikaa metron avulla ympäri kaupunkia, kunnes nälkä ajoi meidät syömään. Päädyimme johonkin korealaiseen ravintolaan, yllätys yllätys, ja ruoka oli jälleen kerran tulista ja taivaallista!

Täällä Koreassa ruoka on todella tuoretta ravintoloissakin. Tarjoilijat tuovat raa'at einekset pöytään, ja sitten ne kokkaillaan itse tuollaisessa paistosysteemissä.

Ruuan jälkeen vuorossa oli lisää randomia pyörintää kaupungissa. Paljon oli nähtävää, mutta todella paljon jäi vielä näkemättä. Busan on vähän turhan iso kaupunki valloitettavaksi vain yhdessä päivässä. Täytynee mennä sinne uudestaan tässä lähiaikoina. Ei ainakaan rahasta tai ajasta pitäisi olla lähtemisen kiinni, niin halpaa junailu täällä Koreassa on, ja kaiken lisäksi välimatkat ovat verrattain lyhyitä. Loppuun vielä muutama kuva Busanista...

Kiva koristehöskä jollain metroasemalla.

Yksinäinen nallukka :'(

Food street. Ahdas kuja täynnä ruokakojuja. Ja ihmisiä.

Tylsyys jo melkein iski...

2009-09-05T16:39:00.019+03:00

...ainakin perjantaina, eli eilen. KAIKKI vaihtarit (ainakin melkein) lähti täältä Busaniin. Kysymys kuuluu, miksen minä mennyt? No, olin sopinut sunnuntaille jo menemistä Iiriksen kanssa. Mutta Iiris sitten perjantai-iltana ilmoitti että hänkin olisi lähdössä Busaniin oman koulunsa vaihtariporukan kera lauantaina. No, ymmärränhän minä että varmasti on hauskempaa käydä toisessa kaupungissa kuin roikkua täällä Daegussa. Olin tietenkin hivenen suruinen tästä uutisesta, mutta eipä asialle voinut mitään, täällä suunnitelmat muuttuvat hyvin lyhyillä varoitusajoilla. Aloinkin siis soitella ja laitella viestiä kaikille tuntemilleni henkilöille, jotka olisivat täällä Daegussa viikonloppuna. Lopulta sainkin sovittua lauantaille, eli täksi päiväksi shoppailua Sunghon kanssa, sekä tapaamisen Saekyungin kanssa. Saekyung on korealainen tyttö kotoisin täältä Daegusta, ja hän oli myös, aivan kuten Yoonsung, Metropoliassa vaihdossa viime kevään. Olin erittäin iloinen että pääsisin näkemään hänet taas. Perjantai-iltani kuluikin siinä vähän murjottaessa yksikseni huoneessa, sekä rauhoitellessa Ingridiä, jolla oli ongelmia asuntolan maksun kanssa.

Eilen ei tosiaan tapahtunut oikein muuta. Oli meillä päivällä kyllä harvinaisen valaiseva orientointi työharjoitteluun. Saimme valita kolme yritystä joihin halusimme harjoitteluun, ja näistä kolmesta harjoitteluvstaavat sitten valitsevat kuka menee minnekin. Sain myös tietää, että ensimmäinen harjoitteluosio, osa-aikainen harjoittelu alkaa viikolla 39 ja päättyy viikon 50 alussa. Sitten on viikko vapaana loppukokeita varten, ja toinen harjoitteluosio, kokoaikainen harjoittelu kestää viikon 51 lopusta 2010 vuoden puolella viikkoon 1. Erona näissä jaksoissa on se, että osa-aikaisessa työskentelemme vähintään 6 tuntia päivässä, kahtena päivänä viikossa. Kokoaikaisessa harjoittelussa työtä on vähintään 6 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Itse aion kyllä tehdä ainakin 8 tuntisia päiviä, että saan oman kouluni työharjoitteluvaatimukset täytettyä. Koko ruljanssi on siis ohi tiistaina 12.1.2010, jolloin täytyy palauttaa portfolio-raportti työharjoittelusta KNU:lle. Tämän jälkeen olenkin vapaa matkaamaan ympäri Koreaa ja muuta Aasiaa, sillä lentoni takaisin Suomeen on vasta 31.1.2010. Sopii kyllä vallan mainiosti minulle, sillä tuskin kerkeän koulun ja työharjoittelun aikana paljoa matkata.

Äskeinen oli siis eilistä, siirrytäänpä takaisin tähän päivään. Nukuiin todella myöhään, heräsin vasta joskus kahdentoista jälkeen. Olin sopinut tapaavani Sunghon North Gatella kolmen aikaan. Pari tuntia siinä vetelehdin huoneessani, kunnes varttia vaille kolme läksin taivaltamaan kohti tapaamispaikkaa. Siinä matkalla sainkin sitten viestin Iirikseltä: olinko jo suunnitellut mitä huomiseksi? No, enpä juuri, jotain puhetta oli että voisi mennä katsomaan jalisottelua parin muut vaihtarin kanssa. Iiris kertoi, ettei jaksakaan lähteä Busaniin ryypiskelemään muiden kanssa edellisen illan venyttyä aamutunneille asti... Sovimmekin sitten että lähdetään yhdessä sunnuntaina käymään, missäpäs muuallakaan kuin Busanissa! Minulle sopii vallan mainiosti, onpahan tekemistä. Kysyin myös Iiristä mukaan tapaamaan Saekyungia illemmalla, ja lopulta hänkin liittyi seuraamme viiden aikoihin.

Mutta siis mitä tapahtui siinä kolmen ja viiden välillä? No, porhalsimme Sungoh kanssa taksilla jonkun tavaratalon pihaan, jossa en ollut enne käynyt. Paikka oli taas Stockmann-tyylinen Gucci ja Louis Vuitton liikkeineen. Sunghon etsiessä epätoivoisesti kenkiä itselleen, minä kulutin aikaa kierrellen ja kaarrellen ympäriinsä. Lopulta löysin jopa jotain ostettavaakin! Fubu-osastolta äkkäsin itselleni hienon hupparin, 139000 wonia (vähän alle 80€)! Aika kallis, mutta kyseessä onkin ulkomaalainen, ei korealainen brändi. Ja huppari on kyllä todella hieno.

Yay!

Sungho ei tuntunut löytävän itselleen kenkiä tavaratalosta, ja kellokin alkoi olla puoli viisi, joten suuntasimme bussille ja keskustaan. Vähän aikaa harhailimme keskustassa, ennen kuin suuntasimme Lotte Young Plaza-tavaratalon luo, jossa minun oli määrä tavata Saekyung. Sielläpä Sae sitten olikin. Vähän aikaa selvittelimme kuinka kukin tuntee kenetkin (Sae ja Sungho olivat ilmeisesti parisen vuotta sitten samalla kurssilla), ja sitten kiiruhdimmekin jo kohti Banwoldangin metroasemaa etsimään Iiristä. Pienen sekoilun jälkeen tiemme lopulta kohtasivat, ja näin oli neljän hengen poppoomme koossa. Asemalta ylös ja ulos päästyämme päätimme mennä syömään, kaikki olivat nimittäin melko nälkäisiä (itsekään en ollut syönyt mitään vielä).

Etsiessämme ruokapaikkaa päätimme räpsiä muutaman ryhmäkuvan. Ylemmässä vasemmalla Iiris, keskellä Saekyung ja oikealla Sungho. Alemmassa kuvassa olen itse keskellä.

Käskimme Iiriksen kanssa Saekyungin ja Sunghon ehdottaa ruokapaikkaa, hehän tietävät täkäläiset herkut ja hyvät ravintolat parhaiten. Sopiva paikka löytyikin aika pian.

Täällä monet hyvät ravintolat ja kahvilat tuntuu olevan vähän "piilossa". Ulkona saattaa olla vain yksi kämänen kyltti osoittamassa ravintolan paikkaa, mutta sisälle mentyä paikka osoittautuukin erittäin mukavaksi ja viihtyisäksi.

Korealainen ruoka ei pettänyt taaskaan: aivan mielettömän herkullista!

Saekyung ja Sungho.

Illallisen jälkeen emme tehneet oikein mitään. Kiertelimme vain ympäriinsä ja jutustelimme, tosin kävimme myös toivomuksestani Hottracksissa... Ja kas, jotainhan sieltä oli pakko ostaa. Ja jälleen sama myyjä kuin kahtena aiempana kertana. Eiköhän se kohta jo ala muistaa, sen verran pistän varmaan silmään muun asiakaskunnan joukosta...

Nell - Healing Process, 14000 wonia (noin 8€). Eikö olekin muuten hieno peitto minulla? Pilkkuja.

Hottracksista pääsee ylös Deagun suurimpaan kirjakauppaan, joten päätimme käydä tutkimassa vähän sitäkin. Lopulta kiinnostus kirjoihin vaihtui kahvinhimoon huomatessamme eräässä kerroksessa olevan Starbucksin.

Starbucksissa.

Kahviteltuamme olimme jo vähän väsyneitä, joten päätimme palailla kukin omaan koloonsa. Iiris ja Saekyung suuntasivat metrolle, ja minä ja Sungho ajelimme bussilla takaisin koululle (heppu näet asuu ihan koulun lähellä).

Loppuun muutama random kuva eiliseltä ja tältä päivältä.

Eilinen Internship Orientation. Oikealla Mrs. Hwang, joka on itse ollut suunnittelemassa SAIPEKS-ohjelmaa, jossa olen mukana. Paikalla oli toki muitakin vaihtareita, en vain jaksa laittaa enempää kuvia.

Ei saa kunnolla selvää, mutta alhalla vasemmalta lukien ensimmäisen ukon alla lukee Kimi Räikkönen! Tavaratalossa oli myös Ferrari-vaateliike, josta löysin Kimin fanipaitoja. Innoissani selitin asiaa Sungholle, mutta koska hemmo ei seuraa formuloita, ei hän tietenkään mitään tajunnut. Ferrari-liikkeen myyjä tosin naureskeli minulle kun esittelin Suomenlipuin varustettua fanipaitaa "See? It's Kimi Räikkönen! He's Finnish! Finnish!!"

Marimekkoa ei tietenkään näy missään, mutta onneksi sentään ruotsalaiset brändit on hyvin esillä...

Kävelykadun lavalla oli taas ohjelmaa. Tällä kertaa pari tyyppiä beatboksasi ja räppäsi. Hassua, olisi luullut olevansa vaikka Big Bangin keikalla, paikalle tulleiden teinityttöjen kirkuminen oli sen verran korviahuumaavaa. Ainakin silloin kuin toinen lavalla olleista miekkosista esitteli vatsalihaksiaan yleisölle.

Ja ihan loppuun vielä Youtube-linkki tänään ostamani Nellin albumin parhaaseen biisiin: 현실의 현실 (Hyeonsileui hyeonsil). Erittäin rauhoittava kappale. Bändin laulajan, Kim Jongwanin ääni on mielestäni taivaallisen hyvä.

Torstai.

2009-09-03T17:51:00.007+03:00

Kylläpä on mielikuvituksellisia otsikoita tällä viikolla.

Tästä päivästä ei olekaan hirveästi kerrottavaa, mitään erikoista ei oikein tapahtunut. Puolen yhdentoista aikaan menin kiltisti Logistics Managementin tunneille, joiden jälkeen palasin asuntolalle koputtelemaan Joannan ovelle lounasseuraa hakemaan. Lounaan jälkeen painuin huoneeseeni vähäksi aikaa viilentymään (täällä on edelleen todella kuuma päivällä). Onneksi asuntolan huoneissa on hyvä ilmastointijärjestelmä. Puoli yhdeksi olimme sopineet tapaamisen Understanding Korean workplace-ryhmätyö porukkamme kanssa, joten tuohon aikaan valuin asuntolarakennusten välissä olevan katoksen luo tapaamispaikalle.

Ihmisiä.

Jonkin aikaa istuskeltuamme ja soitettuamme ryhmämme korealaiselle jäsenelle, että tapaamme Global Loungessa, läksimme Magdan ja Jeanin kanssa kohti pääkirjastoa (jonka edessä James, korealainen vahvistuksemme sanoi tapaavansa meidät). Hyvin pian kuitenkin selvisi, ettei James olekaan aivan niin korealainen kuin luulimme. Hän kertoi syntyneensä kyllä Koreassa, ja eläneensä täällä 12-vuotiaaksi, jonka jälkeen hän on asunut yli seitsemän vuotta Uudessa-Seelannissa. Hän oli palannut vasta tänä vuonna takaisin synnyinmaahansa opiskelemaan. Hahmottelimme siinä esitelmäämme ja rupattelimme kaikenmaailman asioista, esimerkiksi siitä, miten useat korealaiset opiskelijat eivät millään uskaltaisi puhua englantia ulkomaalaisten kanssa. James kertoi meille, että kyllä suurimmalla osalla, ellei jopa kaikilla nykyajan nuorista, on englannin kielioppi ja sanasto hallussa. Täällä opetukseen ei vaan kuulu puhuminen eikä kuunteluharjoitukset, joten siksi täkäläiset ei tunnu ymmärtävän englantia, saatikka sitten puhu kieltä.

Ryhmätyömme aihe on muuten Korean historia ja kulttuuri. Vasemmalta: James, Jean ja Magda.

Tapaamisemme päätyttyä sain uikuteltua Magdan kahviseurakseni. Matkalla Student Union Buildingiin törmäsimme kuitenkin Ingridiin, joka muistutti minua vartin päästä alkavasta Business communication-tunnista... Kahvi jäikin sitten sikseen. Ingridin vanavedessä kuljinkin sitten oikeaan rakennukseen ja luokkahuoneeseen. Ennen tuntien alkua meillä oli taas aikaa vähän leikkiä, ja Michal päätti mennä luokan eteen vetämään omaa showtaan.

Kuvassa Michalin lisäksi myös Eimas'n epäselvä naama.

Ensimmäisellä Business communication-tunnilla tiistaina saimme kuulla, että kurssi koostuu kahdesta osasta: kirjouksesta ja vuorovaikutustaidoista. Molemmille osa-alueille meillä on eri opettajat, ja tänään oli vuorossa kirjoitus-osion esittely. Kirjoitus-osiota vetää professori Shane Coates, muistaakseni kanadalainen hemmo, kun taas vuorovaikutusjuttuja meille opettaa professori Lorne Hwang (hänestä taisinkin mainita jo joskus jotain). Professori Coates vaikutti minusta aika hauskalta hemmolta. Oma ensivakutelmani hänestä oli tiukka mutta hyvässä suhteessa huumorintajuinen, mutta muutamat muut oppilaat kerkesivät haukkumaan hänet tunnin jälkeen jo liian itsevarmaksi ja oppilaita alentavaksi tyypiksi. Saa nähdä kumpi vaikutelma on oikea sitten loppupeleissä.

Business communication-tunnin jälkeen pieni porukka vaihtareita läksi SUB:tä kohden ostamaan korean kielen kurssikirjoja, joten päätin lyöttäytyä tähän porukkaan mukaan, ei minulla muutakaan tekemistä ollut. Muiden ostettua kirjat (itse olin ne jo hankkinut) menimme haukkaamaan vähän välipalaa voileipien muodossa jossain SUB:n kahvilassa.

Vasemmalta: Eimas, Jean, Magda ja Sahsa. Tiedoksenne muuten, täällä on kaksi Magdaa, jos ette sitä vielä ole hoksanneet.

Voileivät olivat erittäin maittavia, ja korealaiseen tyyliin tietenkin tulisesti maustettuja.

Syötyämme ja kahviteltuamme lähdimme valumaan asuntoloita kohden, kun törmäsimme suihkulähteen luona Eimakseen, joka itse asiassa lähti kahvilasta ennen meitä muita tapaamaan jotain korealaista tuttuaan. Istuskelimme siinä sitten suihkulähden luona jälleen vain höpäjämässä ja tekemässä ei mitään. Lopulta jatkoimme kuitenkin matkaamme taas asuntoloita kohden, ja sanoimme hei hei Eimaksen korealaiselle kaverille. Tämä tyyppi olikin aika hassu, sillä erotessamme hän halusi tervehtiä kaikkia joukkiomme tyttöjä perieurooppalaiseen tyyliin poskisuudelmilla. Tällaista tulee harvoin vastaan täällä Koreassa... Hauskinta jutussa oli se, ettei tämä mieshenkilö halunnut kuitenkaan poskisuudelmia Jeanilta. Tästäkös ranskalaisemme tuli surulliseksi.

Ollessamme jo melkein asuntoloiden luona Eimas ja Jean saivat loistoidean... Illallisen sijaan ostetaankin sojua ja mennään sitten vähän juotuamme korean kielen tunneille! Noh, porukkamme oli tarpeeksi hullu toteuttaakseen tämän idean. Etsimme siis asuntoloiden läheltä kaupan, josta saimme sojua ja jotain lantringiksi. Yhteensä ostimme kolme pulloa sojua... Mutta pullot ovat melko pieniä. Lisäksi löysimme itsellemme jonkin hylätyn näköisen terassin sojun nautiskeluun. Hauskaa oli, tosin kiirettä piti sillä korean kielen tunnin alkuun oli vain vähän päälle tunti aikaa. Viiteen pekkaan saimme pullot kuitenkin tyhjäksi ja suuntasimme hilpeinä takaisin koulun alueelle, ja itse asiassa täysin toiselle puolen kampusta tunnille.

Jean ja Sasha sojuineen. Soju on siis alkoholipitoisuudeltaan noin 17% perinteistä korealaista juomaa.

Korean tuntien jälkeen ei sitten tapahtunutkaan enää mitään järin jännää. Puolen yhdentoista aikaan illalla meillä oli täällä asuntolassa orientaatio uusille asukeille. Opimme muun muassa, että syljeskelystä huoneessa saa 2 penalty pointsia, eikä asuntolaan saa tulla kaatokännissä. Lisäksi saimme vihdoin selville "kotiintuloaikojen" salat! Jos asuntolaan saapuu 01:00-05:00 välisenä aikana, saa yhden penalty pointin. Jos kuitenkin saapuu suuressa ryhmässä, vain se, joka aukaisee oven saa penalty pointin... Mitään rangaistuspisteitä ei myöskään saa, jos on koko yön poissa. Aika metkaa.

Toinen "koulupäivä"

2009-09-02T14:13:00.014+03:00

Ennen porautumista tämän päivän tapahtumiin voisin vielä pikaisesti sanoa muutaman sanan eilisestä. Kirjoitettuani eilisen tekstin ja homehduttuani kämpässä noin puoleen kymmeneen illala, sain puhelinsoiton Michalilta. "Oletko tulossa tänne baariin?" "Ai mihin baariin?" "Tänne... täällä on kaikki vaihtarit, etkö saanut sähköpostia? Tapaaminen oli asuntoloiden välissä yhdeksältä..." "Aijaa, en minä mitään tuollaisesta tiennyt. Tulen sinne ihan heti!" Niin, olinhan minä saanut sähköpostin missä kerrottiin tapaamispaikka ja -aika, mutta olin tarkistanut sähköpostini juuri ennen kyseisen viestin saapumista. Eipä muuta kuin vilkkaan tavarat kasaan ja juoksujalkaa alakerran kuumeenmittauspisteen kautta North Gatelle. Enhän minä nyt jää paitsi vaihtaribileistä! Harmikseni joudun kuitenkin myöntämään, että kaikessa kiireessä unohdin kameran huoneeseen... Eli ei kuvia tältä baarireissulta, valitan. Joka tapauksessa, baari tosiaan OLI täynnä vaihtareita. Mutta ei ainoatakaan buddya... Mikä on sinänsä harmi, sillä haluaisin nimenomaan tutustua enemmän korealaisiin kuin länsimaalaisiin (anteeksi vain eurooppalaiset, mutta olette liian tylsiä). Olihan ilta kuitenkin varsin hauska, tarjolla oli olutta ja erilaisia soju-sekoituksia. Esimerkiksi sojua sekoitettuna joko kiiwi-, ananas- tai mansikkamehuun. Kiiwisoju oli kyllä kaikkein parasta, jos ei paremmin olisi tiennyt, olisi luullut juovansa mehua. Ranskalainen vaihtari Jean, yhdessä Michalin kanssa, korjasivat tämänkin asian. Tilasivat sojua pulloissa ja terästivät heidän mielestään turhan laimeaa kiiwi/ananas/mansikkasojua. Ilta ei omalta osaltani venynyt kovin pitkäksi, koska aloin väsymään jo jossain ennen kahtatoista. Takana oli nääs rankkaakin rankempi ensimmäinen koulupäivä. Niinpä päätimme Joannan kanssa lähteä puolenyön paikkeilla valumaan takaisin asuntolalle. Tietenkin minä ensin maksoin oman osani yhteisestä laskusta (Joannan ei tarvinnut maksaa, sillä hän oli koko illan vesilinjalla). Loppujen lopuksi illasta jäi kullekin maksettavaksi huikeat 6000 wonia, eli vähän päälle kolme euroa. Suomessa samalla määrällä alkoholia jokaikinen olisi saanut maksaa ainakin viitisentoista euroa. Mutta siinäpä eiliset jorinat, nyt taas uudempaa tarinaa kehiin!

Tapasin siis buddyni Gaheen melko pitkästä aikaa (viisi päivää...), ja suuntasimme tapaamispaikaltamme North Gatelta metsästämään lounasta. Metsästämään on tässä yhteydessä osuva ilmaus, sillä kahdentoista jälkeen KAIKKI KNU:n oppilaat tuntuivat olevan liikenteessä ja etsimässä paikkaa lounastaa. Jonkin aikaa mietittyään Gahee johdatti minut erääseen vähän syrjäisemmällä kujalla olevaan ravintolaan. Kertoilin siinä sitten buddylleni mitä korealaista ruokaa olin jo maistanut, ja pyysin häntä sitten suosittelemaan minulle jotain listalta. Gahee ehdotti minulle koulun ruokalassakin maistamaani tofukeittoa, jonka korealaista nimeä en nyt valitettavasti muista. Joka tapauksessa, keitto oli taivaallista verrattuna ruokalan mauttomaan liemeen! Keiton lisäksi pöytään kannettiin tietenkin myös lisukkeita ja riisiä.

Päivän lounas. Oikealla pienessä valkeassa kulhossa kimchiä, vähän erilaista kuin mitä olen aiemmin maistellut. Tämä versio oli itse asiassa parempaa.

Siinä syödessämme Gahee yht'äkkiä totesi, että yksi asia josta hän pitää minussa, on se etten ole ronkeli ruuan suhteen. Hän kertoi ulkomaalaisten usein olevan jopa peloissaan kaikista erikoisen näköisistä ruuista, eivätkä he aina uskalla maistaa kaikkea tarjolla olevaa. Totesin buddylleni, että olen sen verran kokeilunhaluinen ihminen, että minulla ei ole tapana suhtautua epäluuloisesti mihinkään tutkimatta asiaa ensin itse. Kun nyt kerta on täysin vieraan kulttuurin ympäröimänä, mielestäni olisi sääli jättää kokeilematta kaikkia mahdollisia osa-alueita siitä. Ja tosiaankin, kaikki tähän mennessä syömäni korealainen ruoka täällä on ollut todella hyvää, joten ennakkoluuloni täkäläistä ruokaa kohti ovat ennemminkin positiivisia kuin negatiivisia.

Syötyämme maksoin ateriat (päätin tarjota lounaan Gaheelle, minähän alunperin ehdotin tapaamista) ja jatkoimme matkaamme bussipysäkin kautta keskustaan. Kerroin Gaheelle haluavani ostaa suoristusraudan, jotta saan permiksen jäliltä olevat kiharantapaiset haituvat suoriksi. Keskustassa meidän ei tarvinnutkaan kävellä kuin muutama kymmentä metriä, kun edessämme jo olikin kampaamotarvikeliike. Ostin sieltä nopeasti valistemalla myyjän mielestä hyvän raudan, josta maksoin 55000 wonia (noin 31 euroa). Samaa hintatasoa kuin
Suomessakin.

Nyt saa hiukset suoriksi.

Ostettuani raudan kulutimme aikaa vain pyöriskelemällä ympäriinsä, tutkimalla kaikkia kauppoja ja tavarataloja. Etsiskelin myös jonkinlaista laukkua minkä voisin ostaa. Tähän mennessä olen käyttänyt olkalaukkuna tämän miniläppärini kantolaukkua, mutta ajattelin että olisi kiva olla joku ihan muukin laukku. Onhan minulla tietenkin mukanani vihreä Marimekon laukku, mutta se on sen verran likainen (eikä sitä saa varmaan enää millään täysin puhtaaksi), ettei sitä kehtaa hirveästi ympäriinsä esitellä. Tässä kappaleessa on kyllä aivan liian monta kertaa sana "laukku".

Noh, päätimme lopulta palata takaisin koululle, sillä Gaheella oli tapaaminen jonkun kaverinsa kanssa ja minulla Yoonsungin kanssa. Tosin Yoonsung sanoi tulevansa koulle vasta puolen kuuden aikaan, joten minulle jäi parisen tuntia aikaa testailla tuliterää suoristusrautaani. Tarkoituksenani oli myös käydä syömässä koulun ruokalassa ennen tapaamistani Yoonsungin kanssa, mutta ehdittyäni ruokalan ovelle muutama vaihtari tuli vastaan todeten, että ruokala on vielä kiinni. No voihan perhana sanoin mielessäni, ja läksin raahustamaan kohti Student Union Buildingia, josko sieltä saisi jotain syötävää. Pakko oli kuitenkin jotain saada syödäkseen kun tiesi, että edessä on kolmen tunnin luento Korean kulttuurista ja päivän ruokailuni rajoittuivat lounaaseen. Löysinkin SUB:stä hienon Paris Baguette-nimisen leipomon, josta nappasin mukaani sipulileivän. Matkallani SUB:stä kohti pääkirjastoa (jossa minun oli määrä tavata Yoonsung) räpsäsin muutaman kuvan koulun päärakennusta vastapäätä olevasta museosta ja sen edustalla olevasta puistosta.

Museorakennus.

Jänniä.

Kehno kuva, kun en jaksanut kävellä lähemmäs vaan otin kuvan Canonini superzoomin avulla.

Kirjastolle päästyäni Yoonsung sattuikin juuri kävelemään vastaan, ja kävimme hakemassa läheisestä kaupasta juotavaa. Itse otin jotain kahvilitkua, Cantata-merkkistä. Oli aika metkan makuista kyllä.

Tapasin jälleen myös Yoonsungin kaverit, jotka olivat mukanamme Samsung Lionsien baseball-ottelussa viime viikolla. Oli mukava nähdä heitä uudestaan, ja lupauduin vielä kaikenlisäksi tapaamaan jonkun Heejinin kaverin, joka haluaa harjoitella puhumaan englantia kanssani. Hehe, kaikki ne tahtoo aina tavata vain, koska haluavat harjoitella englantia. :D

Rupattelimme siinä jonkun tovin, kunnes minun täytyi suunnata päivän ainoalle tunnilleni: Cultural Life in Korea. Tiesin kyllä missä rakennuksessa tunnit pidettäisiin, mutta tietenkin olin unohtanut luokkahuoneen numeron. Onneksi International Office oli siinä matkan varrella, ja piipahdimme sinne kysymään oikeaa paikkaa. Sitten Yoonsung ja tytöt johdattivat minut oikeaan rakennukseen, ja oikeaan luokkahuoneeseen... paitsi että huoneen 315 ovessa oli lappu, että tunnit pidetäänkin saman rakennuksen huoneessa 221. Selvä. Eikun alakertaan, ja vihdoin olin perillä. Hyvästelin ystäväiseni ja astelin luokkaan, jossa ei ollut minulle tuolia. Onneksi professori läksi minulle sellaista etsimään. Olisi ollut ikävää istua tuntien aikana lattialla. Saatuani tuolin tunti virallisesti alkoi. Siinä esittelykierroksen aikana paikalle pamahti tosin lisää mattimyöhäsiä, ja jälleen oli pulaa tuoleista. Tuoliongelmien ratkettua proffamme kertoi meile kurssin sisällöstä. Kurssin nimi kertoo jo kaiken olennaisen: tunneilla käydään läpi kaikkia kulttuurin osa-alueita Korean historiasta nykypäivään, yhteiskunnan kaikkien osapuolien näkökannasta katsottuna. Eli odotuksieni mukaan erittäin mukava kurssi. Kurssiin kuuluu muutaman tutkielman kirjoittaminen sekä esitelmän pitäminen, mutta ne nyt eivät tule tuottamaan ongelmia. Ensi viikon keskiviikkoa innolla odotellessa.

Kurssi vaikutti oikeasti paljon mielenkiintoisemmalta kuin mitä Magdan (oikealla) ilme antaa ymmärtää. Vasemmalla kämppikseni Lilia.

Tunnin alkua häiriköi aivan sairaan isokokoinen tappaja-ampiainen. Valehtelematta otus oli ainakin 4 senttiä pitkä! Onneksi se saatiin lopulta hengiltä.

Pääsimme lähtemään Cultural Life in Korea-tunneilta pois jo seitsemän aikoihin, ja suuntasin Graduate School-rakennuksesta suoraan asuntolalle omaan huoneeseen. Ja söin vihdoin sen sipulileivän jonka ostin ennen tapaamistani Yoonsungin kanssa! Hyvää oli! Nyt istuskelen koneella ja seilailen internetin ihmeellisessä maailmassa. Pitäisiköhän alkaa tehdä sitä Understanding Korean Workplace-kurssin esitelmää....

Ensimmäinen koulupäivä

2009-09-01T14:14:00.006+03:00

Otsikko kertoo kaiken. Tänään se vihdoin ja viimein alkoi, koulu nimittäin. Tähän mennessä täällä Koreassa olo on tuntunut lähinnä lomailulta kun on saanut mennä omia menojaan ja pitää hauskaa porukalla. Hauskanpito porukalla jatkuu edelleen, mutta tunnit ja kurssien arvosanoihin vaikuttavat läsnäolopisteet rajoittavat hivenen liitelyä ympäriinsä.

Hyppäsin siis sängystä puolen kahdeksan aikoihin ja jonkin aikaa huoneessa häärittyäni painelin aamupalalle ruokalaan. Aamupala oli taas aika normi korealainen: riisiä, keittoa ja joitain lisukkeita. Ai niin ja kimchiä! Ruokalassa voi toki valita "länsimaalaisen" aamupalan myös, mutta se koostuu paahtoleivästä, hillosta ja keitetystä kananmunasta, niin eipä sekään paljoa houkuttele. Joka tapauksessa, aamupalan jälkeen aloin valua koulualueen kartta hyppysissäni kohti rakennusta "College of Economics and Business Administration 1". Itse rakennus löytyi helposti, sen verran olen jo koulualuetta ympäri juossut, eikä oikean luokkahuoneen löytäminenkään tuottanut sen suurempia ongelmia. Ensimmäinen kurssini, Logistics Management, alkoi siis yhdeksältä aamulla. Ensin vaikutti siltä, ettei kurssilla ole muita vaihtareita lainkaan, mutta lopulta siellä taisi olla nelisen kappaletta (minä mukaan luettuna). Kurssi itsessään vaikutti ihan mielenkiintoiselta, ja ensimmäisen tunnin jälkeen minulle jäi niin professorista kuin kurssin sisällöstä positiivinen olo. Jotenkin täällä logistiikkakaan ei tunnu niin kauhealta, toisin kuin Suomessa...

Logistiikan jälkeen päätin mennä katsomaan, millainen on Management Science-kurssi, joka oli heti logistiikan jälkeen saman rakennuksen alakerrassa. Aiemmin olin ajatellut ottavani täällä kyseisen kurssin, mutta esittelytunnin jälkeen mieleni kyllä muuttui... Ensinnäkään proffa ei puhu kovin hyvää englantia, ja toiseksi, kurssi on pelkkää matematiikkaa. Ei ollenkaan hyvä yhdistelmä. Onneksi tämä ensimmäinen kouluviikko on tosiaan sitä varten, että voimme käydä katsomassa millaisia kursseja on tarjolla, ja sitten ensi viikon alussa teemme lopulliset valinnat ja mahdolliset muutokset lukujärjestykseemme. Heti tunnilta päästyäni pyrähdinkin takaisin asuntolalle koputtelemaan Joannan ovelle, josko hän lähtisi kanssani lounastamaan. No, lähtihän hän, kunhan ensin heräsi...

Lounaan jälkeen oli melkein parisen tuntia vapaata, ja koulu jatkui puolen kahden aikaan kurssilla "Understanding Korean Workplace". Tämäkin kurssi vaikutti oikein metkalta. Tietenkin koska olen SAIPEKS-oppilas, minun on miltei pakko käydä kyseinen kurssi, joten ihan hyvä vaan että professori Moon vaikutti olevan ihan huumorintajuinen ja rento veikko. Olevinaan innokkaana oppilaana ilmottauduin jo vapaaehtoiseksi valmistelemaan ensi viikon tiistaille kolmen muun henkilön kanssa ryhmätyötä Korean historiasta ja kulttuurista. Saa nähdä milloin saadaan tehtyä kyseinen esitelmä. Tältä tunnilta reippailimme sitten muutaman muun vaihtarin kanssa seuraavaan kohteeseen: Common Lecture Building 2:een. Taisimme olla vähän myöhässä tunnilta, sillä toinen kurssi alkaa silloin kuin edellinen loppuu, ja rakennusten välillä on kuitenkin useampi sata metriä välimatkaa. Emme kuitenkaan menettäneet paljoa tunnin alusta, näin professorimme sanoi. Kurssi oli siis nimeltään Business Communication & Writing Skills, ja tämäkin vaikutti erittäin mielenkiintoiselta ja hyödylliseltä, vaikka samantyylisen kurssin olenkin jo Suomessa käynyt. Business communicationia opettaa Lorne Hwang, joka on Briteissä syntynyt, 12 vuotta Amerikassa ja 13 vuotta Koreassa asunut nainen. Hän on itse asiassa naimissa jonkun koulun henkilökuntaan kuuluvan amerikankorealaisen tyypin kanssa. Tällä kurssilla näkyi myös vaihtareiden lisäksi yksi tuttu naama: Sungho! Hän vasta tänään laittoi viestiä ja kertoi olevansa sairaana, joten ihmettelinkin hänelle sitten ääneen miksi hän on koulussa... Vastaus oli jotain tyyliin "I know, I don't know, you should stay away from me for not to catch the fever!". Selvä.

Professori Moon oli myöhässä tunniltaan Understandin Korean Workplace, joten meillä oli aikaa räpsiä kuvia luokkahuoneesta.

Business communication-tunnin jälkeen oli jälleen puolisentoista tuntia vapaata, joten päätimme lähteä kahvittelemaan vaihtariporukalla North Gaten luo.

Vasemmalla takana Jean ja edessä Magda. Oikealla taaimmaisena George, sitten Ashley, Sahsa ja Ava. (Muistin nimet!!!)

Istuskelimme kahvilassa, rupattelimme niitä näitä sekä vaihtelimme puhelinnumerojamme, kunnes tuli aika kiiruhtaa illalliselle. Illallisen jälkeen oli näet vielä luvassa yksi kurssi: Korean Language 1, joka alkoi kuudelta. Jälleen professorimme Young Mee Kim vaikutti erittäin mukavalta. Ainoa surku oli se, että ryhmämme oli todella iso. Jotkut tosin eivät ole vielä ollenkaan rekisteröityneet kursseille, joten he tulivat kaikki sitten tietenkin juuri tälle kurssille, vaikka korean kieltä opetetaan kolmeen eri otteeseen. Toinen kurssi olisi ollut tänään, mutta myöhemmin, eikä kukaan tietenkään halua istua tunnilla yhdeksään asti illalla. Koran kielen tunti kului esittäytyessä ja Young Mee Kimin esitellessä meille oppilaille kurssia, ja pois pääsimme lähtemään jo puolen seitsemän aikaan. Normaalisti tunti jatkuisi puoleen kahdeksaan asti. Koska pääsimme niin aikaiseen pois, päätimme käydä Magdan ja Joannan kanssa ostamassa Student Union Buildingin kirjakaupasta kurssikirjat.

Korean kielen kurssikirja. Eikun opiskelemaan!

Päästyämme ulos kaupasta ihastelimme hiljalleen hämärtyvän illan himmeässä valossa kaunista Kyungpook National Universityn kampusaluetta...

Kuva ei oikein välitä samaa hehkeyttä mitä livenä näimme. :(

Siinäpä taas päivän tapahtumat. Nyt odottelen puoli yhdeksää, että voisin mennä mittauttamaan lämmön alakertaan. Jos lämpöä ei käy tällä viikolla joka päivä mittauttamassa, saa 2 penalty pointsia... Ja kun on tarpeeksi penalty pointseja potkaistaan ulos asuntolasta. Raakaa. Onneksi tästä ilmoitettiin englanniksi kirjoitetulla lapulla alakerrassa, muuten kohta kaikki vaihtarit lentäisivät ulos Hwamok-gwanista niin että heilahtaa.

Huomisen ohjelmasta taisin jo eilen jotain sopertaa, mutta tarkoituksena on ensin tavata Gahee North Gatella puolen päivän aikaan, ja sitten myöhemmin iltapäivästä Yoonsung. Illalla on sitten vielä kuudesta yhdeksään Cultural Life in Korea-tunnit.

En dag med Iiris

2009-08-31T16:58:00.011+03:00

Tänään oli erityisen hauska päivä.

Tarkoituksena oli nukkua yhdeksään ja lähteä sitten seikkailemaan Keimyung-yliopistolle päin, mutta Shiori soitteli kahdeksan jälkeen ja kyseli mukaan aamupalalle. No mikäs siinä, lähdenhän minä kun kerta kysytään (vaikka puoliunessa vielä tuolloin olinkin). Aamupala sujui mukavissa merkeissä (vaikkei se välttämättä nyt niin tajuttoman mauttavaa ollut...) rupatellessamme kurssivalinnoistamme ja sen sellaisesta. Syötyämme toivottelin Shiorille hyvät päivänjatkot ja lähdin etenemään kohti North Gatea ja bussipysäkkiä. Jonkun aikaa bussia sai odotella, mutta tuli se sieltä sitten lopulta (joskus tuntuu, ettei täällä ole linja-autoilla minkäänlaisia aikatauluja... kulkevat milloin kulkevat). Keskustassa löysin tieni helposti lähimmälle metroasemalle, ja yhtä helposti oikeaan metroon. Ah, metrojen yksinkertaisuuden ihanuus! Parinkymmenen minuutin päästä olin jo Gangchangin asemalla, ja siellä Iiris minua jo odottelikin.

Vähän aikaa vatvouduttuamme sinne tänne asemalla ja sen ulkopuolella päätimme mennä keskustaan ja etsiä jotain syötävää. Painuimme takaisin metroon, ja porhalsimme keskustaan. Iirikselle tämä oli ensimmäinen kerta Daegun keskustassa, joten tunsin olevani jotenkin jo "vanha tuttu" paikkojen kanssa... Mikä on aika vääristynyt harhakuva, itsehän olin jopa kolmatta kertaa käymässä keskustassa. Johdattelin Iiriksen jo aiemmin hyväksi todettuun Sleepless in Seattle-kahvilaan, ja istahdimme sinne toviksi höpäjämään kahvin ja smoothien kera.

Iiris ja smoothie. Minulla edessäni taas vaihteeksi ice cafe mocha...

Tämän pienen tauon jälkeen jatkoimme matkaamme maanalaisen ostarin ihmeelliseen maailmaan. Emme oikeastaan muuta tehneet kuin kiertelimme ja kaartelimme sinne tänne ihmetellessämme tavaran paljoutta. Ja halpuutta. Siinä kierrellessä tarttuikin sitten mukaan muutamia juttuja, joita lähettelen jossain välissä kavereille Suomeen, sekä yksi Dong bang shin ki:n levy... TAAS. No, toinen se vasta oli. Tällä kertaa kyseessä bändin uusin japanin kielinen single Stand by u, mukana DVD täynnä kaikkea jännää (tai oletettavasti jännää, pääsen katsomaan DVD:tä vasta kun saan hommattua ulkoisen CD-aseman tähän koneeseen). Hinta vajaa 9 euroa.

Aarre #2.

Eipä päivästä hirveästi muuta kerrottavaa ole. Pidimme hauskaa ja keskustelimme kouluistamme ja asuntolatovereistamme, omista näkemyksistämme Koreasta ja kaikesta tähän mennessä koetusta. Jossain välissä piipahdimme McDonald'siin syömään (yay, Shrimp Burger!) ja jatkoimme taas taivallustamme. Itselleni keskustan seutu alkaa jo hahmottua, pariin otteeseen olin vain vähän hakoteillä siitä missä mennään. Ja tutkimallahan sitä vain oppii liikkumaan uudessa kaupungissa. En oikein keksi mitään hauskempaa kuin kävellä ympäriinsä Daegun keskustan katuja katsellessa kaikkia putiikkeja ympärillä. Oli myös hauska huomata, kuinka aamupäivästä kaduilla ei liikkunut paljoa ihmisiä. Kellon lähetessä neljää, koulujen ja töiden loppuessa, ihmisiä alkoi pikkuhiljaa vain pursua jostain ympärille, ja kohta huomasimme Iiriksen kanssa kävelevämme pitkien hitaasti liikkuvien autojonojen keskellä. Viiden tienoilla saattelin Iiriksen takaisin metroon, ja lähdin itse metsästämään bussia koululle päin.

Keskustassa on nätti puisto.

Näkymää Lotte-tavaratalon ylimmästä kerroksesta alaspäin. Kyseessä EI siis ole se maanalainen tavaratalo... Tästä tulee mieleen Helsingin Stockmann.

Matkallani North Gatelta takaisin asuntolaan päätin käydä viemässä International Officeen vakuutustodistukset, kun ne kerta mukanani olivat. Toimistossa sattuikin taas aika hauska juttu. Siellähän siis työskentelee Saeron Lee, josta olenkin jo aiemmin kirjoittanut. No, hän sitten innoissaan kyseli minulta olenko kuullut, että G-Dragonin (eräs Big Bangin jäsen) sooloalbumi on edelleen Korean listaykkösenä, eikä levyä kuulemma meinaa löytää enää mistään Korean kaupasta. Mainostipa hän siinä samalla myös parille paikalla olevalle korealaiselle oppilaalle olevani kyseisen poikabändin, Big Bangin, fani. Kohta kaikki varmaan tunnistavat minut täällä koululla, "tuo on se ulkomaalainen Big Bang- ja Dong bang shin ki-fani!" :DD Ei siinä mitään, mukavaahan se on kun löytyy yhteisiä puheenaiheita. Ja minun on erittäin helppo aloittaa keskustelu kenen tahansa korealaisen kanssa, sillä voin aina käyttää jäänmurtajana tietojani täkäläisestä musiikista. Aina tuntuvat olevan innoissaan kun luettelee litaniaa Big Bang, Dong bang shin ki, BoA, Se7en, Rain, Epik High, Nell.......

Mutta eteenpäin! Asuntolaan päästyäni menin sitten koputtelemaan yläkertaan Joannan, yhden puolalaisen tytön ovelle (huomatkaa, olen oppinut nimen!). Jonkin aikaa rupateltuamme päivän tapahtumista päätimme mennä illalliselle koulun ruokalaan. Siellä yksi pöydän ympärys täynnä vaihtareita.

Vasemmalla Magda, keskellä Joanna ja oikealla Aivaras.

Vasemmalla pilkottaa Shiori, mutta siihenpä se minun nimien muistaminen taas loppui.

Siinäpä päivän tapahtumat taas olivatkin pääpiirteittäin. Tuossa jokin aika sitten sain sovittua tapaamiset Gaheen ja Yoonsungin kanssa keskiviikolle. Siitäkin tulee varmasti taas hauska päivä. Ja huomenna minullakin alkaa viimein koulu, ihan oikeasti. Aamusta heti yhdeksältä Logistics Managementia... Sitä odotellessa kirjoittelen loppuun vielä muutamia jänniä ja ei-niin-jänniä seikkoja täältä Koreasta.

Sikainfluenssan leviämisen ehkäisy jatkuu täällä asuntolassa edelleen: nyt illalla meidät kuulutettiin alas mittauttamaan kuume. Itselläni oli ilmeisesti lämpöä yli sallitun rajan, sillä nimeni merkittiin jollekin lapulle. En kuitenkaan tunne oloani mitenkään kuumeiseksi, saatikka sitten oikeasti sairaaksi. Mitään yskän tai nuhan oireitakaan ei ole, joten tuskin minussa possuflunssa on.

Joissakin lavuaareissa hana aukeaa painamalla alaspäin, ei nostamalla ylös niinkuin Suomessa... Varsin jännää. Jännää on myös se, että joissakin yleisissä vessoissa ei itse kopeissa ole paperia. Se on muistettava ottaa mukaan ulkopuolella sijaitsevasta telineestä.

Sungho on todellakin varsin hauska hemmo. Oma buddyni ei ole pitänyt yhteyttä sitten orientointi päivän (tosin tänään sovimme sen tapaamisen), mutta Sungho aina laittelee viestiä ja kyselee kuulumisia. Ehkä se on sitä aasialaista yleistä kohteliaisuutta, tiedä häntä.

Täällä on aivan hirveästi kaikenlaisia ihme juomia. Ja vaihtoni aikana aion kyllä kokeilla suurinta osaa niistä. Eilen ostin tällaisen purkin:

Söpö, eikö vain? Makukin oli varsin söpö, jopa liian söpö ollakseen mielestäni hyvää. Imelää kuin mikä.

Ikäasiat askarruttavat minua tässä kulttuurissa ehkä eniten... Koreassa, aivan kuten käsittääkseni suurimmassa osassa Aasian maista ikä tuo ihmiselle lisää "valtaa" ja arvoa. Selväähän on, että vanhemmille ihmisille annetaan bussissa ja metrossa oma istuin, mutta kuinka sitten käsitellä ihmisiä täällä koululla? Sattuu nääs olemaan niin, että olen melkein poikkeuksetta 2-4 vuotta nuorempi kaikista korealaisista buddyistamme. Tässä valossa minun tulisi puhua näille henkilöille kunnioittavammin ja niin edelleen... Joten mietinkin aina, onko sitten soveliasta vitsailla heidän kanssaan, ja melko suorapuheinen kun nyt olen, onko viisasta aina laukoa suustaan juuri se mitä ajattelee? Tähän mennessä ainakaan ei ole ollut mitään ongelmia heidän kanssaan. Luulenkin, että Korean nuoriso on sen verran tietoinen länsimaalaisesta kulttuurista, etteivät ota loukkauksena jos vaikka sanookin jotain ohi suunsa. Tai sitten nuoren sukupolven muutos "länsimaalaisempaan suuntaan" ulottuu myös tälle osa-alueelle: ehkä he eivät ole enää niin sidonnaisia hierarkian tiukkoihin sääntöihin, toisin kuin vanhempi väestö. Taidankin siis jatkaa samaan malliin nuorten seurassa kuin tähänkin asti, mutta en edelleenkään ole varma onko korealaisille kohteliaisuus jos heidän sanoo näyttävän ikäistään nuoremmalta.... Täällä nimittäin kaikki ihmiset näyttävät vähintään 10 vuotta nuoremmilta kuin oikeasti ovat.

Muuttopäivä

2009-08-29T17:15:00.032+03:00

Tänään koitti se suuri päivä, jolloin kaikki vaihtarit pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttivat asuntolasta toiseen. Aamupäivä kului raahaillessa yli 20 kilon painoisia laukkuja alas neljännestä kerroksesta pihan yli vastapäätä olevaan toiseen rakennukseen neljänteen kerrokseen. Kiltti ja mukava ihminen kun vielä olen päätin auttaa muita onnettomia laukkujensa kanssa, saatuani ensin tietenkin omat kamani oikeaan osoitteeseen. Siinäpä kunnon käsi- ja jalkatreeni tälle päivälle. Vaikka itse muutto tapahtui jo aamupäivällä, meille kerrottiin pysyä poissa asuntolasta kello yhden ja kuuden välillä päivällä. Eli pääsin järjestelemään tavaroitani vasta illalla. Kuvia huoneesta myöhemmin... Mitä siis tehdä, kun on viisi tuntia aikaa tapettavana vieraassa kaupungissa? No tietenkin voi lähteä pienelle retkelle! Kokoonnuimme tyttöporukalla uuden asuntolarakennuksen eteen, ja vaelsimme ensin (luonnollisesti) North Gatelle ja ulos koulun alueelta. Aivan tien toisella puolella päätimme syödä "aamupalaa" Tous les Jours-nimisessä leipomo-kahvila tyylisessä paikassa. Ei ehkä aivan korealaista, mutta hyvää kuitenkin.

Vasemman puoleisen tytön nimeä en muista, mutta keskellä Ayako ja oikealla Shiori (molemmat Japanista).

Aamupalaksi Ice Cafe Mochaa... 3000 wonia = 1,70€.

"Aamiaisen" jälkeen parveilimme linja-autopysäkille, suunnitelmana suunnata kohti Daegun keskustaa. Lauantaipäivä kun nyt sattui olemaan, niin bussit olivat tietenkin tupaten täynnä keskustaan suuntaavaa populaatiota. Tätä yritin selittää tovereilleni, kun oikea bussi sitten porhalsi eteemme. Joku kuitenkin päätti, että juuri tähän bussiin nousemme ja niin oli minunkin seurattava parvea. Jotenkin olin näet joutunut "ryhmänjohtajan" rooliin ollessani ainoa, joka tiesi oikean pysäkin millä jäädä pois keskustassa. Joukkiomme (12 hlöä) mahtui kuin ihmeen kaupalla ahtautumaan jo valmiiksi ihmisiä täyteen ahdettuun bussiin, mutta matka keskustaan oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Täällä bussikuskit harrastavat äkkijarrutuksia, ja mikäs sen mukavampaa kuin saada kasa kaatuvia ihmisiä päällensä keskellä ahdasta bussin käytävää. Onneksi kukaan ei sentään missään vaiheessa kaatunut. Toisaalta, ei siinä tungoksessa olisi edes päässyt kaatumaan.

Selvisimme kaikki elossa bussimatkasta (ja muistin jopa oikean pysäkin keskustassa), ja ulos päästyämme päätimme jakaantua pienempiin ryhmiin helpottaaksemme pyöriskelyä kaupungilla. Oma ryhmäni koostui kahdesta puolalaisesta (joiden kanssa eilenkin pyörimme), ex-kämppiksestäni Avasta ja uudesta kämppiksestäni... Jonka nimeä en muista. Reittimme kulki Citibankin ja kävelykadun kautta maanalaiseen suosittuun ostoskeskukseen. Jotta jokainen voisi pyöriskellä oman mielensä mukaan miten haluaa, sovimme ajan ja paikan missä tapaisimme. Itse pyyhälsin yhden puolalaistytön kanssa Hottracksiin levyostoksille. Tai no, puolalainen ei vielä ostanut mitään, vaikka kovasti hänelle Dong bang shin kiä ja Big Bangia suosittelinkin (sanoi kuuntelevansa kappaleita ensin Youtubessa ja sitten ehkä ostaa levyn). Itselleni mukaan tarttui DBSK:n The Secret Game (tänä vuonna ilmestynyt levy, ja hinta oli 18000 wonia = 10 euroa).

Aarre.

Levykauppaan meitä seurasi myös kämppikseni ja toinen puolalainen (Ava paineli omille teilleen), ja kierreltyämme putiikissa aikamme, päätimme mennä (vaihteeksi) kahville. Tällä kertaa kokeilussa oli Sleepless in Seattle-kahvila. Hyvää oli. Ja erittäin viihtyisä sisustus.

Seattle Smoothie, makuna minttu. (4000 wonia = 2,20€)

Kahvilaan kantautui kävelykadulta livemusiikkia, joten päätimme toisen puolalaisen kanssa (pitäisiköhän joskus opetella nimiä..) jonkun aikaa istuttuamme lähteä katsomaan mistä on kyse. Löysimme ulkoa esiintymislavan ja pari miekkosta soittelemassa kitaraa. Se mikä oli meistä länsimaalaisista kiinnostavaa oli että he lauloivat englanniksi (esittivät mm. Stingin Every Breath You Taken, Santanan Smoothin ja Fool's Gardenin Yellow Lemon Treen). Riensimmekin innoissamme lavan eteen kuuntelemaan ja katselemaan. Biisien vaihtuessa vaihtuivat soittajatkin, ja yhteensä lavalla taisi käydä eri vaiheissa 5 eri musisoijaa.

Ensin lavalla oli vain he kaksi.

Kolmas kitaristi/laulaja ja rumpuhemmo.

Lisää kitaristi/laulajia.

Jonkin aikaa kuunneltuamme kävin laittamassa 2000 wonia lavan edessä olevaan laatikkoon. Varmaksi en mene sanomaan, mutta ilmeisesti kyseessä oli jokin tapahtuma, jolla kerätään rahaa köyhien lasten koulutuksen avustamiseksi tai jotain sellaista. Eli uskoisin tuon reilun euron menneen ihan hyvään tarkoitukseen. Laitettuani rahat laatikkoon, sain vieressä seisovalta tyypiltä lehtisen ja kännykkään ripustettavan killuttimen.

Jee.

Välillä päätimme käydä kurkistamassa, mitä kävelykadun toisessa päässä olevalla lavalla tapahtui. Eilen siellä soittelivat ne intialaiset muusikot, mutta tällä kertaa löysimme sieltä vanhoihin soturin asuihin pukeutuneita miehiä heiluttelemassa miekkoja.

Hurja nainen keihäänsä kanssa.

Hemmot käsittelivät aseitaan erittäin taitavasti, ja lavan ympärille olikin kerääntynyt melkoinen joukko ihmisiä ihastelemaan taidonnäytteitä. Katselimme näytöstä jonkin aikaa, ja pyöriskelimme vielä hiukan kävelykadulla, kunnes kello näytti viittä ja menimme sovittuun tapaamispaikkaamme ostarille.

Kävelykatu. Näin viikonloppuna Daegun keskusta kuhisee ihmisiä.

Saatuamme pienen joukkiomme taas kokoon, päätimme etsiä ruokapaikan. Kävelimme jälleen kävelykadun läpi, ja matkalla sattui hauska välikohtaus. Kadulla oli tyttölauma, ja eräs piteli kyseistä kylttiä:

"Please help to TVXQ to find their "Human Rights" | "Auttakaa TVXQ:ta löytämään ihmisoikeutensa."

Tajusin sikälti, että kyseessä on Dong bang shin ki (tai TVXQ) fanityttölauma. Selvästikin he keräsivät nimiä addressiin auttaakseen kolmea kyseisen pop-joukon jäsentä pienessä sodassaan levy-yhtiötään SM Entertainmentia vastaan. Juttu on aika monimutkainen, mutta ketään se tuskin kiinnostaa joten en ala setvimään sitä täällä. Joka tapauksessa, menin tyttöparven luo, ja sanoin kysyvään sävyyn "Dong bang shin ki?". Siitäkös he innostuivat ja johdattivat minut pöydän luo, ja kysyivät kirjoitanko nimeni addressiin. No, samapa tuo, bändi on kuitenkin yksi suosikeistani niin mikäs siinä. Sanoin vielä nimeni kirjoitettuani "Dong bang shin ki saranghaeyo", eli suomeski "Rakastan Dong bang shin kiä". Moinen lause sai aikaan tyttölaumassa ilon kiljahduksia ja aploodeja. Antoivatpa minulle vielä ennen matkani jatkamista keksejä. Jännää. Mutta tuskinpa tytöt mitään addressillaan aikaiseksi saavat.

Koko fanilauma kyltteineen.

Välikohtauksen jälkeen ruokapaikan etsintämme jatkui. Ei meidän pitkään tosin tarvinnut etsiä, kun päätimme pujahtaa sisään seuraavaan paikkaan:

Sisään päästyä meidät johdatettiin pöytään, ja muutaman hetken hämmästeltyämme päätimme mitä tilata. Paikka tuntui olevan muuten aika korkeatasoinen miestarjoilijoineen päivineen. Eikä pukeutumisemme tuntunut oikein mätsäävän tasoon nähden (mitä nyt Avalla kolitsihousut jalassa ja niin edespäin). Ruokakin oli makuhermoja kutkuttelevan maittavaa.

Tästä jokainen sai napsia mielensä mukaan syötävää.

Syötyämme palasimme bussilla takaisin koululle (kämppikselläni kai oli jonkinmoinen kiire tavata buddynsa). Pääsimme vihdoin uusiin huoneisiimme, tosin minulle se merkitsi siivoamista ennen minkäänlaista tavaroiden purkua. Huoneen vessa oli niin törkeässä kunnossa että hohhoijaa. Eipä auttanut muu kuin tarttua härkää sarvista ja kuurata lattia ja puhdistella lattiakaivo (tosin se ei vieläkään vedä oikein kunnolla, en tiedä miten syvältä sieltä saisi kaivella sontaa pois). Imuroin myös muun huoneen ja oman sänkyni patjan. Sitten eikun laukku auki ja tavarat paikoilleen! Tässä sitä sitten asustellaan seuraavat viisi kuukautta.

Eteinen ja ovi käytävälle.

Vessa (siivouksen jälkeen...)

Minun "puoli" huonetta.

Vasemmalla työpöytäni ja oikealla näkymää ikkunasta ulos. Muutimme aamulla kuvassa oikealla näkyvästä rakennuksesta.

Loppuun vielä yksi aika hauska juttu. Sungho soitti minulle tuossa yhdentoista jälkeen (illalla) tätä aikaa, ja puheli jotain vastaavaa: "Terve! Olen juuri tulossa baarista, oli tosi hauskaa, tosin Michal joi ihan liikaa... Niin huomisesta piti sanoa sen verran, että jos olet kiinnostunut lähtemään mukaan kirkkoon, niin kokoonnumme North Gatelle yhden aikaan iltapäivästä." ....SELVÄ. Lisäksi hän sanoi, että minun tulisi kertoa kyseiset terveiset kaikille, josko joku haluaisi mukaan. (Kyseessä on siis kirkko, jossa pidetään englanninkielisiä palveluksia.) No, kerroin sitten Sungholle, että Ava juuri tänään sanoi tahtovansa kirkkoon. Pienen sähläyksen jälkeen sainkin annettua hänelle Avan puhelinnumeron. Pitänee huomenna aamupäivästä käydä kertomassa puolalaisille minne mennä, jos haluavat Sunghon mukaan. Itse en ole menossa.

Pyöriskelyä puolalaisten kanssa

2009-08-28T15:31:00.018+03:00

Kirjoitettuani edellisen tekstin ryntäsin Asuntolatoimiston eteen odottelemaan neljää puolalaista ja yhtä buddya. Sovimme tästä tapaamisesta jo eilen illalla vaihtareille tarkoitetun illallisen jälkeen, ja tarkoituksenamme oli selvitellä pankkiasioita ja kaikenlaista muuta. Nämä puolalaiset nimittäin saapuivat Daeguun vasta eilen, joten heillä oli edessä kaikkien lippulappusten täyttely ja vuokran maksu. Ensimmäisenä menimme Daegu Bankiin North Gatelle avaamaan puolalaisille tilejä, että he saavat sitten myöhemmin student ID cardin. Student ID cardia varten kun näet tarvitsee avata tili juuri kyseisessä pankissa, muuten sitä ei saa. Itsellänihän oli jo tili Shinhan-pankista, sillä oma buddyni sanoi minulle, että tarvitsen jonkun ihme lappusen jos meinaan avata tilin Daegu Bankiin. No, pian kuitenkin selvisi, että ainut asia minkä tarvitsen, on passi. Täyttelin sitten siinä joutessani papereita, ja nyt minulla on tilit sekä Shinhanissa että Daegu Bankissa... Ei kovin viisasta.

Daegu Bankista saamani vihkonen. Shinhanilla on kyllä hienompi.

Pankkiasioinnin jälkeen oli tarkoitus rynnätä syömään koulun ruokalaan. No, ryntäsimmehän me, mutta ruokala olikin suljettu. Ei auttanut muu kuin mennä syömään North Gaten luo jonnekin ravintolaan (mikä sinänsä on aina ihan hyvä vaihtoehto). Puolalaisen Michalin buddy Sungho johdatti meidät sitten erääseen ruokapaikkaan. Pienen kaaoksen jälkeen jokainen oli päättänyt mitä tilaa, ja pian saimmekin eteemme herkulliset ateriat.

En muista keiton nimeä, mutta herkkua se oli. Hinta 3000 wonia, eli 1,70 euroa. Halpaa.

Ruuan jälkeen läksimme kaupungille selvittelemään Citibankiin puolalaisten pankkikortti-ongelmia. Juokkiomme ollessa niinkin iso (5 hlöä, yksi puolalainen tyttö ei halunnut lähteä keskustaan) jakaannuimme kahteen taksiin, ja Sungho antoi toiselle taksille ohjeet minne mennä. Ihmeen kaupalla päädyimme kaikki samaan osoitteeseen. Sää oli todella hyvä, aurinkoinen ja todella lämmin, ja joukkiomme mielentila oli leppoisa. Siinä kävellessämme vitsailimme ja ihmettelimme keskustan huminaa ja monia meneillä olevia rakennustöitä. Hoksasimme tosin, että rakennus- ja kunnostustöitä tehdään varmaan vuoden 2011 yleisurheilun MM-kisoja varten. Pitäähän kaupungin näyttää siistiltä noinkin suuren tapahtuman aikaan.

Sammakoita.

Useita katuja kunnostetaan Daegun keskustassa.

Kun viimeisetkin sotkut oli selvitetty Citibankissa (oikeastaan sotku ei tainnut koskaan selvitä puolalaisten ilmeiden perusteella, mutta pankki meni kiinni...) läksimme vaeltamaan ympäri keskustaa. Vaikka olin käynyt keskustassa jo aiemmin Gaheen kanssa, olin edelleen hämmentynyt kaikesta näkemästäni. Ihmispaljous, kaupoista kaduille kantautuva musiikki ja tarjouksia kaduilla huutelevat kauppojen myyjät ovat minulle jotain uutta. Olikin hauska vain kierrellä ja kaarrella ympäriinsä ja tutkia kaikkea uutta ja jännittävää.

Muoviruokaa. Moni ravintola asettaa annoksiaan esiin kadulle näin.

?????

Sungho suositteli meille kaikille erilaisia kuuluisia korealaisia "virvoitusjuomia". Itse päädyin ostamaan tuon keltaisen tölkin oikealla. Juoma oli tehty riisistä ja jostain muusta, ja se oli aivan törkeän imelää. Michail otti edessä olevan purkin banaani-maitoa. Vaikken banaanista pidäkään, kyseinen juoma oli yllättävän hyvää (parempaa kuin omani). Sungon ostama aloe-juoma vasemmalla oli myös aika metkan makuista.

Kävelykadulla olevalla lavalla alkoi intialaisten musisointihetki kävellessämme paikan ohi.

Jonkin aikaa vaelleltuamme kiiruhdimme takaisin koululle, juuri ajoissa ennen kuutta viemään Alien Registration Card-hakemukset International Officeen. Puolalaiset täyttelivät kyseisen paperin syödessämme ravintolassa aiemmin, mutta minulla lappu ei ollut koko päivänä mukana. Onneksi sain toimistolta uuden paperin, ja sain hoidettua senkin pois alta. Nyt jäljellä oli enää puhelimen metsästys. Onneksi törmäsimme International Officessa kanadalaiseen Alexandraan, joka johdatti meidät paikkaan josta oli itse ostanut käytetyn puhelimen 10 000 wonilla. Sunghon avulla saimmekin sitten itsellemme koreassa toimivat puhelimet. Omani maksoi 20 000 wonia (11,30 €), ja latasin siihen 10 000 wonilla puheaikaa.

"Uusi" hieno LG:ni!

Puhelinten hankinnassa kului yllättävän paljon aikaa, joten kun lopulta poistuimme liikkeestä, ulkona oli jo piemää. Vähän aikaa menee taas ennenkuin osaa käyttää tuota vempainta, mutta onneksi sen kielen sai ainakin vaihdettua koreasta englanniksi. Matkalla takaisin kuolun alueelle törmäsimme vanhoihin tuttuihin, Saoriin ja hänen buddyynsa (viime postauksessa 10. kuva ylhäältä päin, vasemmanpuoleinen hemmo [Itse asiassa törmäsin tänään samassa kuvassa olevaan toiseenkin tyyppiin aikaisemmin päivällä. "Yesterday! The bar!? Yes. Yesyesyes!!"]). Mukana oli myös buddyn (jonka nimeä en siis muista) tyttöystävä ja joitain muita randomeja tyyppejä. Siinä jutustellessamme päätimme myös ostaa hiukan syötävää lähellä olevasta kojusta.

Oho, ensimmäinen kuva itsestäni koko blogissa. Takana Michail. (Tässä vaiheessa iltaa päivän kuusihenkinen joukkiomme oli kutistunut kolmeen: minä, Sungho ja Michail.)

Vanhojen tuttujen kanssa kävelimme sitten viimein takaisin asuntoloiden luo, ja tiemme erkanivat jälleen. Palattuani huoneeseeni huomasin sen olevan tyhjä (kuten olin melkeinpä olettanutkin). Kämppikseni ovat ilmeisesti lähteneet jonnekin vaihtariporukalla juhlimaan. Hyvä että sain tuon puhelimen hommattua, nyt ainakin saan pidettyä kaikkiin paremmin yhteyttä (että pääsen seuraavan kerran mukaan, kun jotain hauskaa tapahtuu).

Loppuun vielä muutama kuva koulun alueelta.

Michail vasemmalla, keskellä puolalainen tyttö, jonka nimeä en muista, ja oikealla Sungho.

Vesitorni. Nätti.

Teksteissäni useasti vilahteleva North Gaten alue. Paikka on kuuleman mukaan suosittu tapaamispaikka myös muiden koulujen oppilaiden keskuudessa. Kun tien ylittää vasemmalle, löytää koko joukon ravintoloita, baareja, kahviloita ja muita kauppoja.

Taisin joku päivä luvata kuvaa International Officen rakennuksesta. Tässä se nyt on. Itse toimisto sijaitsee alakerrassa, kun taas yläkerta, Global Village, on varattu vaihtareiden käyttöön.

Voisin vielä mainita näin aivan loppuun pienen jännän seikan täältä asuntolasta. Daegussa ilmeisesti joku kuoli muutama päivä sitten sikainfluenssaan, joten nyt asuntoloissa kiertää iltaisin partio mittailemassa asukkien lämpöä, toiveena saada vähäisiäkin influenssan merkkejä osoittavat eristetyksi muista. Ihan hyvä idea sinänsä, mutta toisaalta aika turhaa. Nytkin olen ollut kahtena iltana kierroksen aikaan yksin täällä huoneessa...

Kommenttia eilisestä

2009-08-28T03:48:00.023+03:00

Eilen meillä vaihtareilla oli siis orientaatiopäivä. Kahden aikaan ohjelma alkoi päärakennuksessa, jossa meille iskettiin kätösiin söpö paketti kaikenlaista tavaraa. Auditoriossa KNU:n International Officen väki kertoi meille muutamia seikkoja vaihtojaksosta, sekä mahdollisuuksistamme osallistua työharjoitteluun, vapaaehtoistyöhön, sekä muutamaan kilpailuun. Infopläjäyksen jälkeen jakaannuimme ryhmiin, joissa kiersimme koulun alueen ympäri KIS-oppilaiden johdattamina (KIS = KNU International Support).

Infopakettimme sisältöineen. T-paita puuttuu kuvasta.

Global Village International Officen yläkerrassa. Paikka on tarkoitettu vaihtareille. Huoneessa voi katsella leffoja, ulkomaan uutisia ynnä muuta jännää. Ja kavereita saa jättämällä yhteystietonsa ilmoitustaululle!

Ryhmämme kierroksella koulun ympäri. Buddyni Gahee edessä vaaleansinisessä paidassa ja minihameessa.

Kierroksen jälkeen meillä oli tunti vapaata aikaa ennen illallista Student Union Buildingissa olevassa opiskelijaravintolassa. Vietimme tämän ajan buddyni kanssa, kuinkas muutenkaan, menemällä kahville!

Herkullisen näköisiä juomia. Ja hyviä ne olivatkin!

Seuraamme liittyi tällä kertaa myös venäläinen Ingrid (oikealla) ja hänen buddynsa (vas).

Kahvin ja istuskelun jälkeen luvassa oli juhlintaa illallisen ja tutustumisleikkien merkeissä. Kaikki vahtarit buddyineen kokoontuivat opiskelijaravintolaan. Melu oli korviahuumaava, ja tullakseen kuulluksi keskustellessa täytyi oikeasti huutaa. Istuimme illallisella kiinalaisen vaihtarin ja hänen buddynsä kanssa samassa pöydässä.

Kiinalainen vasemmalla ja hänen buddynsä oikealla.

"Tervetuloa KNU:hun!"

Illan mittaan jokainen vaihtari ja buddy esitteli itsensä muille lyhyesti. Lisäksi ohjelmassa oli tietovisailua ja muita hauskoja leikkejä, joista myös sai pieniä palkintoja. Itse jäin valitettavasti palkinnoitta... Illalliseksi tarjottiin oman valinnan mukaan joko Bi bim babia (perinteinen korealainen ruoka) tai porsaanleikkele. Itse olin jo Bi bim babia syönyt, joten valitsin porsaanleikkeleen. Tässä vaiheessa voisi myös todeta, että vaihtareita KNU:ssa on yllättävän monesta kolkasta maapalloa tänä vuonna. Ainakin 13 eri maata on edustettuna.

Welcome partyn jälkeen syntyi hirveä kaaos, kun kaikki alkoivat suunnitella after partya. Mihin mennä ja mihin aikaan? Loppujen lopuksi itse sain selville, että jotain tapahtuisi North Gatella kello 7:45 illalla. Selvä. Painelin siis takaisin asuntolaan, aivan kuten kaikki muutkin. Kävin heittämässä ylimääräiset tavarat huoneeseeni, ja pian läksimmekin jo pohjois porttia kohden. Tosin olimme hiukan myöhässä, sillä lähdimme kävelemään portille vasta 7:50 aikaan... Mutta eipä se mitä, kerkesimme silti hyvin mukaan joukkoon! Osa oli näet jo mennyt edellä tilaamaan ruokaa ja juomaa, kun osa jo aiemmin paikalle saapuneista oli jäänyt odottamaan meitä mattimyöhäsiä. Lopulta pääsimme sisään aivan koulun alueen lähellä sijaitsevaan baariin.

Yoshimoto Banana, illan baari.

Baarivalinnan suhteen korealaiset tekivät eritavalla suomalaisiin nähden. Suomessa tuutorit veivtä vaihtarit ensimmäisenä yökerhoon, jossa musiikki pauhasi ja keskusteleminen oli todella vaikeaa. Yoshimoto Banana oli enemmänkin seurustelu-baari. Musiikki soi hijlaisella, ja kaikki istuivat pöydän ympärillä, mikä teki tutustumisen uusiin ihmisiin helpoksi. Koska tulimme sen verran myöhään paikalle, jouduimme istumaan pitkän pöydän toiseen päähän. Vaikka kovimman pirskeet tuntuivat olevan menossa toisessa päätä pöytää, oli meidänkin päädyssä enemmän kuin hauskaa.

Aluksi juttelimme Avan kanssa kahden korealaisen pojan kanssa, jotka eivät osanneet paljoa englantia. Rohkaisimme kuitenkin heitä, ja loppujen lopuksi saimmme kuin saimmekin selkoa toisistamme.

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, etten taaskaan muista henkilöiden nimiä...

Kuvassa oikealla istuva poika läksi aikaisemmin pois, mutta jatkoimme jutustelua muiden ympärillä olevien kanssa. Aika kului mukavasti höpötellessä ja syödessä pöytään kannettuja herkkuja. Maistoin kyllä lasillisen korealaista Hite-merkkistä olutta, mutta koska en muutenkaan mikään oluen ystävä ole, en voi sanoa sen olleen kovinkaan hyvää. Join myös yllä olevassa kuvassa vasemmalla istuvan pojan kanssa sojua yhdet lasilliset. Se olikin sitten parempaa.

Pöydän antimia.

Soju.

Olutta.

Illan aikana keskustelunaiheet lentelivät urheilusta juomatapoihin ja korealaisen musiikkin (pääsin loistamaan tiedoillani korealaisista pop-bändeistä) kautta yleiseen löpinään. Juttelinpa vieressäni loppuillasta istuneen korealaisen pojan kanssa myös Korean ja Suomen asepalvelusten eroista (kiitokset velipojalle kaikista inttitarinoista, niistä oli nyt hyötyä).

Hän oli hyvin hauska veikko. Ja tunnusti vieläpä pitävänsä Big Bangista!!

Jossain välissä lähelleni oli rantautunut kaksi japanilaista vaihtaria (ja yksi Vladivostokista kotoisin oleva venäläinen), joiden kanssa heidän buddynsa puhuivat tietenki japania. No, itse kieltä hitusen opiskeltuani kuuntelin korvat höröllä, josko ymmärtäisin jotakin. Ja ymmärsinhän minä. Aina kun ymmärsin jotain, kerroin muille mitä he olivat sanoneet, ja sain aploodeja. Juuri tässä seurassa ilmassa lenteli parhaat vitsit ja letkautukset.

Vasemmalla Shiori, keskellä venäläinen vaihtari, ja oikealla Hiroki.

Joskus yhdentoista aikaan osa porukasta lähti jo pois, ja itsellekin alkoi väsy iskeä. Lähdimmekin sitten Avan kanssa vaeltamaan asuntolalle päin. Harmittamaan jäi, etten kysellyt keneltäkään uudelta tuttavuudelta yhteystietoja. Vaihtareita tietenkin näkee kursseilla, mutta toivottavasti korealaisia buddyjakin tulee vielä joskus nähtyä. Hauskaa siis oli, ja mukava olisi päästä juhlimaan samalla porukalla monta kertaa uudestaan!

Öistä Daegua.

Uusia tuttavuuksia ja baseballia

2009-08-26T16:14:00.016+03:00

Tänään olikin hauska päivä. Kahdentoista tienoilla menimme kämppikseni Avan kanssa koulun ruokalaan syömään (asuntolan vuokraan kuuluu itse asiassa kolme ateriaa päivässä kyseisessä ruokalassa). Minusta ruoka oli hyvää, tarjolla oli riisiä (kuinkas muutenkaan), kimchiä (samat sanat), kana-curry-kastiketta, sekä muutamia muita sivuruokia. Ava tosin näytti hyvin nyrpeältä eikä tuntunut nauttivat ateriasta ollenkaan. No, hän on se amerikkalainen, joka muutenkin valittaa (edelleen) kaikesta. Lounaan jälkeen tapasin Gaheen vähän ennen kahta asuntolarakennuksen edessä. Hänen kanssa menimme jälleen North Gatelle Daegu Bankiin nostamaan rahaa. Ja tällä kertaa lopultakin sain maksettua vuokrani. Jes, eipä tarvitse siitäkään enää miettiä ja murehtia. Vuokra koko viideltä kuukaudelta (elokuu-tammikuu) on noin 1 020 000 wonia, eli suurin piirtein 570 euroa. Ei paha ollenkaan, ottaen huomioon ne hintaan kuuluvat kolme ateriaa päivässä...

Pankista päästyämme kävimme Gaheen kanssa kahvilla (ah ihanuutta, täällä erikoiskahvitkin irtoavat n. 3000 wonilla, eli alle kahdella eurolla). Kahvin jälkeen Gahee johdatti minut takaisin North Gatelle, ja siellä tapasinkin sovitusti neljän aikaan kaverini Yoonsungin. Yoonsung on korealainen tyttö, joka oli vaihdossa Metropolia AMK:ssa viime keväänä. En ollut hänen tuutori, mutta tutustuimme silti, ja oli todella mukava nähdä häntä uudestaan. Olimme sopineet Yoonsungin kanssa, että menemme illalla katsomaan Daegu Baseball Stadiumille erään ottelun. Vastakkain olivat Daegun omat kasvatit, Samsung Lions, sekä joukkue jonka nimeä en muista... Joka tapauksessa, illan ottelu oli tärkeä, sillä nämä kaksi joukkuetta kilpailevat neljän parhaan joukkoon pääsystä. Yoonsung toi mukanaan myös kaksi kaveriaan. Oli todella mukava tutustua myös muihin korealaisiin, ja nämä tytöt olivatki (kuten kaikki tähän mennessä tapaamani korealaiset) erittäin avoimia ja mukavia tyyppejä. Ja kun olimme lähdössä koulun alueelta, törmäsimme vielä erääseen Yoonsungin kaveriin. Tämä miekkonenkin oli erittäin mukavan oloinen. Hän opiskelee samoissa rakennuksissa kuin minä tulevana syksynä. Kaveri sanoi, että jos milloin näen hänet käytävillä tai missä tahansa muualla, minun täytyy kuulemma heti mennä juttelemaan hänelle ja kysyä jos jokin asia on epäselvä. On ne niin vieraanvaraisia.

Jono lipunmyyntiin. Tuo väkimäärä on itse asiassa pieni verrattuna lopulliseen sisään ahtautuneeseen joukkoon.

Matkatessamme taksilla stadionia kohti Yoonsung kertoi, että baseball on tällä hetkellä erittäin suosittu laji Etelä-Koreassa. Ja sen huomasi. Meidän joukkiomme saapui paikalle yli kaksi tuntia ennen ottelun varsinaista alkamista, ja väkimäärä oli jo huimaava. Loppujen lopuksi koko stadion oli tupaten täynnä katsojia.

Lippu illan otteluun.

Näkymää stadionilla.

Vasemmalla Yoonsung, keskellä Heejin, mutta oikeanpuoleisen tytön nimeä en valitettavasti muista.

Ottelu oli itsessään varsin viihdyttävä. Lisäpotkua siihen antoi cheerleaderit, jotka johtivat kannustushuutoja, ja viihdyttivät muutenkin yleisöä ottelun aikana ja pelaajien vaihtaessa paikkojaan sisävuorosta ulkovuoroon.

Neljä maskottileijonaa. Olivat muuten astetta coolimpeja maskotteja, leijonat nimittäin tanssivat aina sopivissa väleissä Koreassa tällä hetkellä suosittujen pop-biisien tahtiin, ja pari heistä jopa veti breakdancea kentän nurmella.

Ennen ottelun alkua, joukkueiden ollessa verryttelemässä kentällä, maskottileijonat ryömivät aseineen "vihollista" kohden.

"Taistelun" jälkeen.

Koko cheerleadereitten joukko. Keskellä oleva soturipukuinen herra oli koko komppanian johtaja, ja veti yleisön huudatusta.

Tanssijatytöt. Illan pimetessä asut tosin vaihtuivat näistä perinnepuvuista minihameisiin ja toppeihin...

Tää oli kaikkein hauskin leijona.

Juoksu tulossa Samsung Lionseille!

Illan viimeinen kuva. Tytöt ja pahvipelaaja (ilmeisesti tyttöjen suosikkipelaaja).

Ottelu alkoi siis puoli seitsemältä, ja läksimme stadionilta yhdeksän jälkeen, vaikkei peli ollut vielä edes päättynyt. Lähtiessämme Samsung Lions johti 10 - 1, ja jäljellä oli vain muutama vuoropari. Eli lopputulos oli melko selvä. Otimme stadionilta bussin KNU:n North Gatelle, josta muut jatkoivat bussilla kukin omaan kotiinsa, ja minä tallustelin toiselle puolelle koulun aluetta asuntolaan.

Alkuhämmennystä ja sen sellaista

2009-08-25T12:48:00.016+03:00

Jäi eilisessä tekstissä mainitsematta, että kävimme illalla buddyni Gaheen ja hänen ystävänsä (jonka nimeä en kuolemaksenikaan muista) kanssa syömässä. Kyseessä oli ensimmäinen "virallinen" korealainen ateriani, sillä Seoulissa laiskuuteni vuoksi päädyin syömään vain jotain roskaruokaa amerikkalaisista ruokaketjuista, sekä valmisruokia ruokakaupasta. Korealaiset ystäväiseni päättivät tarjota minulle ruuaksi traditionaalisen korealaisen aterian nimeltä bi bim bab. Ruoka oli todella tulista. Gahee aluksi varoitteli, että olisi syytä ottaa osa kastikkeesta syrjään, jos en vaikka pystykään syömään niin tulista ruokaa. Näin teinkin, mutta ei annos ollut mielestäni liian tulista, joten sotkin kaiken kastikkeen sekaan. Gaheen ystävä tosin totesi, että hänelle tulee kuuma pelkästään siitä, kun hän katsoo minun syövän kyseistä ruokaa.

Bi bim babin lisäksi pöytään kannettiin keittoa ja erinäisiä muita "sivuruokia". Kun kyselin, missä järjestyksessä kaikki oli tarkoitus syödä, minulle sanottiin, ettei järjestyksellä todella ole mitään väliä.

Buddyni Gahee vasemmalla, ja hänen ystävänsä oikealla.

Ravintola, jossa kävimme oli siis koulun alueella. KNU:n alueella on itse asiassa todella paljon eri ruokapaikkoja ja kahviloita, sekä myös ihan päivittäistavarakauppoja. Taisinkin jo viime kirjoituksessa mainita, että koulun alue on iso. Olen vieläkin vähän eksyksissä, kun seurailen Gaheeta ympäriinsä. Tänään tosin kävimme koulun International Officessa, josta sain mukaani koulun alueen kartan. Ehkäpä nyt tajuan paremmin missä milloinkin viiletämme. International Officessa tapasin myös Saeron Leen, joka kävi keväällä tutustumassa Suomessa Metropoliaan ja Leiritien yksikköön. Hän muistikin minut tuolta ajalta (SAIPEKS-oppilaille järjestettiin näet tilaisuus tavata vaihto-ohjelman korealaisten koulujen edustajat), ja huomauttikin heti vieressään istuvalle Niki Leelle, että pidän Big Bangista. Kun tapasin neiti Leen Suomessa, puhuimme paljon juuri kyseisestä poikabändistä, ja hän kertoi pitävänsä heistä myös todella paljon!

KNU:n Main Administration Building, eli päähallintorakennus. International Office ei tosin ole tässä samssa rakennuksessa. Täytynee ottaa siitä vielä erikseen kuva jossain välissä.

Käytyämme International Officessa, suuntasimme Gaheen kanssa Daegun keskustaan. Pääsin nyt käyttämääm hankkimaani bussi-korttia. Kyseessä on aivan samankaltainen kortti, kuin Helsingin seudulla oleva YTV:n matkakortti.

Keskustassa seikkailimme pankista toiseen yrittäessämme nostaa rahaa asuntolan vuokranmaksua varten. Sain nostettua 800 000 wonia yhdestä automaatista, mutta koska vuokra on on yli miljoona wonia, en saanut maksetuksi vuokraa tänäänkään. Lopulta tajusin, että ehkä kortillani on jonkinmoinen nostoraja. Lopulta selvisikin, että asia todellakin on näin, ja siksi en saanut nostettua enempää (800 000 wonia on euroissa noin 450). No, huomenna menen taas nostelemaan lisää rahaa, ja saan lopulta hoidettua koko höskän alta pois vaivaamasta. Pankkikierroksellamme kävimme Shinhan Bankissa avaamassa minulle tilin. Tosin tämä oli loppupeleissä aivan turhaa, koska saan pankkikortin vasta 3 kuukauden päästä, enkä voi siis nostaa rahaa tililtä aiemmin. No, onpahan ainakin se 800 000 wonia mitä nostin tänään tallessa siellä. Sain Shinhan Bankista myös hienon pankkikirjan.

Pankkiseikkailujemme jälkeen Gahee kierrätti minua suositussa ostoskeskuksessa Daegun keskustassa. Lopulta hän vei minut levyosastolle, ja siitäkös minä innostuin. Olin kyllä jo kertonut Gaheelle, että pidän korealaisesta musiikista, ja hän olikin lievästi huvittunut kun vaelsin kaupassa silmät innosta kiiluen. CD-levyt ovat muuten koreassa miltei puolet halvempia kuin Suomessa. Tällä kertaa en vielä ostanut mitään, mutta uskon palaavani kyseiseen paikkaan myöhempänä ajankohtana...

Ostarikierroksen loputtua palasimme koulun alueelle, ja kävimme vielä kahvilla alueen ulkopuolella lähellä olevassa kahvilassa. Paikka on ilmeisesti Gaheen vakiokahvila, ja todella hyvää kahvia sieltä saikin (ja voileipää). Tällä kertaa minä tarjosin kahvin ja voileivät buddylleni, tarjosihan hän minulle eilen illallisen.

Gahee kahvittelumme jälkeen.

Siinäpä päivän tapahtumat olivatkin. Nyt istuskelen yksin huoneessani kirjoittelemassa tätä. Loppuun laitan vielä muutaman kuvan asuntolastani.

Tässä on asuntola, jossa majailen. Rakennuksen nimi on Hyupdong-gwan. Ei mikään erityisen ihmeellisen näköinen rakennus.

Masiina, johon syötetään tunnusluku ja joka skannaa käden. Sitten pääsee sisään asuntolarakennukseen (tosin kyseinen masiina on myös rakennuksen sisällä, eli uloskaan ei pääse ilman oikeaa tunnuslukua ja kättä). Tuo ihme koukkusysteemi tuossa alla on se, mistä kouraistaan kiinni ja painetaan kämmenselkä kiinni koneeseen. Jännää.

Siinäpä sitä taas tältä erää. Huomenna luvassa on ainakin vuokran maksua ja baseball-ottelu!

Mitä tänään tapahtui

2009-08-24T16:59:00.006+03:00

Heräsin aamulla yhdeksän maissa ja aloin valmistautumaan hotellista lähtöön. Vähän ennen yhtätoista raahauduin hotellin aulaan, ja kyselin vielä, että onko maksu varmasti kunnossa. Olihan se. Sitten kyselin taksin perään, ja kilttinä poikana respan takana istuva mieshenkilö sellaisen minulle tilasi. Pääsin siis taksilla suoraan hotellilta Seoul Stationille, eikä hinta tällä kertaa ollut kovin kummoinen (ehkä jotain 8 euron luokkaa). Asemalla minulla olikin sitten puolisentoista tuntia aikaa kulutettavana (lipunhan olin ostanut jo edellisenä päivänä).

Seoul Stationin tunnelmaa. Rakennuksessa taisi olla yhteensä neljä kerrosta. Ja yllättävän vähän porukkaa kuvan ottamisen hetkellä.

Istahdin odottamaan junaa, aukaisin koneen ja kas vain, löytyi langattomia nettejä. Yhdistin niistä johonkin, ja pääsin tarkistamaan sähköpostin (ja kirjoittamaan äidille, että ei toinna huolia jos en vastaile viesteihin, kun en jostain kumman syystä saanut laitettua viestejä tai soitettua Seoulin keskustasta). Puolen yhden aikaan valuin sitten jo laiturilla seisoskelevaan junaan, ja yhdeltä se läksi porhaltamaan kohti Daegua. Matkaan Seoulista Daeguun meni KTX-pikajunalla tunti ja vartti. Istuttuani puolisen tuntia Seoulin kaoottisia katuja pitkin poukkoilevassa taksissa junan rauhallinen meno tuntui oikein mukavalta.

Dongdaegun asemalla oma tuutorini, tai buddyni niinkuin täällä sanotaan, oli minua vastassa. Hän johdatti minut taksiin ja sillä Kyungpook-yliopiston alueelle. Alue on muuten aivan törkeän iso. Ainakin verrattuna Metropolian Leiritien "kampukseen". Alueelle päästyä kävimme jossain toimistossa, josta sain opiskelijanumeroni, ja käteni skannattiin ovien lukkosysteemejä varten. Ovien lukot toimivat siis niin, että ensin näppäillään tunnusluku, jonka jälkeen laitetaan käsi sellaiseen jännään juttuun. Se jännä juttu skannaa käden verisuonet ja luut, ja sen mukaan pääsee sitten sisään asuntola-rakennukseen. Huoneen oveen on sitten erikseen vielä koodi. Huoneesta puheen ollen, koska yliopiston asuntolat ovat nyt niin täynnä, minut ahdettiin kahden hengen huoneen sijaan neljän hengen huoneeseen. Tämä on tosin vain tilapäinen järjestely, buddyni vakuutti minulle, sillä muutan kuulemma viikonloppuna toiseen rakennukseen. Selvä. Muuten mukavaa, mutta 20 kilon painoisen laukun raahaaminen neljänteen kerrokseen ei ollut kovin mukavaa (talossa ei siis ole hissiä). Lisäksi, nyt kun muutaman päivän aikana tarvitsee tavaroita laukusta, sitä pitää purkaa. Sitten saa taas pakata melkein kaiken uudestaan muuttoa varten. Ei tämä tietysti vielä mitä, sveitsiläinen kämppikseni totesi muuttaneensa jo kerran täällä olonsa aikana. Oli asunut ensin pari päivää jossain muualla (kuitenkin koulun tiloissa) ja sitten siirtynyt nykyiseen huoneeseen.

Nykyinen huoneeni. Ahdasta on...

Sveitsiläisen tytön lisäksi kaksi muuta tämänhetkistä kämppistäni ovat kiinalainen, joka ei puhu eikä ymmärrä enlgantia, sekä amerikkalainen, joka valittaa kaikesta koko ajan. Huvittava tuo amerikkalainen, sillä hän kertoi tehneensä koulua varten tutkielman Etelä-Korean ja Pohjois-Korean eroista. Totesi sitten, ettei ollut edes tiennyt maiden sotineen koskaan... Ja kyseinen tyttö vieläpä valittaa sitten nimenomaan korean kulttuurista. Luulisi hänen tienneen edes vähän, mitä odottaa, kerta tutkielmankin on tehnyt.

...jatkuu

2009-08-24T14:00:00.024+03:00

Lauantai on siis pulkassa, sitten sunnuntain 23.8.2009 tapahtumia...

Kärsinkin enemmän jet lagista kuin luulinkaan, ja uinuin kello yhteentoista aamulla. Läksin kuitenkin unien jälkeen rohkein mielin seikkailemaan Seouliin. Tavoitteet olivat, että saan ostettua junalipun Daeguun maanantaille, ja etten eksy matkalla Seoul Stationille ja takaisin. Onneksi metrot ovat niin yksinkertaisia. Löysin tieni helposti määränpäähäni pientä Dongdaemunin asemalla harhailua lukuunottamatta. Junalipun ostaminenkin sujui ongelmitta, sillä lipunmyyjä puhui yllättävän hyvää englantia. Lipun ostamisen jälkeen läksin vaeltelemaan Seoul Stationin ympäristöön.

Chilejä

Aikani vaelleltua päätin vaihtaa maisemaa, ja hyppäsin takaisin metroon. Tällä kertaa jäin Dongdaemun Stadiumin pysäkille ja nousin takaisin maan pinnalle. Aikani taas pyörittyäni ympäriinsä hoksasin kadun varrella turisteille tarkoitetun opastekartan. Tutkin sitä hetken, ja päätin suunnata Chungmuroon, sillä sieltä ei näyttänyt olevan pitkä matka Seoul Towerille.
Chungmurossa silmiini tarttui seuraava juliste:

Spring Awakening-musikaali pyöri keväällä 2009 Helsingin Kaupunginteatterilla, ja olisin halunnut nähdä sen. Koskaan en eistynyt kuitenkaan katsomoon asti (koska kukaan ei halunnut lähteä katsomaan sitä kanssani...), joten mietin, olisikohan hauskaa käydä katsomassa kyseinen musikaali Etelä-Koreassa. Kaikesta huolimatta jatkoin matkaani, ja aloin tajuta Dongdaemun Stadiumilla olleen opaskartan mittasuhteitten olleen pahasti pielessä. Näin kyllä Seoul Towerin, mutta kaukaa... Sen sijaan löysin jotain muuta!

Namsangol Hanok Village, "Perinteisten talojen kylä Namsan laaksossa". Nähtävillä oli siis restauroituja perinteisiä korealaisia taloja.

Siellä se Seoul Tower häämöttää.

Lähempää

Siellä oli nätti puisto

Alueella oli myös Korean entisen keisarinnan restauroitu lapsuudenkoti.

Kyseisessä kylässä jonkin aikaa pyörittyäni palasin takaisin Chungmuron asemalle, ja lopulta takaisin hotellille. Päivän tohinan jäljiltä olin sen verran väsynyt, että kävin matkalla vain kaupasta hakemassa evästä ja painuin taas nukkumaan.

Noniin, nythän minä olen siellä, tai siis täällä

2009-08-24T12:53:00.009+03:00

Selvisin kuin selvisinkin ihan Daeguun asti, eli määränpää saavutettu. Mutta mitä oikein tapahtui matkalla? Mennäänpäs pari päivää taaksepäin...

21.8.2009

Päivä, jona matka Koreaan varsinaisesti alkoi. Heräsin joskus seitsemän aikaan aamulla valmistautumaan päivän koitoksiin. Kävinpä siinä sitten myös kampaajalla leikkuuttamassa permiksestä kärventyneet hiusteni latvat pois (ja joku venäläinen kampaaja [joka ei puhunut suomea] leikkasikin minulle todella "ihanan" mummomaisen kampauksen). No, tästä lannistumatta päivä kuitenkin jatkui, ja lopulta noin 12 maissa olimmekin jo matkalla äidin ja veljen kanssa Helsinki-Vantaan lentokenttää kohti.

Kentällä check-inissä sainkin huomata, että laukussani oli muutama kilo liikaa painoa. No, jos vaihtoehtoina on maksaa 150 euroa tai ottaa laukusta pois jotain kahden kilon edestä, kumman valitset? Niin, heitin siis takaisin kotimatkalle yhdet housut, pari levyä suklaata (jotka oli tarkoitettu viemisiksi), sekä kengät.

Seuraava mainitsemisen arvoinen seikka sattui lentokoneessa istuessa. Kapteeni kuulutti ja kertoi, että koneesta puuttuu ruuvvi. Jaha. Ei siinä muuten mitään, mutta uutta ruuvia odoteltiinkin sitten siellä Helsinki-Vantaan kentällä noin tunti. Onneksi viereeni sattui istumaan eräs italialainen tyttö, joka oli palaamassa kotiinsa oltuaan kesän vaihdossa Suomessa. Rupattelimme siinä sitten aikamme kuluksi, eikä se tunnin odotuskaan tuntunut sitten niin hirveältä. Kunnekka sitten Schipholin kentällä. Jos ensimmäinen lentoni olisi ollut ajassa, olisi minulla ollu kaksi tuntia aikaa vaihtaa konetta. Nyt aikaa jäikin noin puolisen tuntia, mikä tarkoittaa sitä, että käytännössä juoksin terminaalin D portilta 75 terminaalin F portille 9 (uskokaa pois, se on loppujen lopuksi melko pitkä matka...)

Ehdinpä kuitenkin. Ja niin matka sai jatkua kohti Koreaa.

Hollantia lentokoneen ikkunasta kuvattuna.

Lento Amsterdamista Incheoniin sujui ihan mukavissa merkeissä, tosin unta en saanut montaakaan silmällistä. Perillä Incheonin kentällä kaikki sujui jouhevasti: muita seuraamalla löysin tieni maahantulohässäkkäjutun kautta matkatavaroiden luokse. Ja oma laukkukin löytyi helposti, kiitos pinkin värin! Vähän aikaa kentällä haahuiltuani ja tuijoteltuani Transportation-nimellä varustettua kylttiä, luokseni riensi korealainen miekkonen, toistellen sanaa "taksi". Päättelin hänen olevan taksikuski. Miekkonen viittoi seuraamaan itseään, ja missä tahansa muussa maassa tuskin olisin tuommoista ukkelia seurannutkaan, mutta kun tiesi, mikä maa on kyseessä, läksin melko turvallisin mielin ukkelin perään. Tämä johdatti minut maanalaiseen parkkihalliin, ja siellä oli kuin olikin taksin tunnuksilla varustettu auto. Miekkonen ajoi minut sitten suoraan hotellini eteen. Kätevää. Mutta aika kallis taksimatka. Tingittyä olisi varmaan saanut, mutta olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt matkustamisen ja jet lagin takia, että työnsin vaan ukolle rahat käteen ja painuin sisälle hotelliin. Jossa muuten kukaan henkilökunnasta ei puhunut englantia. Tästäkin huolimatta selvisin hotellissa varsin hyvin elekielen ja muutaman koreankielisen sanan avulla.

Huoneeni Noblesse Jangan-nimisessä hotellissa.

Saavuin hotellille joskus kolmen aikaan paikallista aikaa (eli noin klo 9:00 Suomessa), ja otin pienet päiväunet väsymyksen takia. "Pienet" unet venyivätkin sitten kuuteen asti. Läksin kuitenkin vielä tutkimaan hotellin lähiympäristöä, ja paikansin muun muassa lähimmän metroaseman. Tuli muutama kuvakin otettua.

Tie, jonka varrella hotellini sijaitsi. Kuvan otin lähinnä sen takia, että jos eksyn, voin näyttää paikallisille mihin olen matkalla...

Han-joen haara, joka kulkee läheltä hotellia, jossa majailin. Korea on melko vuoristoinen maa, ja vuoret näyttivätkin ympäröivän koko Seoulia.

Apina-talo. Kuva otettu vain ja ainoastaan sen suomenkielisen (olemattoman) viihdearvon takia.

Tämmöinen pysti merkkasi Dongdaemun-gu:n kaupunginosan alkamista.

Palattuani vaellukselta olinkin jo niin rättiväsynyt, että painuin suoraan nukkumaan (katsottuani ensin jonkinnäköistä Salattujen Elämien vastiketta televisiosta, draamaa, draamaa).

Sunnuntaina otin sen verran enemmän kuvia, että siitä oma postauksensa.

Milloinkahan sitä alkaisi jännittämään..?

2009-08-19T22:51:00.003+03:00

Lähtöön on niin vähän aikaa, että voisin melkein tunteja alkaa laskemaan päivien sijasta. Huomenna porhalletaan äitin ja velipojan kanssa autolla täältä Kiteeltä Helsinki-cityyn hoitelemaan viimehetken paperihässäkät ja kavereiden hyvästelyt. Perjantaina alkaa sitten tositoimet. 14:50 pitäisi koneen lähteä Suomen kamaralta. Toivottavasti lähtö ei viivästy ainakaan hirveästi, sillä Amsterdamissa on vain parisen tuntia aikaa tassutella Incheoniin lentävään koneeseen. Mutta jos koneet ovat aikataulussaan, kahden tunnin luulisi riittävän vallan mainiosti. Tuskinpa Shcipholissa joutuu kovin montaa kilometriä juoksemaan oikealle lähtöportille. (Toivottavasti ei missään välissä tarvitse tosiaan ainakaan juosta. Viime viikolla Linnanmäellä telottu, liikuteltaessa vieläkin hivenen arka nilkka tuskin tykkäisi mistään juoksemisen tapaisestakaan.)

Mitkä ovat fiilikset näin lähellä lähtöä viiden kuukauden mittaiselle vaihtojaksolle Etelä-Koreaan? ..Eipä oikein minkäänlaiset. Meinaan, että tietenkin olen aivan über-innoissani, enkä millään tahtoisi kestää nahoissani perjantaihin asti. Mutta asia, jonka kaikki haluavat tietää: JÄNNITTÄÄKÖ!!? Ei. Ei jännitä. Vielä ainakaan. Koskaan en ole mitään osannut hirveästi jännittää (sehän vie hirveästi energiaa, ja vieläpä aivan turhaan). Ehkä niin on vain paras. Sitäpaitsi, välillä tuntuu siltä, kuin kaikkia muita jännittäisi minun puolesta ihan tarpeeksi. :D

Näin ennen reissuun lähtöä päänvaivaa aiheuttaa vielä muutama asia. Esimerkiksi se, että onkohan nyt varmasti kaikki tarpeellinen ja ei-niin-tarpeellinen pakattuna mukaan? Laukkuni ovat jo melkein KLM:n painorajoituksista yli, mutta vielä tuntuu siltä kuin tavaraa puuttuisi. Ja puuttuuhan sitä: Helsingistä on tarkoitus shopata vielä viimehetken hankintoina mukaan ainakin alusvaatteita ja viemisiä Koreaan. Viemisiksi olen ajatellut ostaa jotain varsin suomalaista: Fazerin sinistä. Lisäksi henkilökohtaiselle tuutorilleni ajattelin hankkia jotain aivan yhtä yllätyksetöntä, nimittäin Muumi-aiheisen avaimenperän tai kännykkäkorun. Tai jotain pientä Marimekolta.

Eipä tässä sitten tällä erää enää muuta. Turha alkaa pohtimaan mitä sitä perille päästyä puuhaisi Seoulissa, senhän näkee sitten itse paikan päällä. Ja tuskinpa tekemistä sen suuremmin tarvitsee alkaa keksimään. Ehkäpä päälle 10 miljoonan asukkaan kaupungissa on jotain sellaista, mitä alle 10 000 asukkaan pikkukylässä kasvanut tyttö ei ole ennen nähnyt. Vaikkapa sitten ihmisiä. PALJON ihmisiä. Jo valokuvia ottaessa saa aikaa kulumaan mukavasti, ja kuvattavia kohteitakin varmasti riittää. Ja mikäs siinä räpsiessä, kun laukun pohjalla köllöttää upouusi 12,1 megapixelillä ja 12 kertaisella zoomilla varustettu Canon (jolle täytyy muuten ostaa ihan oikea suojapussi/laukku Helsingistä). Kuvista saavat tämän blogin löytäneet nauttia siis heti päästyäni Seoulissa paikkaan, jossa voi käyttää langatonta verkkoa. Hotellin palvelutarjonnassa sitä ei valitettavasti taida olla.

Palailen tänne taas (toivottavasti) muutaman päivän kuluttua.

Viittä vaille valmis lähtöön

2009-07-24T12:52:00.004+03:00

Noniin, nyt onkin sitten enää alle kuukausi lähtöpäivään. Nopeasti se aika loppujen lopuksi vipeltää, vaikka sitä sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Näin heinäkuun lopulla kaikki paperihommat alkaa olla jo hoidettuna, lennot ja hotellit varattuna ja viisumi hankittuna. Seuraavaksi vähän yhteenvetoa siitä mihin ja kuinka paljon rahaa on pitänyt heitellä.

- Lentoliput Helsinki-Amsterdam-Incheon-Amsterdam-Helsinki, lentoyhtiönä KLM Dutch Royal Airlines: vähän päälle 600€. (Halvimmillaan kyseisellä lentoyhtiöllä pääsisi noin viidelläsadalla eurolla, mutta omalla kohdalla halvempia paikkalippuja ei ollut enää jäljellä.)

- Hotelli Seoulista kahdeksi yöksi (22.-24.8.), Hotel Noblesse Jangan: about 70€. (Aiemmin KNU:sta sanottiin, että yliopiston asuntolaan pääsee varmasti jo 22. päivä, mutta tietenkin vahvistuskirjeen mukana ilmoitettiin että asuntola aukeaa opiskelijoille vasta 24. päivä. No, häröilen sitten ensin pari päivää yksikseni Seoulissa.)

- Jatkovakuutus nuorisovakuutukseen: n. 200€. (KNU vaatii vaihto-opiskelijoitaan esittämään vakuutustodistuksen koko vaihdon ajalle.)

- Single entry permit-viisumi: 40€. (Suomalaiset saa matkustaa single entry permit-viisumillakin Etelä-Korean rajojen ulkopuolelle ja takaisin, kunhan on käynyt rekisteröitymässä Immigration Bureau Officeen ja saanut sieltä jonkinnäköisen Registration Cardin. Laitoin viisumihakemuksen lisädokumentteineen Korean konsulaattiin kirjattuna kirjeenä, ja sain itse viisumin takaisin noin viikossa.)

- Passikuvat: 19€ värittömät (viisumiin), 30€ värilliset (Koreassa Registration Cardia ja koulun Student Cardia varten). Aikamoista kiskontaa, Kiteen Fotopiste ei ehkä ollut se järkevin (edullisin) paikka ottaa passikuvia.

- Rokotteet, Twinrix-rokote, jossa siis suoja sekä A että B hepatiitille: noin 60€/rokote. (Twinrix on kolmen rokotteen sarja, itse olen käynyt nyt ottamassa yhden rokotteen. Toisen käyn elokuun alussa, ja viimeisen kunhan milloin kotiudun Koreasta.)

- Uusi überhieno Samsoniten matkalaukku: n. 190€. (Se on iso, se on pinkki. Luulis erottuvan sieltä mustien matkalaukkujen meren keskeltä.)

Kaiken edellämainitun lisäksi Kelan paperinpyörittely on tehty (eli siis olosuhdemuutosilmoitus). Kerrankin siellä oltiin nopeita, päätös ulkomailla suoritettavien opintojen opintotuesta tuli noin viikossa. Kela myös ilmoitti, ettei minulla ole ulkomailla oleskeluni aikana oikeutta lastenhoidon tukeen. Ei mikään kovin järisyttävä uutinen.

Paljon on jo tehtynä, mutta paljon on kyllä vielä tekemistäkin ennen elokuun 21. päivää. KNU:lle pitäisi lähettää Arrival Plan, eli lento/juna-aikatauluni. (Seoulista Daeguun pyyhällän tosiaan KTX junalla. Se on se juna mikä kulkee yli 300 km/h, ja Seoul-Daegu-väli taittuu alle parissa tunnissa, lipun hinnan ollessa vain jotain vähän päälle 20€.) Kun tietävät siellä aikatauluni, niin osaa korealainen buddy tulla noutamaan minut Dongdaegun asemalta.

KNU:lle pitäisi myös laittaa alustavat kurssivalinnat. Harmi vaan, etten ole vieläkään saanut sieltä lopullista kurssilistaa. Sanoivat laittavansa heinäkuun alussa, muttei ole pahemmin postilaatikossa näkynyt. Asiaan voi toki vaikuttaa se, että he taitavat laittaa kaikki kirjeet meille vaihtoonlähtijöille Metropolian kautta. Ja Metropolian henkilökuntahan on lomalla koko heinäkuun. Kurssivalintoihin liittyy myös Learning Agreement, joka on siis myös edelleen tekemättä. Sen kerkeää käydä hoitamassa koululla elokuussa, kunhan opettajat palaavat lomiltaan.

Ennen reissua pitäisi myös vähän shoppailla mukaan vaatetusta. Ellokselta tuli jo tilattua ihan peruskamppeita, ja tarkoituksena olisi äidin avustuksella saada itse tehtyyn muutama hame mukaan ennen lähtöä. Kenkiäkin olisi hyvä katsella, epäilen nimittäin suuresti, että Etelä-Koreassa myytäisiin naisille kenkiä kokoa 42. Voisin myös ehkä vähän miettiä, mitä tekisin ne pari päivää Seoulissa, ja etenkin mitä teen niinä neljänä päivänä Daegussa ennen varsinaisen ohjelman alkamista (orientointi on vasta 28. päivä). Tietenkin aikaa kuluu pelkkään kaiken katselemiseen ja ihmettelemiseen. Ja toisaalta voisi olla mukavaa vaan vaellella ympäriinsä Seoulissa ja opetella lukemaan koreankielisiä kylttejä. Daegussa voisi yrittää sopia tapaamisia tänä keväänä Metropoliassa vaihdossa olleiden korealaisten kanssa. Samalla saisin varmaan asiantuntevan kaupunkikierroksen jos toisenkin, ja voisin käydä ostamassa kunnon kameran.(Yksin en välttämättä kamerakauppoja alkaisi solmimaan, sillä epäilen hivenen Daegun elektroniikkamyyjien englanninkielentaitoja. Seoulissa asia voisi tietysti olla toisenlainen. Siinä olisikin tekemistä niille parille välipäivälle.)

Kirjoittelen jotain uutta jännää tai ei-niin-jännää tänne taas lähempänä vaihtoa~

Tästä se lähtee...

2009-05-14T19:15:00.002+03:00

Heipä hei kaikki, tai pitäisikö sanoa 안녕하세요, kuten "hyvää päivää" korean kielelle kääntyy. Jos olet eksynyt tätä blogia lukemaan, tiedoksesi voin todeta että olen Sari-Anniinaksi melkein 20 vuotta sitten nimetty tradenomi-opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulusta lähdössä syksyksi 2009 vaihtoon Etelä-Koreaan kaupunkiin nimeltä Daegu. Vaihto-ohjelma on nimeltään SAIPEKS, eräänlainen Euroopan Unionin ja Etelä-Korean välinen hanke yhdistetystä opiskelijavaihdosta sekä työharjoittelusta. SAIPEKSiin ottaa osaa Metropolia AMK:n lisäksi muutama muu Eurooppalainen yliopisto, mutta niistä ja koko SAIPEKSista on tarjolla enemmän tietoa vasemmalla olevan SAIPEKS-linkin kätköissä.

Tämän blogin tarkoituksena on pääasiassa säilöä vaihdon aikaiset kokemukset itselleni myöhempää muistelua varten. Lisäksi kaikki tuttuni (perhe, kaverit...) voivat seurata täältä helposti menemisiäni Telluksen toisella puolella. Ja tietenkin kaikki Koreasta kiinnostuneet (tai ihan muuten vaan tästä blogista kiinnostuneet) ovat tervetulleita lukemaan syksyisistä seikkailuistani.

Tulevan kesän aikana tuskin lisäilen tänne paljoakaan juttua, varsinainen hauskuus alkaa elokuun 25. päivän tienoilla, ainakin näin alustavasti. Koko vaihtoprosessin kulusta voin sanoa sen verran, että nyt ovat viimeisetkin kohdeyliopiston (Kyungpook National University) vaatimat paperit matkalla oikeaan osoitteeseen. Minulle on luvattu lähettää kesäkuun alkuun mennessä KNU:n englanninkielinen kurssivalikoima, josta pitäisikin sitten poimia ne, joilla saisin mahdollisimman hyvin korvattua Metropolian opetussuunnitelmassa mainittuja kursseja. Samalla kertaa toivon saavani KNU:sta myös paperin, jossa todistetaan minun opiskelevan siellä syksyllä. Sitten vasta voin alkaa hakea opiskelijaviisumia. Seuraavaksi kyhäilen kasaan ehkä enemmänkin itseäni varten muistilistaa. Mitäs kaikkea sitä vielä pitääkään muistaa tehdä...

- Opiskelijaviisumi
- Kelan olosuhdemuutosilmoitus
- Rokotukset (ihan vaan kaiken varalta, vaikkei ne nyt kai täysin pakollisia olekaan)
- LENTOLIPUT (ihan hyvän hintaisia vaihtoehtoja on jo löytynyt, pitäisi vaan lopultakin varata ne, jotta ei sitten vaan käy niin ettei niitä enää myöhemmin saakaan niin "halvalla")
- Alustavan Learning Agreementin suunnittelu + nimmarit koululta
- Uuden luottokortin hommaaminen (OP:n mukaan Visa Electron ei välttämättä pelitä niinkin kaukana kuin Koreassa)
- Uusi matkalaukku!!

...Siinäpä ne tärkeimmät.

Näin aikaisessa vaiheessa ei olekaan tämän enempää sanottavaa. Palailen blogin pariin kunhan milloin on taas jotain aihetta kirjoitella, eli toisinsanoen lähempänä elokuuta.

-Sari-Anniina-